Tokoilua

Kovasti ovat treenikaverit houkutelleet osallistumaan kokeeseen vielä ennen vauvan tuloa, ja kyllähän se tälläistä kilpaviettistä ihmistä houkuttaa. Eri asia on sitten, saadaanko liikkeet sille mallille, että kehdataan mennä.

Niitäpä liikkeitä ollaan sitten tapailtu. Seuraaminen on aivan jees. Käännöksiin pitää omalta osaltani saada vauhtia, sillä muuten Brimi jää eteen pyörimään. Siitä en osaa yhtään sanoa, miten Brimi jaksaa pitempää pätkää seuraamista.

Jäävistä liikkeistä maahanmeno on ihan takuuvarma. Likimain meidän bravuuriliike. Seisominen taas... Noh, kyllä se sieltä koiralle avautuu, kun sitä tarpeeksi tahkoaa. Luoksetulossahan meillä on hiomista. Paikka alkaa olla hyvä, jonkin verran vino ajoittain. Etäisyyttä saisi alkaa kasvattaa ja häivyttää käsimerkkiä.

Niin joo.. Taisi siellä hyppy olla liikkeiden päätteeksi. Siinäpä meillä onkin seuraava urakka. Hyppyestettä ollaan nimittäin tapailtu kerran, pari!

Ei menny ihan niinku elokuvissa

Sunnuntai-iltana kävin pyörähtään jälkihommissa. Seurana oli kultainennoutajanarttu omistajineen vähän opastamassa.

Tein Brimille kaksi jälkeä, toinen oli 30 askelta, toinen vähän reilu 70. Edellisestä jäljestä innostuneena jätin ruokaa vain muutamille askelille. Puolisen tuntia annettiin jälkien vanhentua ja koirien purkaa enimmät pöhinät veks.

Ajoin ensin lyhyemmän jäljen. Se meni oikein näpsäkästi, Brimi pysyi jäljellä, haisteli mun jalanjälkiä. Ainut vaan oli, että jäljellä ollut ruokanappula ei ollut turvonnut tarpeeksi, joten jäljestäminen pysähteli ajoittain. Toinen jälki menikin sitten niin penkin alle kuin vaan voi olla. Hukkasin itse jäljen, jonka jälkeen koirakin sekosi haisteluissaan. Keskeytin sen jäljen ihan kokonaan ja palatessani huomasin, että oltiin menty jäljen päätystä jo reilusti huti.

Brimi kyllä alkoi venkoamaan lopussa taaksepäin, liekkö tuo olisi siis yrittänyt jäljestää mun paluujälkiä. Tiedäpä nuista.

Parannuksia seuraavaa kertaa varten:
- selkeämpi, rauhallisempi lähetys
- ruoka pitää turvottaa kunnolla
- jäljen kulku ohjaajalle tietoon!

Kokeilua jäljellä

Aurinkoisen aamun kunniaksi hilpasin kaupasta nakkipaketin ja suuntasin auton keulan metsätielle, jonka varrella peltoja on ihan valittavaksi asti.

Jälkeä aloitellessani tuumasin, että tarvin lähtöpaalun. Ei oikein nuo mun risuviritykset aja asiaansa, kun niitä saa ruskeasta pellosta ihan hakemalla hakea, että löytää oikean lähtöpaikan. Tein sellaisen reilun 70 askeleen jäljen, johon tuli vahingossa mutkan tynkääkin (kulmia, kulmia). Nakitin joka askeleen ja loppuun tein komian kasan, jonka koira saa äpöstellä.

Jäljen vanhetessa tallusteltiin aamulenkki. Samalla saikin harjoitella luoksetuloa, kun alkaa nuita lintusia lennellä. Pitääkin alkaa miettiä jatkossa lenkitysreitit siten, ettei olisi kauheasti pesimistään aloittelevia lintuja matkan varrella.

Sitten jäljen ajoon. Brimi jäljesti matkan jäljelle ja lähti nätisti haisteleen jälkeä. Hosumiseksi se silti meni ja nakkeja jäi matkan varrelle, vaikka kuinka hidastin tahtia. Loppuun päästiin ei ehkä niin kunniakkaasti, mutta kuitenkin. Höselehtimistä oli liikaa, itse stoppasin monesti Brimin matkan, jolloin jouduin usuttamaan sitä liikkeelle uudestaan.

Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä vielä ihan lyhkäsen jäljen ilman nakkipaljoutta. Matkaa jäljelle tuli noin 25 askelta ja nakkeja oli matkalla yhteensä kolme. Lopussa oli sitten taas kasa nakkeja. Tovi jäljen vanhenemista ja matkaan.

Ilokseni huomasin, että jälkihän sujui paljon paremmin! Yletön vetäminen oli poissa, Brimi haisteli joka jäljen keskittyneemmin ja selvitti hyvin tekemäni mutkankin. Tätä täytyy siis kokeilla toistekin.

Luoksetuloa ja muuta

Hei, sehän alkaa sujua! Nyt vaan häivyttämään käsien liikettä, jotta siitä saadaan vähän enemmän oikeaoppisempi.

Viikonloppuna purujen yhteydessä tottistelin pikkasen. Seuraaminen sujuu aivan hyvällä tavalla, edistäminen on oikeasti kadonnut johonkin! Jääviä liikkeitä treenasin leikittämällä ja siitä käskyttämällä. Nekin sujuisivat hyvin, kunhan minä itse vaan muistasin käskyttää eri asentoihin eikä vaan ja ainoastaan tuohon oikealle puolen eteen.

Eteenmenoa otin huomattavasti pidemmällä matkalla, mitä ennen ja erikseen muista liikkeistä. Tykkäsin Brimin vauhdista ja siitä, että se pinkoi aivan täyttä vauhtia lelun luo kentän toiselle laidalle.

Niin, ja vaihteeksi olen taas kipeä... Toivottavasti ei pahemmin vaatisi veroa treenamiselta.

Höntsäilyä kevätsäässä osa 2

Brimillä on taustalla IPO-treenejä parisenkymmentä. Eteenpäin ollaan kovasti menty koko ajan, mutta työtä on vielä kovasti edessä. Brimin vahvuuksia ovat nopea kyky oppia, hyvät ja selkeät vietinvaihdot sekä kohtuullisen puhtaat viettialueet. Heikkouksia taas ovat rohkeuden puute ja eläväinen puruote (tässä vaiheessa).

Tänään Brimiä treenattiin kahden miehen voimin. Saatiin vinkkiä ja kannustusta, miten alkaa puruotetta kehittämään. Brimihän iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi puolikkaalle otteelle. Se mitä luultavimminkin johtuu siitä, ettei Brimi käytä kaikkea kapasiteettiaan saaliin puolella. Lääkkeenä aletaan käyttää saalisvietin nostamista uusiin sfääreihin unohtamatta kuitenkaan haukkua.

Tehokuurina seuraavat 4-6 treenikertaa on seuraavanlainen harjoitus: nopeita vietinvaihtoja, joissa keskitytään saalisvietin nostamiseen (maalimiehelle hommia, kun saa hyppiä ja pomppia sielunsa kyllyydestä). Harjoitukset pidetään todella lyhyinä.

Tälläistä treeniä Brimille tehtiin jo tänään ja se tuotti tulosta. Saalisvietti nousi joka kierroksella, ja Brimi puri tyynyyn ihan eri intensiteetillä kuin aiemmin. Autoon tyynyä kantaessa tuhisi ja puhisi se suussa.

Hyvät treenit siis tänäänkin!

Höntsäilyä kevätsäässä osa 1

Tänään Brimi pistettiin koville, sillä vuorossa oli IPO-treenit. Viimeksi tehtiin helppoja puruja ja vähän siedätettiin pampulla kuormittamiseen. Tämän päivän teema oli saada Brimin puruotetta paremmaksi ympäristön kuormituksen kautta. Purut tehtiin koiralle äärimmäisen vaikeaksi, jotta niistä selvittyään ja puruotetta on vahvistettu, peruspurut tulevat olemaan helppoa kauraa. Käytössä oli pamppu, roskiksia ja iso muovivati. Mielikuvituksekasta treeniä siis.

Taukoa edellisistä treeneistä oli parisen viikkoa, joten odotettavissa oli pientä sekoilua koiralta, joka muistelee, mitenkä nää hommat menikään. Ekalla kierroksella maalimies oli piilossa jäätävän ison puukelan takana. Tarkoituksena oli pikkasen "säikäyttää" Brimiä, saada se epävarmaksi ja siten saada haukkua tiitteräksi heti alkuunsa. Koira valjaisiin, pientä hetsausta ja liina tiukalla taistelutantereelle!

Paikka oli Brimille tuttu ja maalimies on tähän asti tullut esiin eri paikasta, joten Brimi kyttäili siihen suuntaan. Haukku alkoi - väärään suuntaan oikealle - samalla hetkellä, kun maalimies ponkaisi esiin kelan takaa vasemmalta. Yllätys oli täydellinen ja haukku heti alkuunsa sitä, mitä pitääkin! Vietinvaihtoa tehtiin, yritin parhaani mukaan kehua ja tukea Brimin haukkua ja syöksähtelyä maalimiestä kohti. Pamppu oli kehissä tässä touhussa ja sillä välillä siliteltiin Brimiä, välillä heiluteltiin kauempana ja sitten taas lähempänä. Brimi käyttää silmiä kiinni, kun pamppu heilahtaa, mutta pysyy kiinni tyynyssä. Pari kertaa tehtiin niinkin, että ennen Brimin kiinnikäymistä tyynyyn, maalimies nosti pampun ilmaan ja karjaisi. Brimi pistää silmät kiinni ja puree kiinni tyynyyn :D

Toisella kierroksella maalimies oli taas piilossa uudessa paikassa, missä ympärillä oli jos minkämoista lautakasaa ja metallihärpäkkeitä ynnä muita. Tarkoitus oli jälleen muka säikäyttää Brimiä, vaan tuohan jäljesti maalimiehen piilopaikkaansa... Jonnin sortin yllätys tuli siitä kuitenkin, kun maalimies paukauttikin isoa muovivatia. Puruja tehtiin muovivadin ollessa maassa maalimiehen ja koiran välissä, jolloin koiran oli pakko nousta vadin päälle saadakseen tyynyn. Sitten vähän kikkailtiinkin purun aikana tuolla muovivadilla, jota maalimies heilutteli Brimin päällä hitaasti puolelta toiselle.Tämä toi oman jännitysmomenttinsa hommaan. Koiraa selvästi häiritsi maalimiehen touhut ja löysäili tyynystä, mutta tahtoa oli kuitenkin saada tyyny uudestaan hampaisiin. Kolmannella kierroksella oli samat tavoitteet eli vahvistaa koiran itseluottamusta purussa, tällä kertaa vain häiriönä oli kaksi nurin kaadettua roskista.

Brimillä virtaa tuntui piisaavan taukojen aikana ja reagoi maalimiehen liikkeisiin auton takapaksista käsin. Seuraavaksi tehtiin muutama puru hihaan. Siihen Brimi iski täydellä suulla, mutta hölläsi sitten otettaan. Jostain syystä hihaan Brimi ei korjaa otettaan. Sille tehtiin kuljetuksen alkeita ja annettiin suht helppoja voittoja. Lopuksi vielä vähän höntsäilyä, leikitystä ja muutama hyppy.

Brimillä on ongelmia puruotteen kanssa. Iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi kärkkärille ja alkaa mälvätä vähintään yhtä helposti. Ottaa herkästi painetta sekä minun että maalimiehen koskemisesta. Tänään pääsin pari kertaa Brimin alle sen ollessa jo niin väsynyt, ettei jaksanut enää mälvätä. Aiemmin tämä ja rauhoittuminen kyseisessä asennossa ovat olleet aika tiukilla. Jospa näistä jäisi Brimille hyvät muistikuvat, jolloin vastaavanlainen kanavointi onnistuisi jatkossa isommillakin kierroksilla.

Itselleni jäi hyvät fiilikset näistä treeneistä! Itse osasin ohjata ja Brimi oli heti kartalla siinä, mitä ollaan tekemässä. Minusta on niin liikkistä se into, millä koira suuntaa kentälle: hyvä, jos etutassut koskevat maata!

Pihatottista

Pitihän se haravoinnin ja koiranpaskojen keräämisen päätteeksi ottaa pikkupätkät tottistakin, lähinnä seuraamista. Siinä ongelmana on ollut Brimin reilu edistäminen/poikittaminen. Lelu oli mulla alkuun kainalon edessä, johon sain vinkkiä siirtää käsi selän taa, jolloin koiran olettaisi alkavan odottaa palkkaa takaa. No, ei onnistunut. Palasimme siis hetkiseksi ruualla imuttamiseen lelun ollessa piilossa loppupalkkana.

Sairastelun takia olen seuraamista tehnyt sisätiloissa, ennen ruuan saamista. Sehän pelittää aivan näpsäkästi. Pari kertaa olen sisällä tehnyt seuraamista lelun kanssa, joka onkin ollut oikeassa kädessä ja vasen on jäänyt vapaaksi. Kokeilin samaa ulkona ja - hitto vie - sehän toimi! Ilmeisesti vasen käsi sopivasti painostaa, ettei kroppa pääse kääntymään. Kontakti pysyy koko ajan ja pari lähtöä teinkin pelkästään siitä, että istuu ja pitää kontaktin yllä.

Molen niin tohkeissani!