Taukoa edellisistä treeneistä oli parisen viikkoa, joten odotettavissa oli pientä sekoilua koiralta, joka muistelee, mitenkä nää hommat menikään. Ekalla kierroksella maalimies oli piilossa jäätävän ison puukelan takana. Tarkoituksena oli pikkasen "säikäyttää" Brimiä, saada se epävarmaksi ja siten saada haukkua tiitteräksi heti alkuunsa. Koira valjaisiin, pientä hetsausta ja liina tiukalla taistelutantereelle!
Paikka oli Brimille tuttu ja maalimies on tähän asti tullut esiin eri paikasta, joten Brimi kyttäili siihen suuntaan. Haukku alkoi - väärään suuntaan oikealle - samalla hetkellä, kun maalimies ponkaisi esiin kelan takaa vasemmalta. Yllätys oli täydellinen ja haukku heti alkuunsa sitä, mitä pitääkin! Vietinvaihtoa tehtiin, yritin parhaani mukaan kehua ja tukea Brimin haukkua ja syöksähtelyä maalimiestä kohti. Pamppu oli kehissä tässä touhussa ja sillä välillä siliteltiin Brimiä, välillä heiluteltiin kauempana ja sitten taas lähempänä. Brimi käyttää silmiä kiinni, kun pamppu heilahtaa, mutta pysyy kiinni tyynyssä. Pari kertaa tehtiin niinkin, että ennen Brimin kiinnikäymistä tyynyyn, maalimies nosti pampun ilmaan ja karjaisi. Brimi pistää silmät kiinni ja puree kiinni tyynyyn :D
Toisella kierroksella maalimies oli taas piilossa uudessa paikassa, missä ympärillä oli jos minkämoista lautakasaa ja metallihärpäkkeitä ynnä muita. Tarkoitus oli jälleen muka säikäyttää Brimiä, vaan tuohan jäljesti maalimiehen piilopaikkaansa... Jonnin sortin yllätys tuli siitä kuitenkin, kun maalimies paukauttikin isoa muovivatia. Puruja tehtiin muovivadin ollessa maassa maalimiehen ja koiran välissä, jolloin koiran oli pakko nousta vadin päälle saadakseen tyynyn. Sitten vähän kikkailtiinkin purun aikana tuolla muovivadilla, jota maalimies heilutteli Brimin päällä hitaasti puolelta toiselle.Tämä toi oman jännitysmomenttinsa hommaan. Koiraa selvästi häiritsi maalimiehen touhut ja löysäili tyynystä, mutta tahtoa oli kuitenkin saada tyyny uudestaan hampaisiin. Kolmannella kierroksella oli samat tavoitteet eli vahvistaa koiran itseluottamusta purussa, tällä kertaa vain häiriönä oli kaksi nurin kaadettua roskista.
Brimillä virtaa tuntui piisaavan taukojen aikana ja reagoi maalimiehen liikkeisiin auton takapaksista käsin. Seuraavaksi tehtiin muutama puru hihaan. Siihen Brimi iski täydellä suulla, mutta hölläsi sitten otettaan. Jostain syystä hihaan Brimi ei korjaa otettaan. Sille tehtiin kuljetuksen alkeita ja annettiin suht helppoja voittoja. Lopuksi vielä vähän höntsäilyä, leikitystä ja muutama hyppy.
Brimillä on ongelmia puruotteen kanssa. Iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi kärkkärille ja alkaa mälvätä vähintään yhtä helposti. Ottaa herkästi painetta sekä minun että maalimiehen koskemisesta. Tänään pääsin pari kertaa Brimin alle sen ollessa jo niin väsynyt, ettei jaksanut enää mälvätä. Aiemmin tämä ja rauhoittuminen kyseisessä asennossa ovat olleet aika tiukilla. Jospa näistä jäisi Brimille hyvät muistikuvat, jolloin vastaavanlainen kanavointi onnistuisi jatkossa isommillakin kierroksilla.
Itselleni jäi hyvät fiilikset näistä treeneistä! Itse osasin ohjata ja Brimi oli heti kartalla siinä, mitä ollaan tekemässä. Minusta on niin liikkistä se into, millä koira suuntaa kentälle: hyvä, jos etutassut koskevat maata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti