maanantai 18. heinäkuuta 2016

Olihan meillä mukavaa!

Ajeltiin lauantaiaamuna Oulaisiin suoraan peltojen ääreen. Alotettiin Brimin jäljellä. Tein siitä varmaan parinsadan askeleen pituisen, kahdella kulmalla ja kahdella esineellä. Jäljen vanhettua menin ajaan sen, ja oli kyllä niin hienoa, että kerralla kaikki ongelmat oli käsillä! Brimi oli ku paraskin sunnuntaijäljestäjä kuono ylhäällä. Ekasta esineestä mentiin heittämällä ohi, en edes itse sitä huomannut. toiselle esineelle jäätiin vatuloimaan. Kulmista meni yli, mutta onneksi ei hukannut jälkeä.

Epäilen suuresti, että Brimillä jäljestämisintoa karsi se, kun otin sille hallintaa ennen jäljellemenoa. Nimittäin kun toinen jälki tehtiin samalle päivälle, ilman hallintaa, hetsaten alussa, silkkaa suoraa jälkeä tiheään namitettuna, Brimi oli kuin eri koira! Se jäljesti just niin kuin parhaimmillaan, nenä alhaalla ja määrätietoisesti. Kouluttajakin siinä nauroi, että eihän me päästä kouluttamaan, kun ei niitä virheitä tullut enää.

Summa summarum. Olen itse hallinnalla latistanut Brimin jäljestysintoa. Vaikka sehän on selvää, ettei koirassa se vika ole. Mutta hyvä kun joku ulkopuolinen katsoi vierestä ja osasi antaa vinkit siihen, miten tilanne puretaan. Nyt jatketaan tämmöisellä motivoinnilla muutama jälki, kunnes taas otetaan kehiin kulmat ja esineet.

Tottistakin otettiin lauantai-illan päätteeksi. Brimiä heräteltiin käännösten teossa ja haettiin vähän jännitteen kautta nopeutta sivulletuloon. Ja kun mahdollista oli, niin otettiin estenoutoja vierailla esteillä. Vähänhän se vaati hakemista, mutta aivan hyvät suoritukset saatiin. Oli mukava kuulla toisen kouluttajan suusta, että hänestä Brimi on sen tyyppinen koira, jolle saisi tehtyä 100 pisteen tottiksen. Se vaan vaatiin pikkasen ohjaajan reeniä, että sellaseen yllettäisiin :D Kouluttajan mielestä Brimi on vaan vähän epävarma siitä, mitä mä siltä haluan. Eli minun pitää olla määrätietoisempi itsekin.

Sunnuntaina en ottanut enää tottista, mutta tehtiin samanlainen jälki kuin lauantaina oli se toinen jälki. Taas Brimi suoritti sen tosi hienosti! Ei nostellut pääätään. pienen kaarteenkin, minkä jälkeen tein, selvitti tosi hienosti. Tää päivä me huilitaan ihan ansaitusti!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Tulos!

Saatiin taas viime tipan peruutuspaikka eli ilmoitus koeaamuna, että paikka on vapaana, otatko. Enhän minä raaskinu kieltäytyäkään. Tuomarina oli Heli Kelhälä.

Paikalla istuminen 9. Vähän liikehti alussa, mutta kuumuus rauhoitti loppua kohden.

Seuraaminen 7. Poikitti taas vaihteeksi.

Liikkeestä istuminen  ja seisominen 0. Ei ollut yhtään kuulolla kummassakaan!

Luoksetulo 8. Ryömi...

Ruutu 0. Jäi puolittain ulos ruudusta. Mutta lähti sinne nätisti. Kiersi tosin tötsän eli meni sivusta ruutuun.

Nouto 8. Mälväsi. Muuten tuomari kehui noutoa, että oli tosi nätti.

Kaukot 10! Vau!

Estehyppy 10. Tää vaan on niin varma liike.

Merkin kierto 9. En kuullut/muista, mistä se yks piste putosi. Mutta kerrankin se onnistui! Merkki olikin tällä kertaa poispäin yleisöstä.

Kokonaisvaikutelma 9. Loppua kohden parani!

Yhteensä pisteitä 209, millä tienattiin 3-tulos (ja sijoitus 2/6 eli ei se koe ihan putkeen mennyt monella muullakaan :D )! Jee! Sehän meillä olikin tavoitteena, että saataisiin tulos - ihan sama mikä. Nyt nollautui vain kolme liikettä, joten ei muuta kuin reenaan niitä! Tänään minut pyydettiinkin mukaan tokotreeneihin, missä luulen saavani vinkkiä siihen, millaista kuuntelutreeniä meidän kannattaa tehdä. Siitähän se nuissakin liikkeissä kiikastaa lähinnä, ettei Brimi ole kuulolla silloin, kun pitäisi enkä minä tiedä, miten sitä kannattaisi reenata.

Seuraava (ja todennäköisesti viimeinen tokokoe tälle kesää) onkin sitten 31. päivä, kun lähdetään ihan vieraalle kentälle pyörimään.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Perutaanpa edellinen

Tänään kävin tekemässä pitkähkön jäljen. 250-300 askelta (miten mä aina meenki laskuissa sekasin?), kolme esinettä, neljä kulmaa. Häiriötekijänä nurmikentän reunalla räkyttävä pikkupiski ja sille karjuva isäntä. Yllättävän hyvin meni!

Nyt ei Brimillä ollut sellaista joojoomäniintiedän-meininkiä. Se on jäljestänyt vähän sinne suuntaan viime aikoina, mutta nyt oli häntä alhaalla ja se selvästi keskittyi. Välillä nosti päätään vilkuillen räkyttäjän suuntaan, mutta jatkoi kehotuksesta jäljestämistä. Esineissä ei mitään ongelmaa. Itselläni tuli jopa hyvä fiilis moisen katsomisesta! Kulmat tosin on sujuneet kyllä paremminkin. Mun täytyy varmaan alkaa merkkaamaan ne jotenkin itselleni, että voin niissä vähän jeesailla. Lisäksi Brimi tekee valeilmaisuja. Häätyypi miettiä, miten niiden kanssa sitten tekisi.

Puruissa tänään tuotettiin Brimille uusia kokemuksia kovan hihan muodossa. Tähän astihan se on purrut pehmeään hihaan, vaan nyt olisi upouusi ja näin ollen kova hiha käytössä. Siinä huomaa Brimin sinällään hentoisen puruotteen, kun se nyt vaan tipahteli hihasta, mitä se ei pehmeän kohdalla tehnyt. Luulen, että kunhan Brimi saa varmuutta ja tottuu, niin ongelma poistuu. Vähän se silti pisti huolettamaan.

Sivukuljetuksia reenattiin. Ne on jääneetkin vähemmälle ja sen kyllä huomasi. Tötöilin ja jäin miettimään monta kertaa, mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Sainkin siitä vähän rankkua, mutta tsemppasin toiselle kierrokselle! :D Ollaan haettu liikkeiden väliin vähän nostatusta haukuttamalla pantaa vasten, ja ihan sitä varten hommasin oikein kahvapannan! Ketjupanta on vähän skögö tuota hommaa ajatellen, mutta kahvapantaa vasten Brimi haukkuu oikeinkin pontevasti.

Kuva: Lotta Poikela

torstai 7. heinäkuuta 2016

Mietityttää

Kovasti mietityttää nuo jälkihommat, kun ne tuntuu laahaavan perässä. Tottista on helppo tehdä missä vaan, puruja otetaan 2-3 kertaa viikossa, mutta jälki, se tuntuu olevan niin ylipääsemätöntä, vaikka noin niinkuin muuten se on minulle oikeinkin mieluista puuhaa.

Hankalaa tuntuu olevan löytää sopivaa ruohoplänttiä, mille jäljen tehdä. Sitten pitää suunnitella, miten lapset saa viihtymään sen ajan, kun käyn polkemassa jäljen. Suunnittelemista vaatii myös se, missä vaiheessa haen Brimin vai otanko sen jo heti mukaan. Täytyy miettiä, mihin kohin laitan nameja vai laitanko ollenkaan. Miten palkkaan hyvästä esineilmaisusta. Selvästi huomaa, ettei minulla ole jälkihommiin vielä selkeää rutiinia ja kokemusta. Eikähän se oikeastaan muusta ole kiinni kuin omasta pääkopasta.

Viikon päästä suunnataan Brimin kanssa meidän uran ensimmäiselle jälkileirille Oulaisiin! Kouluttajana on Harri Hatunen. Yritän tässä nyt saada alle muutaman jäljen, jotta voisin paremmin eritellä meidän ongelmia ja vahvuuksia. Samalla yritän jäsennellä omia ajatuksiani jäljen suhteen, mitä haluan ja miten. Luulen kuitenkin, että meidän osalta peltojälkihommat loppuvat kokeeseen ja sen jälkeen siirrytään metsään. En kuitenkaan raaskisi heittää hyviä (?) pohjia hukkaan.