Perutaanpa edellinen

Tänään kävin tekemässä pitkähkön jäljen. 250-300 askelta (miten mä aina meenki laskuissa sekasin?), kolme esinettä, neljä kulmaa. Häiriötekijänä nurmikentän reunalla räkyttävä pikkupiski ja sille karjuva isäntä. Yllättävän hyvin meni!

Nyt ei Brimillä ollut sellaista joojoomäniintiedän-meininkiä. Se on jäljestänyt vähän sinne suuntaan viime aikoina, mutta nyt oli häntä alhaalla ja se selvästi keskittyi. Välillä nosti päätään vilkuillen räkyttäjän suuntaan, mutta jatkoi kehotuksesta jäljestämistä. Esineissä ei mitään ongelmaa. Itselläni tuli jopa hyvä fiilis moisen katsomisesta! Kulmat tosin on sujuneet kyllä paremminkin. Mun täytyy varmaan alkaa merkkaamaan ne jotenkin itselleni, että voin niissä vähän jeesailla. Lisäksi Brimi tekee valeilmaisuja. Häätyypi miettiä, miten niiden kanssa sitten tekisi.

Puruissa tänään tuotettiin Brimille uusia kokemuksia kovan hihan muodossa. Tähän astihan se on purrut pehmeään hihaan, vaan nyt olisi upouusi ja näin ollen kova hiha käytössä. Siinä huomaa Brimin sinällään hentoisen puruotteen, kun se nyt vaan tipahteli hihasta, mitä se ei pehmeän kohdalla tehnyt. Luulen, että kunhan Brimi saa varmuutta ja tottuu, niin ongelma poistuu. Vähän se silti pisti huolettamaan.

Sivukuljetuksia reenattiin. Ne on jääneetkin vähemmälle ja sen kyllä huomasi. Tötöilin ja jäin miettimään monta kertaa, mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Sainkin siitä vähän rankkua, mutta tsemppasin toiselle kierrokselle! :D Ollaan haettu liikkeiden väliin vähän nostatusta haukuttamalla pantaa vasten, ja ihan sitä varten hommasin oikein kahvapannan! Ketjupanta on vähän skögö tuota hommaa ajatellen, mutta kahvapantaa vasten Brimi haukkuu oikeinkin pontevasti.

Kuva: Lotta Poikela

Mietityttää

Kovasti mietityttää nuo jälkihommat, kun ne tuntuu laahaavan perässä. Tottista on helppo tehdä missä vaan, puruja otetaan 2-3 kertaa viikossa, mutta jälki, se tuntuu olevan niin ylipääsemätöntä, vaikka noin niinkuin muuten se on minulle oikeinkin mieluista puuhaa.

Hankalaa tuntuu olevan löytää sopivaa ruohoplänttiä, mille jäljen tehdä. Sitten pitää suunnitella, miten lapset saa viihtymään sen ajan, kun käyn polkemassa jäljen. Suunnittelemista vaatii myös se, missä vaiheessa haen Brimin vai otanko sen jo heti mukaan. Täytyy miettiä, mihin kohin laitan nameja vai laitanko ollenkaan. Miten palkkaan hyvästä esineilmaisusta. Selvästi huomaa, ettei minulla ole jälkihommiin vielä selkeää rutiinia ja kokemusta. Eikähän se oikeastaan muusta ole kiinni kuin omasta pääkopasta.

Viikon päästä suunnataan Brimin kanssa meidän uran ensimmäiselle jälkileirille Oulaisiin! Kouluttajana on Harri Hatunen. Yritän tässä nyt saada alle muutaman jäljen, jotta voisin paremmin eritellä meidän ongelmia ja vahvuuksia. Samalla yritän jäsennellä omia ajatuksiani jäljen suhteen, mitä haluan ja miten. Luulen kuitenkin, että meidän osalta peltojälkihommat loppuvat kokeeseen ja sen jälkeen siirrytään metsään. En kuitenkaan raaskisi heittää hyviä (?) pohjia hukkaan.

Kesäloma

Ja hei, esineilmasu alkaa sujua!

Purujuttuja

Tämä on jotenkin sellainen osa-alue, etten osaa sitä kunnolla pukea sanoiksi, mutta yritän nyt jotain sepostaa.

Brimillähän tahkotaan nyt kisaliikkeitä pari kertaa viikossa, että saataisiin niihin rutiinia ja varmuutta. Nämä on ne kaksi osa-aluetta, joita olen Brimin todennut tarvivan. Uusista asioista se menee hetkeksi epävarmaksi, mikä näkyy erityisesti puruotteessa, vaikka muuten näennäisesti toimii oikein. Toivon rutiinin kantavan itse kokeessa ja vaikka itse jännittäisin, koiralla olisi varma olo, kun on tutut puitteet ja liikkeet hanskattavana.

Joku viikko sitten meillä oli mahdollisuus hyödyntää vierasta maalimiestä. Ensimmäistä kertaa piilolle tullessa Brimi aloitti vartioinnin, hyppäsipä jopa vierasta vasten, mutta puru oli kehno. Toisella kertaa mies oli jo tuttu ja tämän myötä purukin paljon parempi. Tehtiin myös pakoa ja pitkää liikettä eikä nekään nyt mitään paskoja ollut, vaikkakin helpotettiin yhdessä tuumin molempia eikä ne olleet niin kuormittavia kuin itse kokeessa.

Viettiä Brimiin pitäisi saada vähän enemmän, tyyliin että sinne piilolle mennään eikä meinata! Tämä on ollut nyt viime treenien agendana ja tulee luultavastikin olemaan jatkossakin. Tarkoitus on myös käydä katsastamassa tuleva kisakenttä, että se tulisi Brimille tutuksi. Hienoa olisi myös saada itselleni kokemusta siihen, että siellä olisi kentän laidalla ihan outoa porukkaa, jotka vaan tuijottaisivat meitä. Ai, että siinä olisi kisatunnelmaa!

Muutenkin olen alkanut (maalimiehen vaatimuksesta) miettiä treenejä tarkemmin ja sitä, mitä haluan Brimiltä. Tämän myötä olen huomannut kehittyneeni kovastikin ja saaneeni itsevarmuutta. Tämänkin toivon kantavan meitä kokeessa :D Tekemisen meininkiä meiltä ei ainakaan puutu!

Ei se auta, kuin yrittää!

Ei vaan anna sinni periksi jättää tuota tokoilua tähän. Pakkohan meidän on tulos saada, kun suuntakin on ollut vaan ylöspäin! Joten ilmoitin meidät pariin kokeeseen, joissa toisessa jäädään odottelemaan ilmottautumisajan päättymistä, minkä jälkeen järjestävä seura arpoo osallistumaan ja varasijalle pääsevät.

Suunnitelmaa olen tässä nyt kehitellyt tulevia kokeita ajatellen. Opetan merkin kierron uudelle käskylle, jonka toivon tuovan varmuutta ko. liikkeeseen eikä niin, että kierrä-käskyn kuullessaan hurtta alkaa pyöriä kentällä etsien piiloa... Ja merkin kiertoon vihjesana! Ruutuhan meillä alkoi jo sujua hyvin, kun kokeessa tähtäsi sinne suoraan. Nyt vaan se maahanmeno varmaksi siellä ruudussa ja pois kaiken maailman höpöttelyt. Äänenpainoon pitää myös kiinnittää huomiota, ettei se ole liian korkea, vaan just se matala maahan, millä ruukaan muutoinkin käskeä. Jääviä pitää myös hinkata, mutta niitä pitää nyt hinkata muutoinkin.

Täyskäännöksiä me ollaan nyt harjoiteltu, kun opin viimein fiksun tavan kävellä täyskäännökset ja kulmat ylipäätään. Raakasti olen kävellyt päälle, jos Brimi jää eteen haahuilemaan, niin pikkuhiljaa on alkanut mennä sillekin kaaliin, miten siinä pitää olla. Sitten olen vielä palkannut heti käännöksen jälkeen.

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! Jälkihommatkin alkoi sujua, kun tajusin Brimin osaavan sittenkin esineilmaisun suht hyvin. Sitä pitää vaan vähän hioa ja hoksautella, niin kyllähän se alkaa sujua. Ollaan nimittäin menossa epämääräiseksi ajaksi mummolaan, missä allekirjoittaneella ei muuta olekaan kuin aikaa, niin voidaan siellä ottaa tehokurssi jälkihommia. Taktiikkana on se, ettei ruokaa tule muualta kuin esineiltä. Luulis alkavan hollantilaisenkin päässä raksuttavan.

Tiistain tokoilut

Koe oli ja meni. Tavoitteenani oli rento koe, missä meillä molemmilla olisi kivaa tuloksesta välittämättä. Hirveesti me ei sitä varten reenattu, mitä nyt silloin tällöin otettiin ruutua.

Tuomarina oli Piritta Pärssinen.

Paikalla istuminen 7 pistettä. Nosteli persettä ja oli levoton.

Seuraaminen 8 pistettä. Vähänhän se kulki banaanina mun vieressä, mutta tehtiin minusta nätit käännökset, sillä olen viimein oppinut käveleen kulmat oikein!

Seisominen. Teki tosi nätin istumisen. 0 pistettä.

Luoksetulo 9,5 pistettä. Tosi hyvä! Aavistuksen jäi vinoon edessä.

Istuminen. Jäi tosi nätisti seisomaan. 0 pistettä.

Ruutu ja maahanmeno. Meni niin suoraan ruutuun ettei ikkään, mutta kun käskin maahan, juoksi takas mun luo... 0 pistettä.

Noutaminen 8,5 pistettä. Jonnin verran jäi vinoon palautuksessa ja kolisteli kapulaa hampaissaan. Paluuvauhti vois olla edelleenki nopeampi.

Kauko-ohjaus. Oli hyvin kuulolla, liikkui eteenpäin jonnin verran. 8.5 pistettä.

Estehyppy 10 pistettä.

Merkin kierto. Pitäisi ehkä opettaa tähän liikkeeseen joku toinen käsky kuin se, millä kierrätän piiloja :D 0 pistettä.

Kokonaisvaikutus 7,5 pistettä. Ei ollut kunnolla hallinnassa liikkeiden välillä (tästä ei voi syyttää kuin itseäni, sillä annan Brimin monesti rallatella liikkeen lopuksi). Tuomari kuiten kehui koiran motivaatiota tehdä töitä ja vielä kisakirjoja jakaessakin mainitsi siitä innokkuudesta.

Yhteensä 178 pistettä. Luulen, että meidän tokoilut on tälle kesää tässä. Nyt keskitytään pk-tottikseen!

Mitäs sitä

Satuin saamaan käsiini viimeisimmän SPKL:n lehden ja siellä oli Outi Hermiön jälkikurssilta artikkeli. Sattui kyllä niin hyvää paikkaan se juttu, sillä se auttoi vähän hahmottamaan meidän jälkihommia. Nyt pitäisi saada esineilmaisu varmaksi ja yhdistettyä jälkeen. Brimillä kun motivatsuunia riittää jäljestämiseen, mutta esineilmaisu kusee.

Viime viikon pk-tottiksessa otettiin Brimin kanssa esteitä. Siellä lenteli tavarat ja ärräpäät, mutta kyllä siittä vielä hyvä tulee. Noutoon alettiin hakea vauhtia, sillä Brimistä sitä  löytyy, kun vaan osaan oikeasta napista painaa. Myös jääviin ollaan haettu reippautta.

Seuraamistahan me ollaan hinkattu sitten omalla ajalla. Kyllä siinä alkaa olla hyvää draivia ja Brimi näyttää vietikkäältä! Olen oikein tyytyväinen kehitykseen. Esa Tapion tottiskoulutus olisi ollut taas juhannusviikolla, mutta tällä kertaa me ei sinne mennä. Koen, ettei meillä ole varsinaista ongelmakohtaa, mihin pitäisi puuttua. Varsinkaan kun seuraamiseen saatiin jo ohjeet ja ne näyttää purevan.

Eilen muuten FB tarjoili minulle muistona Sannan ilmoituksen kotia etsivästä Brimistä. Siitä on kolme vuotta aikaa, kun meidän yhteinen taival raitapaidan kanssa alkoi. Huikeaa on ollut, ja olen oppinut niin paljon! Ei ehkä ollut helpoin taival ottaa lähes vuoden ikäinen holsku, mutta on se ollut sen arvoista. Välillä olen hakannut lujaa päätä seinään, vaan on meillä niitä huimia onnistumisen kokemuksiakin ollut! Brimi on koira, jonka kanssa voin mennä ihan minne vaan mun mieli halajaa. Se on hieno piirre koirassa se <3