tag:blogger.com,1999:blog-35854384142243078282024-03-13T01:52:02.112+02:00Treeniä holskujen kanssaEilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.comBlogger146125tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-41544771914881070912017-04-20T17:00:00.002+03:002017-04-20T17:00:20.601+03:00Blogi muuttaa!<a href="http://eilajaraimo.blogspot.fi/" target="_blank">Tänne</a><br />
<br />
Jatkossa blogia pääsee lukemaan laittamalla sähköpostia osoitteeseen eilauurtamo (at) gmail.com tai vastaavasti Facebookissa viestillä. Pientä karsintaa saatan suorittaa, jos et millään tavalla esittäydy, ole entuudestaan tuttu tahi muuten tunnistettavissa oleva persoona.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-40644042398439127802017-03-24T11:08:00.000+02:002017-03-24T11:08:26.515+02:00Muutto edessäMeidän lauma muuttaa ensi viikolla. Saadaan oma piha! Järin iso se ei ole, mutta piha kumminkin. Suunnittelin jo kesällä aitaavani sen, että koirat vois siinä hillua. Heti talon takana on pikkunen metsä ja meidän toinen lempimetsäreitti alkaa ihan mitättömän matkan päästä kotiovelta. Myös koirapuisto on takapihalla, joten tämmöisinä päivinä kun lapset sairastaa eikä muuten päästä mihinkään, voin käydä koirien kanssa koirapuistossa eikä tarvi hiissata sairaita lapsia mukana sen kauemmas.<br />
<br />
Mutta kyllähän tämä silti päänvaivaa aiheuttaa. Olen pähkinyt mielessäni, millaiset nukkumisjärjestelyt tehdään koirien kanssa, missä ne tulevat päivät oleskelemaan ja kaikkea. Ensi vuonnahan on tuo minun vanhimmainen lapsi sen ikäinen, ettei enää ip-toimintaan pääse, joten hän tulee suoraan kotiin koulusta. En halua, että hän joutuu isommasti vastuuseen kahdesta isosta koirasta enkä halua, että rutiinit koirien kohdalla hirveästi muuttuu. Joutuu siis pähkäilemään pidemmällekin kuin vain ensi kuuhun näitä järjestelyjä.<br />
<br />
Tällä hetkellä koirat viettävät yksinoloajat makuuhuoneessa. Brimillä on ollut elämänsä aikana erinäisiä vaikeuksia yksinjäämisessä ja -olemisessa, jotka ovat vaikuttaneet järjestelyihin. Toisen koiran läsnäolo helpottaa ja kenties sekin, että on makuuhuoneessa, jossa on vahvasti minun tuoksuni. Brimihän on kaiken lisäksi semmoinen pikkupuuhastelija, joka osaa aukoa ovia. Tämän takia ovenkahva on makuuhuoneessa käännetty alaspäin ja tulee olemaan käännettynä seuraavassakin asunnossa. Olen suhhuutellut makuuhuoneeseen apteekista saatavaa suihketta, jonka nimeä en nyt muistakkaan, josko sekin auttaisi koiria sopeutumaan uuteen paikkaan.<br />
<br />
Raimon suhteen ei ole ongelmia, sen on ollut aina helppo jäädä kotiin. Se on niin mies <3Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-9312622752711818712017-03-15T11:26:00.001+02:002017-03-15T11:26:43.132+02:00TyytyväinenMaaliskuun ekana viikonloppuna oli Mia Skogsterin kaksipäiväinen seminaari Muhoksella Häntä ja panta-hallissa. Ensimmäisenä päivänä oli pentuseminaari ja toisena Fit for competion. Pentuseminaarissa oltiin Raimon kanssa harjoituskoirakkona.<div>
<br /></div>
<div>
Ajatuksia virisi paljon, ja tiedänpähän, mitä teen sitten seuraavan pennun kanssa heti alkutekijöissään :D Raimon kanssa olen alkanut vahvistella aktiivisuutta minua kohtaan, sillä sitä kiinnostaa hajut nykyään jonnin verran. Irrotuksia kehoitettiin harjoittelemaan, joten niitäpä me olemme sitten tehneetkin. Ihan perimmäinen ajatus oli harjoitella seminaarissa kahteen patukkaan iskemisestä, jota voi hyödyntää noudoissa. No, pari onnistunutta suoritusta saatiin, mutta mietin minä sitten, että riittääkö mun hermorakenne opettaa. Soveltamista toki voi ja aionkin tehdä. Eikhän me siittä noudostakin hyvä saada!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Irrotuksiin olen alkanut puuttua napakammin ja mielestäni ne jo aivan hyvät on. En sitten tiedä, mitä tapahtuu, kun siihen lisää viettiä. Mutta eipä se kait ole kuin asennekysymys.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Brimin kouluttamiseen sain myös hyvää vinkkiä Fit for competion-seminaarissa tai oikeammin siihen, miten aletaan valmistautumaan kokeisiin. Pikkuhiljaa alan ajaa sille sisään kaaviota ja tehdä kestävyyttä. Jotain asioita olen valmis antamaan anteeksi, koska tekemisen meininki on sillä vaan niin hyvä! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mulla oikein mahassa kuplii, kun ajattelenkin kokeita! Se on vaan niin sitä, mihin minä tässä harrastuksessa tähtään ja siellä näkee, miten valmistautuminen on onnistunut. Jännitän kokeita, mutta osaan käsitellä sitä niin, että se on vain lisämauste kisaamiseen. Toki pk-puolen kokeet on minulle ihan uudenuutukainen juttu ja suhtaudun niihin ehkä vielä astetta vakavammin kuin tokokokeisiin. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, sanotaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän hetkisestä tilanteesta voisi sanoa, että Raimo on ollut pienellä tottistauolla, kun ollaan tehty muita juttuja. Tämä tauko on selkeesti auttanut, sillä tänään seuraaminen (lelun kanssa!) oli niin hienoa. Myös tänne-käskyn merkityksen Raimo on hoksannut - voisiko sanoa, että vihdoin ja viimein. Lähinnä siinä siis tämä loppuasento on tuottanut ennen ongelmia, mutta nyt se on hyvä ja tiivis. Energinen nuorimies hää kyllä on kaiken kaikkiaan ja tekee hyvällä draivilla.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Brimillä on motivaatiota tekemiseen, mutta nyt aion alkaa harjoitella sen kanssa kaaviota ja odottamista. Sitä ei olla häpeäksemme tehty juuri lainkaan, vaan aina se on ollut, että suoraan autosta kentälle. Tähän siis täytyy tehdä korjaus!. Onneksi minulla on hallin käyttöön mahdollisuus, sillä tämänhetkinen sohjo ja liukkaus ei houkuttele ulkotreeneihin ollenkaan. Vaan kelit näyttää siltä, että lumet pian katoaa ja kohta päästään ulkokentälle treenaamaan.</div>
Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-33929668828289549302017-02-12T18:36:00.000+02:002017-02-12T18:36:17.767+02:00AikapulaKyllähän me reenataan, vaikka hissummin on tullut tänne siitä ilmoiteltua. Tahtoo vaivata motivaation puute blogin päivittämiseen. Hyviä treenejä on ollut, vaikka välillä joutuu miettimään, että mites nyt. Lisäksi sisätilat tuovat oman haasteensa, kun ei ole lääniä, missä reenata. Mutta olen päätynyt tekemään pikkujuttuja, kuten esimerkiksi Brimille vahvistan eteenmenon rutiinia. Raimon kanssa tehdään pikkujuttuja, joista voisi sitten koota kokonaisuuden.<br />
<br />
Puruja otetaan 1-2 kertaa viikossa. Raimolla on ihailtavan puhtaat vietinvaihdot! Eniten, mikä minua miellyttää, on se, miten rauhallinen puruote sillä. Tottista tehdään aina, kun vaan jaksan ja kerkeän joko kotona tai sitten lähdetään muualle. Maanantaisinhan meillä on ohjattu treeni, missä ollaan valvovan silmän alla. Sieltä onkin irronnut hyviä vinkkejä kummankin koiran treenaamiseen!<br />
<br />
Hakua ei yllättäen olla päästy Brimin kanssa tekemään, mutta jahka tässä kelit vähän lämpenee, otaksun, että päästään paremmin treenaan. Tottiksessa me treenaillaan rutiineja vahvemmaksi. Palkasta minun pitäisi vähän irrota. Ihan liian paljon patukka on näkösillä, vaikka eihän Brimi enää oikeastikaan tarvii näköyhteyttä siihen. Se on jo ihan tekemisen meiningissä siinä vaiheessa, kun otan sen autosta ulos eikä sitä tarvi hallissa enää virpoa. Seuraaminen on mitä on, mutta mä olen jo vähän antanut siinä periksi. Ei sitä sen taaemmas saa, vaikka päällään seisois.<br />
<br />
Tokoahan tässä pitäisi alkaa muistella Brimin kanssa. Ruutua lähinnä ja paikallaoloa häiriössä. Tilasin muka ohjatun kapulat ja tunnarikapuloita, mutta kyllä minä vähän luulen, että meidän tokoilut on siinä, jos saadaan se TK2 tehtyä tälle vuotta. Voihan ne säilöä, jos joskus innostun. Nyt tuntuu, että kahdessa koirassa ja kahdessa lajissa (sisältäen kumpikin kolme eri osiota) on ihan riittävästi tekemistä näin perheelliselle ihmiselle.<br />
<br />
Nyt lähiaikojen tähtäimessä olisi kuun vaihteessa oleva Mia Skogsterin pentu- ja Fit for competion-seminaari. Ilmotin tottakai molemmat koirat ehokkaiksi harjotuskoirakoiksi, mutta vielä ei ole tullut ilmoitusta, päästiinkö. Raimon kanssa kaipaisin jeesiä noutohommiin. Brimi taas tuottaa omat haasteensa siinä, miten sen keskittyminen herpaantuu koetilanteessa.<br />
<br />
Tätä kirjoittaessa muuten huomasin, etten ole asettanut meille tavotteita tälle kaudelle. Oho! Miten lie niin päässyt käymään? No, tässä ne tulee: Brimille TK2, HK1 (vähintään) ja FI MVA. AD myös, jos vaan niitä järjestetään. Raimon kohdalla riittänee se, että pysytään hengissä.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-36726644906707766552017-01-16T22:03:00.002+02:002017-01-16T22:03:22.616+02:00Kokeiluja ja uusia ajatuksiaTänään oli ohjattu tottis vuorossa. Virittelin ajatusta kokeilla seuraamiseen uutta tuulta lauantain koulutuksen pohjalta, mutta en saanut ajatusta vielä hiottua niin, että sitä olisi voinut kokeilla käytännössä. Palaamme siis tähän vielä.<br />
<br />
Sen sijaan otin noutoa, kun kerran kentälle oli sijoitettu hyppyeste. Otin parit vauhtinoudot, joiden jälkeen otin koko noudon. Todettiin porukalla, että ote elää edelleen, mutta. Toinen ohjaajista ehdotti, että kerran me ollaan Brimin kanssa kokeiltu vaikkajamitä noudon suhteen, pitäisikö minun täydellisen otteen sijaan hyväksyä tuo hivenen vajaa. Kysehän ei olisi kokeeseen mentäessä kuin muutamasta pisteestä. Lisäksi hän otti esille sen pointin, että Brimi luultavasti vähän paineistuu minun ärtymyksestäni, mutta jos hyväksyisin vajaan otteen ja antaisin elimen otsassani kutistua, voisi sekin vaikuttaa myönteisesti otteeseen. On minulla noudon suhteen vielä yksi konsti, jota kokeilla, mutta vetäjän pointti oli hyvä.<br />
<br />
Mainitsinkin viime postauksessa Brimin palkkariippuvuudesta. Se ei noteeraa minun suullista kehua, vaan tahtoo palkan. Ei jää tilttiin, mutta selkeesti tekee enemmän työtä palkalle kuin minulle. Tämä oletettavasti vaikuttaa koiraan myös kokeessa.<br />
<br />
Lauantaina tehtiin nuorelle rotikalle luopumista pallosta. Päätin tätä vähän soveltaa ja virittelin oman harjoitukseni. Brimi oli perusasennossa, palkkana magneettipallo kiinni minun selkäpuolella. Otettiin aivan lyhyt pätkä seuraamista, joka loppui perusasentoon. Kehusta Brimi pakitti puolimetriä, että näki pallon, mutta kun en antanut palkkasanaa, se ei käynyt palloon kiinni. Ajatukseni oli odottaa, että Brimi kääntää katseen pois pallosta minuun. Peilin kautta näinkin, miten sen katse porautui minun takaraivoon ja viimeisessä setissä se kurkkasi jo kainaloni alta.<br />
<br />
Arvelin tätä jatkaa, mutta ensi kerralla otan liinan avuksi, jotta voin estää pakittamisen. Lisäksi otan kehua enemmän mukaan, jotta kontakti ja paikka pysyvät siinäkin ja Brimi oppisi, että tekemällä töitä mulle (ts. pitämällä kontaktia), saa palkan. Jahka pidemmälle edetään, palkka siirtyy piiloon/jää toisinaan pois/what ever. Saas nähä, miten tuossa käy.<br />
<br />
Raimoki oli messissä. Tehtiin sille kapulajuttuja. Pitää sitäki liikettä funtsia ja pähkäillä, miten tuosta jatkan. Ei se ihan toimi, niinku olen ajatellut.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-56246820661721084082017-01-16T12:28:00.003+02:002017-01-16T22:37:19.396+02:00Koiraurheilu ja sen hintaMuistan hyvin vielä sen ajan, kun minun koiraharrastamiseen uppoava rahasumma oli kympeistä koostuva rahasumma. Eihän sitä taluttimiin paljoa uponnu, kun ei minun tyyliin sopinut hifistely. Mejä-harrastus ei vienyt montaa euroa, saati sitten paikallisen kennelkerhon jäsenmaksuun, mikä oli 10 euroa vuodessa. Kouluttajana sain hallin ja kesällä kentän ilmaiseksi käyttööni.<br />
<br />
Brimin myötä rahaa on alkanut upota. On monenlaista patukkaa, magneettipalloa, kongia. Taluttimiakin roikkuu naulakossa nykyään useampaa eri sorttia. Canicrossiin tarvii omat vehkeensä ja suojeluun omansa. Halli- ja jäsenmaksut ovat kasvaneet roimasti muuton jälkeen ja nykyään uppoaa rahaa koemaksuihin. Treeneihin on matkaa parhaimmillaan 40 kilometriä suuntaansa, joten bensaakin kuluu ihan kiitettävästi. Ruokana on sentään kohtuuedullinen Valion Super-ruoka!<br />
<br />
Eikä minua oikeastaan edes haittaa. Tämä on minun harrastus. Kunnon välineillä harrastaminen on antoisampaa kuin ostaa joka viikko uusi juuttipatukka (pitäisikin varsin testata, kauanko Raimon kanssa tuollainen kestää - Brimi puri juuttipatukan rikki parissa treenissä). Mahdottomaan hifistelyyn en ole vieläkään sortunut, en ainakaan myönnä, mutta lapasesta mulla lähtee joka kerta, kun koiratarvikeliikkeeseen astun. Tästä todisteena seuraava kuva, joka on otettu sen jälkeen, kun kävin ostamassa ketjupantaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdWWab3eQWjlFCMOaXoIYIZSaXHSomYx9jsbwbAWOkFk_u5prUMwEh26k3Mi1Lr8S3dUb4XFGGMxekiNC4O75HwG8dcH-sYYBfUuvlvu_T9oBLisGg0G1ozdKo70RXoE63zN__x8tGvcyZ/s1600/IMG_20170114_191701.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdWWab3eQWjlFCMOaXoIYIZSaXHSomYx9jsbwbAWOkFk_u5prUMwEh26k3Mi1Lr8S3dUb4XFGGMxekiNC4O75HwG8dcH-sYYBfUuvlvu_T9oBLisGg0G1ozdKo70RXoE63zN__x8tGvcyZ/s320/IMG_20170114_191701.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Että terkkuja vaan <a href="http://www.valiheikki.fi/" target="_blank">Väliheikille</a> Ala-Temmekseen!Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-80031720614135539922017-01-15T11:57:00.001+02:002017-01-15T11:57:49.842+02:00Leikkikoulussa Raimon kanssaRaimo oli varsinkin pentuna sellainen, että puri mihin sattuu ja useimmiten osui mua näpeille. Samoin sen kiihkeys lelun tavoittelussa teki siitä minusta jokseenkin haasteellisen leikittää, se tuli niin iholle siinä. Brimi on hyvin saalisviettinen myös, mutta ehkä se on sitten koko, mikä tekee siitä helpomman leikittää. Raimolla on myös se, että lelun saatuaan se mieluiten poistuu paikalta ja jättää minut huutelemaan perään.<br />
<br />
Näistä syistä hakeuduimme Esa Tapion leikkikouluun opiskelemaan leikkimistä. Mielestäni mulla on hanskassa leikittäminen muuten, tiedän mihin suuntaan sitä patukkaa pitää viedä, osaan sopivasti kuormittaa (paitsi Raimoa tähän asti) ja osaan antaa koiran voittaa.<br />
<br />
No, meidän vuoro tuli mennä kentälle. Raimo syttyy nopeasti leluun eikä sitä tarvi houkutella leikkimään. ET neuvoi haastamaan kunnolla koiraa, joten minähän haastoin. Se olikin sitten ihan kunnon painia, kun ähellettiin patukan kanssa: minä vedin toiseen suuntaan ja Raimo toiseen. Ongelmakin eli se, että Raimo lähtee patukan kanssa kauemmas minusta, tuli ilmi. Siihen ET arveli syyksi sitä, että Raimo ei vaan halua antaa patukkaa minulle takaisin sen menettämisen pelossa tai sitten sitä, että Raimoa niin sanotusti arvelluttaa tulla patukan kanssa minun luokse. Menin nuissa tilanteissa kyykkyyn, jolloin en ollut niin painostava ja Raimo palautti lelun helpommin. Tästä tietenkin jatkettiin leikkiä.<br />
<br />
Rauhavaihe Raimolta onnistuu tosi mukavasti. Toki pientä painia siinäkin piti olla, sillä Raimosta olisi kiva jatkaa taistelua. Sain sen kuitenkin väännettyä viereeni ja rauhoitettua. Tämä ei vaikuta Raimon puruotteeseen millään tavalla, se pitää patukkaa rauhallisella ja tasaisella otteella huolimatta siitä, kuinka jouduin vääntämään. Brimillehän en ole oikeastaan koskaan onnistunut tekemään rauhavaihetta, sillä se irrottaa otteen patukasta, purutyynystä, hihasta, mistä vaan siinä vaiheessa, kun sen vierelle tulen.<br />
<br />
Vaan tulihan minulle siinä hommassa kuuma! Vähän siinä jo sitten mielessäni kiroilin, että tätäkö tämä on nyt tästä lähin :D Mutta selväähän se on; Raimo on kovempi koira kuin Brimi ja minulla taas ei ole luontaisesti niin suurta auktoriteettia, millä haastaa Raimoa, joten joudun käyttäytymään hyvin fyysisesti leikkiessä. Muutenkin virisi paljon ajatuksia koulutuksessa, mitä hyödyntää molempien koirien kanssa sekä tottiksessa että leikkiessä. Esimerkiksi Brimi ei jää saalistilttiin, mutta se on hyvin paljon palkassa kiinni. Tätä alamme nyt jatkossa tehdä toisin. Ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole, mutta eiköhän se maanantain treeneihin viriä.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-26543597718585505702017-01-07T13:46:00.001+02:002017-01-07T13:46:30.128+02:00LiekeissäKävimme siis kuokkimassa hakutreenejä. Paikka oli varmasti Brimille tuttu, sillä tiedän siellä treenattaneen ennenkin. Käytiin kolme pistoa tallomassa.<br />
<br />
Suunniteltiin Brimin treeni sellaiseksi mieleenpalauttelutreeniksi. Palkka oli suorapalkka samaisesta syystä, ettei tule liian vaikea treeni heti kättelyssä.<br />
<br />
Brimi oli ihan liekeissä, kun sitä autosta otin! Se selvästi tiesi, että nyt jotain treenataan. Annoin sen vetää keskilinjalle ja sielläkin vaan huomaamatta käännyttiin oikean piston suuntaan. Löysäsin taluttimen, otin pannasta kiinni ja haku-käskyllä päästin irti. Sinnehän se lähti kuin tykin suusta ja suoraan maalimiehen luo! Selvästi se muisti jotain ilmasuharjotuksistakin, sillä maalimies kertoi Brimin menneen maate hänen edessään.<br />
<br />
Siis kerrassaan hienoa! Taukoa on 1,5 vuotta ja jos koira noin hyvin muistaa, mitä pitää tehdä, niin kyllähän tästä meidän laji tulee.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-25898907770247309782017-01-02T21:36:00.001+02:002017-01-02T21:36:04.860+02:00Jotain uuttaNyt se on päätetty! Nimittäin se, mitä alan harrastaa Brimin kanssa. Olen ihan tosissaan tätä päässäni pyöritellyt, sillä kahden koiran ja kolmen lapsen äidillä ei vaan ole aikaa ylimääräseen.<br />
<br />
Metsäjälki ois näppärä, sillä Brimillä on tehty siihen hyvät pohjat pellolla. Sitä pystyisi treenaamaan yksinään melko pitkällekin. Mutta. Jaksanko minä treenata kahta erityyppistä jälkeä? Päädyin siihen, että en jaksa. Joten me alamme treenata hakua.<br />
<br />
Brimillä on pohjat siihen; on treenattu niin maastoa kuin ilmasua. Se on pirun nopea ja ketterä eikä sen fysiikka lopu kesken. Lisäksi minulla on kytköksiä hakua treenaaviin ihmisiin tällä seudulla, joten en usko meidän haku-uran tyssäävän treenien vähyyteen. Uskon myös, että hyvin suunnitelluilla treeneillä me ollaan nopsaan koevalmiita.<br />
<br />
Enkähän minä esineruutua ole unohtanut! Sitäkin me ollaan harjoiteltu systemaattisesti parin kesän ajan. Se vaatii vähän muistiinpalauttelua, sillä viime kesä meni jäljenpolkemisessa, mutta hyvä siittä tulee!<br />
<br />
Ja mitäkö Raimolle kuuluu? No, Raimohan on edelleen kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö. Ollaan harjoiteltu paljon arkihallintaa, kuten ovista kulkemista, hihnakäyttäytymistä summuuta. Raimo on voimakas ja energinen koira, mutta sillä tavalla hyväpäinen ja erityisesti hyväntahtoinen, että pärjää meidän perheen hullunmyllyssä. Kiihkeyttä löytyy, sen olen purutreeneissä huomannut. Niiden perusteella olen myös todennut meidän lajivalinnan osuneen nappiin! Vaikka hyvin alussahan me ollaan eikä Raimollakaan ole ikää kuin vasta kuusi kuukautta.<br />
<br />
Melkosestihan me ollaan himmailtu tottisreenien suhteen. Joulukuussa ei käyty kuin kertaakaan ohjatuissa treeneissä ja ominpäin kerran. Tauosta on ollut hyötyä, sillä nyt alkaa taas tuntua tuttua poltetta, että jotain pitäs päästä tekeen! Koiraurheilu, I just love it <3Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-39333576071148277552016-12-18T12:12:00.001+02:002016-12-18T12:12:37.871+02:00Vastaus<b>Miten Brimi ja Raimo eroaa luonteiltaan?</b><br />
<b><br /></b>
Tässä kohtaan muistutan siitä, että minullahan ei ole Brimistä kokemusta alle vuosikkaana. Se on sinällään harmi, sillä Brimin luonne oli ehtinyt jo kovastikin muovautua siinä vaiheessa, kun se minulle saapui. Vertailu on sen tähden hankalaa, mutta yritän parhaani.<br />
<br />
Raimo on vietikäs, kiihkeä ja saamarin yritteliäs. Se testaa viimeiseen asti, pitääkö mun kielto esim. syödä jotain maasta. Se syttyy nopeasti, on ahne. Menee paikkaan kuin paikkaan korvat pystyssä varmana siitä, että kyllähän minä ny pärjään. Iloinen olen sen otekäyttäytymisestä: puree lujaa, rauhallisesti ja koko suulla. Puhtaat vietinvaihdot. Alkuun oli varautuneempi vieraita kohtaan, mutta nyt sekin on karissut.<br />
<br />
Brimiä voin kuvailla melko pitkälti samanlaisilla adjektiiveilla. Samanlaista kiihkeyttä ei ole. Brimillä ei esim esiinny tottiksessa vinkumista, vaan pää kestää sen, mihin asti sen saan ajettua. Brimi on joustavampi, vastaa herkemmin minun suullisiin ja sanattomiin käskyihin. Siinä, missä Raimo vaan puistaa päätään, jos mainitsen sille jostakin asiasta, Brimin korvat painuu päätä myöten.<br />
<br />
Eroa tekee paljon se, miten paljon olen Brimiä treenannut. Kyllä mua harmittas sillä treenimäärällä, jos Brimi ei lenkillä juostessaan kuulis mun kutsua tai ei ois valmis totteleen kentällä sivu-käskyä. Kyllä minä Raimostakin vielä koulin samanlaisen, mutta uskon, että vaatii minulta enemmän henkistä kanttia ja mielenlujuutta, sillä Raimossa on kaikkea potenssiin kakskyt.<br />
<br />
<b>Vieläkö Brimi treenaa hakua ja miksi eri ohjaajan kanssa?</b><br />
<b><br /></b>
Brimi ei ole viime kesänä treenannut hakua. Mietinnässä on ollut, josko ensi kesänä palauttelisimme muistiin toissa kesän alkeet ja jatkaisimme siitä tavoitteellista treenaamista.<br />
<br />
Toissa kesänä ohjaajana toimi minun miesystäväni, jolla yksinkertaisesti oli mielenkiintoa ja aikaa koulia Brimistä hakukoira, sillä hän näkee siinä kovasti potentiaalia ko. lajiin. Hänellä on pitkän linjan kokemusta hausta ja siinä kilpailemisesta, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole koiraa, jolla sitä harrastaa. Intressit ovat vain vieneet hänen resurssit muuhun lajiin, joten Brimin kouluttaminen on jäänyt. Nyt kun olen siirtänyt haaveet ipo-kokeeseen menosta Raimoon, olisi kuitenkin Brimin treenaamisen hukkaanheittäminen suoranaista syntiä. Silläpä sitten mietin itse jatkavani hakua Brimin kanssa.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-2013337434775879652016-12-10T18:24:00.003+02:002016-12-10T18:24:57.610+02:00Kysypä jotainTörmäsin tämmöseen. On niin kamalan hiljasta blogirintamalla, että häätyy kokeilla, toisko tämä eloa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh16xpKxWD-W1WYosN35uUD7-laO2p-FF99CjiO8RmPlrX_y-InQSSfwJvh5wveQdIWkHVsVVgGcq-zIS8CUzGQdah3fE_AxKdMEgwna_gRVegq3N_zEH0XWuzeigiv_nt1eoexuwu1jmwE/s1600/kuvakysymys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh16xpKxWD-W1WYosN35uUD7-laO2p-FF99CjiO8RmPlrX_y-InQSSfwJvh5wveQdIWkHVsVVgGcq-zIS8CUzGQdah3fE_AxKdMEgwna_gRVegq3N_zEH0XWuzeigiv_nt1eoexuwu1jmwE/s320/kuvakysymys.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-71066493619046129762016-11-04T09:45:00.000+02:002016-11-04T09:45:37.811+02:00HulinaaRaimo on 15-viikkonen, painaa 19 kiloa, mutta vielä ei oo korkeudessa mennyt Brimistä (58cm) ohi. Raimossa on sellasta staffimaista jykevyyttä, sillä on jäätävän isot tassut ja suuret korvat, joilla se joskus jopa kuuleekin. Tiesin, etten minä helppoa seurakoiraa saa ja sellainen tuo otus onkin - ei päästä helpolla. Kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö, kuten lapseni siitä tuumasi yksi päivä.<br />
<br />
Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen sitä yrittänyt suunnata kaikenlaiseen ajatuspuuhaan, namien etsintään, pikkutottikseen ynnä muuhun. Leikkimistä ollaan sisällä rajoitettu, koska lapset. Hallintaa - sitä yritän tehdä. Ovesta mennään ulos kontaktin kautta, portaat alas hallitusti vierellä. Sitten pakka leviääkin - "no, kunhan se ei vedä". Siihen ajatukseen heräsin tänään, sillä vetäähän se. Tänään päätin aloittaa omatoimisen hihnakäytöskurssin, missä ei säntäillä, kuunnellaan ohjeita ja kävellään nätisti. Josko se elin tuossa otassa sillä pienenisi.<br />
<br />
Puruja ei olla tehty pitkään aikaan, sillä Raimolla on hampaiden vaihtuminen menossa. Ne onkin sitten sisätreenit seuraavalla kerralla. Hallissa ollaan käyty se kerta viikkoon treenaamassa tottista ohjatusti, vaikkakin myös siinä oli taukoa, kun ryhmässä oli kennelyskäinen koira. En uskaltanut ottaa riskiä. Raimo lähtee kivasti tekemään töitä, vaikka paikka on ihan uusi ja ympärillä on porukkaa.<br />
<br />
<br />Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-9263284781819081652016-10-16T13:36:00.001+03:002016-10-16T13:36:33.113+03:00TavoitteetTämän kauden tavoitteena oli TK2, AD ja FI MVA. Näistä ei toteutunut mikään. AD-kokeita ei järjestetty, näyttelyihin en raaskinut pistää pennosia ja AVO-luokka oli Brimin kanssa haastavampi kuin osasin odottaa. Vähän harmittaa, varsinkin kun toissa kaudella paukutettiin tuloksia urakalla. Mutta tätähän se on harrastaminen; aina ei voi voittaa.<br />
<br />
Sen sijaan tuuletan siitä, miten ollaan pieniä tavotteita saavutettu. Otettiin hienosti haltuun metrinen sekä A-este, seuraamiselle on alkanut löytyä korrektimpi paikka ja yleinen hallittavuus on parantunut huimasti! Brimi on mahtava koira, missä on potentiaalia harrastaa. Sen kun vain päätän, millesä aletaan, niin uskon tuon otuksen olevan messissä ihan satasella.<br />
<br />
Ensi kesälle en vaan keksi vielä mitään tavoitetta. En tiedä yhtään, mitä tavoiteltaisiin. Olisiko se haun parissa vaiko jäljellä? Vai sittenkin sitä tokoa? Tämän(kään) suhteen en vaivu epätoivoon, vaan uskon, että sieltä se tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua, jahka talvi väistyy.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-88072074970225842562016-09-26T11:19:00.002+03:002016-09-26T11:19:51.112+03:00TehokuuriViime viikolla Raimolla olikin oikein teholeikkiviikko! Pidettiin yhdet ylimääräiset treenit ja niiden lisäksi oli kahdet normipurut. Raimo oli messissä jokasella kerralla päästen leikkimään maalimiehen kanssa. Hivenen minua naurattaa, kun ajettaan tuonne 20 kilsan päähän treenipaikkaan, käydään 2 minuuttia kentällä ja eikun kotiin :D Vaan on tuossa silti niin paljon hyötyjä, että en malta jättää treenejä väliinkään. Raimo kuiten oppii samalla olemaan autossa, tottuu ääniin ja saa rutiinia treenihommiin.<br />
<br />
Hienosti se on alkanut hakea maalimiehen kentältä ja vetää sinne ihan mielissään. Puree hyvin eikä varmasti löysää irti! Leikkiähän se vielä tuommoselle natiaiselle on, mutta siittä se lähtee. Lauantaina oltiin ihan uudella kentällä, vähän tottisteltiin ja olihan se pieni mies niin reipas! Brimikin pääsi pitkästä aikaa treenaan, ja vitsit, se se vasta liekeissä olikin! <3<br />
<br />
Tänään oli Raimolla rokotus. Oli niin hieno pentu, että eläinlääkärikin kehui! Seistä nakotti tutkimuspöydällä, kuin ois ennenki siinä seisoskellut. Siihen nähden, miten vähän ollaan hampaiden katsomista harjoiteltu, Raimo esitteli purukalustonsakin niin auliisti, että mulla oli leuka tipahtaa lattiaan. Kaikin puolin on pentu kunnossa, painoa sopivat 13kg ja kuukauden päästä kipaistaan uudelle rokotukselle. Loppupäivä sitten otetaan rauhallisemmin, oli se kuiten sen verta rankka reissu ;)Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-33702752717749529862016-09-20T20:44:00.000+03:002016-09-20T20:44:10.352+03:00Tottista!Pitkästä aikaa treeneihin pääsi mukaan Brimi! Vitsit se oli tiitteränä! Oltiin ekaa kertaa hallissa tälle kautta ja minä mukamasten ensin, että otetaan jotain ihan höpöhöpö-juttuja muistutellakseni hallissa olon. Eihän Brimi mitään sellasia tarvinnu, se oli jyvällä heti kättelyssä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tehtiin nopsia sivulletuloja ja pientä seuraamispätkää. Paikka oli yllättävänkin korrekti ja pääsin palkkaan monta kertaa hyvästä suorituksesta! Pikkasen se kyttäsi palloa, mutta se annettakoon anteeksi näin tauon jälkeen. Siinä kävi pieni häiriötekijäkin, kun samaan aikaan treenannut rotikkauros lipesi omistajansa otteesta ja juoksi ärinän kanssa meidän luo. Toinen vetäjistä oli siinä hollilla hätistäen urosta loitommas ja minä nykäsin Brimin selän taakse. Meillehän ei ryppyillä!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Otettiin sitten toisella kierroksella jääviä. Kyllähän Brimi ne osaa, nopeutta kun sais vaan lisää. Huomattiin, että seuruun yhteydessä Brimi menee maahan nopeampaa ja selvähän se oikeastaan on, kun sillä keinoin ollaan enemmän niitä tehtykin. Tai siis ihan vapaassa seuruussa ja siitä sitten käskyjä.</div>
Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-92227004919974287642016-09-19T11:18:00.000+03:002016-09-19T11:18:00.303+03:00Kuvia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJE7v5Rkg74JJP9JcHJcQf1GN6-rwwaS6C86FoW_V3o8qmlnIzX8urFABSGq6Aguu3nDyW4CShx7A_NrZHqeA9NqA9V6-FadTvEldQDzY-mWnX8NYBkT39GVn7CY82qZNYFjUg-32jTzDr/s1600/DSC_0018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJE7v5Rkg74JJP9JcHJcQf1GN6-rwwaS6C86FoW_V3o8qmlnIzX8urFABSGq6Aguu3nDyW4CShx7A_NrZHqeA9NqA9V6-FadTvEldQDzY-mWnX8NYBkT39GVn7CY82qZNYFjUg-32jTzDr/s320/DSC_0018.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM1Acv1nPXCfKwOfBNnHIpAcytGheCEZyo-7dkaBxOfI1anpEqiDuZs4T6uXsXi_doC7wzIMFjp47x38jhxZVSne5AnQd0COxt6Dt0uTfN3KPWeWQ4aEWQ0exsX8ECUSyZUiiW7WK4PN5R/s1600/DSC_0019.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhM1Acv1nPXCfKwOfBNnHIpAcytGheCEZyo-7dkaBxOfI1anpEqiDuZs4T6uXsXi_doC7wzIMFjp47x38jhxZVSne5AnQd0COxt6Dt0uTfN3KPWeWQ4aEWQ0exsX8ECUSyZUiiW7WK4PN5R/s320/DSC_0019.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjomyk795gGF7-VL2kZE96gav9CoBWEta0Dv_6fxnjJr0quyILf95KW1mgalnzZ4rwl2043aq9vKXQjFJWOOlN-kXiYmUH6KEMdQdMwnHjFP18d2IIIn2n7rrnF6TzJOsBiIPIqpXTXXlGK/s1600/DSC_0034.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjomyk795gGF7-VL2kZE96gav9CoBWEta0Dv_6fxnjJr0quyILf95KW1mgalnzZ4rwl2043aq9vKXQjFJWOOlN-kXiYmUH6KEMdQdMwnHjFP18d2IIIn2n7rrnF6TzJOsBiIPIqpXTXXlGK/s320/DSC_0034.JPG" width="213" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHY7gmKEhFAdq4b3DfZR2C6O5EmTVhBOFvKTkHM9rxS-xtLiIW9OFJ0wVhnztDjH3whmxSmhG9aAHTkOk5SMFscSN0l6J-8t3hL7DuigDIc3MuJ5Ysh6ZA6xd4Hqb12m4L-kLT72k88x-z/s1600/DSC_0040.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHY7gmKEhFAdq4b3DfZR2C6O5EmTVhBOFvKTkHM9rxS-xtLiIW9OFJ0wVhnztDjH3whmxSmhG9aAHTkOk5SMFscSN0l6J-8t3hL7DuigDIc3MuJ5Ysh6ZA6xd4Hqb12m4L-kLT72k88x-z/s320/DSC_0040.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-35520702750185448552016-09-18T17:23:00.002+03:002016-09-18T17:23:41.955+03:00Nyt se taas alkoi!Nimittäin Brimin kyttääminen ja miettiminen, onkohan se tiineenä vai ei :D Harmittaa ihan, etten edellisessä tiineydessä merkannut mihinkään huomioitani, kuten sitä, kun Brimistä tuli ihan alkuraskaudessa omiin oloihinsa vetäytyvä tai kun sen nisät humpsahti peukalonpään kokoisiksi! Nyt minusta näyttää, että nisät ovat taas kasvaneet, mutta mene ja tiedä, kuvittelenko vain.<br />
<br />
Raimo oli ainakin onnellinen, kun isosisko tuli kotiin. Brimi on niin kertakaikkisen taitava pentujen kanssa, osaa tosi nätisti leikittää ja varoa. Hommat menee vaan jynttäämiseksi Raimon osalta, kun se ei oikein osaa vielä hengailla rauhassa Brimin tai kenen muunkaan koiran kanssa, joten olen joutunut välillä viheltämään pelin poikki ja laittamaan koirat porttien eri puolille. Sikälikin teen sitä, että Raimo kiintyisi enemmän minuun kuin meidän muihin koiriin.<br />
<br />
Mutta onhan tuo penska kyllä mainio! Oppii ihan hirmunopeasti, on helppo palkata ruualla, mutta syttyy leluun. Muutaman kerran ollaan käyty puruissakin leikkimässä maalimiehen kanssa ja olen ollut aivan tyytyväinen Raimon toimintaan. Pienihän tuo on, ettei tässä nyt kiirusta ole.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-340050418576884362016-09-14T13:12:00.000+03:002016-09-14T13:12:03.233+03:00RiiviöenergiaaRaimo on kertakaikkisen energinen pakkaus! Se ehtii joka paikkaan niin hyvässä kuin pahassa. Käymme keskusteluja harvase päivä erinäisten kiellettyjen asioiden tekemisistä ja luulenpa, että tulemme keskusteluja käymään vielä muutamaan otteeseen tulevaisuudessakin. Toivoin koiraa, joka toisi haastetta ja sellaisen kyllä sain :D<br />
<br />
Vaan hirmusen motivoitunut tuo on mun kanssa tekemään! Ollaan tehty istu-maahan-juttuja, perusasentoa ja kapulanpitoa. Perusasennon se on hoksannu nyt, että mitä siinä haetaan ja saan sen tekemään sivulle pyörähdyksen itse. Vähän kun vielä hinkataan paikkaa, niin siitä se lähtee. Kapulaa Raimo pitää ja luovuttaakin, kunhan vain ei ennätä lähteä kapulan kanssa huitelemaan.<br />
<br />
Irrottamista ollaan noin muuten harjoiteltu, mutta siinä tuleekin sitten kiihkeys peliin ja mun yrittämä vaihtokauppa lelusta namiin ei oikein toimi. Raimo nimittäin iskee namiin ja sormiini kiinni samalla voimalla kuin patukkaan ja se käy aikasen helvetin kipeää. Päätin nyt sitten alkaa tekemään vaihtokauppaa toiseen leluun tai kokeilla ainakin. Se on ainakin vähemmän sormiin sattuvaa, vaikka toki Raimolla on iskujen kohdistaminen vielä hakusessa ja näin ollen näpit ovat vaarassa siinäkin.<br />
<br />
Brimi on eilen siemennetty, joten nyt peukalot pystyyn, että se on onnistunut ja saadaan lauma pikku-Brimijä ja -Dakotoja! <3Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-19950668104568102642016-09-10T17:16:00.000+03:002016-09-10T17:16:02.183+03:00Me ollaan vaan ja hengaillaanRaimolle tuli torstaina ikää 10 viikkoa. Onhan se kyllä energinen pakkaus! Yöt nukkua posottaa yhteen putkeen, niin päivällä jaksaa sitten riekkua ja rellestää. Ruokahalu oli vähän hukassa tuossa tovi sitten, kun annoin Axilur-kuurin, mutta se tilanne on korjaantunut ja ruoka maittaa oikeinkin hyvin taas.<br />
<br />
Osittain sen takia meillä tuli tehtyä vain yksi jälki, kun ei ruoka jäljeltä niin maistunutkaan, vaan nyt käytiin eilen taas pikkujälki polkemassa ja tälle iltaa olisi tarkoitus vielä käydä tekemässä toinen, kunhan arvon koiranpentu suvaitsee iltapäivätorkuiltaan herätä. Kivasti haki jäljen alun - ihan ku ois muka muistanu, mitä siellä tehään!<br />
<br />
Kapulan pitoa alettiin harjoitella mielenvirkistämistemppuna. Eihän sillä vielä oo oikein käryäkään, mikä jutun juoni on ja eritoten, miksi hän ei vaan voi sitä namia saada tekemättä mitään. Mutta pikkuhiljaa. Istuminen sujuu jo kivasti vihjeellä, maahanmeno vaatii vielä avustusta, mutta siinä näyttää olevan mun toivoma plätsähdys kehittymässä. Pitää sitä nyt hioa ja vahvistaa.<br />
<br />
Olen yrittänyt Raimon kanssa käydä kauppojen edustoilla kuljeksimassa ja eilen käytiin mutka Oulun keskustassa. Siellä se tallusti menemään kuin olisi ennenkin käynyt! Ei kyllä todellakaan aristellut, vaikka pyöriä ja autoja suhahteli ohi ja oli jos minkämoista kulkijaa liikenteessä. Täytyykin ottaa asiaksi ja käydä ensi viikolla uudestaan!<br />
<br />
Maanantaina alkaisi meillä talvikauden ohjattu tottis, mutta en pääse ensimmäiselle kerralle koiran kanssa, sillä Brimi on edelleen astutusreissulla ja kotiutunee vasta keskiviikkona. Menen kuitenkin näyttäytymään ohjaajille ja kuulemaan ohjeistukset. Raimo saa jäädä kotiin siihen asti, että Brimi ei enää mahansa puolesta pysty suorittamaan ja että rokotukset saadaan kuntoon.<br />
<br />
Loppuun vielä pentukuvapläjäys!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgerEJhwoLGesMFtc3DAujMQ8JsSaDi4qoyaZ81tDF_m0932TAlZ-oeKQSp3gVjU6IpIGcix0tcpiVwBp2Vg-ssW1I-2m9SMyqwLwqGqnzcu7E72hnW-QMMY4kpc4r5SCyQDZqYE8rbsWaL/s1600/14256794_10207247539242445_487991148_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgerEJhwoLGesMFtc3DAujMQ8JsSaDi4qoyaZ81tDF_m0932TAlZ-oeKQSp3gVjU6IpIGcix0tcpiVwBp2Vg-ssW1I-2m9SMyqwLwqGqnzcu7E72hnW-QMMY4kpc4r5SCyQDZqYE8rbsWaL/s320/14256794_10207247539242445_487991148_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyh93Gf2gJHkiKhU4TgYo7D1_i6Bn3KVk9J9AWVFri8yPioR-LD-fvfitytWCUguceIgVnXNYi7DYeJe2SJ9DFERDPGMx6D0OPRbuf25TLwvvlPvgkCN8AGgRtqPJIGQL2VzBxB317nseW/s1600/14281298_10207247539122442_1181868120_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyh93Gf2gJHkiKhU4TgYo7D1_i6Bn3KVk9J9AWVFri8yPioR-LD-fvfitytWCUguceIgVnXNYi7DYeJe2SJ9DFERDPGMx6D0OPRbuf25TLwvvlPvgkCN8AGgRtqPJIGQL2VzBxB317nseW/s320/14281298_10207247539122442_1181868120_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3ewN0R5RQJExq_oTLHesq5AFrZz8U1Dn_87gZuc3NtU3lihylzff0LXISjq7QhLFWgdYNHIkAqhzT5rp9Z1RMlHddGsbn3p1MID3KTU0kf_cNzceU3h8wQEHVkwWxgGyd7nyIpN2FEs_x/s1600/14302465_10207247539002439_642723730_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3ewN0R5RQJExq_oTLHesq5AFrZz8U1Dn_87gZuc3NtU3lihylzff0LXISjq7QhLFWgdYNHIkAqhzT5rp9Z1RMlHddGsbn3p1MID3KTU0kf_cNzceU3h8wQEHVkwWxgGyd7nyIpN2FEs_x/s320/14302465_10207247539002439_642723730_n.jpg" width="211" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kuvaaja: Henna Siirtola</div>
Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-82251718437918518802016-08-31T16:52:00.001+03:002016-08-31T16:54:23.334+03:00LiikkistäMe oltiin eilen Raimon kanssa ensimmäisissä ohjatuissa tottistreeneissä yhessä <3 Parkkipaikalla odoteltiin, että toiselle koirakolle ammutaan. Ääni ei iso ollut, sillä parkkikselta on hyvän matkaa kentälle, joten aivan hyvä alku paukkeisiin tottumiselle. Siitä sitten sylissä kentälle.<br />
<br />
Arvelin jo, että noinkohan menee tutustellessa ensimmäinen kerta, mutta Raimohan oli aivan skarppina! Tehtiin pikkasen seuraamista imuttamisella ja istu- ja maahan-käskyjä. Loppuun luoksetulo, kun oli kerrankin appari sitä varten. Sen huomasin, ettei treenikaverilta lainaamani hanska ollut huono idea lainkaan, sillä pienet naskalihampaat pureutuu aika näpäkästi ihoon imuttaessa.<br />
<br />
Brimin kanssa ei kauheasti olla tehty mitään muuta kuin käyty juoksulenkeillä. Sillä alkoi juoksut, joten se tietää taas mammalomaa. Ehtii tässä alkaa talven ohjattu tottis, joten me käydään siellä jokunen kerta ja sitten Brimi lähteekin Sannan luo. Käytiin eilen eläinlääkärissä ottamassa progearvot ja sama toistuu perjantaina. Todennäköisesti ensi viikon alussa Sanna hakee Brimin ja homma lähtee niin sanoakseni rullaamaan. Minulla on kaikki ulokkeet pystyssä, että hommat menis nappiin ja syntyisi mukava lauma pikku-Brimejä ja -Dakotoja!Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-60458608803936530102016-08-26T13:16:00.000+03:002016-08-26T13:16:07.540+03:00Viikko pentuarkeaPukattuani sen kymmenen kertaa Raimo eilen lattialle nojailemasta sänkyä vasten ja keskusteluani joka kerran jälkeen siitä, purraanko minua, huokaisin. Onhan tämä ollut yhtä pissakakkaruljanssia! Mutta Raimo on huipputyyppi! Se tallustelee reippaasti missä ympäristössä vaan ja pistää maate, kun mitään erityistä ei tapahdu. Jästipäähän se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri :D Vaan löytyy sieltä miellyttämisenhaluakin. Namin kanssa ollaan istumista ja sivulletuloa harjoiteltu, niin ei sitä siihen tarvii houkutella.<br />
<br />
Vieraiden päälle Raimo ei mitenkään erityisesti ole. Se ei väänny syliin, vaan tuumaa selvästi, että <i>tassa ma olen, ole sa siina</i>. Tänään Mustissa&Mirrissä alkoi myyjiä heti, kun tarjosivat herkkuja :D Omistaan se tykkää kuitenkin ihan hurjasti, lasten mielestä välillä jopa liikaa.<br />
<br />
Nyt loppuviikosta ollaan tosiaan jalkauduttu maastoon ja käyty hengailemassa kauppakeskuksen edessä sekä eläintarvikekaupassa. Ensi viikolla jatketaan ja lähdetään käymään keskustassa katselemassa meininkiä. Voisimme myös alkaa tehdä jälkeä ensi viikolla, kun rytmi on nyt alkanut elämiseen ja olemiseen löytyä.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-86755647235542203072016-08-22T17:30:00.001+03:002016-08-22T17:30:41.572+03:00Raimooooo<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Täällä hää nyt sitten on, Raimo-poika. Viralliseksi nimeksi tuli Hevossaaren Caliber, mikä oli meidän oma ehdotus. Raimo on semmonen melko lunki tyyppi, jos nyt pennusta voi niin sanoa. Jos ei talossa mitään tapahdu, se laittaa itse maate. Sillai se vaikuttaa tasapainoseltakin, ettei tartte olla mikään adhd, vaan välillä voi vetää niitä puolukoitakin. Vaan kyllä sieltä matskua löytyy, sitä ei käy kieltäminen! </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir_yjZmC_awbOr9rrIcspmIkdKQG6-o225in8ipg5EGA-McjqJr2MR22EFKkjItX2NIH1_qG4FyczwmcZPTSoKHwE6Ecz-92_ORqJ1PrA_O4cMBj0n4gkOgNmyVxqMTtqyvsyKHZ-Yo_3_/s1600/20160821_182551.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir_yjZmC_awbOr9rrIcspmIkdKQG6-o225in8ipg5EGA-McjqJr2MR22EFKkjItX2NIH1_qG4FyczwmcZPTSoKHwE6Ecz-92_ORqJ1PrA_O4cMBj0n4gkOgNmyVxqMTtqyvsyKHZ-Yo_3_/s320/20160821_182551.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
Ihan hirviää ulkona ramppaamistahan tämä tahtoo olla. Päätin, että opetan suoriltaan sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä, joten olen joka raossa kuskannu tuota ulkona. Onneksi se nyt malttaa jo nukkuakin hyvän tovin, niin ei tarvi ihan joka välissä käyttää pissalla. Ekana päivänä Raimo ei nimittäin oikein osannu rauhottua nukkumaan. Ja ihmekään tuo, meillä kun tätä elämää on. Nyt se on hokannu oman paikan minun sängyn vierestä lattialta ja hakeutuu sinne itsekin tirsoille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirL-uGrhbqbxRfDTlc-p2yPOjV6O3zoLQ-SDO-d-Yjbide37zpTQ6lHKlS6vpZpMGsmtkgFg2_FaWXDOxJNicWD1KdJki5ChYmvsBxmaoTMly-W0muMdRVM1Y3uY1bCNpuSQZNAqHAYQkO/s1600/20160821_201401.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirL-uGrhbqbxRfDTlc-p2yPOjV6O3zoLQ-SDO-d-Yjbide37zpTQ6lHKlS6vpZpMGsmtkgFg2_FaWXDOxJNicWD1KdJki5ChYmvsBxmaoTMly-W0muMdRVM1Y3uY1bCNpuSQZNAqHAYQkO/s320/20160821_201401.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
Eihän meidän ekat yhteiset päivät oo ollu ku nimen opettelua. Raimo on niin kiva nimi sanoa, kun siinä saa ärrää päräyttää! Tänään harjoteltiin vähän istumista. Kunhan vähän saadaan rytmistä kiinni, aion alkaa tarjoilla yhden ruuan jäljen yhteydessä, niin saadaan siihen alotettua pohjien teko.<br />
<br />
Loppuun vielä kuva siitä, miten hirveän helppoa on kuvata pentua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCt-9h9Y1AE6bUj32FZul8OU-CoMaxFxoBF5FLeN3aHObtDw5W_-K8OsTRhVJRih5TE7QaY6O0kMx4HkhChX-3l0z6aCBvM0yhsTwFMiAwM0_QrxmQaY3XjPpFe7FinUobnP4mgcaLNMAG/s1600/20160821_172528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCt-9h9Y1AE6bUj32FZul8OU-CoMaxFxoBF5FLeN3aHObtDw5W_-K8OsTRhVJRih5TE7QaY6O0kMx4HkhChX-3l0z6aCBvM0yhsTwFMiAwM0_QrxmQaY3XjPpFe7FinUobnP4mgcaLNMAG/s320/20160821_172528.jpg" width="320" /></a></div>
Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-85300171210588646712016-08-17T16:58:00.000+03:002016-08-17T16:58:00.578+03:00Kokeenomainen treeniSe oli meidän agenda eilisissä treeneissä, mikä suunniteltiin jo edellisellä treenikerralla. Ainut muutos, mikä tehtiin, oli se, että tehtiin harjoitus ilman paria. No, muahan jännitti, mikä oli hyvä, kun sillä sai kokeenomaista tuntua harjoitukseen.<br />
<br />
Ilmottautumisessa Brimi edisti jo ihan sikana. Tein pikkupätkää seuraamista odotellessa, missä yritin muistutella paikasta, vaan eihän se hollannikkaan päässä pysy, kun kaikki pitäs päästä tekeen TÄYSII. No, siittä sitten J-kaavioon. Kyllä se messissä pysy, kontakti nyt tipahteli välillä, mutta tehtiin kaavio kuitenkin ja itsekin olin kartalla, vaikka en ole kaaviota tehnytkään sitten viime kesän. Henkilöryhmässä ois voinu kontakti pysyä paremmin, mutta ei me sitäkään olla tehty tälle kesää kuin pari hassua kertaa.<br />
<br />
Jäävät tökki. Istuminen piti ottaa useamman kerran uudestaan, kun jäi seisomaan. Vasta kun perkeleen ärähin, meni käsky perille. Maahanmeno ok. Luoksetulo oli todella hieno! Brimi tuli vauhdilla ja ihan suoraa eteen. Tykkäsin.<br />
<br />
Ampumista seuraamisen yhteydessä on tehty nyt ehkä viidellä kerralla. Brimi käänsi päänsä äänen suuntaan, mutta palas nopeasti seuraamiseen eikä enää välittänyt toisesta laukauksesta. Että kyllä se siittä.<br />
<br />
No, sitten noudot. Nehän ny ei ihan putkeen menny, kun minä en osaa heittää. Tasamaanouto oli ihan ok, mutta estenoudot ei niinkään. Muutin jalkojen asentoa saadakseni heiton menemään pidemmälle, mikä provosoi Brimiä nousemaan perusasennosta. Lisäksi heitin ihan vinoon, joten palautuksissa koira kiersi esteen. Otin molemmat estenoudot uudestaan, minkä jälkeen ne toimi. Palautukset kutakuinki suoria. Ote kapulasta oli hyvinkin eläväinen ja aalta tullessa Brimi ei käytännössä edes pitänyt kapulasta kiinni, vaan roikutti sitä suupielessä, mistä nappasin sen itselleni. Kapula onkin ollut meidät kompastuskivi; mun häätyy alkaa harjotuttaa Brimille siihen liittyviä osa-alueita ihan tosissaan ja unohtaa hetkeksi itse noudot.<br />
<br />
Eteenmeno onnistuisi yksinään, mutta ei yhdistettynä noutoihin - ainakaan kaikkiin kolmeen. Tässäkin meille siis treeninaihe talven ajalle, että saan ne ketjutettua.<br />
<br />
Paikkamakuu otettiin lyhyenä ja ihan vaan treenataksemme ampumista sen yhteydessä. Brimi nousi varmaan kolmesti, meni kuiten makaamaan uudestaan käskystä. Vasta kun käännyin sitä kohti ja oikein painokkaasti käskin: "Nyt maahan!", se pysyi alhaalla.<br />
<br />
Yhteenvetona sanoisin, että parempaa hallintaa, rutiinia ja vielä lissää reeniä. Kyllä siittä hyvä tullee!Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-31745320071651572532016-08-16T10:05:00.002+03:002016-08-16T10:05:47.203+03:00Ei pysty, ei kykeneKyllä me vaan vielä tarvitaan paljon enemmän treeniä, joten päätin siirtää ipo-tunnuksen tavoittelun ensi kesälle. Rutiinia koeliikkeisiin, väliin helppoja treenejä, joilla nostaa koiran itsetuntoa ja jolloin se saa rökittää maalimiestä oikein kunnolla. Niitä se kaipaa.<br />
<br />
Jälkeä aion tehdä niin pitkään kuin kelit sallii. Siinäkin tarvitaan niin paljon harjoitusta sekä Brimi että minä. Vaikka hyvä on suunta, viimeisin jälki oli niin hieno esineilmaisuineen ja kaikkineen!<br />
<br />
Tottis vaatii myös hinkkaamista. Kovastihan me ollaan urakoitu, mutta paljon on vielä tekemistä. Etenkin se tuottaa haastetta, että siihen jäävien, luoksetulon ja eteenmenon väliin pitäisi ujuttaa noudot. Tänään tehdään treeneissä kokeenomainen treeni. Vähän kyllä jännittää ja mietityttää, miten se sujuu. Otin nimittäin vähän sen tapaista viimeksi itsekseni treenatessani eikä eteenmeno onnistunut ollenkaan. Oli siinä noutojen aikana toki häiriötä, kun piti komentaa lapsia, että ehkä tuollainen sulava treeni tuottaa tulosta paremmin. Hyvä spekuloida etukäteen, illallahan sen näkee!<br />
<br />
Juoksutkin Brimille on tulossa.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3585438414224307828.post-32861818813249592742016-08-11T19:12:00.002+03:002016-08-11T19:12:31.929+03:00NaksutteluaJoskus tulee hinku opettaa Brimille kaiken maailman temppuja ja silloin kaivan naksuttimen naftaliinista. Nyt huomasin, ettei sillä ole Brimille paljoa merkitystä, naksautanko or nou, joten saan nakata vekottimen takaisin kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja.<br />
<br />
Huomasin myös senkin, ettei Brimi ainakaan näin sisätiloissa kovinkaan aktiivisesti asioita tarjoa. Tarkoitus oli siis kokeilla opettaa sille takapään käyttöä. Siinähän se nätisti istui minun sivulla eikä liikkunut juuri mihinkään. Olen siis opettanut vahvan sivulle tulon :D Sain minä sen sitten viimein hetsaamalla pyöräyttämään jonninmoisen ympyrän. Voisin varmaan aloittaa alusta naksuttimen opettamisen vaikka pahvilaatikon avulla.<br />
<br />
Reenaaminen on muuten valitettavan vähäiseksi jäänyt nyt viimeisten parin viikon aikana. Lapset ovat sairastelleet kukin vuorollaan eikä näin ollen mulla ole ollut saumoja kotoa lähteä. Tiistain ohjatussa tottiksessa käytiin toki ja suunniteltiin siellä, että tehdään Brimille ensi kerralla kokeenomainen treeni. Näkee vähän, missä mennään vai mennäänkö missään.Eilahttp://www.blogger.com/profile/12341197322606455774noreply@blogger.com0