lauantai 20. joulukuuta 2014

Himmailua

Niin ne vaan lumet tuli maahan eikä päästy enää jäljen tekoon. Tyylikkään (jesaria ja lasten leikeistä lainattu oksankarahka) jälkipaalunikin unehutin yhdelle jäljelle! Kenties keväällä olisi jo ihan oikea jälkipaalu käytössä,,,

Tottista ollaan otettu vähän lenkkien yhteydessä. Jääviä olen ottanut vapaassa seuruussa, samoin kuin kaukokäskyjä. Kovasti olen yrittänyt kiinnittää huomiota vartaloapuihini, joita tunnun antavan esim. sivulletulon yhteydessä. Siinäkin olen nyt tehnyt töitä, ettei Brimi tulisi sivulle sekä etu- että takakautta, vaan pelkästään etukautta. Tämänhän olen opettanut sille vähän puolivahingossa, kun leikittäessä olen vienyt lelun takakautta kainalooni.

Luoksetulossa olen vahvistanut vauhtia. Sitten erikseen kotona luoksetulon paikkaa. Hyvin tuo on sen hoksannut, vaikka alkuun sivulletulo oli tosi vahva! Nyt kun vielä saisi sen rauhoittumaan siinä ja lopettamaan mun mahan tökkimisen, niin avot!

Teinpä muuten tottista tässä männä iltana pk-haun voittajaluokan koiran kanssa. Eläköitynyt riiseninarttu oikein syttyi, kun tehtiin seuraamiskaaviota parkkiksella. Mainio otus!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Paikkamakuu: sössitty

Ongelmathan alkoi jo vähän ennen BH-koetta. Brimi alkoi vinkua ja liikehtiä paikkamakuussa. Minä sitten vaan hotkin ja hotkin enkä älynny palata taaksepäin - kyllähän se ny osaa! Menin vielä palkkaamaankin siitä levottomasta käytöksestä.

No, kotona ollaan ruokakipolla sitä harjoiteltu ja lopputulema on se, että Brimi vetää lonkkamakuuseen heti kättelyssä. Oon sitä yrittäny korjata, mutta oonpahan vaan tainnu mielentilaa sössiä enemmän pieleen.

Nyt on sitten suunnitelmana aloittaa paikkamakuu vähän niinkö alusta. Ihan lyhyitä pätkiä niin, että mielentila olis skarppi samoin kuin asento. Nyt mietin sitä, että pitäisikö mun pitää loppupalkkana mieluummin lelua kuin ruokaa. Vire olisi lelun kanssa parempi, mutta meneekö siinä sitten koira liian jousille. Siinäpä pulma pohdittavaksi.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ihan liian jäistä

Johan tuo Brimi toissapäivänä lasketti jäistä polkua pitkin suoraan vaunuihin! Suorastaan vaarallisen liukasta tuolla ulkona ja hankala löytää turvallista paikkaa treenata tottista ulkona. Nämä mun vakiokentät, missä ruukaan käydä, ovat ihan jäässä, joten olen joutunut soveltamaan ja etsimään milloin mitäkin nurmiplänttiä, missä vähän hioa liikkeitä.

Eilen päästiin vielä jäljen tekoonkin ja jos tätä menoa jatkuu, niin mehän saadaan se hyvälle mallille ennen lumia. JOS sitä edes tulee tänä talvena. Itse jälki sujui jo niin paljon paremmin kuin koskaan aiemmin! Siinä oli jo ihan selkeää rytmiä ja Brimi todella jäljesti haistelemalla jäljen löytääkseen namin. Tällä kertaa piilotin rasian irtirepimäni ruohon alle, niin ei mennyt jäljen loppu ihan häneksi, kuten viimeksi teki. Kerrassaan hyvät vibat jäi!

Tänään haaveilin jäljen teosta, mutta ulkona on melkoinen puhuri. En usko meidän jäljestämisen olevan vielä niin hyvällä mallilla, että se kestää extreme-kelit ;)

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukiireitä

Eihän tässä muka ehi koiraa treenata! No, vaan hakuilmasut saatiin hyvälle mallille: haukun avaa hyvin omatoimisesti, vaikkakin innoissaan pyörii maalimiestä ympäri. Tähän yritetään puuttua sillä, että palkka tulee aina maalimiehen edestä, josko sillä saisi Brimin pysymään paikallaan.

Jälkeä en - piruvie - ehtiny tekeen kuin sen yhden, ennenkuin lumet tuli taas maahan!

Tottis - aivan jees.

Osallistutaan nyt hihnakäytös- ja ohituskurssille. Pilottiversio somessa toimivasta kurssista. Aivan mielenkiintoista, vaikka minusta tuntuu, etten pysty panostaan siihen niin paljon kuin haluaisin.

torstai 27. marraskuuta 2014

Lyhyt, mutta ytimekäs

Siinä kauppojen aukeamista odotellessa kävin polkemassa Brimille jäljen. Nyt kun mulla on vähän parempi tekniikka hallussa siihen polkemiseen, tein ihan reippaan pitusen. Tovi vanhenemista ja koira ulos autosta jäljelle.

Saatiin minusta yllättävänkin rauhallinen aloitus. Siinähän minä roikuin edelleen liinassa kuin merihädässä, mutta ny meillä oli suunta kerrassaan paljon parempi. Brimi oikeasti etsi nenällään nameja. Välillähän minä väkisinkin sen stoppasin, kun yritin saada haisteleen joka jäljen ja aiheutin siinä nykäsyn liinalla. Sitten vaan viisoin kädelläni maata ja hoin jälki. Parissa kohtaa sain jopa vähän höllättyä otettani liinasta, ettei tarvinnu koko aikaa puristaa rystyset valkosina.

Harmi vain, Brimi huomasi palkkarasian pari, kolme askelta ennen palkkarasiaa. En jotenki älynny sitä peitellä mitenkään. No, minä kuitenkin vaadin Brimin haistelemaan tai ainakin syömään viimeisetkin namit jäljeltä ennen rasialle pääsyä. Kurja akka.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Ilmaisutreenit

Eilen treenattiin Brimillä hakuilmaisua. Tarkoituksena oli saada se avaamaan haukku ilman avustusta. Paikkana oli ihan normikenttä ja minä pitelemässä pannasta kiinni. Maalimies kulki vähän matkan päähän ja meni kyykkyyn, jolloin löysäsin Brimin irti. Ensimmäisellä kerralla maalimies vähän hetsasi Brimiä haukkumaan, toisella kerralla se avasi haukun aivan oma-alotteisesti! On se kyllä vaan epeli! Oltiin nimittäin varauduttu siihen, että hetsaamista joutuu tekemään enemmänkin.

Jääviä otin myös vapaassa seuruussa. Paristi kokeilin yhdistää seuraamiseen niitä - lähinnä istu ja ylös, mutta ne meni koiran osalta vähän arpomiseksi, joten jatkan vielä pohjien tekoa. Aika hyvin se kuiten liikkeet erottaa, jopa sen ylös-käskyn, vaikka se on ollut niin heikko aiemmin.

Tänään oli tarkoitukseni treenata jääviä matalassa viettivireessä, vaan siinä sen jälkeen, kun toisella koirakolla oli treenattu selkäkuljetuksen toimintamallia ja toisella otettu pari purua Brimin katsellessa autosta kentän laidalla, muutin toimintasuunnitelmaa :D Otettiinkin alkuun Brimille taas ilmaisutreeniä. Enää ei tarvinnut hetsata yhtään, vaan Brimi avasi tosi hienosti haukun maalimiehen luo päästyään! Innoissaanhan se sinne meni ja pyöri maalimiehen ympäri, mutta annettakoon jälkimmäinen anteeksi, kun toista kertaa kokeiltiin.

Lopuksi otin vielä sitä luoksetuloa. Päädyimme siihen lopputulokseen, että otan nyt varsinaisen eteentulon erikseen ja vauhtia haen sitten läpijuoksuilla. Sitäkin ohimennen kokeilin, että haukutin ennen maahan-käskyä, mutta se nyt ei ihan toiminut, kuten ajattelin. Pitää sitä kuitenkin kokeilla joskus uudestaan, kun ajatukset pysyy paremmin mukana.

Näyttääpä muuten kelit siltä, että tässähän pääsee vielä jäljen tekoon!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Jääviä

Kävin tänään lenkin yhteydessä läheisellä kentällä. Päätin, että tänään ei tehdä seuraamista sitten yhtään, kun sitä ollaan tahkottu niin paljon viime aikoina. Sen sijaan mulla oli nakkipaketti messissä, joten pelattiin ihan matalilla kierroksilla ens alkuun ja harjoiteltiin jääviä. Vahvistin ensin seisomista, mikä on ollut meillä se heikoin lenkki. Sitten ihan vapaassa seuruussa kaikkia kolmea ja tuohan mokoma osasi! Oisko kerran mennyt maahan, kun käskin istumaan. Jäi seisomaan ja kesti sen, että palasin rinnalle palkkaamaan. Lopulta vapautin kentän laidalle jätetylle lelulle ja vähän leikittiin.

Sitten luoksetuloa. Brimi lähti laukalla kohti, mutta tuossa ehkä neljä metriä ennen pysähtymistä heitti raville ja saalisti lelua mun eteen. Damn! Yritin sitten korjata tilannetta vapauttamalla kesken luoksetulon, mutta kun kokeilin taas pysähtymisen kera, Brimi meni tällä kertaa koko matkan ravilla katse lelussa, että milloin nakkaan sen! No, eipä se auta muu kuin pitää huomenna palaveria aiheesta tottista enemmän taitavien kanssa.

Pitihän meidän sitten vielä ihan vaan leekata, kun kerran uus patukka ostettiin! Pyrin antamaan purun ihan ylhäältä, että Brimin hyppytekniikka hioutuisi samalla. Loppuun vielä eteenmeno ja hyvillä mielin päästiin lähteen kotiin.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hyvät treenit!

Minähän olen siis niin vasta-alkaja ipossa kuin vaan voi olla. Tokihan jokainen on joskus ollut vasta-alkaja ja sen varjolla minä vähän nyt pahoittelen sitä, ettei minulla ole termistö vielä hallussa ja nämä ipo-treenien kuvaukset on vähän sitä, että "siinä se sitten haukkui".

Eilen käytiin Brimin kanssa ipoilemassa. Jouduin vähän minäkin opiskelemaan uusia asioita, kun kokeiltiin sitä haukun tasaamista. Otin Brimin hallintaan sivulle ja käskytin maalimiestä siirtymään. Maalimies otti tyynyn maasta ja kävi Brimin edessä tekemässä patoamista. Pientä saalisleikkiä tyynyllä, jonka jälkeen annoin kierrä-käskyn. Maalimies seisoi passiivisena ja minä yritin estää Brimiä hyppimästä vasten tai tarttumasta leluun, joka oli siinä Brimin silmien korkeudella. Hyvä-kehun Brimi otti lupauksena leluun tarttumiselle, joten vahvistin vain haukkua toistelemalla kierrä-käskyä.

Kierros hihatreeniä otettiin myös. Siihen Brimillä ei selkeästikään ole niin palavaa himoa kuin tyynyyn.

Pari kertaa kokeiltiin haukkua niin, että kuljetin Brimin tyynyn yli maalimiestä kohti. Ensimmäisellä kerralla Brimi yritti napata tyynyn, mutta jatkoi kuitenkin matkaa, kun käskytin kierrä uudestaan. Seuraavalla kerralla ei lelukaan häirinnyt etenemistä.

Pieni hakupäivityskin tähän loppuun. Brimin hakutreenithän on ulkoistettu. Minulla ei siihen riitä aika, mutta muilla riittää. Alunperin oli suunniteltu, että Brimistä tehdään rullakoira, vaan tänään olivat porukassa päättäneet tehdä siitä haukkuvan.

Ps, Piti ihan tulla lisäämään, kun muistin yhden jutun. Nimittäin mun piti antaa Brimille kolme irti-käskyä, ennenkuin sain sen irti tyynystä kesken purun! Mä menin suorastaan ihan hämilleni, sillä tuota käskyä se ei ole ennen kyseenalaistanut. Saas nähä, mitä tästä seuraa.


torstai 20. marraskuuta 2014

Jäljellä!

Johan alkoi lyyti kirjoittaa, ja minä päästä hajulle jälkihommista! Kävin kokeneemman tekijän kanssa jäljen teossa. Hän polki jäljen ja ajoi sen Brimin kanssa, kun minä katselin silmä tarkkana vieressä ja opettelin. Eroahan oli jo heti siinä, miten jälki poletaan. Minä oon vaan nätisti astellu, kun taas se toinen kirjaimellisesti polki jälkeä.

Nyt myös pääsin jyvälle siitä, mitä Brimiltä tarkalleen ottaen pitää jäljellä vaatia. Että saako jäädä nakki välille vai ei. No, ei saa. Opin myös, miten liinalla ohjailla, että Brimille saisi oikean rytmin päälle. Ja sen, ettei ny olla mejä-hommissa, vaan sille koiralle saa puhua.

Ensimmäistä kertaa toivon, että kelit pysyis plussalla, niin saisin Brimille opetettua tuon homman ennen lumentuloa!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Back in business!

Brimi se pyörähti kylästelemässä siskonsa ja äitinsä luona Pohjois-Karjalassa! Hivenen oli outoa täällä kotona, kun lenkillekin piti lähteä ihan ilman koiraa :D

Vaan nyt oomma taas oltu saman katon alla ja johan on kotoisa olo. Treenihommeleita ollaan tässä viritelty. Käytiinpä jopa ihan yksissä ipo-treeneissä niin, että minä olin siellä liinan päässä! Loppukesän ja syksyn ajan Brimin ipo-treenit ovat olleet ulkoistettuna. Oli mukava nyt nähdä, miten paljon itsevarmuutta Brimille on tullut! Se haukkua väyskyttää veskarille suoraan naamalle. Itsehän olin vähän kuutamolla, kun tosiaan ole ohjaajana tullut oltua aikoihin, mutta ihan kiitettävästi minäkin pärjäsin.

Haukun tasaamista ollaan mietitty, mutta ei vielä tehty päätöksiä. Mietittiin veskarin kanssa, että riittääkö Brimillä vielä potkua haukkuun, jos maalimies kovin passiiviseksi heittäytyy ja tohtiiko sitä alkaa vielä tässä vaiheessa kokeilla. Mietimmä asiaa.

Tottishommia on luonnollisesti tullut treenailtua enemmän ja vähemmän lähes pävittäin. Ruokakipolla treenataan paljon paikkamakuuta ja muita liikkeitä sitten ulkosalla. Tänään mulla oli matkassa lihapullia, joten opetin Brimille seisomista liikkeestä. Se kyllä osaa sen liikkeen, mutta syystä tuntemattomasta se on ruosteessa. Kenties siksi, kun se on niin heikko liike meillä, että olen odottanut tähtien menevän parempaan asentoon, ennen sen treenaamista.

Vaan alkoihan se sujua! Jäihän tuo jopa seistä nököttämäänkin, jos epähuomiossa unohdin antaa vapautuskäskyn. En yhdistänyt liikettä vielä seuraamiseen, vaan ihan vaan vapaassa liikehdinnässä pysäyttelin. Todella herkästi Brimi lyö perseen kenttään, mutta nyt sain minusta ylös-käskyn merkityksen menemään kaaliin. Että ei muuta kuin reeniä lissää!

Täyskäännöksiä minä mietin, että pitäisi niihin sitä vauhtia saada. Kokeilin sitten vinhaa ja nopsaa palkkaamista taaksepäin käännöksen jälkeen, samoin kuin ihan silkkaa paikallaan pyörimistä. On siellä ohikulkijat miettineet pari kertaa meitä katsellessa :) Vähän oli pökkyrä olo tuon treenin jälkeen, vaan mitäs sitä ei koiransa eteen tekisi!

Loppuun vielä parit videot.



tiistai 28. lokakuuta 2014

Brimi MH-kuvauksessa

Siellä me käytiin, ja olihan jännää! Tässä tulokset:

1a. Kontakti TERVEHTIMINEN 4 (Ottaa itse kontaktia, tai vastaa siihen.)
1b. Kontakti YHTEISTYÖ 4 (Lähtee mukaan halukkaasti. Kiinnostuu testinohjaajasta.)
1c, Kontakti KÄSITTELY 3 (Hyväksyy käsittelyn.)

2a. Leikki 1 LEIKKIHALU 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen.)
2b. Leikki 1 TARTTUMINEN 4 (Tarttuu heti koko suulla.)
2c. Leikki 1 PURUOTE JA TAISTELUTAHTO 3 (Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan. / Korjailee otettaan.)

3a. Takaa-ajo 1, 4 (Aloittaa kovalla vauhdilla päämärähakuisesti, pysähtyy saaliille.)
3b. Takaa-ajo 2, 1 (Ei aloita.)
3c. Tarttuminen 1, 1 (Ei kiinnostu/ ei juokse perään.)
3d. Tarttuminen 2, 1 (Ei kiinnostu/ ei juokse perään.)

4. Aktiviteettitaso 2 (Tarkkailevainen, rauhallinen, voi seistä, istua tai maata.)

5a. Etäleikki KIINNOSTUS 2 (Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja.)
5b. Etäleikki UHKA/AGGRESSIO 1 (Ei osoita uhkauseleitä.)
5c. Etäleikki UTELIAISUUS 5 (Saapuu avustajan luo suoraan ilman apuja.)
5d. Etäleikki LEIKKIHALU 5 (Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota.)
5e. Etäleikki YHTEISTYÖ 5 (Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään.)

6a. Yllätys PELKO 3 (Väistää kääntämättä katsetta pois haalarista.)
6b. Yllätys PUOLUSTUS/AGGRESSIO 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.)
6c. Yllätys JÄLJELLEJÄÄVÄ PELKO 1 (Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita ja väistämistä.)
6d. Yllätys JÄLJELLEJÄÄVÄ KIINNOSTUS 1 (Ei osoita kiinnostusta haalariin.)

7a. Ääniherkkyys PELKO 3 (Väistää kääntämättä katsetta pois.)
7b. Ääniherkkyys UTELIAISUUS 5 (Menee räminälaitteen luo ilman apuja.)
7c. Ääniherkkyys JÄLJELLEJÄÄVÄ PELKO 1 (Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita ja väistämistä.)
7d. Ääniherkkyys JÄLJELLEJÄÄVÄ KIINNOSTUS 2 (Pysähtyy, haistelee tai katselee yhdellä ohituskerralla.)

8a. Aaveet PUOLUSTUS/AGGRESSIO 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.)
8b. Aaveet TARKKAAVAISUUS 3 (Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista.)
8c. Aaveet PELKO 1 (On ohjaajan edessä tai sivulla.)
8d. Aaveet UTELIAISUUS 2 (Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.)
8e. Aaveet KONTAKTINOTTO 4 (Ottaa itse kontaktia aaveeseen.)

9a. Leikki 2 LEIKKIHALU 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen.)
9b. Leikki 2 TARTTUMINEN 3 (Tarttuu esineeseen viiveellä, tai etuhampailla.)

10. Ampuminen 3 (Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen.)

Täältä voi tarkastella, millaisia tuloksia Brimi sisaruksineen on saanut MH-kuvauksista.

Videon lopusta löytyy kuvaajan arvostelu.




lauantai 25. lokakuuta 2014

Ei isompia

Kosketusalusta. Siinä on ollu meidän juttu viime aikoina. Tassulla kun koskee pakasterasian kantta, naksutin naksahtaa ja saa herkun. Olen ollut aivan passiivisena ja pistänyt koiran itse miettimään, miten herkun saa. On ollut hauska seurata, kun sieltä tarjoillaan edessä istuminen, maahanmeno, sivu summuut, kunnes vahingossa tassu koskee alustaa ja naksutin naksahtaa. Pienten harmaiden aivosolujen liikehdinnän oikein kuulee, kun koiralla raksuttaa.

Samoin ollaan harjoiteltu esineilmaisua puupalikalla. Siinä minun täytyy ottaa pieni - okein, iso - askel taaksepäin ja opettaa ilmaisu vähän huolellisemmin. Tahdon olla vähän hätäinen opeteltavien asioiden eteenpäin viemisessä.

Ollaanhan me tottistakin otettu. Olen nyt ottanut asiaksi korjata seuraamispaikkaa, joka tällä hetkellä on vähän poikittava ja Brimi herkästi siirtyy osittain mun eteen. Erikseen ollaan otettu täyskäännöksiä ja ilokseni olen huomannut, että niihin on alkanut tulla kaipaamaani säpäkkyyttä!

Huomenna reissaammekin Maaningalle MH-kuvaukseen, minkä jälkeen Brimi lähtee kasvattajalle kylään vähäksi aikaa. Ainut, mikä minua huolettaa asiassa on se, että miten osaan lähteä lenkille ilman koiraa :D

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

BH-koe: Hylätty (ohjaaja keskeytti)

Noniin, viikonlopusta on toivuttu ja todettu, että koira teki parhaansa, mitä siinä tilanteessa pystyi ja ohjaaja puolestaan lähti takki auki-meiningillä liikenteeseen.

Käytiin siis kokeilemassa BH-koetta sunnuntaina. Vähän tottisteltiin Brimin kanssa odotellessa, se oli hyvässä vireessä. Toki toiset koirat kiinnostivat. Mentiin numerolla kuusi, joten me oltiin ekana paikkamakuussa. Jännänkakkaa oli housussa, kun jätin Brimin paikalleen. Tovin odottelun jälkeen kuului tuomarin huuto: "Ohjaaja, kytke koira!" ja kun käännyin takaisin koiraan, se oli noussut ylös ja hiimannut yli kolme metriä paikaltaan minua kohti. Nappasin sen kiinni ja mentiin kentän laidalle odottamaan. Siellä pistin paikkamakuuseen, josta Brimi pomppi ylös vähän väliä.

Tästähän se pakka alkoi leveämään. Mentiin seuraamiskaavion aloituspaikkaan. Saatiin lupa lähteä liikkeelle. Brimi tarjosi kontaktia, mutta nokka karkasi maahan, silmät paikkamakuussa olevaan koiraan ja seuraamispaikka vaihteli. Jouduin kerran pysähtymään ja palauttamaan paikalleen uudella käskyllä.

Täyskäännöksessä alko pakka olla jo ihan levällään. Siinä kun olin kääntymässä Brimi ehti mun edelle, joten käännöksessä kiersi mun takaa eikä me ikinä tehdä käännöstä sillä tavalla! Päässäni huusi ääni: "Ei näin, ei näin!" Viimein homma karkas lapasesta siinä, kun juoksuaskelten jälkeen unohdin hitaan kävelyn. Pysähdyin ja ilmoitin tuomarille keskeyttäväni.

Olisinhan minä voinu jatkaa, rämpiä suossa kaavion loppuun, mutta hylsyhän sieltä olisi silti tullut. Enkä minä halua sellaista rimaa hipoen-tulostakaan, jonka pari koirakkoa sai. Hyvähän se on itsensä palauttaa välillä maahan, sillä eihän mitenkään kahdessa viikossa voi saada pakkaa niin kasaan, että sillä läpäistään BH-koe! Varsinkin kun minä olen ensikertalainen.

Vaan mepä ei luovuteta. Aletaan treenata kovemmin ja huolellisemmin. Enemmän häiriötä ja vaihtelevia paikkoja. Sitten alkukesästä uudestaan hommiin, niin kyllähän me se koe suoritetaan mennentullen!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Huomion arvoisia asioita

1. Brimi toimii hyvin vieraallakin kentällä. Ollaan menty viime aikoina ihan tahalteen uusiin paikkoihin eikä ole syntynyt ongelmia.

2. Brimin motivaatio työntekoon ja siitä saatuun palkkaan on lisääntynyt. Tänäänkin pinkoi suorinta tietä takapalkaksi jätetylle narupallolle, vaikka olisi voinut pinkoa suorinta tietä paikkamakuussa olevan koiran luo.

3. Brimin IPO-treenit ovat olleet ulkoistettu kesän ajan. Siellä roikkuu vieras ohjaaja liinan päässä eikä se Brimiä ole hidastanut.

4. Brimi sietää paikkamakuussa toisen koiran vieressä olon, vaikka välimatkaa ei ollut kuin pari metriä.

Tällä hetkellä on vaikea keksiä huonoja asioita tuosta koirasta. Se on vaan niin huippu! Ja kai minäkin olen sen kanssa pari juttua oikein tehnyt :)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Rötväyspäivä

Tänään me ei treenattu. Tänään me oltiin vaan ja naatiskeltiin elämästä.

Illalla lasten syödessä iltapalaa otin esineilmaisua. Sitä ollaan tahkottu muulloinkin eikä Brimi oikein oo hokannu jutun juonta. Joo, se menee maate saadakseen palkan, mutta ei se oo sitä jotenkin osannu siihen kapulaan yhdistää. Nyt sitten syttyi ajatusvalo Brimin päässä, ja sain jopa liitettyä jälki-sanan kapula+maahanmeno-yhdistelmään!

Huomenna me varmaan vähän taas humputellaan ja tehdään piilonkiertoja. Se on Brimin mielestä aivan jäätävän hyvä temppu, koska kierron jälkeen pääsee riehumaan, puremaan ja vetämään!

torstai 2. lokakuuta 2014

Häiriötreeniä

Ollaan käyty Brimin kanssa parina päivänä treenaamassa ihan uusien tyyppien kanssa, Siinä ollaan treenailtu häiriötä ja tuomarin tervehtimistä. Myös yhden henkilön henkilöryhmää kokeiltiin :) Aivan mainiostian nuo sujuivat!

Paikkamakuutakin päästiin kokeileen niin, että toinen koira tekee tottista ja leikkii näköetäisyydellä. Eilinen häiriöpaikkamakuu onnistui paremmin, tämän päiväinen vähän kehnommin. Ilmiselvästi leikkivä mudi oli ihan liian jännä juttu! Mutta paikallaan tuo pysyi.

Kävin tänään ottamassa aamupäivän häiriötreenien lisäksi sellaisen humputtelutreenin. Siinä otin ihan lyhykäisen paikkamakuun ja kävin palkkaamassa monta kertaa peräjälkeen ihan vaan siitä, että jäi makuulle. Huomasin nimittäin aamupäivän treenissä, että olen hotkinut ja tehnyt koko liikesarjaa kerralla unohtaen vahvistaa niitä pieniä osasia, joista liike koostuu.

Opeteltiin muuten tuossa yksi ilta liikkeestä istuminen. Se oli yllättävän helppoa, kun hoksattiin jutun juoni puolin ja toisin!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Humputtelua sunnuntain ratoksi

Eilen käytiin katsomassa BH-koe, jossa oli mukana tuttavani koira. Surkeesti vaan myöhästyttiin, sillä tuttava oli heti ensimmäisenä ja me tultiin paikalle, kun kentällä oli kolmas pari jo menossa. Näin kuitenkin, miten homma toimii, mikä on tulevaisuutta ajatellen aivan hyvä. Eipähän kummittele se koe mielessä jonain mystisenä salariittinä.

Tänään oli niin hieno ja lämmin syysilma, että suunnattiin vaunut lasten kanssa läheiselle jalkapallokentälle tottishommiin. Meitsi on kyllä ihan fiilareissa aina, kun pääsee koiran kanssa puuhailemaan! Tällä kertaa värväsin vanhimmaisen kuvaamaan vähän suorituksia.

Taas sitä perussettiä: seuraamista, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Paikkamakuussa kentän toisella laidalla hiimaili omistajansa kanssa collie, joka sai kunnian toimia häiriökoirana. Mun pitää treenikassiin laittaa taskupeili, mistä voin kytätä Brimin tekemisiä. Ei tarvi sitten treenissä pyöriä ympyrää, vaan voi rauhassa keskittyä siihen selin seisomiseen.


Palkkaa olen välillä jättäny tuonne kentän laidalle ja sitten ollaan suorituksen päätteeksi iloisesti kirmattu yhdessä pätikkää riuhtomaan. Saan minäki vähän juoksuaskelia ottaa. Paikkamakuussa taas oon pitäny ruokaa. Ostin varsin Lidlistä kissanruokapusseja ja sellanen kun tuntuu olevan Brimin suurinta herkkua, olen sitä käyttänyt palkkana. Joko ollaan kipastu autolle paikkamakuun jälkeen syömään tai sitten oon tarjoillu sen heti palattuani Brimin luo. Wörkkii minusta ihan hyvin.

Loppuhumputteluna opeteltiin piilonkiertoa. Tätähän me ollaan kotona treenattu tuolin kanssa ajatuksena, että voin hyödyntää liikettä agilityn takaakierroissa, vaan voipahan tuota treenata IPOakin varten! Hienosti Brimi oppi tempun ja saatiin siihen jo mukavasti vauhtiakin, kun pätikän kanssa olin kierron toisella puolella vastassa.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Multitaskaamista

Kerrassaan huippuja tuloksia tänään holskurintamalla! Kyllä mekin vielä Brimin kanssa näytetään, mistä holskut on tehty!

Vaan ollaan me tytöt treenattu viime aikoina kovasti tottista! Huomasin, että oon päästäny treeneissä Brimin liiankin helpolla. Se kestää jo kovastikin pitempää treenipätkää kuin, mitä olen tähän asti sen kanssa ottanut. Aika usein on tullut siinä samassa käytyä kentällä, kun olen vanhimman lapsen vieny vaunuillen eskariin, joten tauoilla olen pistäny Brimin vaan maahan makaan ja antanut hetken odottaa, Nyt olen huomannutkin, että Brimi on ollut ihan oikeasti väsynyt treenien jälkeen. Toki olen ottanut niitä lyhkäsempiäkin pätkiä, etten ihan puuduttaisi koiraa tahi itseäni, mutta tavallaan mukava huomata aliarvioineeni koirani.

Tänään käytiin lasten kanssa lenkittämässä Brimiä ja samalla treenaamassa. Lapsille btw kiitokset siitä, että jaksavat kentän laidalla notkua, kun mutsi treenaa! Ens alkuun vähän leikitin patukalla ja otin pari nopsaa sivulle tuloa. Seuraamista ja käännöksiä, jotka sujui niin hienosti että! Tai ainakin hienommin kuin tähän asti :D Sitten lyhykäinen paikkamakuu-treeni loppuun.

Hivenen haastavaahan tuosta treenaamisesta tekee se, että lapset on tosiaan mulla matkassa melkeestä aina ja joka paikassa. Välillä saan ne pysymään läppärin ääressä autossa, vaan välillä ne väistämättä pyörii jaloissa. Yritän ajatella asian positiivisesti: onpahan häiriötä! Eipä sillä, ettäkö se Brimiä haittais, joten jatketaan samaan malliin. On se vaan huippu otus, ei voi muuta sanoa!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Paikkamakuuta

Sehän alkaa luonnistua! Se on aktiivista, pysyy aloillaan ja malttaa odottaa! Se on alkanut kestää sen, että toinen koira työskentelee lähellä ja jopa vähän riekkuu. Etenkin kun tämä toinen koira on Brimin BEST FRIEND 4EVÖ ja koira pysyy paikallaan, niin kyllä on mairea hymy ohjaajan kasvoilla.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Pähkäilyä

Minä se kovasti mietin ensi talven treenihommia, lähinnä treenipaikkaa. Nyt sitä joutuu isossa kaupungissa oikeasti maksamaan, jos haluaa treenata ohjatusti. Toki mukava lisä on oikea, lämmin sisähalli hevosenkatkuisen maneesin ja turvepölyn sijaan, mutta kyllä se silti kirpasee.

Tottisten osalta en usko tarvivani kummempaa ohjausta. Kunhan välillä joku sanoo, miltä seuraaminen näyttää ja oikasee, jos teen jotain ihan köykäsesti. Tokikaan en osaa sanoa, riittääkö taitoni koulimaan koiraa kisakentille, sillä minulla ei ole takana kuin yksi surullisenkuuluisa tokokoe, kolme (vai kaksi) mejä-koetta ja taipparit sekä kourallinen startteja epiksissä. Vaan senpä näkee sitten, kun kokeeseen menee.

Agility nyt olisi mielelläänkin sellainen, missä ottaisin sitä vinkkiä vastaan ja suorittaisin toisten tekemiä ratoja. Tokihan itsekin osaan tehdä radoistani (liiankin) haasteellisia, vaikka ei me sitä haastetta vielä niinkään kaivata, vaan lähinnä perusasioiden vahvistamista (ja sen oppimista, ettei A-estettä tulla hyppäämällä alas - tämä lähinnä Brimille).

Mutta se hinta...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Jäljen poljentoa sekä seuraamista

Kävin eilen katraani kanssa tekemässä jälkeä. Paikaksi valikoitui naapurikaupunginosassa oleva meluvalli, missä oli suht lyhkänen nurmikko. Näillä huudeilla kun niitä peltoja ei oikein ole. Kaksi nakkiruutua tein ensin ja sitten n. 100 askeleen jäljen.

Brimi oli heti messissä, kun autosta otin. Haisteli kovasti maata ja veti siihen suuntaan, missä oli nähnyt minun liikkuvan. Rauhallista alkua pyrin taas tekemään, koira istumaan ennen vapautusta jäljelle. Ruuduthan se olisi pyyhkässy naamaansa hetkessä. En antanut kuitenkaan kaikkea syödä, vaan vedin rauhallisesti pois kesken kaiken. Siitä autoon ja tovin päästä toinen ruutu.

Sitten itse jälki. Se ei menny ihan niin hyvin. Teen ilmeisesti liian leveälle askeleet, jolloin Brimi pyrkii seuraamaan vain toista puolta jäljistä. Vauhtia on edelleen paljon ja kun yritän hidastaa, Brimi pysähtyy kokonaan. Todennäköisesti nyt maltan tovin aikaa mieleni näiden jälkien teossa ja teen vain erilaisia makkararuutuja.

Tälle päivää sitten suunnistettiin läheiselle kentälle treenaamaan tottista. Häiriötekijänä oli kolmevuotias lapseni, joka paarusti seuraamisessa kintereillä kuin mikäkin varjo. Puripa tuo jopa minua kankusta! Brimille propsit siitä, että pysyi perusasennossa koko sen ajan, kun hätistin pienen hampailijan syrjemmäs.

Otin ensin silkkaa leikkimistä purutyynyllä. Pari nopeaa sivulle menoa, siitä puru tyynyyn ja vapautus. Samalla parit hypyt purutyynyyn. Pitääkin joskus ottaa joku kuvaamaan, sillä oli aika makean näköisiä loikkia! Lyhkäsen leikkipätkän jälkeen lykkäsin koiran autoon.

Edelleen mielessäni siintää se BH-koe, joten tällä kertaa treenasin pitempää seuraamispätkää. Samalla pyöräyteltiin käännöksiä, jotka sujuvat sisätiloissa, mutta ulkona taas koira jää jalkoihin. Muuten oli oikein nätti kontakti ja koira piti kutakuinkin paikkansa. Oikein pitkää seuraamista en montaa rupeamaa ottanut, vaan yhden pitkän ja monta lyhkästä.

Tässä välissä valtavasti kirosanoja kootessani koiraporttia autoon.

Toisella kierroksella harjoiteltiin jääviä. Seisomaan jäämistä ollaan tehty sisällä ruokakipolla, joten ulos siirrettynä se hämmensi hetkeksi ja Brimi tarjosi maahanmenoa. Hoksasi sitten, mitä olin vailla ja stoppasi oikeaan liikkeeseen kun kädellä vähän avitin. Tätähän olisi huomattavasti helpompi harjoitella jonkun kanssa, joka voisi sitten karjaista, meneekö oikein vai ei.

Väliin luoksetulo, joka sujui aivan näppärästi ja toinen samanmoinen läpijuoksuna. Sitten yksi liikkeestä maahanmeno - se meidän bravuuri. Tovin kiroilun ja ähinän jälkeen (oli yllättävän haasteellinen koottava se koiraportti) otettiin vielä parilla muoviletkun pätkällä noutoa, joka kyllä hivenen kärsi kolmevuotiaan osallistumisesta.

Aivan hyvä mieli jäi. Koira toimi ja oli satasella messissä!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Treeniliivit naftaliinista

Nyt on vauva maailmassa, olo huomattavasti kevyempi ja pikkasen alkaa tehdä mieli treenikentälle! Ollaanhan me pitkin kesää käyty agilitykentällä ottamassa esteitä muistinvirkistykseksi sekä tottista ruokakupin ääressä. Iso maha on vain haitannut kovasti toimintaa, kun eihän sen kanssa jäljen teossa kyykitty eikä kovin vauhdikasta treeniä voinut ottaa. Nyt sitten mahtuu treeniliivi jo kiinni, joten joudetaan hyvinkin treenaan!

Paikkakunnan vaihtokin meillä on ollut tässä välissä ja sen myötä pikkasen muuttunut rutiinit, kun muutettiin rivitalosta 2. kerrokseen. Tottisporukkakin luonnollisesti vaihtui, ja nyt on mietinnässä, miten jatkan agilityn treenausta. Hinnat kun on ihan eri luokkaa kuin tuolla landella!

Eilen oli toiset tottistreenit tänne muuton jälkeen. Jatkoin edellisellä kerralla kesken jääneitä noutoharjoituksia letkunpätkillä. Huomasin liikkuvani liikaa noudon palautuksessa, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Brimihän oli aivan loistava - luonnollisesti. Hyvin lähti putkenpätkän perään ja toi sen suoraan minulle. Tuosta sitten pikkuhiljaa kasataan noutoa.

Lopuksi otin vähän seuraamista. En malttanut olla seuruuttamatta, mikä nyt ei ihan niin hyvin mennyt kuin toivoin. Brimi edisti kovasti, mihin olisi auttanut oman pään nostaminen ylös sen sijaan, että tuijottelin koiraa silmiin. Samoin huomasin, että nyt uupui se takapalkka eli ruokakuppi, jonka ääressä ollaan koko kesä treenattu.

Enemmän mun pitäisi alkaa suunnitella nuita treenejä eikä mennä vaan ja hutasta meneen. Tulisi vähän järkevämpää treenausta ja itse olisin skarpimpi koirankin silmussä.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Tokoilua

Kovasti ovat treenikaverit houkutelleet osallistumaan kokeeseen vielä ennen vauvan tuloa, ja kyllähän se tälläistä kilpaviettistä ihmistä houkuttaa. Eri asia on sitten, saadaanko liikkeet sille mallille, että kehdataan mennä.

Niitäpä liikkeitä ollaan sitten tapailtu. Seuraaminen on aivan jees. Käännöksiin pitää omalta osaltani saada vauhtia, sillä muuten Brimi jää eteen pyörimään. Siitä en osaa yhtään sanoa, miten Brimi jaksaa pitempää pätkää seuraamista.

Jäävistä liikkeistä maahanmeno on ihan takuuvarma. Likimain meidän bravuuriliike. Seisominen taas... Noh, kyllä se sieltä koiralle avautuu, kun sitä tarpeeksi tahkoaa. Luoksetulossahan meillä on hiomista. Paikka alkaa olla hyvä, jonkin verran vino ajoittain. Etäisyyttä saisi alkaa kasvattaa ja häivyttää käsimerkkiä.

Niin joo.. Taisi siellä hyppy olla liikkeiden päätteeksi. Siinäpä meillä onkin seuraava urakka. Hyppyestettä ollaan nimittäin tapailtu kerran, pari!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ei menny ihan niinku elokuvissa

Sunnuntai-iltana kävin pyörähtään jälkihommissa. Seurana oli kultainennoutajanarttu omistajineen vähän opastamassa.

Tein Brimille kaksi jälkeä, toinen oli 30 askelta, toinen vähän reilu 70. Edellisestä jäljestä innostuneena jätin ruokaa vain muutamille askelille. Puolisen tuntia annettiin jälkien vanhentua ja koirien purkaa enimmät pöhinät veks.

Ajoin ensin lyhyemmän jäljen. Se meni oikein näpsäkästi, Brimi pysyi jäljellä, haisteli mun jalanjälkiä. Ainut vaan oli, että jäljellä ollut ruokanappula ei ollut turvonnut tarpeeksi, joten jäljestäminen pysähteli ajoittain. Toinen jälki menikin sitten niin penkin alle kuin vaan voi olla. Hukkasin itse jäljen, jonka jälkeen koirakin sekosi haisteluissaan. Keskeytin sen jäljen ihan kokonaan ja palatessani huomasin, että oltiin menty jäljen päätystä jo reilusti huti.

Brimi kyllä alkoi venkoamaan lopussa taaksepäin, liekkö tuo olisi siis yrittänyt jäljestää mun paluujälkiä. Tiedäpä nuista.

Parannuksia seuraavaa kertaa varten:
- selkeämpi, rauhallisempi lähetys
- ruoka pitää turvottaa kunnolla
- jäljen kulku ohjaajalle tietoon!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kokeilua jäljellä

Aurinkoisen aamun kunniaksi hilpasin kaupasta nakkipaketin ja suuntasin auton keulan metsätielle, jonka varrella peltoja on ihan valittavaksi asti.

Jälkeä aloitellessani tuumasin, että tarvin lähtöpaalun. Ei oikein nuo mun risuviritykset aja asiaansa, kun niitä saa ruskeasta pellosta ihan hakemalla hakea, että löytää oikean lähtöpaikan. Tein sellaisen reilun 70 askeleen jäljen, johon tuli vahingossa mutkan tynkääkin (kulmia, kulmia). Nakitin joka askeleen ja loppuun tein komian kasan, jonka koira saa äpöstellä.

Jäljen vanhetessa tallusteltiin aamulenkki. Samalla saikin harjoitella luoksetuloa, kun alkaa nuita lintusia lennellä. Pitääkin alkaa miettiä jatkossa lenkitysreitit siten, ettei olisi kauheasti pesimistään aloittelevia lintuja matkan varrella.

Sitten jäljen ajoon. Brimi jäljesti matkan jäljelle ja lähti nätisti haisteleen jälkeä. Hosumiseksi se silti meni ja nakkeja jäi matkan varrelle, vaikka kuinka hidastin tahtia. Loppuun päästiin ei ehkä niin kunniakkaasti, mutta kuitenkin. Höselehtimistä oli liikaa, itse stoppasin monesti Brimin matkan, jolloin jouduin usuttamaan sitä liikkeelle uudestaan.

Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä vielä ihan lyhkäsen jäljen ilman nakkipaljoutta. Matkaa jäljelle tuli noin 25 askelta ja nakkeja oli matkalla yhteensä kolme. Lopussa oli sitten taas kasa nakkeja. Tovi jäljen vanhenemista ja matkaan.

Ilokseni huomasin, että jälkihän sujui paljon paremmin! Yletön vetäminen oli poissa, Brimi haisteli joka jäljen keskittyneemmin ja selvitti hyvin tekemäni mutkankin. Tätä täytyy siis kokeilla toistekin.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Luoksetuloa ja muuta

Hei, sehän alkaa sujua! Nyt vaan häivyttämään käsien liikettä, jotta siitä saadaan vähän enemmän oikeaoppisempi.

Viikonloppuna purujen yhteydessä tottistelin pikkasen. Seuraaminen sujuu aivan hyvällä tavalla, edistäminen on oikeasti kadonnut johonkin! Jääviä liikkeitä treenasin leikittämällä ja siitä käskyttämällä. Nekin sujuisivat hyvin, kunhan minä itse vaan muistasin käskyttää eri asentoihin eikä vaan ja ainoastaan tuohon oikealle puolen eteen.

Eteenmenoa otin huomattavasti pidemmällä matkalla, mitä ennen ja erikseen muista liikkeistä. Tykkäsin Brimin vauhdista ja siitä, että se pinkoi aivan täyttä vauhtia lelun luo kentän toiselle laidalle.

Niin, ja vaihteeksi olen taas kipeä... Toivottavasti ei pahemmin vaatisi veroa treenamiselta.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Höntsäilyä kevätsäässä osa 2

Brimillä on taustalla IPO-treenejä parisenkymmentä. Eteenpäin ollaan kovasti menty koko ajan, mutta työtä on vielä kovasti edessä. Brimin vahvuuksia ovat nopea kyky oppia, hyvät ja selkeät vietinvaihdot sekä kohtuullisen puhtaat viettialueet. Heikkouksia taas ovat rohkeuden puute ja eläväinen puruote (tässä vaiheessa).

Tänään Brimiä treenattiin kahden miehen voimin. Saatiin vinkkiä ja kannustusta, miten alkaa puruotetta kehittämään. Brimihän iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi puolikkaalle otteelle. Se mitä luultavimminkin johtuu siitä, ettei Brimi käytä kaikkea kapasiteettiaan saaliin puolella. Lääkkeenä aletaan käyttää saalisvietin nostamista uusiin sfääreihin unohtamatta kuitenkaan haukkua.

Tehokuurina seuraavat 4-6 treenikertaa on seuraavanlainen harjoitus: nopeita vietinvaihtoja, joissa keskitytään saalisvietin nostamiseen (maalimiehelle hommia, kun saa hyppiä ja pomppia sielunsa kyllyydestä). Harjoitukset pidetään todella lyhyinä.

Tälläistä treeniä Brimille tehtiin jo tänään ja se tuotti tulosta. Saalisvietti nousi joka kierroksella, ja Brimi puri tyynyyn ihan eri intensiteetillä kuin aiemmin. Autoon tyynyä kantaessa tuhisi ja puhisi se suussa.

Hyvät treenit siis tänäänkin!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Höntsäilyä kevätsäässä osa 1

Tänään Brimi pistettiin koville, sillä vuorossa oli IPO-treenit. Viimeksi tehtiin helppoja puruja ja vähän siedätettiin pampulla kuormittamiseen. Tämän päivän teema oli saada Brimin puruotetta paremmaksi ympäristön kuormituksen kautta. Purut tehtiin koiralle äärimmäisen vaikeaksi, jotta niistä selvittyään ja puruotetta on vahvistettu, peruspurut tulevat olemaan helppoa kauraa. Käytössä oli pamppu, roskiksia ja iso muovivati. Mielikuvituksekasta treeniä siis.

Taukoa edellisistä treeneistä oli parisen viikkoa, joten odotettavissa oli pientä sekoilua koiralta, joka muistelee, mitenkä nää hommat menikään. Ekalla kierroksella maalimies oli piilossa jäätävän ison puukelan takana. Tarkoituksena oli pikkasen "säikäyttää" Brimiä, saada se epävarmaksi ja siten saada haukkua tiitteräksi heti alkuunsa. Koira valjaisiin, pientä hetsausta ja liina tiukalla taistelutantereelle!

Paikka oli Brimille tuttu ja maalimies on tähän asti tullut esiin eri paikasta, joten Brimi kyttäili siihen suuntaan. Haukku alkoi - väärään suuntaan oikealle - samalla hetkellä, kun maalimies ponkaisi esiin kelan takaa vasemmalta. Yllätys oli täydellinen ja haukku heti alkuunsa sitä, mitä pitääkin! Vietinvaihtoa tehtiin, yritin parhaani mukaan kehua ja tukea Brimin haukkua ja syöksähtelyä maalimiestä kohti. Pamppu oli kehissä tässä touhussa ja sillä välillä siliteltiin Brimiä, välillä heiluteltiin kauempana ja sitten taas lähempänä. Brimi käyttää silmiä kiinni, kun pamppu heilahtaa, mutta pysyy kiinni tyynyssä. Pari kertaa tehtiin niinkin, että ennen Brimin kiinnikäymistä tyynyyn, maalimies nosti pampun ilmaan ja karjaisi. Brimi pistää silmät kiinni ja puree kiinni tyynyyn :D

Toisella kierroksella maalimies oli taas piilossa uudessa paikassa, missä ympärillä oli jos minkämoista lautakasaa ja metallihärpäkkeitä ynnä muita. Tarkoitus oli jälleen muka säikäyttää Brimiä, vaan tuohan jäljesti maalimiehen piilopaikkaansa... Jonnin sortin yllätys tuli siitä kuitenkin, kun maalimies paukauttikin isoa muovivatia. Puruja tehtiin muovivadin ollessa maassa maalimiehen ja koiran välissä, jolloin koiran oli pakko nousta vadin päälle saadakseen tyynyn. Sitten vähän kikkailtiinkin purun aikana tuolla muovivadilla, jota maalimies heilutteli Brimin päällä hitaasti puolelta toiselle.Tämä toi oman jännitysmomenttinsa hommaan. Koiraa selvästi häiritsi maalimiehen touhut ja löysäili tyynystä, mutta tahtoa oli kuitenkin saada tyyny uudestaan hampaisiin. Kolmannella kierroksella oli samat tavoitteet eli vahvistaa koiran itseluottamusta purussa, tällä kertaa vain häiriönä oli kaksi nurin kaadettua roskista.

Brimillä virtaa tuntui piisaavan taukojen aikana ja reagoi maalimiehen liikkeisiin auton takapaksista käsin. Seuraavaksi tehtiin muutama puru hihaan. Siihen Brimi iski täydellä suulla, mutta hölläsi sitten otettaan. Jostain syystä hihaan Brimi ei korjaa otettaan. Sille tehtiin kuljetuksen alkeita ja annettiin suht helppoja voittoja. Lopuksi vielä vähän höntsäilyä, leikitystä ja muutama hyppy.

Brimillä on ongelmia puruotteen kanssa. Iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi kärkkärille ja alkaa mälvätä vähintään yhtä helposti. Ottaa herkästi painetta sekä minun että maalimiehen koskemisesta. Tänään pääsin pari kertaa Brimin alle sen ollessa jo niin väsynyt, ettei jaksanut enää mälvätä. Aiemmin tämä ja rauhoittuminen kyseisessä asennossa ovat olleet aika tiukilla. Jospa näistä jäisi Brimille hyvät muistikuvat, jolloin vastaavanlainen kanavointi onnistuisi jatkossa isommillakin kierroksilla.

Itselleni jäi hyvät fiilikset näistä treeneistä! Itse osasin ohjata ja Brimi oli heti kartalla siinä, mitä ollaan tekemässä. Minusta on niin liikkistä se into, millä koira suuntaa kentälle: hyvä, jos etutassut koskevat maata!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pihatottista

Pitihän se haravoinnin ja koiranpaskojen keräämisen päätteeksi ottaa pikkupätkät tottistakin, lähinnä seuraamista. Siinä ongelmana on ollut Brimin reilu edistäminen/poikittaminen. Lelu oli mulla alkuun kainalon edessä, johon sain vinkkiä siirtää käsi selän taa, jolloin koiran olettaisi alkavan odottaa palkkaa takaa. No, ei onnistunut. Palasimme siis hetkiseksi ruualla imuttamiseen lelun ollessa piilossa loppupalkkana.

Sairastelun takia olen seuraamista tehnyt sisätiloissa, ennen ruuan saamista. Sehän pelittää aivan näpsäkästi. Pari kertaa olen sisällä tehnyt seuraamista lelun kanssa, joka onkin ollut oikeassa kädessä ja vasen on jäänyt vapaaksi. Kokeilin samaa ulkona ja - hitto vie - sehän toimi! Ilmeisesti vasen käsi sopivasti painostaa, ettei kroppa pääse kääntymään. Kontakti pysyy koko ajan ja pari lähtöä teinkin pelkästään siitä, että istuu ja pitää kontaktin yllä.

Molen niin tohkeissani!


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Jälkikausi avattu!

Meikäläinenhän on ihan höpsönä jälkien tekoon. Tykkään kykkiä metässä yksinäni kaikessa hiljaisuudessa. Laku-labbiksen kanssa harrastettiin mejää, käyntiinpä jopa parissa kokeessa (AVO0 ja AVO3)! Intoa ja motivaatiota sillä koiralla piisasi kyseiseen lajiin ja jos pitempään olisimme treenanneet, olisi varmasti alkanut tuloksia tulla ropisemalla.

Noh, Brimin kanssa ei vielä mejää aloitettu, se on sitten tulevaisuuden laji meillä. Sen sijaan kävin polkasemassa peltojäljen. Metsäjälkiä olen muutaman tehnyt Lakulle aikanaan, mutta pelkojälki on minulle aika uus juttu.

Pelto minulla oli jo valmiiksi katottuna, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja nakit taskuun. Tuulensuuntaa ei juurikaan tarvinnut tutkailla, sillä puhuri oli aikas kiva. Pellon toiseen päähän sai tallustella myötätuulta hakemaan (tässä samalla kirjoittaessani aloin epäillä, että myötätuuleenhan se oli :D ). Lähtöpaaluna oli keppi, kun en siihen hätään muutakaan löytänyt.

Sitten kyykkäämään. Mietiskelin, ettei mun tarvi enää koskaan mennä kuntosalille, sen verran mukavasti otti reisiin ja kankkuun nakkien pudottelu jalanjäljelle. Tein sadan askeleen pituisen jäljen. Tähän matkaan päädyin sillä, että koira ehtii alkuhöyryt päästellä jäljen alussa ja jälkeä kuiten vielä on jälellä oppimistakin varten. Sitten koira autosta. Laitoin grippiliinan pantaan ja käveltiin rauhassa jäljen alkuun. Sitten koira istumaan jäljen alkuun ja vähän maata näyttelin saadakseni Brimin huomion siihen. Käsky "jälki" ja hirviästi jarrut päälle.

Muutama nakki meni odotetusti ohi, kun höyryä oli. Nokka kuitenkin pysyi maassa, joten kyllä siinä jotain nuuskuttelutyötä tehtiin. Hiimailin perässä oikein hitaasti ja pikkuhiljaa Brimikin alkoi poimia jokaisen nakin maasta eli haisteli jokaista tekemääni askelta. Pari harha-askelta tuli, jolloin pysähdyin odottamaan, että Brimi päätyisi oikealla reitillä. Tällöin kehuin varovasti. Viimeisen askeleen nakit löytyivät, joten tehtävä suoritettu!

Hyvää minusta oli jäljellä se, että se tehtiin rauhassa. Vältin liikaa innostamista ja kehuin maltillisesti lopussa. Yritän siis saada aikaan jäljelle sellaisen rauhallisen mielentilan niin Brimille kuin itselleni. Ensi kerralla otan ehkä valjaat käyttöön, vaikka panta ja grippiliina-yhdistelmä ei menoa hidastanut. Huonoa oli se, että olin vähän epävarma. Toisaalta tämä taas piti suuni kiinni ja näin vältin turhia puhumisia antaen koiralle mahdollisuuden ratkoa ongelmat itse, joten tilanteesta kehkeytyi plusmiinusnolla.

Seuraavaa jälkeä suunnitellessa!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Inspiraatiota luonnosta

Sairastelun vuoksi lenkit ovat olleet hyvin minimaalisia, joten eilen nappasin narupallon käpälään ja koiran messiin ja mentiin pellolle purkamaan energiaa. Siinä sivussa otettiin luoksetuloa ja seuraamista parin askeleen pätkissä, kun näytti, että neidillä tekemisen intoa piipasi. Siinä huomasin, miten tärkeä rooli apparilla on, sillä seuraamisen paikkaa oli todella hankala itse arvioida ja näin ollen palkkaaminenkin hankaloitui.

Pallottelun lopuksi mentiin metsän reunaan ja voisiko sanoa, että tehtiin pohjia esineruudulle. Piilotin metsään narupalloa ja lähetin koiran etsimään. Mukava oli katsella, miten Brimi teki töitä ja oikeasti haki nenällään palloa. Eikähän mun tarvinnu avustaa yhtään, vaan pallo löytyi helposti koiran itsensä etsimänä!

Iltapäivälla hain janoa YouTuben ladatuista BH-kokeista. Yritin siinä samalla Brimiä usuttaa katsomaan mallia, mutta jotenkin siinä ei oltu samalla aaltopituudella.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Ahneella on paskanen loppu

Tässähän kävi niinkuin harrastusten aloittamisessa tapaa käydä. Innostus on hirveä, treenataan kovasti ja sitten iskee vuosisadan flunssa, mikä kaataa petiin ja pistää treenihommat ihan tauolle. Nyt alkaa olo olla jo ihan siedettävä ja jaksan olla tolpillani, niin voi taas viritellä treenihommia pystyyn.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kotitreeniä

Pääni täyttyi räästä, joten ollaan nyt neljän seinän sisällä otettu enemmän treeniä. Luoksetuloa hinkataan edelleen ja seuraamisen paikkaa.

Kyllä se tästä.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ei aina voi voittaa

Toissailtana oli treenit. Brimi oli aivan höyryissään. Otettiin pientä seuraamispätkää henkilöryhmässä, kun oli sellasia tyyppejä treenaamassa, etteivät olleet aiemmin käyneet. Yritin kiinnittää huomiota käännöksiini, jotta niistä tulisi napakampia. Seuraavissa treeneissä pitää ollaa seuraamista ihan vaan lähtökuopista.

Palkkaaminen ei ihan onnistunut, jotenkin tuntui, että ne vähäisetkin opit olivat karisseet päästäni. Jospa minä nyt muistan paremmin, kun siitä on huomautettu.

Patukan kanssa leikitin Brimiä ja otettiin samalla istu-maahan-mantraa. Omaa asentoani saan alkaa häivyttää, ettei se ole niin johdatteleva sen suhteen, minkä käskyn annan. Muutenkin muuttaa pikkuhiljaa asentoa, jotta se alkaisi tukea liikkeestä maahan menoa.

Luoksetuloa harjoittelin ennen treeneihin menoa. Brimi taitaa olla jo hajulla, mitä siltä vaadin, mutta paikka on edelleen hakusessa. Tällä kertaa niitä hyviä paikkoja tuli kuitenkin enemmän kuin huonoja, joten pientä edistystä kenties havaittavissa.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pikakatsaus treeneihin

Käytiin aamupäivästä treenaamassa läheisellä kentällä parin kaverin kanssa. Seuraamisessa ollaan otettu harppaus taaksepäin, sillä ongelmana on ollut reilu edistäminen. Lelu on siis loppupalkkana jossain jemmassa ja seuraaminen toteutetaan imuttamalla ruuan kanssa. Vedeltiin menemään henkilöryhmää nakki kuonossa ja pitkin poikin kenttää.

Siinä huomattiinkin minun ongelmani. Teen nimittäin käännökset paljon napakammin henkilöryhmän ympärillä kuin kentällä. Tähän pitää kiinnittää huomiota, että saadaan tekniikka käännöksiin kerralla oikein.

Toinen on luoksetulo. Oivoi. Brimille on niin iskostunut sivulle meno, että mielellään tarjoaa sitä, jos ei muuta keksi. Ollaan hinkattu ja hinkattu oikeaa asentoa, mutta. Tänään sain palautetta omasta asennostani, joka on aavistuksen kiero. Tämä mitä luultavimminkin ohjaa Brimiä asettumaan vinoon eteeni ja siitä, kun korjaan, tarjoaa sivulle menoa vasemmalle kun ollaan menossa.

Tähän kokeilen ratkaisuksi sivulle menon jättämistä tauolle vähäksi aikaa. Ehkä voisin kokeilla kääntää itseäni nyt enemmän toiseen suuntaan, josko se oikea paikka sieltä löytyisi ja kun sitä on saatu vahvistettua, oikaisen ruotoni.

Koira on siis kätevääkin kätevämpi, kunhan vaan ohjaaja toimisi.

Maasta se sienikin ponnistaa

Hellumarei!

Ekat tekstit poistin, kun puolisen vuotta oli vierähtänyt niiden kirjoittamisesta. Brimin kanssa ollaan treenailtu talvi enemmän ja vähemmän. Nenänkäyttöä ollaan opeteltu, sillä se tuntui olevan Brimille ihan vieras juttu. Ensin sain piilottaa nakin hyvinkin suurilla eleillä, vaan nythän löytyy esineet ynnä muut, vaikka koiran jättäisi oven taa odottamaan piilotuksen ajaksi.

Agilitya ollaan sopivissa saumoissa käyty treenaan. Ihan lyhkästä settiä ollaan otettu eli estettä ja putkea, samoin keppejä ohjureiden kanssa. Viimeksi jälkimmäiset sujuivat tosi nätisti, vaikka katse olikin suunnattuna puoliksi minuun, että tulenko tukevan käteni kanssa rinnalla. Itsenäisyyttä siis tulee tavoitella keppien suorittamiseen! Muutenkin hyvä nyt treenailla agilitya, kun vaihdettiin tottiksen ja agilityn paikkoja hallivuorolla, niin ei agility vie voimia tottiksesta.

Tottistakin olemme alkaneet tavoitteellisesti treenaamaan: kalenteriin on merkattuna 29.5. oleva BH-koe! En tiedä, ehditäänkö me tehdä kaikkea valmiiksi kahdessa kuukaudessa, mutta nälkää olisi. Paineita en ota kokeen läpäisemisestä, vaikka tottahan se huipuin juttu olisi, jos kerralla läpi menisi.

Sitä ennen Brimillä on luustokuvaus huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Saman viikon lopulla on viettitestaus Haapavedellä. Muuten treenataan, treenataan, trenataan...