Joskus tulee hinku opettaa Brimille kaiken maailman temppuja ja silloin kaivan naksuttimen naftaliinista. Nyt huomasin, ettei sillä ole Brimille paljoa merkitystä, naksautanko or nou, joten saan nakata vekottimen takaisin kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja.
Huomasin myös senkin, ettei Brimi ainakaan näin sisätiloissa kovinkaan aktiivisesti asioita tarjoa. Tarkoitus oli siis kokeilla opettaa sille takapään käyttöä. Siinähän se nätisti istui minun sivulla eikä liikkunut juuri mihinkään. Olen siis opettanut vahvan sivulle tulon :D Sain minä sen sitten viimein hetsaamalla pyöräyttämään jonninmoisen ympyrän. Voisin varmaan aloittaa alusta naksuttimen opettamisen vaikka pahvilaatikon avulla.
Reenaaminen on muuten valitettavan vähäiseksi jäänyt nyt viimeisten parin viikon aikana. Lapset ovat sairastelleet kukin vuorollaan eikä näin ollen mulla ole ollut saumoja kotoa lähteä. Tiistain ohjatussa tottiksessa käytiin toki ja suunniteltiin siellä, että tehdään Brimille ensi kerralla kokeenomainen treeni. Näkee vähän, missä mennään vai mennäänkö missään.
torstai 11. elokuuta 2016
perjantai 5. elokuuta 2016
Vielä kaksi viikkoa!
Enhän minä jaksa tätä uutista pihdata enää pitemmälle :D Meille on tulossa uusi perheenjäsen, sellainen karvainen! Kyseessä on - tottakai - koiranpentu. Jatkan samalla linjalla eli lyhkäsissä hollanninpaimenkoirissa, mutta vaihdan sukupuolta ja tulossa on tällä kertaa uros. Pentu on Hevossaaren kennelin kasvatti, yhdistelmästä Havrevingens Koda x Just in Case of Flying Attacks. (tämä). Lajina meillä tulee olemaan pääasiassa suojelu.
Minunhan ei pitänyt pentua ottaa, ennenkuin Brimi eläköityy, vaan minkäs teet, kun kohtalo puuttuu peliin! Tämä yhdistelmä on nimittäin sellainen, että silloin kun Aada-emä tuotiin Suomeen, arvelin sen astutettavan Kodalla, jos kaikki menee putkeen. Silloin jo mietin ja haaveilin, että siinäpä olisi mielenkiintoinen yhdistelmä, mistä haluan pennun itselleni. Sitten kun minulle selvisi, että tämä yhdistelmä ollaan toteuttamassa, ei minun tarvinnut kauaa jahkata, soitanko kasvattajalle vai en!
Kyllähän minua jännittää! Ensimmäinen holskupentuni! Luulen, että minulla on suunnitelmat aika selvillä sen suhteen, mitä pennulta haluan ja mistä lähden liikkeelle sen kanssa. Ehkä. Voihan ne vielä lennossa muuttua :D Mutta näin päällisin puolin olen miettinyt asiat ja valmistautunut mielestäni paremmin kuin Brimiä hankkiessani. Ja onhan minun taitoni koiranohjaajana kehittyneet niistä ajoista huimasti! Aion noudattaa tässäkin työelämässä hyväksi havaitsemaani ohjenuoraa: Näytä siltä, kuin tietäisit, mitä olet tekemässä. Ollaan kuiten Brimin kanssa touhutessa saatu monesti noottia siitä, että koira ei ole varma siitä, mitä siltä haluan. Tätä yritän välttää pennun kanssa.
Ajankohta pennun otolle on minusta optimaalinen! On vielä kesä, joten sisäsiistiksi opettaminen on helppoa. Jälkihommiin saadaan helposti tehtyä pohjat ennen talvea ja samoin päästään metsään lenkille harjoittelemaan koordinaatiota, lähelläpysymistä ja mitä näitä nyt vielä on. Työttömyys ei ole kivaa, mutta se etu siinä on, että päästään hyvin alkuun monilla osa-alueilla, kun ei ole työt haittaamassa harrastustoimintaa.
Tarvikkeita minun ei pitänyt haalia, kun kotona on jo kaikkea. Mutta satuinpa eilen Canis&Catuksen sivuille ja siellä oli vaikka ja mitä tarjouksessa! Laitoin sitten tilaukseen nahkarätin ja -patukan ja tänään Hankkijalta ostautin pentupannan ja minipienen kapulan (<3) pitoharjoituksia varten. Remminkin olen hankkinut ja lussutuspallon. Nyt yritän vakuuttaa itselleni, että yhtään enempää ei tarvita. Pitää vaan nurkista ja kaapeista kaivella Brimin lelut esille, jotta ne on sitten hollilla pentua varten. Autonkin ehkä joudun nyt siistimään, jotta sinne mahtuisi lainaamani pentuhäkki.
Niin, onhan sillä pennulla jo nimikin: Rai(mo) <3
Minunhan ei pitänyt pentua ottaa, ennenkuin Brimi eläköityy, vaan minkäs teet, kun kohtalo puuttuu peliin! Tämä yhdistelmä on nimittäin sellainen, että silloin kun Aada-emä tuotiin Suomeen, arvelin sen astutettavan Kodalla, jos kaikki menee putkeen. Silloin jo mietin ja haaveilin, että siinäpä olisi mielenkiintoinen yhdistelmä, mistä haluan pennun itselleni. Sitten kun minulle selvisi, että tämä yhdistelmä ollaan toteuttamassa, ei minun tarvinnut kauaa jahkata, soitanko kasvattajalle vai en!
Kyllähän minua jännittää! Ensimmäinen holskupentuni! Luulen, että minulla on suunnitelmat aika selvillä sen suhteen, mitä pennulta haluan ja mistä lähden liikkeelle sen kanssa. Ehkä. Voihan ne vielä lennossa muuttua :D Mutta näin päällisin puolin olen miettinyt asiat ja valmistautunut mielestäni paremmin kuin Brimiä hankkiessani. Ja onhan minun taitoni koiranohjaajana kehittyneet niistä ajoista huimasti! Aion noudattaa tässäkin työelämässä hyväksi havaitsemaani ohjenuoraa: Näytä siltä, kuin tietäisit, mitä olet tekemässä. Ollaan kuiten Brimin kanssa touhutessa saatu monesti noottia siitä, että koira ei ole varma siitä, mitä siltä haluan. Tätä yritän välttää pennun kanssa.
Ajankohta pennun otolle on minusta optimaalinen! On vielä kesä, joten sisäsiistiksi opettaminen on helppoa. Jälkihommiin saadaan helposti tehtyä pohjat ennen talvea ja samoin päästään metsään lenkille harjoittelemaan koordinaatiota, lähelläpysymistä ja mitä näitä nyt vielä on. Työttömyys ei ole kivaa, mutta se etu siinä on, että päästään hyvin alkuun monilla osa-alueilla, kun ei ole työt haittaamassa harrastustoimintaa.
Tarvikkeita minun ei pitänyt haalia, kun kotona on jo kaikkea. Mutta satuinpa eilen Canis&Catuksen sivuille ja siellä oli vaikka ja mitä tarjouksessa! Laitoin sitten tilaukseen nahkarätin ja -patukan ja tänään Hankkijalta ostautin pentupannan ja minipienen kapulan (<3) pitoharjoituksia varten. Remminkin olen hankkinut ja lussutuspallon. Nyt yritän vakuuttaa itselleni, että yhtään enempää ei tarvita. Pitää vaan nurkista ja kaapeista kaivella Brimin lelut esille, jotta ne on sitten hollilla pentua varten. Autonkin ehkä joudun nyt siistimään, jotta sinne mahtuisi lainaamani pentuhäkki.
Niin, onhan sillä pennulla jo nimikin: Rai(mo) <3
maanantai 1. elokuuta 2016
Ykkönen!
Kuusamoon asti sitä pitiki lähteä hakeen! Eihän se ollut mikään priima suoritus, mutta parhaamme teimme. Eikä nollattu tällä kertaa kuin yksi liike, joten noususuhdanne on koko ajan ollut ylöspäin! :D Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä toi oman vivahteensa kokeeseen. En kyllä enää muista järjestystä, mutta jotenkin nuin se meni.
Paikkis 10. Pientä levottomuutta, mutta tuomari oli hövelillä päällä.
Liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampikin. 10.
Ruutu onnistui, wuhuu! 10.
Luoksetulo. Luulin, että tulee jostain kumman syystä sivulle, mutta pyörähtikin mun selän taakse, jolloin annoin uuden käskyn, millä Brimi tuli suoraan eteen. 8.
Hyppy 10. Joku alkaa varmasti rokottaa Brimin nykymisestä ennen käskyä.
Nouto 10.
Kaukot 7. Ylimääräsiä käskyjä.
Seuraaminen parani loppua kohden, mutta silti se oli matkalaukkumallia. 8.
Liikkeestä seisominen nollautui kahden suullisen käskyn ja vielä vartaloavun takia.
Merkin kierto 10.
Kokonaisvaikutelma putosi 5:een kehänauhojen ulkopuolella piipahtamisen takia.
Pisteitä tuli yhteensä 259, millä saatiin I-tulos. Nytpä minä sitten taidan jättää tämän AVO-luokan kahlaamisen tähän, vaikka meinasinkin vielä yhdessä kokeessa käydä ennen Brimin jäämistä tauolle. Ja vaikka meillä oli TK2 tavoitteena. Ehtiihän sitä tosin vielä ensi kesänäkin AVOn kokeissa käydä, jos siltä tuntuu, mutta mehustelin jo kotimatkalla sillä, että pääsisin opettamaan VOIn liikkeitä. Vireessä meillä on myös tekemistä, että se kantaisi koko kokeen läpi. Brimille tulee sellainen lässähtäminen kehänauhojen vieressä, samanlainen kuin sillon, kun yritän ottaa siitä kameralla kuvaa.
Muutenkin olen tässä pohtinut Brimin tulevaisuutta. Uuden hihan tuominen puruihin mukaan on edelleen ongelma, Brimi tipahtelee turhan herkästi siitä. Jälkeä pääsen tekemään ensi viikosta lähtien säännöllisemmin, joten se nyt ei huoleta, kunhan vaan saa ruutiinia, niin hyvä tulee. Mietin kovasti sitä, kannattaako meidän mennä kokeeseen.
Entä mitä ensi kesänä? Alan todennäköisesti talvikaudella kouluttaa tokoa ja toivon pääseväni sen avulla ohjattuun pk-tottisryhmään. Brimin tuleva mammalomahan vähän häiritsee treenaamista, mutta toivon pääseväni ennen sitä siihen pisteeseen, että tauko tulisi vain tekemään hyvää. Nytpä minä sitten arvon, jatketaanko Brimin kanssa pk-hommissa vai sittenkin tokon parissa. Tokossahan minulla ei tavotteita ollut kuin TK2een asti, mutta kyllä minua vähän kiinnostaisi jatkaa ja kokeilla, miten pärjättäisiin VOI-luokassa. Ja EVL:ssä. Hui. Toisaalta taas toko on niin pilkunviilaamista, että onko minulla hermoja sinne, että olisiko se PK-puoli meidän heiniä. En todellakaan tiedä, mutta josko tämä talvi toisi selkeän vision tämän suhteen.
Paikkis 10. Pientä levottomuutta, mutta tuomari oli hövelillä päällä.
Liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampikin. 10.
Ruutu onnistui, wuhuu! 10.
Luoksetulo. Luulin, että tulee jostain kumman syystä sivulle, mutta pyörähtikin mun selän taakse, jolloin annoin uuden käskyn, millä Brimi tuli suoraan eteen. 8.
Hyppy 10. Joku alkaa varmasti rokottaa Brimin nykymisestä ennen käskyä.
Nouto 10.
Kaukot 7. Ylimääräsiä käskyjä.
Seuraaminen parani loppua kohden, mutta silti se oli matkalaukkumallia. 8.
Liikkeestä seisominen nollautui kahden suullisen käskyn ja vielä vartaloavun takia.
Merkin kierto 10.
Kokonaisvaikutelma putosi 5:een kehänauhojen ulkopuolella piipahtamisen takia.
Pisteitä tuli yhteensä 259, millä saatiin I-tulos. Nytpä minä sitten taidan jättää tämän AVO-luokan kahlaamisen tähän, vaikka meinasinkin vielä yhdessä kokeessa käydä ennen Brimin jäämistä tauolle. Ja vaikka meillä oli TK2 tavoitteena. Ehtiihän sitä tosin vielä ensi kesänäkin AVOn kokeissa käydä, jos siltä tuntuu, mutta mehustelin jo kotimatkalla sillä, että pääsisin opettamaan VOIn liikkeitä. Vireessä meillä on myös tekemistä, että se kantaisi koko kokeen läpi. Brimille tulee sellainen lässähtäminen kehänauhojen vieressä, samanlainen kuin sillon, kun yritän ottaa siitä kameralla kuvaa.
Muutenkin olen tässä pohtinut Brimin tulevaisuutta. Uuden hihan tuominen puruihin mukaan on edelleen ongelma, Brimi tipahtelee turhan herkästi siitä. Jälkeä pääsen tekemään ensi viikosta lähtien säännöllisemmin, joten se nyt ei huoleta, kunhan vaan saa ruutiinia, niin hyvä tulee. Mietin kovasti sitä, kannattaako meidän mennä kokeeseen.
Entä mitä ensi kesänä? Alan todennäköisesti talvikaudella kouluttaa tokoa ja toivon pääseväni sen avulla ohjattuun pk-tottisryhmään. Brimin tuleva mammalomahan vähän häiritsee treenaamista, mutta toivon pääseväni ennen sitä siihen pisteeseen, että tauko tulisi vain tekemään hyvää. Nytpä minä sitten arvon, jatketaanko Brimin kanssa pk-hommissa vai sittenkin tokon parissa. Tokossahan minulla ei tavotteita ollut kuin TK2een asti, mutta kyllä minua vähän kiinnostaisi jatkaa ja kokeilla, miten pärjättäisiin VOI-luokassa. Ja EVL:ssä. Hui. Toisaalta taas toko on niin pilkunviilaamista, että onko minulla hermoja sinne, että olisiko se PK-puoli meidän heiniä. En todellakaan tiedä, mutta josko tämä talvi toisi selkeän vision tämän suhteen.
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Olihan meillä mukavaa!
Ajeltiin lauantaiaamuna Oulaisiin suoraan peltojen ääreen. Alotettiin Brimin jäljellä. Tein siitä varmaan parinsadan askeleen pituisen, kahdella kulmalla ja kahdella esineellä. Jäljen vanhettua menin ajaan sen, ja oli kyllä niin hienoa, että kerralla kaikki ongelmat oli käsillä! Brimi oli ku paraskin sunnuntaijäljestäjä kuono ylhäällä. Ekasta esineestä mentiin heittämällä ohi, en edes itse sitä huomannut. toiselle esineelle jäätiin vatuloimaan. Kulmista meni yli, mutta onneksi ei hukannut jälkeä.
Epäilen suuresti, että Brimillä jäljestämisintoa karsi se, kun otin sille hallintaa ennen jäljellemenoa. Nimittäin kun toinen jälki tehtiin samalle päivälle, ilman hallintaa, hetsaten alussa, silkkaa suoraa jälkeä tiheään namitettuna, Brimi oli kuin eri koira! Se jäljesti just niin kuin parhaimmillaan, nenä alhaalla ja määrätietoisesti. Kouluttajakin siinä nauroi, että eihän me päästä kouluttamaan, kun ei niitä virheitä tullut enää.
Summa summarum. Olen itse hallinnalla latistanut Brimin jäljestysintoa. Vaikka sehän on selvää, ettei koirassa se vika ole. Mutta hyvä kun joku ulkopuolinen katsoi vierestä ja osasi antaa vinkit siihen, miten tilanne puretaan. Nyt jatketaan tämmöisellä motivoinnilla muutama jälki, kunnes taas otetaan kehiin kulmat ja esineet.
Tottistakin otettiin lauantai-illan päätteeksi. Brimiä heräteltiin käännösten teossa ja haettiin vähän jännitteen kautta nopeutta sivulletuloon. Ja kun mahdollista oli, niin otettiin estenoutoja vierailla esteillä. Vähänhän se vaati hakemista, mutta aivan hyvät suoritukset saatiin. Oli mukava kuulla toisen kouluttajan suusta, että hänestä Brimi on sen tyyppinen koira, jolle saisi tehtyä 100 pisteen tottiksen. Se vaan vaatiin pikkasen ohjaajan reeniä, että sellaseen yllettäisiin :D Kouluttajan mielestä Brimi on vaan vähän epävarma siitä, mitä mä siltä haluan. Eli minun pitää olla määrätietoisempi itsekin.
Sunnuntaina en ottanut enää tottista, mutta tehtiin samanlainen jälki kuin lauantaina oli se toinen jälki. Taas Brimi suoritti sen tosi hienosti! Ei nostellut pääätään. pienen kaarteenkin, minkä jälkeen tein, selvitti tosi hienosti. Tää päivä me huilitaan ihan ansaitusti!
Epäilen suuresti, että Brimillä jäljestämisintoa karsi se, kun otin sille hallintaa ennen jäljellemenoa. Nimittäin kun toinen jälki tehtiin samalle päivälle, ilman hallintaa, hetsaten alussa, silkkaa suoraa jälkeä tiheään namitettuna, Brimi oli kuin eri koira! Se jäljesti just niin kuin parhaimmillaan, nenä alhaalla ja määrätietoisesti. Kouluttajakin siinä nauroi, että eihän me päästä kouluttamaan, kun ei niitä virheitä tullut enää.
Summa summarum. Olen itse hallinnalla latistanut Brimin jäljestysintoa. Vaikka sehän on selvää, ettei koirassa se vika ole. Mutta hyvä kun joku ulkopuolinen katsoi vierestä ja osasi antaa vinkit siihen, miten tilanne puretaan. Nyt jatketaan tämmöisellä motivoinnilla muutama jälki, kunnes taas otetaan kehiin kulmat ja esineet.
Tottistakin otettiin lauantai-illan päätteeksi. Brimiä heräteltiin käännösten teossa ja haettiin vähän jännitteen kautta nopeutta sivulletuloon. Ja kun mahdollista oli, niin otettiin estenoutoja vierailla esteillä. Vähänhän se vaati hakemista, mutta aivan hyvät suoritukset saatiin. Oli mukava kuulla toisen kouluttajan suusta, että hänestä Brimi on sen tyyppinen koira, jolle saisi tehtyä 100 pisteen tottiksen. Se vaan vaatiin pikkasen ohjaajan reeniä, että sellaseen yllettäisiin :D Kouluttajan mielestä Brimi on vaan vähän epävarma siitä, mitä mä siltä haluan. Eli minun pitää olla määrätietoisempi itsekin.
Sunnuntaina en ottanut enää tottista, mutta tehtiin samanlainen jälki kuin lauantaina oli se toinen jälki. Taas Brimi suoritti sen tosi hienosti! Ei nostellut pääätään. pienen kaarteenkin, minkä jälkeen tein, selvitti tosi hienosti. Tää päivä me huilitaan ihan ansaitusti!
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Tulos!
Saatiin taas viime tipan peruutuspaikka eli ilmoitus koeaamuna, että paikka on vapaana, otatko. Enhän minä raaskinu kieltäytyäkään. Tuomarina oli Heli Kelhälä.
Paikalla istuminen 9. Vähän liikehti alussa, mutta kuumuus rauhoitti loppua kohden.
Seuraaminen 7. Poikitti taas vaihteeksi.
Liikkeestä istuminen ja seisominen 0. Ei ollut yhtään kuulolla kummassakaan!
Luoksetulo 8. Ryömi...
Ruutu 0. Jäi puolittain ulos ruudusta. Mutta lähti sinne nätisti. Kiersi tosin tötsän eli meni sivusta ruutuun.
Nouto 8. Mälväsi. Muuten tuomari kehui noutoa, että oli tosi nätti.
Kaukot 10! Vau!
Estehyppy 10. Tää vaan on niin varma liike.
Merkin kierto 9. En kuullut/muista, mistä se yks piste putosi. Mutta kerrankin se onnistui! Merkki olikin tällä kertaa poispäin yleisöstä.
Kokonaisvaikutelma 9. Loppua kohden parani!
Yhteensä pisteitä 209, millä tienattiin 3-tulos (ja sijoitus 2/6 eli ei se koe ihan putkeen mennyt monella muullakaan :D )! Jee! Sehän meillä olikin tavoitteena, että saataisiin tulos - ihan sama mikä. Nyt nollautui vain kolme liikettä, joten ei muuta kuin reenaan niitä! Tänään minut pyydettiinkin mukaan tokotreeneihin, missä luulen saavani vinkkiä siihen, millaista kuuntelutreeniä meidän kannattaa tehdä. Siitähän se nuissakin liikkeissä kiikastaa lähinnä, ettei Brimi ole kuulolla silloin, kun pitäisi enkä minä tiedä, miten sitä kannattaisi reenata.
Seuraava (ja todennäköisesti viimeinen tokokoe tälle kesää) onkin sitten 31. päivä, kun lähdetään ihan vieraalle kentälle pyörimään.
Paikalla istuminen 9. Vähän liikehti alussa, mutta kuumuus rauhoitti loppua kohden.
Seuraaminen 7. Poikitti taas vaihteeksi.
Liikkeestä istuminen ja seisominen 0. Ei ollut yhtään kuulolla kummassakaan!
Luoksetulo 8. Ryömi...
Ruutu 0. Jäi puolittain ulos ruudusta. Mutta lähti sinne nätisti. Kiersi tosin tötsän eli meni sivusta ruutuun.
Nouto 8. Mälväsi. Muuten tuomari kehui noutoa, että oli tosi nätti.
Kaukot 10! Vau!
Estehyppy 10. Tää vaan on niin varma liike.
Merkin kierto 9. En kuullut/muista, mistä se yks piste putosi. Mutta kerrankin se onnistui! Merkki olikin tällä kertaa poispäin yleisöstä.
Kokonaisvaikutelma 9. Loppua kohden parani!
Yhteensä pisteitä 209, millä tienattiin 3-tulos (ja sijoitus 2/6 eli ei se koe ihan putkeen mennyt monella muullakaan :D )! Jee! Sehän meillä olikin tavoitteena, että saataisiin tulos - ihan sama mikä. Nyt nollautui vain kolme liikettä, joten ei muuta kuin reenaan niitä! Tänään minut pyydettiinkin mukaan tokotreeneihin, missä luulen saavani vinkkiä siihen, millaista kuuntelutreeniä meidän kannattaa tehdä. Siitähän se nuissakin liikkeissä kiikastaa lähinnä, ettei Brimi ole kuulolla silloin, kun pitäisi enkä minä tiedä, miten sitä kannattaisi reenata.
Seuraava (ja todennäköisesti viimeinen tokokoe tälle kesää) onkin sitten 31. päivä, kun lähdetään ihan vieraalle kentälle pyörimään.
maanantai 11. heinäkuuta 2016
Perutaanpa edellinen
Tänään kävin tekemässä pitkähkön jäljen. 250-300 askelta (miten mä aina meenki laskuissa sekasin?), kolme esinettä, neljä kulmaa. Häiriötekijänä nurmikentän reunalla räkyttävä pikkupiski ja sille karjuva isäntä. Yllättävän hyvin meni!
Nyt ei Brimillä ollut sellaista joojoomäniintiedän-meininkiä. Se on jäljestänyt vähän sinne suuntaan viime aikoina, mutta nyt oli häntä alhaalla ja se selvästi keskittyi. Välillä nosti päätään vilkuillen räkyttäjän suuntaan, mutta jatkoi kehotuksesta jäljestämistä. Esineissä ei mitään ongelmaa. Itselläni tuli jopa hyvä fiilis moisen katsomisesta! Kulmat tosin on sujuneet kyllä paremminkin. Mun täytyy varmaan alkaa merkkaamaan ne jotenkin itselleni, että voin niissä vähän jeesailla. Lisäksi Brimi tekee valeilmaisuja. Häätyypi miettiä, miten niiden kanssa sitten tekisi.
Puruissa tänään tuotettiin Brimille uusia kokemuksia kovan hihan muodossa. Tähän astihan se on purrut pehmeään hihaan, vaan nyt olisi upouusi ja näin ollen kova hiha käytössä. Siinä huomaa Brimin sinällään hentoisen puruotteen, kun se nyt vaan tipahteli hihasta, mitä se ei pehmeän kohdalla tehnyt. Luulen, että kunhan Brimi saa varmuutta ja tottuu, niin ongelma poistuu. Vähän se silti pisti huolettamaan.
Sivukuljetuksia reenattiin. Ne on jääneetkin vähemmälle ja sen kyllä huomasi. Tötöilin ja jäin miettimään monta kertaa, mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Sainkin siitä vähän rankkua, mutta tsemppasin toiselle kierrokselle! :D Ollaan haettu liikkeiden väliin vähän nostatusta haukuttamalla pantaa vasten, ja ihan sitä varten hommasin oikein kahvapannan! Ketjupanta on vähän skögö tuota hommaa ajatellen, mutta kahvapantaa vasten Brimi haukkuu oikeinkin pontevasti.
Nyt ei Brimillä ollut sellaista joojoomäniintiedän-meininkiä. Se on jäljestänyt vähän sinne suuntaan viime aikoina, mutta nyt oli häntä alhaalla ja se selvästi keskittyi. Välillä nosti päätään vilkuillen räkyttäjän suuntaan, mutta jatkoi kehotuksesta jäljestämistä. Esineissä ei mitään ongelmaa. Itselläni tuli jopa hyvä fiilis moisen katsomisesta! Kulmat tosin on sujuneet kyllä paremminkin. Mun täytyy varmaan alkaa merkkaamaan ne jotenkin itselleni, että voin niissä vähän jeesailla. Lisäksi Brimi tekee valeilmaisuja. Häätyypi miettiä, miten niiden kanssa sitten tekisi.
Puruissa tänään tuotettiin Brimille uusia kokemuksia kovan hihan muodossa. Tähän astihan se on purrut pehmeään hihaan, vaan nyt olisi upouusi ja näin ollen kova hiha käytössä. Siinä huomaa Brimin sinällään hentoisen puruotteen, kun se nyt vaan tipahteli hihasta, mitä se ei pehmeän kohdalla tehnyt. Luulen, että kunhan Brimi saa varmuutta ja tottuu, niin ongelma poistuu. Vähän se silti pisti huolettamaan.
Sivukuljetuksia reenattiin. Ne on jääneetkin vähemmälle ja sen kyllä huomasi. Tötöilin ja jäin miettimään monta kertaa, mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Sainkin siitä vähän rankkua, mutta tsemppasin toiselle kierrokselle! :D Ollaan haettu liikkeiden väliin vähän nostatusta haukuttamalla pantaa vasten, ja ihan sitä varten hommasin oikein kahvapannan! Ketjupanta on vähän skögö tuota hommaa ajatellen, mutta kahvapantaa vasten Brimi haukkuu oikeinkin pontevasti.
Kuva: Lotta Poikela
torstai 7. heinäkuuta 2016
Mietityttää
Kovasti mietityttää nuo jälkihommat, kun ne tuntuu laahaavan perässä. Tottista on helppo tehdä missä vaan, puruja otetaan 2-3 kertaa viikossa, mutta jälki, se tuntuu olevan niin ylipääsemätöntä, vaikka noin niinkuin muuten se on minulle oikeinkin mieluista puuhaa.
Hankalaa tuntuu olevan löytää sopivaa ruohoplänttiä, mille jäljen tehdä. Sitten pitää suunnitella, miten lapset saa viihtymään sen ajan, kun käyn polkemassa jäljen. Suunnittelemista vaatii myös se, missä vaiheessa haen Brimin vai otanko sen jo heti mukaan. Täytyy miettiä, mihin kohin laitan nameja vai laitanko ollenkaan. Miten palkkaan hyvästä esineilmaisusta. Selvästi huomaa, ettei minulla ole jälkihommiin vielä selkeää rutiinia ja kokemusta. Eikähän se oikeastaan muusta ole kiinni kuin omasta pääkopasta.
Viikon päästä suunnataan Brimin kanssa meidän uran ensimmäiselle jälkileirille Oulaisiin! Kouluttajana on Harri Hatunen. Yritän tässä nyt saada alle muutaman jäljen, jotta voisin paremmin eritellä meidän ongelmia ja vahvuuksia. Samalla yritän jäsennellä omia ajatuksiani jäljen suhteen, mitä haluan ja miten. Luulen kuitenkin, että meidän osalta peltojälkihommat loppuvat kokeeseen ja sen jälkeen siirrytään metsään. En kuitenkaan raaskisi heittää hyviä (?) pohjia hukkaan.
Hankalaa tuntuu olevan löytää sopivaa ruohoplänttiä, mille jäljen tehdä. Sitten pitää suunnitella, miten lapset saa viihtymään sen ajan, kun käyn polkemassa jäljen. Suunnittelemista vaatii myös se, missä vaiheessa haen Brimin vai otanko sen jo heti mukaan. Täytyy miettiä, mihin kohin laitan nameja vai laitanko ollenkaan. Miten palkkaan hyvästä esineilmaisusta. Selvästi huomaa, ettei minulla ole jälkihommiin vielä selkeää rutiinia ja kokemusta. Eikähän se oikeastaan muusta ole kiinni kuin omasta pääkopasta.
Viikon päästä suunnataan Brimin kanssa meidän uran ensimmäiselle jälkileirille Oulaisiin! Kouluttajana on Harri Hatunen. Yritän tässä nyt saada alle muutaman jäljen, jotta voisin paremmin eritellä meidän ongelmia ja vahvuuksia. Samalla yritän jäsennellä omia ajatuksiani jäljen suhteen, mitä haluan ja miten. Luulen kuitenkin, että meidän osalta peltojälkihommat loppuvat kokeeseen ja sen jälkeen siirrytään metsään. En kuitenkaan raaskisi heittää hyviä (?) pohjia hukkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)