keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ei paljon kerrottavaa

Eilen aamulla tuli viesti, missä kyseltiin innokkuutta osallistua illalla olevaan tokokokeeseen. Minähän innokkaana toki tartuin tilaisuuteen! Noh, eipä siitä paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Brimi toimi kentän ulkopuolella tosi nätisti, mutta kehässä taas kaikkea muuta. Eikä mua edes jännittänyt, että se ois aiheuttanut moisen tilanteen!

Paikkamakuussa oli lähdössä mukaan koiria jätettäessä. Uudella käskyllä jätin sen paikalleen, vaan kun käännyin koiraan päin, se hiippaili tulemaan mua kohti. 0 pistettä.

Seuraaminen. Ihan jees, täyskäännöksessä jätätti. 7 pistettä.

Ruutu. 0 pistettä. Lähti ensin liikkuria kohti, sitten suuntasi oikeaan suuntaan, vaan kiersi etutötsän ja tuli takas.

Kaukot. Yllättävän hyvä. 8 pistettä.

Nouto. Teki jonku ihmeen kunniakierroksen kapulan kanssa sitä palauttaessaan. 5 pistettä.

Jäävät. Molemmat nolla pistettä. Tuli perässä! En ymmärrä.

Estehyppy. Meidän taattu 10 pisteen liike. 0 pistettä. Tuli perässä.

Luoksetulo. Reipas vauhti. Vino loppuasento. Muistaakseni 7 tai 8 pistettä.

Merkin kierto. Kiersi se - nimittäin esteen MINUN SELÄN TAKANA. Lähetyssuunta oli sinne suuntaan, missä oli yleisö. Vähän jo mietin, jätänkö kesken, kun arvasin, ettei liike onnistu moisen häiriön takia. Sinne se juoksi yleisöä kohti, kun karjaisin takaisin ja yritin lähettää uudestaan. Kiersihän se sitten, mutta ei nyt ehkä sitä objektia, mikä piti.

Kokonaisvaikutelma kaikesta huolimatta 8!

Nytpä sitten miettimään, missä vika.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kiire

Katselin just meidän kalenteria tälle kesää ja on kyllä niin lyhyt verrattuna viime kesään! Viime kesänä puserrettiinkin monta tulosta ja testiä läpi niin, että syksyllä iski totaalinen kisaväsymys. Jospa se ei tänä vuonna äitiyisi niin pahaksi, kun kokeitakin on maltillisemmin. Tosin pari tokokoetta minun tekisi vielä mieli lisätä, kun jos sittenkin yrittäisi sitä TK2sta...

Meillä alkoi viime viikolla ohjatut pk-tottistreenit. Vetäjällä on ajatuksia ja näkemyksiä ja mikä parasta, ryhmään pääsyn myötä saatiin vapaaseen käyttöön pk-kenttä. Harmillisesti tämä viikko on ollut tosi kiireinen enkä ole treenaamaan ehtinyt oikeastaan ollenkaan. Treenaamisen aiheita kyllä olisi, kun todettiin, että maahanmenoon pitää saada vauhtia. Niin, ja sitä iän ikuista seuraamista ei passaa unohtaa.

Pk-kenttää hyödynnettiin viime viikolla kerran. Käytiin vähän esteitä tapailemassa ja tekemässä eteenmeno ilman minkäänlaisia vihjeitä. Kummastakaan ei tullu juuri mitään, mutta kyllä me vielä ne haltuun otetaan! Alettiin harjoitella kentälle tuloa, jotta saadaan Brimille hyvää rutiinia siihen. Samaa aion hyödyntää tokokokeissa, kun siellä meidän sisääntulot on vähän niin ja näin.

Kiireiden takia jälkihommatkin ovat olleet vähäisiä. Olen päässäni pyöritellyt sitä, miten alkaisin esineilmaisua vahvistaa - käytänkö ruokaa, lelua vai mitä palkkana. Ruokaa en haluaisi jäljelle sen kummemmin sotkea, palkkana siis, sillä se aiheuttaa hollantilaisessa reilua keulimista, muttamutta. Ideoita vastaanotetaan!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kyllä mulla ihan hyvä fiilis on

Olin tänään melko sippi töiden jälkeen, mutta virkostuin sopivasti Pikku Kakkosen aikana, että jaksoin lähteä kaverin kanssa tokoilemaan kotikentälle. Kannatti!

Kaverin koira kisaa EVL:ssa, joten paikkikset ei oo ihan samat, vaan eipä se meitä haitannu. Tehtiin ihan suvereenisti Brimin kanssa saman kaavan mukaan kuin hekin! Oli hyvä ja virkistävä erikoisuus normipaikkiksiin, mitä me yleensä harrastetaan. Brimi oli mukavan rento paikkaistumisessa, siitä kehuin sitä kovasti.

Me ollaan nyt hinkattu ruutua, mikä oli taas agendana meillä. Syy hinkkaamiseen on se, että Brimi on välillä niin kuutamolla, kun sen ekan kerran liikkeelle lähetän. Tekee merkin kiertoa ruudun sijaan. No, nyt sain Brimille menemään sen pieneen sievään päähän, että "Missä ruutu" ei ole kehoitus lähteä liikkeelle, vaan silloin tsekataan ruudun sijainti ja pam! Sinne meni suoraan! Ihan huippua! Toivottavasti pystyn (ja eritoten osaan) tätä hyödyntämään kokeissakin.

Loppuun otettiin sitten putkeen ilman palkkaa ruutu, nouto, luoksetulo sekä merkin kierto. Palkkahan se siellä Brimin pienessä päässä pyöri, mutta saatiin me ihan hyvää settiä aikaseksi. Noudossa ja luoksetulossa loppuasennot oli vinoja, mutta tempo molemmissa aivan hyvä, niin en alkanu ees hirveesti nillittää. Saatiin videollekin näitä meidän suorituksia!




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vaikea jälki

Pakko tehdä toinen postaus tälle päivää, että saan nämä asiat muistiin.

Jos ensimmäinen jälki oli helppo, niin toinen ei sitä ollut. Pituutta oli heti kerralla sen reilu 200 askelta ja ois ollut pitempikin, ellen olis mennyt sekasin askelten laskennassa. Nameja oli äärimmäisen vähän. Vastatuuli

No, tiitterästihän Brimi lähti liikkeelle. Ei se edes ihmetelly, miksi nameja oli niin vähän, vaan paarusti meneen. Kulmathan tuo on tehny äärimmäisen hienosti heti alusta asti, mutta nyt siinä tapahtui jotain mystistä ja Brimi hukkas jäljen. Ei siinä mitään, minä varroin ja koira etsi. Sieltä se sitten jälkikin löytyi! Toinen kulma taas meni aivan mainiosti. Jäljelle sattui kaksi pienen pientä ojaakin, mutta ei nekään meitä hidastanu.

Tarkkailin Brimin tyyliä jäljestää ja kyllä siinä sittenkin jotain seilaamisen tapaista on, vaikka eka jälki menikin oikean jalan jälkiä seuratessa. Hirveän syvällä ei nenä ole, mutta lieneekö siinä syynsä vastatuulella? Esineiden ilmaisu voisi tapahtua nopeampaa. Niitä olikin ensimmäisen kerran kaksi jäljellä! Vähän jännitin, tajuaako Brimi jatkaa jäljestämistä ensimmäisen jäljen jälkeen. Onneksi tajusi.


Kyllä se vaan näin on!

Minä yritän elää elämään niin, ettei jäisi varaa jossitteluille. Tämän ajattelutavan myötä päätin, että aletaan treenata Brimille IPOn kisaliikkeitä ja mennään kauden päätteeksi kokeeseen. Josko siellä tuloksen saisi tehtyä.

Varsinainen suojelukoirahan Brimi ei ole, mutta kyllä siinä tavaraa silti on, kun osaa oikeasta napista painaa. Se on luonteeltaan kuitenkin sen verran taipuisa, ettei se ihan täysillä kehtaa maalimiestä haastaa. Vaan puree se kuitenkin hihaan ja hanskaa hommat teknisesti.

Eilen olikin eräänlainen riemuvoitto, kun paon yhteydessä Brimi hitsas kiinni hihaan! Sillä on ollut taipumusta irrottaa herkästi hihasti, vaan nyt vaikka karjuin perseestä asti "irti", se ei irrottanut. Monihan ois varmaan epätoivoissaan, mutta minulle tuo on merkki siitä, että kehitystä on tapahtunut.

Että kyllä tämä tästä ja katellaan sitten syksyllä, miten käy!