Hulinaa

Raimo on 15-viikkonen, painaa 19 kiloa, mutta vielä ei oo korkeudessa mennyt Brimistä (58cm) ohi. Raimossa on sellasta staffimaista jykevyyttä, sillä on jäätävän isot tassut ja suuret korvat, joilla se joskus jopa kuuleekin. Tiesin, etten minä helppoa seurakoiraa saa ja sellainen tuo otus onkin - ei päästä helpolla. Kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö, kuten lapseni siitä tuumasi yksi päivä.

Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen sitä yrittänyt suunnata kaikenlaiseen ajatuspuuhaan, namien etsintään, pikkutottikseen ynnä muuhun. Leikkimistä ollaan sisällä rajoitettu, koska lapset. Hallintaa - sitä yritän tehdä. Ovesta mennään ulos kontaktin kautta, portaat alas hallitusti vierellä. Sitten pakka leviääkin - "no, kunhan se ei vedä". Siihen ajatukseen heräsin tänään, sillä vetäähän se. Tänään päätin aloittaa omatoimisen hihnakäytöskurssin, missä ei säntäillä, kuunnellaan ohjeita ja kävellään nätisti. Josko se elin tuossa otassa sillä pienenisi.

Puruja ei olla tehty pitkään aikaan, sillä Raimolla on hampaiden vaihtuminen menossa. Ne onkin sitten sisätreenit seuraavalla kerralla. Hallissa ollaan käyty se kerta viikkoon treenaamassa tottista ohjatusti, vaikkakin myös siinä oli taukoa, kun ryhmässä oli kennelyskäinen koira. En uskaltanut ottaa riskiä. Raimo lähtee kivasti tekemään töitä, vaikka paikka on ihan uusi ja ympärillä on porukkaa.

Tavoitteet

Tämän kauden tavoitteena oli TK2, AD ja FI  MVA. Näistä ei toteutunut mikään. AD-kokeita ei järjestetty, näyttelyihin en raaskinut pistää pennosia ja AVO-luokka oli Brimin kanssa haastavampi kuin osasin odottaa. Vähän harmittaa, varsinkin kun toissa kaudella paukutettiin tuloksia urakalla. Mutta tätähän se on harrastaminen; aina ei voi voittaa.

Sen sijaan tuuletan siitä, miten ollaan pieniä tavotteita saavutettu. Otettiin hienosti haltuun metrinen sekä A-este, seuraamiselle on alkanut löytyä korrektimpi paikka ja yleinen hallittavuus on parantunut huimasti! Brimi on mahtava koira, missä on potentiaalia harrastaa. Sen kun vain päätän, millesä aletaan, niin uskon tuon otuksen olevan messissä ihan satasella.

Ensi kesälle en vaan keksi vielä mitään tavoitetta. En tiedä yhtään, mitä tavoiteltaisiin. Olisiko se haun parissa vaiko jäljellä? Vai sittenkin sitä tokoa? Tämän(kään) suhteen en vaivu epätoivoon, vaan uskon, että sieltä se tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua, jahka talvi väistyy.

Tehokuuri

Viime viikolla Raimolla olikin oikein teholeikkiviikko! Pidettiin yhdet ylimääräiset treenit ja niiden lisäksi oli kahdet normipurut. Raimo oli messissä jokasella kerralla päästen leikkimään maalimiehen kanssa. Hivenen minua naurattaa, kun ajettaan tuonne 20 kilsan päähän treenipaikkaan, käydään 2 minuuttia kentällä ja eikun kotiin :D Vaan on tuossa silti niin paljon hyötyjä, että en malta jättää treenejä väliinkään. Raimo kuiten oppii samalla olemaan autossa, tottuu ääniin ja saa rutiinia treenihommiin.

Hienosti se on alkanut hakea maalimiehen kentältä ja vetää sinne ihan mielissään. Puree hyvin eikä varmasti löysää irti! Leikkiähän se vielä tuommoselle natiaiselle on, mutta siittä se lähtee. Lauantaina oltiin ihan uudella kentällä, vähän tottisteltiin ja olihan se pieni mies niin reipas! Brimikin pääsi pitkästä aikaa treenaan, ja vitsit, se se vasta liekeissä olikin! <3

Tänään oli Raimolla rokotus. Oli niin hieno pentu, että eläinlääkärikin kehui! Seistä nakotti tutkimuspöydällä, kuin ois ennenki siinä seisoskellut. Siihen nähden, miten vähän ollaan hampaiden katsomista harjoiteltu, Raimo esitteli purukalustonsakin niin auliisti, että mulla oli leuka tipahtaa lattiaan. Kaikin puolin on pentu kunnossa, painoa sopivat 13kg ja kuukauden päästä kipaistaan uudelle rokotukselle. Loppupäivä sitten otetaan rauhallisemmin, oli se kuiten sen verta rankka reissu ;)

Tottista!

Pitkästä aikaa treeneihin pääsi mukaan Brimi! Vitsit se oli tiitteränä! Oltiin ekaa kertaa hallissa tälle kautta ja minä mukamasten ensin, että otetaan jotain ihan höpöhöpö-juttuja muistutellakseni hallissa olon. Eihän Brimi mitään sellasia tarvinnu, se oli jyvällä heti kättelyssä.

Tehtiin nopsia sivulletuloja ja pientä seuraamispätkää. Paikka oli yllättävänkin korrekti ja pääsin palkkaan monta kertaa hyvästä suorituksesta! Pikkasen se kyttäsi palloa, mutta se annettakoon anteeksi näin tauon jälkeen. Siinä kävi pieni häiriötekijäkin, kun samaan aikaan treenannut rotikkauros lipesi omistajansa otteesta ja juoksi ärinän kanssa meidän luo. Toinen vetäjistä oli siinä hollilla hätistäen urosta loitommas ja minä nykäsin Brimin selän taakse. Meillehän ei ryppyillä!

Otettiin sitten toisella kierroksella jääviä. Kyllähän Brimi ne osaa, nopeutta kun sais vaan lisää. Huomattiin, että seuruun yhteydessä Brimi menee maahan nopeampaa ja selvähän se oikeastaan on, kun sillä keinoin ollaan enemmän niitä tehtykin. Tai siis ihan vapaassa seuruussa ja siitä sitten käskyjä.

Kuvia

Nyt se taas alkoi!

Nimittäin Brimin kyttääminen ja miettiminen, onkohan se tiineenä vai ei :D Harmittaa ihan, etten edellisessä tiineydessä merkannut mihinkään huomioitani, kuten sitä, kun Brimistä tuli ihan alkuraskaudessa omiin oloihinsa vetäytyvä tai kun sen nisät humpsahti peukalonpään kokoisiksi! Nyt minusta näyttää, että nisät ovat taas kasvaneet, mutta mene ja tiedä, kuvittelenko vain.

Raimo oli ainakin onnellinen, kun isosisko tuli kotiin. Brimi on niin kertakaikkisen taitava pentujen kanssa, osaa tosi nätisti leikittää ja varoa. Hommat menee vaan jynttäämiseksi Raimon osalta, kun se ei oikein osaa vielä hengailla rauhassa Brimin tai kenen muunkaan koiran kanssa, joten olen joutunut välillä viheltämään pelin poikki ja laittamaan koirat porttien eri puolille. Sikälikin teen sitä, että Raimo kiintyisi enemmän minuun kuin meidän muihin koiriin.

Mutta onhan tuo penska kyllä mainio! Oppii ihan hirmunopeasti, on helppo palkata ruualla, mutta syttyy leluun. Muutaman kerran ollaan käyty puruissakin leikkimässä maalimiehen kanssa ja olen ollut aivan tyytyväinen Raimon toimintaan. Pienihän tuo on, ettei tässä nyt kiirusta ole.

Riiviöenergiaa

Raimo on kertakaikkisen energinen pakkaus! Se ehtii joka paikkaan niin hyvässä kuin pahassa. Käymme keskusteluja harvase päivä erinäisten kiellettyjen asioiden tekemisistä ja luulenpa, että tulemme keskusteluja käymään vielä muutamaan otteeseen tulevaisuudessakin. Toivoin koiraa, joka toisi haastetta ja sellaisen kyllä sain :D

Vaan hirmusen motivoitunut tuo on mun kanssa tekemään! Ollaan tehty istu-maahan-juttuja, perusasentoa ja kapulanpitoa. Perusasennon se on hoksannu nyt, että mitä siinä haetaan ja saan sen tekemään sivulle pyörähdyksen itse. Vähän kun vielä hinkataan paikkaa, niin siitä se lähtee. Kapulaa Raimo pitää ja luovuttaakin, kunhan vain ei ennätä lähteä kapulan kanssa huitelemaan.

Irrottamista ollaan noin muuten harjoiteltu, mutta siinä tuleekin sitten kiihkeys peliin ja mun yrittämä vaihtokauppa lelusta namiin ei oikein toimi. Raimo nimittäin iskee namiin ja sormiini kiinni samalla voimalla kuin patukkaan ja se käy aikasen helvetin kipeää. Päätin nyt sitten alkaa tekemään vaihtokauppaa toiseen leluun tai kokeilla ainakin. Se on ainakin vähemmän sormiin sattuvaa, vaikka toki Raimolla on iskujen kohdistaminen vielä hakusessa ja näin ollen näpit ovat vaarassa siinäkin.

Brimi on eilen siemennetty, joten nyt peukalot pystyyn, että se on onnistunut ja saadaan lauma pikku-Brimijä ja -Dakotoja! <3