Sateesta viis!

Kävin eilen aamupäivällä mutkan vanhassa kotikaupungissa ja piipahdin kaverin kentällä treenaamassa. Kaveri toimi apparina ja otin Brimin kanssa seuraamista. Vieras kenttä ja vieraat hajut pisti hollantilaisen pään pyörimään, mutta kyllä me aivan toimivaa settiä saatiin aikaiseksi. Aivan tieten tahtoen otin sen autosta ilman kummempia virittelyitä ja annoin vaan hetken maata kentällä hajuja haistelemassa.

Kaverilta löytyi metrinen, jota teki hirveesti mieli kokeilla. Brimi on kuulema sellaisen ylittänyt aiemminkin, niin pitihän minunki se päästä todistamaan. En tiedä, mitä sen hollannikkaan päässä pyöri, mutta tarjosi sinnikkäästi minulle piilonkiertoa. Saatiin me sitten se viimein hyppäämäänkin ja leiskautti kyllä semmosella ilmavaralla, ettei tarvi huolehtia, pääseekö se nyt varmasti yli vai ei.

Iltapäivällä käytiin juoksemassa tunnin lenkki ja hetken huilin jälkeen kipastiin vielä toisiin treeneihin. Sinne pölähti paikalle viisi koirakkoa, joten saatiin mukava paikkamakuurivistö aikaiseksi. Siinä vaiheessa satoi jo kaatamalla, joten väki häipyi aika sukkelaan paikkamakuun jälkeen. No, mehän treenattiin, kun kerran oli lapsenvahti ja kaikki!

Tällä kertaa otin Brimin kanssa merkin kiertoa. Siitä onkin tovi, kun olen sen tehnyt, joten kiersin merkin ensin itse. Tällä tavoinhan Brimi kiertämisen oppi; menemällä mun jälkiä. Sitten Brimille käsky. Hollantilainen oli sitä mieltä, että kyseessä on ruutuun meno, jonka idean se on vasta oppinut ja kävi sinnikkäästi nenällä hipaisemassa merkkiä. Sitten iloisesti palasi mun luo hamuilemaan patukkaa, vaan kun seisoin passiivisena, alkoi harmaat aivonystyrät säksättää ja yritteli jos minkämoista temppua päästäkseen puremaan.

Vaihdoin selkeämpään merkkiin, mikä tässä tapauksessa oli puhelinpylväs. Ihan vielä ei syttynyt lamppu hollannikkaan päässä, joten siirryimme hivenen lähemmäs pylvästä, jolloin Brimi vahingossa onnistui kiertämään pylvään. Sen jälkeen saatiin aikaiseksi pari oikein hyvää kiertoa, mihin oli hyvä lopettaa se harjoitus.

Noutokapulahommia otettiin myös, kun olen päättänyt, että heinäkuun loppuun mennessä palautus onnistuu.

Onnistumisen tunne

Eilen oli jotenkin vaan niin superhyvät treenit! Brimi toimii, se silminnähden nauttii tehdä töitä mun kanssa. Vaivihkaa jopa tajusin ajattelevani, että kyllähän me ny kokeeseen oltaisiin valmiita. Se oli mukava tunne.

Ei mulla muuta :)

Sivuanpa tätä aihetta

Eli uudet tokosäännöt. Miten ne muistaisikaan? Olen nyt Brimin kanssa tehnyt vanhojen mukaan, kunnes joku aika sitten yksi hyppyä opetteleva koirakko uteli minulta, että miten se hyppy menikään uusilla säännöillä. Ei muuta kuin hetken hämmennys ja niinjoo.

Olen nyt niitä uusia sääntöjä tavannut, etten menis puhumaan ihan läpiä pääni enää jatkossa. Alo-luokan liikkeet ei nyt päätä huimaa. Minuutin paikkamakuulla Brimihän pysyy kentässä, vaikka mikä ois. Taluttimetta seuraaminen on myös tosi jees, vaikka menishän se seuraaminen taluttimessakin. Maahanmeno toimii, samoin seisomaan jääminen. Luoksetulo vaatii ehkä pienoista hiomista, mutta senkin saa toimimaan aivan hyvin, kunhan saa törmäilyn jäämään vähemmälle.

Noutoesineen pito on nyt se jännä osuus, kun siinä Brimi saattaa mälvätä. Vaan toisaalta taas kun siihen ei yhdisty liikettä, luulen tuonkin liikkeen onnistuvan. Kauko-ohjausta ollaan jonkin verran treenattu sisällä. Siinä on vielä hakusessa, millaiset liikeradat liikkeillä kanntaisi olla, mutta pitänee ottaa nuokin repertuaariin mukaan, niin siinähän se selviää.

Estettä olen opettanut vanhojen sääntöjen mukaan, mutta olen hinkannut sitä myös toiseen suuntaan, kun muistan yhden vanhan treenikaverin mananneen sitä, miten vaikeaa on opettaa kaavoihin kangistuneelle beussille hyppy takaisin. Ehkä siinä olisi hyvä treenailla erilaisilla esteillä ja sellaisilla, missä selkeästi on rima eikä lankku, kuten mulla nyt on. Näin ollen tulisi se virheen mahdollisuus riman alittamisen muodossa ja se, että siihen pystyisi puuttumaan jo treenitilanteessa.

Pitkästä aikaa jäljellä

Eilen puhalsi uudet tuulet jäljenteossa! Brimihän tykkää ryykätä. Jälki on menee siinä, että roikun perässä punttina ja Brimi punkeaa liinaa vasten kuin mikäkin vauhkoontunut sonni. Siinä ei paljon löysiä liinoja anneta.

Mentorini neuvon mukaan päätin syöttää Brimin ennen jäljelle menoa. Uskaltauduin nyt myös kokeilemaan jäljen lopettamista esineeseen, kun siinä esineilmaisussa ollaan sen verta hyvin päästy vauhtiin. Annoin myös jäljen vanheta oikeasti kunnolla ja kävin välissä tottistelemassa Brimin kanssa.

Tämä kaikki tuotti sen, että jälki meni huomattavasti rauhallisemmin! Pääsin antamaan löysää välillä eikä mun tarvinnu toimia ankkurina niin paljoa. Esine vaati pienen hoksauttamisen, vaan kun Brimi sen bongas, niin löi kenttään samaan tien sen näköisenä, että sen pääkopassa kaikui sanat: "Nyhämmää sen hokasin!"

Näillä mennään siis jatkossakin.

Tottispäivä

Minä ilmottauduin tuossa joku aika sitten Holsku-yhdistyksen ( www.holsku.fi ) paikallistoiminnan yhteyshenkilöksi. Pohjois-Suomen alueella on nuoria holskuja omistajineen, joilla kuulostaa olevan kisatavotteita. Ajatukseni on siis yrittää viritellä paikallistoimintaa, jolla tuettaisiin näiden koirien tavotteita ja tottakai löytää yhteishenkeä rodun harrastajien välille! Meitä kun ei liikaa ole täällä Pohjois-Suomessa!

Eilen oli sitten ensimmäinen koulutus, kun saatiin eläintenkouluttaja Marjo Sumén vetämään meille pk-tottista. Sää oli ihan hirveä, mutta rakkaus koiraurheiluun voittaa kaikki esteet :D Sekä toki säänkestävä vaatetus. Koirista löytyi oikeaa palvelukoirahenkisyyttä eikä ainutkaan näyttänyt mitään elkeitä siitä, että sää hidastaisi toimintaa.

Minä mietin vielä kentän laidalla sitä, että pyydänkö apua noutoon, paikkamakuuseen vai seuraamiseen. No, lopulta sain vinkkiä jokaiseen. Noudossa en ala hotkia ollenkaan loppuasentoa, vaan tehdään ensinnä äärimmäisen kivaksi se, että saa tuoda kapulaa mulle. Huomasinpa muuten senkin, että kapulasta on tullut erittäin kiva esine Brimin mielestä!

Seuraamistakin otettiin. Brimillä pysyy tosi hyvin paikka ja kontakti, vaikka nakin vienkin pois näkösiltä. Uskaltaa jo ihan lyhyttä pätkää ottaa ilman nakkia, vaikka siinä meinaa vähän seilata vielä näin alkuunsa.

Brimi oli minusta oikein mukavassa vireessä koko ajan ja teki kyllä parhaansa mun käskyjä noudattaakseen!

Kuvat Jenni Ronkainen

Muhoksen RN ja pikkasen möllihommia

Aamu alkoi todella hienosti näyttelyhihnan etsimisellä. Kaivoin joka kolon autosta eikä missään! Sitten viimein muistin, että olin lykännyt sen treeniliivin taskuun. Eiku auton rattiin ja starttaamaan. Autosta akku tyhjentynyt! Onneksi lapsenvahdilla oli auto, jota sain lainata ja pääsin jopa aivan hyvissä ajoin näyttelypaikalle.

Brimi oli täpinässä. Poukkoili ympäriinsä, kun kaikki olisi pitänyt nähdä yhtä aikaa. Siinä sitten hivuteltiin itsemme rokotusten tarkistukseen ja kehän laidalle. Onneksi ei kauaa ollut odoteltavana ja aika kului joutusaan. Yhden pikku ups-jutun saimme aikaan, kun Brimi äkisti syöksähti pientä pystykorvaa tervehtimään nykäisten taluttimen jalkani alta. Yhtä nopsaan se kyllä takaisinkin tuli, kun ärjäisin.

Kehässä Brimi antoi tosi nätisti tuomarin kopeloida ja tutkia hampaat. Seisominen sujui oikein mallikkaasti, vaan rinnalla juoksua meidän pitää harjoitella ja ottaa siihen jokin käsky. Ollaan nimittäin harrastettu alkukesä canicrossia ja Brimihän arvelee mun ottaessa juoksuaskelia, että nyt mennään eikä meinata. Brimi peitsasi vähän, mutta onneksi tuomari ei siitä isosti rokottanut. Tuomari kehui Brimiä todella kauniiksi koiraksi. EH sieltä napsahti ja yksi kokemus lisää plakkariin!

Näyttelyn yhteydessä sai käydä kokeileen rally-tokoa, joten suunnistimme sinne seuraavaksi. Yhteen nurkkaukseen oli koottu alokasluokan rata, jonka sai suorittaa niin monesti kuin halusi. Kävin radan oppaan kanssa läpi ja vielä yksin kertaalleen. Sitten mentiin Brimin kanssa. En hirveästi hetsannut radalle mennessä, kun arvelin, että tila loppuu muuten kesken. Brimi suoritti oikeinkin nätisti radan! Ja kerran kun saatiin tehdä rata niin monta kertaa kuin haluttiin, niin me mentiin kerralla kolmesti :D Kahdella eka kerralla pisteitä kertyi 89/100 ja viimeisestä kierroksesta 96/100, kun hiffattiin, että suorituksen voi uusia. Jäi kyllä tosi hyvä mieli ja oli oikein kiva höntsäilylaji tuo tuommonen!

Muutenkin oli kiva päivä. Sai rauhassa palloilla koiran kanssa ja todeta, että vaikka se semmonen virtapiikki onkin, niin kyllä se rauhoittuakin osaa. Tuttuja oli useampikin, niin sai vähän vaihtaa kuulumisia. Rally-tokossa saatiin kehuja "kauniista yhteistyöstä" ja Brimi "erinomaisesta takaapään käytöstä". Eikähän tuo näyttelytuloskaan missään nimessä huono ollut.

Kuva Henna Siirtola

Laitanpa nämä ajatukset ylös

BH-koe. Se minua eniten mietityttää ja on epäilemättä minun tämän kesän ykköstavoite. Kopaa olen katsellut lähes päivittäin ja se näyttää, että tällä seudulla on vain kaksi BH-koetta, joista toinen on heinäkuussa ja toinen syyskuussa. Mä niin kaipaisin yhden kokeen tuohon väliin! Lähiseudultakaan ei vaan sellaisia löydy.

Toko. Kokeita hirveän vähän ja ne on hirveän täynnä. Damn.

Jälki. Miksi mä en vaan saa aikaiseksi? No, ehkäpä siksi kun treenit on keskittyny niin sinne tottispuolelle. Ei vaan repeä.

Tämä viikko. Pakollinen treenitauko puski. Vaikka lapset jäi kesälomalle, buukkasin tälle ekalle viikolle niin paljon ohjelmaa, ettei muuta kerkeä tekemään kuin kuskaamaan lapsia.

IPO1. Niinpä niin....