Raimo on 15-viikkonen, painaa 19 kiloa, mutta vielä ei oo korkeudessa mennyt Brimistä (58cm) ohi. Raimossa on sellasta staffimaista jykevyyttä, sillä on jäätävän isot tassut ja suuret korvat, joilla se joskus jopa kuuleekin. Tiesin, etten minä helppoa seurakoiraa saa ja sellainen tuo otus onkin - ei päästä helpolla. Kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö, kuten lapseni siitä tuumasi yksi päivä.
Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen sitä yrittänyt suunnata kaikenlaiseen ajatuspuuhaan, namien etsintään, pikkutottikseen ynnä muuhun. Leikkimistä ollaan sisällä rajoitettu, koska lapset. Hallintaa - sitä yritän tehdä. Ovesta mennään ulos kontaktin kautta, portaat alas hallitusti vierellä. Sitten pakka leviääkin - "no, kunhan se ei vedä". Siihen ajatukseen heräsin tänään, sillä vetäähän se. Tänään päätin aloittaa omatoimisen hihnakäytöskurssin, missä ei säntäillä, kuunnellaan ohjeita ja kävellään nätisti. Josko se elin tuossa otassa sillä pienenisi.
Puruja ei olla tehty pitkään aikaan, sillä Raimolla on hampaiden vaihtuminen menossa. Ne onkin sitten sisätreenit seuraavalla kerralla. Hallissa ollaan käyty se kerta viikkoon treenaamassa tottista ohjatusti, vaikkakin myös siinä oli taukoa, kun ryhmässä oli kennelyskäinen koira. En uskaltanut ottaa riskiä. Raimo lähtee kivasti tekemään töitä, vaikka paikka on ihan uusi ja ympärillä on porukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti