En ny ala valittamaan. Lunta ei voi olla liikaa, vaan häiritseehän se hieman harrastustoimintaa, kun joka paikassa on niin paljon lunta, ettei mihinkään mahdu treenaan!
Ihan vaan ollaan kotona sitten otettu ylös-istu-maahan. Luopumista olen myös treenannut Brimin kanssa. Josko siitä saisi vähän jutunjuonta myös paikkamakuuseen, kun voisi hyödyntää luopumista ja Brimin suurta intohimoa kissanruokaan.
Pikaiset purut käytiin ottamassa viikonloppuna. Haukussa Brimiä ei varmaan saa enempää tarjoamaan, mutta saaliin puolella luulen, että Brimillä ois vielä annettavaa. Käyhän sen suu ku Singeri, mutta silti se ei löysää!
perjantai 30. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Tuulinen päivä
Vaan onneksi oli liikettä treenaamisen muodossa! Sovittiin treenit toisen samassa kaupungissa asuvan AC-koiran (AC Niva Alysrazor) kanssa. Pari kertaa olen tämän holskun nähnyt aiemminkin, ensimmäisen kerran sen ollessa ihan pahainen ipana. Mainion oloinen otus siitä on kuoriutunut!
Vaan oli niin mahtavaa, kun oli kunnolla häiriötä! Oltiin ilmeisesti moottoritien vieressä ja siitähän tottakai suhas autoja koko ajan ohi. Kerran meni ambulanssikin. Brimillä korvat pyöri päässä eikä ne toiminu ollenkaan niin hyvin kuin niillä rauhallisilla kentillä, missä muutoin ruukaan treenata. Ei siis pöllimpi idea olisi lähteä treenaamaan oikeasti semmoisille paikoille, missä on ihmisiä, autoja ja ääniä! Tätä olenkin miettinyt ja pari kertaa, kun olen kierrätyskeskukseen ollut menossa, olen mennyt hyvissä ajoin ja ottanut siinä pihassa tottista Brimin kanssa.
Pistin treenikaverille naksuttimen käteen ja pyysin naksuttelemaan oikeaa asentoa, kun pakittelin ympäriinsä ja käskin Brimiä maahan. Kyllä se sieltä alkoi se oikea asento löytyä, kun tarpeeksi monesti naksutti. Pitää tätä vielä hioa ja ottaa sitä tuossa sivulla kulkiessakin, että jääkö siinäkin selkä pyöreänä makaan.
Seuraamistakin otin pikkasen häiriössä, kun kentällä pyöri samaan aikaan Brimin koirabestis. Yllättävän hyvää settiä saatiin aikaan! Itsestäni huomaan sen, että alan höseltää, kun katsojia on enemmänkin. Tämänkin takia se treenaaminen julkisilla paikoilla olis hyvä, kun harvoinpa sitä kokeessa voi pyytää yleisöä kääntämään selkää tai menemään pois... Enemmän siis pitäisi jatkossa keskittyä siihen, että itse annan selkeitä ohjeita koiralle ja olen höseltämättä. Toisaalta taas tämä on koiralle niin hyvää treeniä siinä, että ohjaaja voikin joskus olla jotain muuta kuin rento.
Vähän meillä sitten hommat pääs lässähtään, kun iteltä alkoi loppua leikittämisenergia ja Brimiltä vietti, ennenkuin kanssatreenaaja sai omat treeninsä tehtyä. Viettikestävyyttä siis tarvinemme. Toinen koira nimittäin on täysin kisavalmis eikä siinä ollut havaittavissa minkään sortin väsymystä.
Ilmoitin meidät muuten BH-kurssille. Kyllä me piruvie se tunnus käydään hakeen!
Vaan oli niin mahtavaa, kun oli kunnolla häiriötä! Oltiin ilmeisesti moottoritien vieressä ja siitähän tottakai suhas autoja koko ajan ohi. Kerran meni ambulanssikin. Brimillä korvat pyöri päässä eikä ne toiminu ollenkaan niin hyvin kuin niillä rauhallisilla kentillä, missä muutoin ruukaan treenata. Ei siis pöllimpi idea olisi lähteä treenaamaan oikeasti semmoisille paikoille, missä on ihmisiä, autoja ja ääniä! Tätä olenkin miettinyt ja pari kertaa, kun olen kierrätyskeskukseen ollut menossa, olen mennyt hyvissä ajoin ja ottanut siinä pihassa tottista Brimin kanssa.
Pistin treenikaverille naksuttimen käteen ja pyysin naksuttelemaan oikeaa asentoa, kun pakittelin ympäriinsä ja käskin Brimiä maahan. Kyllä se sieltä alkoi se oikea asento löytyä, kun tarpeeksi monesti naksutti. Pitää tätä vielä hioa ja ottaa sitä tuossa sivulla kulkiessakin, että jääkö siinäkin selkä pyöreänä makaan.
Seuraamistakin otin pikkasen häiriössä, kun kentällä pyöri samaan aikaan Brimin koirabestis. Yllättävän hyvää settiä saatiin aikaan! Itsestäni huomaan sen, että alan höseltää, kun katsojia on enemmänkin. Tämänkin takia se treenaaminen julkisilla paikoilla olis hyvä, kun harvoinpa sitä kokeessa voi pyytää yleisöä kääntämään selkää tai menemään pois... Enemmän siis pitäisi jatkossa keskittyä siihen, että itse annan selkeitä ohjeita koiralle ja olen höseltämättä. Toisaalta taas tämä on koiralle niin hyvää treeniä siinä, että ohjaaja voikin joskus olla jotain muuta kuin rento.
Vähän meillä sitten hommat pääs lässähtään, kun iteltä alkoi loppua leikittämisenergia ja Brimiltä vietti, ennenkuin kanssatreenaaja sai omat treeninsä tehtyä. Viettikestävyyttä siis tarvinemme. Toinen koira nimittäin on täysin kisavalmis eikä siinä ollut havaittavissa minkään sortin väsymystä.
Ilmoitin meidät muuten BH-kurssille. Kyllä me piruvie se tunnus käydään hakeen!
lauantai 17. tammikuuta 2015
Jee, treenit!
Pitkästä aikaa ipo-treenit! Brimi on ollut tässä nyt apauttiarallaa pari kuukautta tauolla hakuilmaisutreenien takia, joten otettiin ihan perussettiä. Koira oli oikein skarppina, vaikka ohjaaja ei ihan niin messissä ollutkaan (kumpihan se enemmän tauolla on ollut?).
Brimi tarjosi jopa ihan hampaannäyttelyjä maalimiehelle! Huomattiin, että se kykenee nostamaan itseään siihen rähjähaukuntaan ihan itsenäisesti maalimiehen ollessa melko passiivinen. Haukku on hyvä, tiitterä. Vähän minä hallintaakin siinä muka tein, kun otin sivulle ja kontaktista käskin kiertämään.
Puruote elää edelleen, varsinkin jos enemmän painetta tulee. Mun ei auta edes yrittää tulla alle, kun tuntuu, että pelkkä ajatuskin siitä saa Brimin sylkäsemään tyynyn suustaan. Ei kai se auta muu kuin alkaa sitäkin treenaamaan tottiksen ohessa. Mutta ei se kuitenkaan irti päästä, siitä plussaa!
Brimi tarjosi jopa ihan hampaannäyttelyjä maalimiehelle! Huomattiin, että se kykenee nostamaan itseään siihen rähjähaukuntaan ihan itsenäisesti maalimiehen ollessa melko passiivinen. Haukku on hyvä, tiitterä. Vähän minä hallintaakin siinä muka tein, kun otin sivulle ja kontaktista käskin kiertämään.
Puruote elää edelleen, varsinkin jos enemmän painetta tulee. Mun ei auta edes yrittää tulla alle, kun tuntuu, että pelkkä ajatuskin siitä saa Brimin sylkäsemään tyynyn suustaan. Ei kai se auta muu kuin alkaa sitäkin treenaamaan tottiksen ohessa. Mutta ei se kuitenkaan irti päästä, siitä plussaa!
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Ihan rehellinen treenitauko
Me ei olla tehty mitään. Laiskoteltu, lenkkeilty metässä, riehuttu labbiskaverin kanssa. Reissattu. Oon nakellu palloa ja Brimi on noutanut. Rentoa meininkiä.
Otin minä vähän tottiksen tapaista porukoiden pihassa labbiskaveri häiriönä, mutta se oli lähinnä yhtä pelleilyä, kun sivu-käskyllä viereen änkeää kaksi koiraa. No, saatiinpa yhen sortin paikkamakuuta harjoiteltua.
Labbis muuten oli se, jonka kanssa olen aloittanut oman koiraurheilijaharrastukseni! 4-vuotias käyttölinjainen lapukkauros on alkanut saamaan järkeä päähän ja on ehkä jopa vähän aikuistunut. Pohjat olen tehnyt sille tottikseen aikanaan, ja niihän tuo näyttää edelleen muistavan kaikki jäävät yms paremmin kuin koskaan. Näen siinä kovastikin potentiaalia tokokentille, vaan eipä se koira enää minun käsissäni ole. Se on vain ollut olosuhteiden pakosta puolisen vuotta hoidossa minun vanhemmillani, vaan on piakkoin menossa takaisin varsinaiselle omistajalleen.
Nyt alkaa kuitenkin tauko olla ohi ja pikkuhiljaa voisi taas alkaa tehdä treenisuunnitelmia. Sitä paikkamakuuta olen pohtinut, että miten se onkin niin lässähtänyt. Päätin sitten alkaa naksuttelemalla parantamaan maassaoloasentoa, joka minusta on hivenen liian tiivis. Brimi jää makaamaan selkä pyöreänä, minkä takia ei jaksaa kauaa olla siinä asennossa ja sen takia korjaa asentonsa toiseksi. Tämä voi olla pitempikin rupeama tämä asennonkorjaus, vaan se on luvannut pakkasia, joiden aikana ei paljoa viitsi ulkona makuuttaa. Jääviäkin on hyvä treenailla näin sisällä. Ylös-maahan-istu-käskyjen erottelua matalalla vietillä ympäri kämppää. Kyllä se siittä!
Otin minä vähän tottiksen tapaista porukoiden pihassa labbiskaveri häiriönä, mutta se oli lähinnä yhtä pelleilyä, kun sivu-käskyllä viereen änkeää kaksi koiraa. No, saatiinpa yhen sortin paikkamakuuta harjoiteltua.
Labbis muuten oli se, jonka kanssa olen aloittanut oman koiraurheilijaharrastukseni! 4-vuotias käyttölinjainen lapukkauros on alkanut saamaan järkeä päähän ja on ehkä jopa vähän aikuistunut. Pohjat olen tehnyt sille tottikseen aikanaan, ja niihän tuo näyttää edelleen muistavan kaikki jäävät yms paremmin kuin koskaan. Näen siinä kovastikin potentiaalia tokokentille, vaan eipä se koira enää minun käsissäni ole. Se on vain ollut olosuhteiden pakosta puolisen vuotta hoidossa minun vanhemmillani, vaan on piakkoin menossa takaisin varsinaiselle omistajalleen.
Nyt alkaa kuitenkin tauko olla ohi ja pikkuhiljaa voisi taas alkaa tehdä treenisuunnitelmia. Sitä paikkamakuuta olen pohtinut, että miten se onkin niin lässähtänyt. Päätin sitten alkaa naksuttelemalla parantamaan maassaoloasentoa, joka minusta on hivenen liian tiivis. Brimi jää makaamaan selkä pyöreänä, minkä takia ei jaksaa kauaa olla siinä asennossa ja sen takia korjaa asentonsa toiseksi. Tämä voi olla pitempikin rupeama tämä asennonkorjaus, vaan se on luvannut pakkasia, joiden aikana ei paljoa viitsi ulkona makuuttaa. Jääviäkin on hyvä treenailla näin sisällä. Ylös-maahan-istu-käskyjen erottelua matalalla vietillä ympäri kämppää. Kyllä se siittä!
lauantai 20. joulukuuta 2014
Himmailua
Niin ne vaan lumet tuli maahan eikä päästy enää jäljen tekoon. Tyylikkään (jesaria ja lasten leikeistä lainattu oksankarahka) jälkipaalunikin unehutin yhdelle jäljelle! Kenties keväällä olisi jo ihan oikea jälkipaalu käytössä,,,
Tottista ollaan otettu vähän lenkkien yhteydessä. Jääviä olen ottanut vapaassa seuruussa, samoin kuin kaukokäskyjä. Kovasti olen yrittänyt kiinnittää huomiota vartaloapuihini, joita tunnun antavan esim. sivulletulon yhteydessä. Siinäkin olen nyt tehnyt töitä, ettei Brimi tulisi sivulle sekä etu- että takakautta, vaan pelkästään etukautta. Tämänhän olen opettanut sille vähän puolivahingossa, kun leikittäessä olen vienyt lelun takakautta kainalooni.
Luoksetulossa olen vahvistanut vauhtia. Sitten erikseen kotona luoksetulon paikkaa. Hyvin tuo on sen hoksannut, vaikka alkuun sivulletulo oli tosi vahva! Nyt kun vielä saisi sen rauhoittumaan siinä ja lopettamaan mun mahan tökkimisen, niin avot!
Teinpä muuten tottista tässä männä iltana pk-haun voittajaluokan koiran kanssa. Eläköitynyt riiseninarttu oikein syttyi, kun tehtiin seuraamiskaaviota parkkiksella. Mainio otus!
Tottista ollaan otettu vähän lenkkien yhteydessä. Jääviä olen ottanut vapaassa seuruussa, samoin kuin kaukokäskyjä. Kovasti olen yrittänyt kiinnittää huomiota vartaloapuihini, joita tunnun antavan esim. sivulletulon yhteydessä. Siinäkin olen nyt tehnyt töitä, ettei Brimi tulisi sivulle sekä etu- että takakautta, vaan pelkästään etukautta. Tämänhän olen opettanut sille vähän puolivahingossa, kun leikittäessä olen vienyt lelun takakautta kainalooni.
Luoksetulossa olen vahvistanut vauhtia. Sitten erikseen kotona luoksetulon paikkaa. Hyvin tuo on sen hoksannut, vaikka alkuun sivulletulo oli tosi vahva! Nyt kun vielä saisi sen rauhoittumaan siinä ja lopettamaan mun mahan tökkimisen, niin avot!
Teinpä muuten tottista tässä männä iltana pk-haun voittajaluokan koiran kanssa. Eläköitynyt riiseninarttu oikein syttyi, kun tehtiin seuraamiskaaviota parkkiksella. Mainio otus!
perjantai 12. joulukuuta 2014
Paikkamakuu: sössitty
Ongelmathan alkoi jo vähän ennen BH-koetta. Brimi alkoi vinkua ja liikehtiä paikkamakuussa. Minä sitten vaan hotkin ja hotkin enkä älynny palata taaksepäin - kyllähän se ny osaa! Menin vielä palkkaamaankin siitä levottomasta käytöksestä.
No, kotona ollaan ruokakipolla sitä harjoiteltu ja lopputulema on se, että Brimi vetää lonkkamakuuseen heti kättelyssä. Oon sitä yrittäny korjata, mutta oonpahan vaan tainnu mielentilaa sössiä enemmän pieleen.
Nyt on sitten suunnitelmana aloittaa paikkamakuu vähän niinkö alusta. Ihan lyhyitä pätkiä niin, että mielentila olis skarppi samoin kuin asento. Nyt mietin sitä, että pitäisikö mun pitää loppupalkkana mieluummin lelua kuin ruokaa. Vire olisi lelun kanssa parempi, mutta meneekö siinä sitten koira liian jousille. Siinäpä pulma pohdittavaksi.
No, kotona ollaan ruokakipolla sitä harjoiteltu ja lopputulema on se, että Brimi vetää lonkkamakuuseen heti kättelyssä. Oon sitä yrittäny korjata, mutta oonpahan vaan tainnu mielentilaa sössiä enemmän pieleen.
Nyt on sitten suunnitelmana aloittaa paikkamakuu vähän niinkö alusta. Ihan lyhyitä pätkiä niin, että mielentila olis skarppi samoin kuin asento. Nyt mietin sitä, että pitäisikö mun pitää loppupalkkana mieluummin lelua kuin ruokaa. Vire olisi lelun kanssa parempi, mutta meneekö siinä sitten koira liian jousille. Siinäpä pulma pohdittavaksi.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Ihan liian jäistä
Johan tuo Brimi toissapäivänä lasketti jäistä polkua pitkin suoraan vaunuihin! Suorastaan vaarallisen liukasta tuolla ulkona ja hankala löytää turvallista paikkaa treenata tottista ulkona. Nämä mun vakiokentät, missä ruukaan käydä, ovat ihan jäässä, joten olen joutunut soveltamaan ja etsimään milloin mitäkin nurmiplänttiä, missä vähän hioa liikkeitä.
Eilen päästiin vielä jäljen tekoonkin ja jos tätä menoa jatkuu, niin mehän saadaan se hyvälle mallille ennen lumia. JOS sitä edes tulee tänä talvena. Itse jälki sujui jo niin paljon paremmin kuin koskaan aiemmin! Siinä oli jo ihan selkeää rytmiä ja Brimi todella jäljesti haistelemalla jäljen löytääkseen namin. Tällä kertaa piilotin rasian irtirepimäni ruohon alle, niin ei mennyt jäljen loppu ihan häneksi, kuten viimeksi teki. Kerrassaan hyvät vibat jäi!
Tänään haaveilin jäljen teosta, mutta ulkona on melkoinen puhuri. En usko meidän jäljestämisen olevan vielä niin hyvällä mallilla, että se kestää extreme-kelit ;)
Eilen päästiin vielä jäljen tekoonkin ja jos tätä menoa jatkuu, niin mehän saadaan se hyvälle mallille ennen lumia. JOS sitä edes tulee tänä talvena. Itse jälki sujui jo niin paljon paremmin kuin koskaan aiemmin! Siinä oli jo ihan selkeää rytmiä ja Brimi todella jäljesti haistelemalla jäljen löytääkseen namin. Tällä kertaa piilotin rasian irtirepimäni ruohon alle, niin ei mennyt jäljen loppu ihan häneksi, kuten viimeksi teki. Kerrassaan hyvät vibat jäi!
Tänään haaveilin jäljen teosta, mutta ulkona on melkoinen puhuri. En usko meidän jäljestämisen olevan vielä niin hyvällä mallilla, että se kestää extreme-kelit ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)