Aurinkoisen aamun kunniaksi hilpasin kaupasta nakkipaketin ja suuntasin auton keulan metsätielle, jonka varrella peltoja on ihan valittavaksi asti.
Jälkeä aloitellessani tuumasin, että tarvin lähtöpaalun. Ei oikein nuo mun risuviritykset aja asiaansa, kun niitä saa ruskeasta pellosta ihan hakemalla hakea, että löytää oikean lähtöpaikan. Tein sellaisen reilun 70 askeleen jäljen, johon tuli vahingossa mutkan tynkääkin (kulmia, kulmia). Nakitin joka askeleen ja loppuun tein komian kasan, jonka koira saa äpöstellä.
Jäljen vanhetessa tallusteltiin aamulenkki. Samalla saikin harjoitella luoksetuloa, kun alkaa nuita lintusia lennellä. Pitääkin alkaa miettiä jatkossa lenkitysreitit siten, ettei olisi kauheasti pesimistään aloittelevia lintuja matkan varrella.
Sitten jäljen ajoon. Brimi jäljesti matkan jäljelle ja lähti nätisti haisteleen jälkeä. Hosumiseksi se silti meni ja nakkeja jäi matkan varrelle, vaikka kuinka hidastin tahtia. Loppuun päästiin ei ehkä niin kunniakkaasti, mutta kuitenkin. Höselehtimistä oli liikaa, itse stoppasin monesti Brimin matkan, jolloin jouduin usuttamaan sitä liikkeelle uudestaan.
Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä vielä ihan lyhkäsen jäljen ilman nakkipaljoutta. Matkaa jäljelle tuli noin 25 askelta ja nakkeja oli matkalla yhteensä kolme. Lopussa oli sitten taas kasa nakkeja. Tovi jäljen vanhenemista ja matkaan.
Ilokseni huomasin, että jälkihän sujui paljon paremmin! Yletön vetäminen oli poissa, Brimi haisteli joka jäljen keskittyneemmin ja selvitti hyvin tekemäni mutkankin. Tätä täytyy siis kokeilla toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti