Jälkikauden korkkaus ja pikkasen tokoilua

Huolimatta ongelmista auton kanssa (vaihteeksi jollakin jäänyt ovi raolleen...) päätin lähteä tekemään jälkeä läheiselle meluvallille. Pitäähän se nyt saada jälkikausi korkattua tälle kautta! En tehnyt pitkää, mutta kikkailin sitten muuten ja tein jäljen salaman muotoon. Tein myös ihan lyhyenlännän jäljen, minkä tarkoitus oli muistutella Brimille, mitä esineen kohdalla tuli tehdä. Jälki vanheni ehken sen 20 minuuttia siinä välin, kun vein toisen koiran takas kotiin ja hain Brimin tilalle.

Muistuttelujälki toimi toivotulla tavalla ja Brimiä ei tarvinnut hoksautella esineellä, vaan se löi ihan itsenäisesti maahan. Sen jälkeen siirryttiin varsinaiselle jäljelle. Viime kesänähän mulla oli tapana ruokkia Brimiä ennen jäljelle menoa hidastaakseni vähän vauhtia. Nyt jätin sen ihan tietoisesti tekemättä, kun halusin nähdä, miten se toimii tyhjällä mahalla.

Vauhtia olikin sitten yllättävän vähän! En ohjaillut ollenkaan liinasta, vaan jättäydyin tahalteen taaemmas. Huomasin, että Brimi jäljesti lähinnä vain toisen puolen askeliani eli kaiketi mun pitäisi nyt alkaa pidentää askelväliä? Kulmat meni loistavasti! Brimi on niiden suhteen aika mestari, sillä ne se on ratkonut alusta asti itsenäisesti ja oikein.

Jälki päättyi esineeseen. Brimi hivenen hitaasti tajusi sen ja pisti maahan. Nousi sitten samantien ylös, kun aloin kaivaa taskusta nakkia. Rauhallisesti ohjasin sen uudestaan esineelle ja sain pysymään maassa. Katellaanpa, mitä jatko tuo tullessaan.

Eilen oli siis jälkihommat ja tänään lähdin lähikentälle kaverin kanssa tokoilemaan. Päätin, että yhtään en ota seuraamista (muuta kuin eteenmenon yhteydessä)! Sen sijaan virittelin kentälle ruudun ja hyppyesteen. Eteenmenolelu vietiin Brimin kanssa yhdessä. Olisi varmaan pitänyt vähän hetsata sillä, että se olisi paremmin jäänyt Brimille mieleen. No, muistetaanpa tämä ensi kerralla.

Totesin siinä ruutua aloitellessa, että mun pitää siihen alkaa joku vihjesana ottaa. Tai sitten Brimi oli muuten vain kuutamolla, kun ruutu olikin ihan ensimmäisenä liikkeenä. Tätäkin tosin helpottaisi se vihjesana. Tai sitten kaveri koirinensa aiheutti sen verrran häiriötä taustalle. No, eniveis se haahuili ensin vähän sinne sun tänne eikä yhtään edes yrittänyt suorittaa ruutua oikein. Käskin sen sitten maahan ja kävin näyttämässä kosketusalustan. Sen jälkeen liikekin sujui jo heti paremmin! Brimi tähtää nätisti ruudun takalaitaan, missä kosketusalustakin, joten liike on menossa oikeaan suuntaan. Se myös osaa liikkeen, vaikka minä itse seisoisin syrjemmässä. Nyt vaan hiomaan sitä, että se oppisi tietämään, mitä pitää tehdä jo ennen liikettä.

Sen jälkeen otin noutoa. Ajatuksenani on alkaa pikkuhiljaa ketjuttaa liikkeitä eteenmenoa ajatellen. Tasamaanouto toimii kivasti. Brimi vaan harmikseni mälvää kapulaa ja on jokseenkin levoton puruote muutenkin. Pitää kokeilla, mitä se tekee, jos mulla on leuan alla lelu odottamassa, että fokusoisko se sitten siihen.

Hyppynoutoa ei olla ennen kokeiltukaan, Sen idean Brimi hiffas helposti! Kapula sekä haetaan että tuodaan esteen yli. Siinä ei mitään ongelmaa. Loppuasentokin oli oikea. Tähän varmasti vaikutti se, kun viime kesä hinkattiin estettä vanhojen tokosääntöjen mukaisesti edestakaisin, niin Brimille on sitten luontevaa edestakaisin hyppiminen.

Eteenmeno olis voinut olla parempi. Brimi ei nähnyt lelua, joten se alkoi kierrellä ja kaarrella. Mun ois pitäny puhaltaa peli poikki, mutta jäin vaan daijuna tuijottamaan. Viimein käskin Brimin luo, lähetin eteen uudestaan ja sitten käskin maahan. Siitä sitten palkkasin mulla olleella pallolla. Otin liikkeen uudestaan niin, että jätin lelun huomaamatta paikalleen. Nythän se sitten eteenmenokin onnistui. Ehkä hajuvana ei ekalla kerralla ulottunut tarpeeksi pitkälle, niin Brimi ei sitä lelua sillä huomannut. Tai jotain.

Ps. Ilmotin meidät Esa Tapion tottiskoulutukseen. Toivottavasti mahdutaan!

Ehkä sittenkin

Vakavasti koiraurheiluun ja eritoten suojeluun suhtautuvat kanssakoirailijat: pistäkää nyt silmät kiinni, sillä me höntsäiltiin eilen suojelun tiimoilta ihan urakalla.

Brimin kotiintulon jälkeen on ollut mielessä monta kertaa, että pitäisi varsin puruissa sen kanssa käydä kokeilemassa, onko äitiys ja pitkä tauko tuonut mitään positiivista vaikutusta tullessaan. No, eilen siihen tuli tilaisuus! Brimi nyt ainakin oli ihan tohkeissaan, kun tunnisti paikan, missä puruja ollaan käyty ennenkin tekemässä.

Tovi siinä oli vartomista, kun varsinaiset treenattavat koirat otettiin ensin. Tottistelin Brimin kanssa odotellessa tahalteen näköetäisyydellä, 20-30 metrin päässä treenattavasta koirasta. Se oli vasta-alkaja, joten haukutusta ei paljoa tehty eikä näin ollen Brimille ollut äänen puolesta häiriötä, mutta olihan se jo itsessään häiriötä, kun se tiesi, mitä muualla tapahtuu. Hyvinhän tuo plikka silti toimi! Toki edisti ihan huolella, kun vietit oli korkealla.

No, sitten oli meidän vuoro. Muista treeneistä innostuneena päätin, että päästän Brimin piilolle haukkumaan ja tehdään piilolta poisotto. Eihän sitä montaa kertaa ole piilolla haukutettu edes saati sitten otettu sieltä pois, mutta kerrankos sitä! Maalimies sitten innostui ja sovittiin, että tehdään pienoiskoossa koko c-osuus! Toin Brimin kentälle vapaasti antaen sen vetää ja sitten otin hallintaan. Kai mullakin on jotain itsevarmuuden kehittymistä tapahtunut tauon aikana, sillä Brimin hallintaan saaminen tapahtui aika helposti.

Vähän tais Brimillä olla hakemista siinä, mitä siellä piilolla tehtiinkään - purraanko vai vartioidaanko - siihen malliin se siellä kähisi. Vaan löytyihän se haukku, kun vähän potki (sanonta, toim.huom.)! Piiloltahan sitä ei tietenkään meinannut pois saada, kun ei sitä ole ennen tehty, vaan viimein onnistui. Palkkasin päästämällä takas haukkumaan, missä se otti mukavan pompun etujaloilla maalimiestä vasten niin, että maalimies joutui hivenen hakemaan tasapainoa.

Sittenhän me kokeiltiin pakoa. Tätäkään ei olla taidettu ennen tehdä muuten, kuin jotain sinnepäin. Siirrätin näppärästi maalimiehen ja pistin Brimin maahan. Siinähän se tuijotteli mua, kun odotti lupaa päästä maalimiehelle, vaan kun vähän vilkaisi maalimiestä, saatiin pako aikaiseksi. Hyvinhän se siinä hihassa roikkui, vaikka pampulla kuormitettiin! Siinä samalla päätettiin sitten tehdä Brimille hiljainen jälkivartiointi, kun haukkuminen ei oikein onnistunut.

Ei siinä mitään, koira kantamaan hiha autoon ja toisella kierroksella sama uudestaan plus pitkä liike himpun verran lyhyemmältä matkalta. Brimi reagoi toivotulla tavalla maalimiehen karjahteluihin ja kun perse pysyi kentässä, sain käskyttää käymään kiinni. Sinne se kirmasi iloisesti ja iski hihaan kiinni. Eikun kantamaan ja hirviät kehut päälle!

Kaikenkaikkiaan Brimi on tullut vähän totisemmaksi äitiyden myötä. Puruote oli yllättävän monella kertaa täysi ja vaikka hihassa roikkui vajaalla, se ei päästänyt irti. Eikä väistänyt maalimiestä! Itselläni oli aivan mielettömän kivaa ja voinen jopa väittää olleeni onnellinen tuon treenikerran aikana :D Saattaa olla, että pk-jäljen sijaan me keskitytään tänä kesänä edelleenkin peltojälkeen, mutta katellaanpa. Suojelu vaan on niin mun laji!

Mikä siinä istumisessa on niin vaikeaa?

Ei me ny kyllä olla edes treenaamaan päästy, kun koko lapsikatraani on ollut sairaana ja aika on mennyt heitä hoivatessa. Mutta päästiin me ennen sairasputkea treenaan, ja sieltä sain päänvaivaa, kun liikkeestä istuminen ei vaan suju!

Mulla on jäävissä käskyille eri äänenpainot; istumisessa se on korkealta kiekaistu istu! Ei pitäisi siis sekoittaa seiso-käskyyn, joka on aika neutraalilla äänensävyllä sanottu. Mutta kun sekoittaa silti. Koitin käskyä antaessani pikkasen räppästä hihnanpäällä takamuksen päälle, vaan sitten löi maate. Noh, kenties me nyt hetkeksi jätämme yhdistämättä istumista seuraamiseen ja vaan tahkoamme pelkkää käskyä, että josko se menisi kaaliin.

Muuten mulla on hyvä fiilis tuosta Brimistä. Se ei tosiaankaan ole unohtanut juttuja pitkällä tauolla ja on edelleen yhtä toiminnanhaluinen kuin ennenkin. Näitä AVOn juttuja, mitä reenattiin viime kesä ja syksy, tarvii  vaan vahvistaa, ja luulen meidän olevan seuraavaan kokeeseen toukokuun lopussa aivan valmiita. Ainut, mitä tarvii miettiä, on se, että mennäkö kahteen kokeeseen niin peräkkäin. Sitäkin olen miettinyt, että alkaisinko tutustua VOIn sääntöihin, vaikka mulla tavoitteena on ollut vain TK2. Kai se niin on, että nälkä kasvaa syödessä.

Jännä muuten, miten minusta on löytynyt tälläista kilpailuviettiä! En ole ollut koskaan mitenkään innokas osallistumaan mihinkään kokeisiin, testeihin tms, kun eivät ne ole minua kiinnostaneet. Vaan kun aloitin koiraharrastukseni, kokeisiin meno on ollut jotenkin itsestäänselvää. Se on jollain tapaa hyvin tyydyttävää.

Ps. Brimin pennun, Muusan, kuulumisia voi lukea täältä! Siinä vasta mainio pentu!

Muistuttelua

Lähikenttä alkaa olla ihan sula, joten pikatottiksia varten ei tartte käytännössä ku astua ulos ja alkaa hommiin. Tästäpä syystä siellä on tullut piipahdeltua harvase päivä tällä viikolla, kuten eilen.

Väsäsin pystyyn ruudun testatakseni, mille mallin se jäi viime syksynä. Pistin kosketusalustan muistutukseksi ja tosi hienosti Brimi sinne hakeutui. Vauhtiakin oli oikein mukavasti. Tätä tehtiin eri etäisyyksiltä ja siten, että lähetin sen ruutuun olemalla itse eri paikassa.

Noutoakin tehtiin. Ajatuksenani oli rauhoittaa sitä vaihetta, kun heitän kapulan, jolloin Brimi on monesti jo viis senttiä ilmassa menossa. Heitin kapulan ja syötin nakkia. Sitten vasta kun näytti vähän unohtaneen kapulan, lähetin hakeen, Vauhtiahan sais olla enemmän, mutta nätti palautus kuitenkin ja palautusasento lähestulkoon suora!

Lopuksi muisteltiin, miten se kierto tehtiin. Brimi meinasi alkaa temppuilemaan ja tekemään samaa kuin kokeessa eli kun ei palkkaa herunutkaan suoriltaan kierrosta, yritti lähteä uusintakierrokselle. Ärjäsin sen siitä sivulle ja tehtiin visusti useampi kierto sivulle tulon kera. Ihan jees.

Niin joo, paikkaistumistakin tehtiin, kun treenikaveri teutaroi 11-kuukauden ikäisen belginsä kanssa. Vähän oli elämistä, mutta pysyi kuiten aloillaan, vaikka liikkuva häiriö oli selvästi häiriöksi.

Seuraavaan treeniin voisin ottaa asiakseen keskittyä täyskäännöksiin. Brimi nimittäin jätätti niissä pahasti ja monestihan me kokeessa ollaan tehty saksalaisia, vaikka muutoin käännökset tehdään niillä sijoin.

Asian ytimessä

Sieltä se roikkutissi saapui kotiin! Olipa vaan pyöräyttäny melko mainion pentusen maailmaan! Sitä kävin palluuttamassa, nuuskuttamassa ja keräämässä kuumetta <3

Vaan mehän vääntäydyimme samointein reenikentälle. Kyllä se työmotivaatio siellä edelleen on, ei ees tarttenu kaivella. Hyvin muisti, miten seurataan ja milloin saa iskeä hampaansa patukkaan. Voisin jopa väittää, että seuraamispaikka on parantunut! Ei kiilaa eteen ja jos kiilaa, murahduksella korjaa paikkaa taaksepäin. Mun pitää vaan olla skarpimpi palkkauksen kanssa - tämä noottina itselleni! Ääntä kyllä käytän ja hyvä-sanalla merkkaan oikeaa paikkaa.

Jääviäkin otettiin pikkasen ja tooooosi hienosti muisti! Luoksetulo vois olla nopeampi, mutta tulee kuiten reippaasti. Edessä paikka on suora, mikä oli niin hieno huomata! Tiiviimpi se vois olla, mutta se on vain hienosäädöstä kiinni. Harjoiteltiin tässä samalla palkattomuutta: jätin näyttävästi pallon kentän laidalle, vaan liikkeiden välillä vaan rapsuttelin ja kehuin kovasti. Lopuksi kirmattiin iloisesti yhdessä pallon luo ja pidettiin hauskaa.

Ei siis yhtään pöllömmin alkanut tämä meidän tokoilu näinkin pitkän tauon jälkeen!