lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lyhyestä virsi kaunis

Kyllä vaan siinä paikkamakuussa on niin paljon työstämistä. Häiriötä, pituutta, kaikkea. Ei se auta kuin treenata. Että jos vaan joltakin lukijalta löytyy palikoita hyvän paikkamakuun rakentamiseen, saa neuvoa!

Seuraamista otin häiriössä. Toinen koirakko teki omiaan vieressä ja minä hommailin omiani Brimin kanssa. Tykkään siitä, miten Brimi tiitteröityy, kun se pääsee tekeen töitä!

Pikaiset purutkin otettiin: Brimi tarjos kerran jos toisenkin täyden suun otetta eikä höllännyt vajaalle! Oli niin hyvä kierros, että pistettiin koira autoon ja asiat muhimaan.

Huomenna oliskin sitten vuorossa Match show! Mielenkiinnosta lähden katsomaan, miltä siellä näyttää. Brimin vien kehään, mutta eritoten harjoitellaan ihmis- ja koiravilinässä oloa. 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kävimä hallisa

Tulipa treenattua hollanninpaimenkoiraa hyvin tehokkaat 43 minuuttia! Varasin siis varsin hallivuoron itselleni. Personal trainerinkin sain matkaan. Alkuun otin saalisleikillä muutamat varsin säpäkät sivulletulot. Sitten sitä seuraamista. Tarkoituksena on siis yrittää tehdä jotain sille edistävälle seuraamiselle. Tähän käytin Brimin kasvattajan kikkaa palkata koira taaksepäin niin, että se pyörähtää poispäin minusta. Nykystenhän Brimi aina palkkautuu tuosta minun taakseni. Vielähän se ei tuottanut juuri mitään, mutta sain palkattua sen just haluamallani tavalla. 

Sitähän me tahkottiin melkolailla. Pienen breikin pidin kusetuksen muodossa, mutta muuten seuraamista. Kymmentä vaille tasan sitten päätin, että eiköhän me olla seurattu ihan riittämiin ja päätin ottaa parit eteenmenot. Olen varsin aloittanut pientä pohjustusta siihen, että luoksetulon jälkeen tulee eteenmeno. Otettiin siis pitkä pätkä lyhyen matkan luoksetuloja. Hienosti Brimi löysi paikkansa tuosta edestä. Paristi vähän polvella tökkäsin, mutta muuten se haki hyvin paikan. Sen jälkeen jätin pallon hallin toiseen päähän ja vapaassa seuruussa hallin toiseen päähän. Sieltä otin seuraa-käskyllä hallintaan ja parin askeleen jälkeen komensin eteen. Se käsky on kyl hanskassa! Tätä vielä toinen kerta. 

Näin ikkään. Ne oli hyvät treenit! Tykkään siitä, miten Brimi innostuu ja haluaa tehdä mulle töitä! Personal trainerkin oli sitä mieltä, että verrattuna vaikkapa puolen vuoden takaiseen, edistystä on tapahtunut huimasti! Vähän tässä sitten pohdittiin mun henkistä kanttia kokeessa. Mulla on takana kaksi keskeytettyä koetta eli ei ainuttakaan suoritettua. Sehän murentaa itsetuntoa aika hyvästi. Koiraan luotan ku kiveen, vaan ihteni kuosiin saaminen on vähän toinen keissi.

Päätin sitten, että nuita tokokokeita vois koittaa käydä kahlaamassa ennen BH-koetta, niin sais niistä vähän itsevarmuutta. Tokihan möllikokeet ois se paras juttu, kun niistä ei tuu merkintöjä mihinkään. Tokokeesta sitten päästäänkin seuraavaan opettelun aiheeseen: hyppy!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Polte treenaamaan

Se on suorastaan huipussaan! Päässä ei pyöri muut kuin koiran treenaausasiat ja siihen liittyvät mietinnät ja pohdinnat. Missä vaiheessa kisaamaan? Mitä vielä kannattaisi hioa? Miten treenata, kenen kanssa ja missä?

Käytiin tosiaan eilen treenaamassa. Uusi paikka, uusia ihmisiä; Brimi toimii. Toki se vähän häseltää alkuun, mutta työinto löytyy melko sukkelaan! Se on niin sopeutuvainen silakka. En oo ny kauheesti suoraa seuraamista tehny, kun siinä tahtoo olla sitä edistämistä, vaan oon tehny paljon käännöksiä. Nyt sain vinkiksi kiinnittää huomiota taaksepäin palkkaamisessa siihen, että Brimi kääntyisi poispäin minusta eikä pyörähtäisi tuosta minun kainalon alta. Täytyykin ottaa tätä tehokuuri ja katsoa, miten se alkaa toimia!

Pikkasen otin vapaassa seuruussa jääviä. Istu oli oikein jees, mutta seisominen ja maahanmeno aika hakusessa. Ehkä mulla itellä ei siinä ylös-käskyn kanssa ollu oikein ajatus mukana, mutta maahanmenossa sain senkin messiin. Se vain on niin törkeän hias! Ehin kävellä monta askelta eteenpäin, ennenkuin Brimi on maassa. Mun pitää tuohon alkaa kiinnittää huomiota; vaatiiko se sitten sen, että kerron koiralle, että nyt mennään maahan eikä meinata vai vaatiiko se muuta hienosäätöä.

Paikkamakuussa oli häiriönä ihana 8-kuukauden ikäinen holskupentu. Mulla kävi vaan niin paha moka Brimiä autosta ottaessani. Mulla oli autossa toinenkin koira ja siinä joutu vähän säätämään, että sain takakontista ulos pelkäästään Brimin, niin unohdin pennun olevan siinä vähän matkan päässä. Brimihän ampas suoraan sen luo! Onneksi tuo ei oo aggressiivinen toisia koiria kohtaan, että nätistihän se vaan pentua haisteli. No, siinäpä sitten koira mukaan ja paikkamakuupaikalle. Unohin siinä hötäkässä palkat ja kaikki, joten eka pätkä oli hyvin lyhyt :D

Toisella kierroksella otin jo vähän pitempään. Me ei kauheasti olla ny julkisesti paikkamakuuta ees treenattu, kotona vaan ruokakipolla, joten oli sillai tuntuman hakemista. Tosi tiitterästi Brimi paikallaan oli, vähän se vilkuili pentua, mutta ärähin aina siitä vilkuilusta. Viimeisellä kerralla kun lähdin koiran luota käytyäni palkkaan sitä, Brimi oli pari senttiä ryöminyt mun perään. Enkähän minä kuullut, kun minulle siitä sanottiin!

Kolmas kierros paikkamakuuta oli parin metrin päässä Brimin bestis-sakemannista. Siinäkin Brimi yritti vähän ryömiskellä, mutta tällä kertaa sain korjattua sitä. Loppuaika meni ihan huipusti eikä rinnalla oleva bestis haitannut yhtään! Tuosta nyt voisi varovasti alkaa pidentää aikaa ja välillä lisätä häiriötekijöitä ja välillä ottaa niin helppoa settiä, että varmasti pysyy paikallaan.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Edistystä havaittavissa! (Video lisätty)

Oon nyt kolmisen päivää ihan vaan leikittäny Brimiä kapulalla. Vetäny ylöspäin, että se alkais vastustaa ja pitää tiukemmin kiinni ja siitä antanu voittaa. Paljon siis taistelutahdon lisäämistä ja paljon voittamista. Leikkipätkät on ollu tosi, tosi lyhyitä. Siitä on ollut niin paljon hyötyä, että tänään mun piti tosissaan käskeä irti saadakseni löysäämään otteen!

Niinkin rohkean vedon tein, että otin tänne-käskyllä eteeni, annoin kapulan suuhun ja siinä se istua napotti kapula suussa! Mun kärsi jopa koskea kapulan päihin, kun meillähän on vähän sitä ongelmaa, että Brimi löysää otteen heti, jos mä meen koskeen. Pitkää aikaahan se ei tuota tehnyt, mutta pari, kolme sekuntia. Sitten taas leikkimistä Brimin saadessa voittaa.

Kattelin tuossa kalenteria ja totesin, että BH-kurssi alkaa kolmen viikon päästä. Sitä on neljä kertaa ja yks kerta on ns. omatoiminen.  Viimesellä kerralla nuista neljästä mennään ulos kattoon kaupunkiosuuden tekemiset läpi, muutoin treenataan sisätiloissa tottista.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

No, jo vain!

Käytiinpä tässä tottistelemassa, kun nyt on ihan talon takana kenttä, missä lääniä riittää. Kaverin sain nakitettua kuvaajaksi, joten saatiin vähän todistemateriaaliakin. Täyskäännökset ovat alkaneet sujua! Mehän ollaan täällä kotona pyöritty ku vimmatut ja se on alkanu näkyä. Ilmeisesti se, etten enää varro Brimin kääntymistä, on tehnyt tulosta. Välillä olen käyttänyt ihan ääntäkin - korkea tsikiki-ääntely - on pistänyt takapäähän liikettä.


No, sittenpä toinen tekeminen on ollut noutokapulassa. Rento kapulanpitoharjoitus meni siihen, että Brimi totesi parhaaksi poistua huoneesta. Otin sitten leikkiä mukaan ja pientä taistelua kapulasta, niin unohtui tuommoset ja sain pari hyvää pitoa sillä keinoin. 

Välillä sitä alkaa soida päässä Martti Servon biisin sanat: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?" Niin. Ensimmäinen pk-koirani, takana yhden käden sormilla laskettava määrä vuosia koiraharrastuksen parissa. Välillä ei vaan osaa. Onneksi mulla on hyviä tyyppejä kavereina, joiden kanssa voi näitä juttuja miettiä ja keneltä saa vinkkejä! Kohta alkaa BH-kurssikin, mistä aion imeä kaiken mahdollisen tiedon. Muutenkin mun tarttis alkaa kuulostella enemmän kaikkia nuita koulutuksia, mitä näilläkin mestoilla järkätään varmasti tiuhaankin ja ammentaa oppia niistä. Tottahan se pitää muistaa, että koirakohtasesti kaikki loppujen lopuksi menee, mutta oispahan sitä tietoa taustalla, minkä pohjalta kokeilla, mikä omalle koiralle parhaiten passaa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Noutojuttuja

Noutokapula on ollut hukassa pitkän aikaa. Jotenkin mun aivot ei toimi ilman sitä, joten noudon harjoittelut on ollu aika vähillä. Itsessään noutoliike toimii: Brimi tuo innolla sille nakatun lelun tai minkä tahansa mulle suoraan käteen. Olen noudattanut sitä periaatetta, että tuotu lelu on nakattu uudelleen välittömästi enkä ole alkanut sitä kummemmin itselläni pihtaamaan.

Reilu vuosi sitten - melkeenpä heti kun Brimi minulle saapui - kävin sen kanssa toko/tottiskoulutuksessa, missä käytiin vähän läpi kouluttajan kanssa noutokapulahommia. Hänen ohjeistuksensa ensin kapulan pitoon oli se, että vaaditaan koiraa ensin käyttämään kapulaa suussa, sitten hampailla ja siitä pikkuhiljaa pidentämään otetta. Itse noutamista taas harjoiteltiin siten, että nakkasin kapulan, Brimi haki sen ja puolitiessä kiljaisin kehun ja kapula jäi niille sijoilleen.

No, tässä parin päivän aikana olen tajunnut, että Brimi on erittäin hienosti oppinut koskemaan hampaillaan kapulaan ja se on myös oppinut erittäin hienosti tiputtamaan sen. Noutoliikkeestä ei tietoakaan! Brimi hakee kapulan, kääntyy minuun päin ja tiputtaa sen. Tiputtaa. Se on sitten sen mielestä se, mitä kapulalla tehdään. Tiputetaan. Jee.

Pientä palaveria sitten pidettiin siinä pk-lajeja harrastavan miesihmisen kanssa, jonka kanssa kokeiltiin vähän erilaisempaa noutoa Brimille. Ensin ihan tavan lelulla leikitettiin Brimiä ja sillähän se nouto toimi. Sitten kapula kehiin ja jälleen alkoi pudottelu. Nyt vaadin kuitenkin tuomaan sen minulle asti ja parin onnistuneen käteen tuonnin jälkeen, Brimillä taisi pieni valo syttyä ullakolle. Pientä leikittämistä kapulalla ja sen semmoista mielenkiinnon herättämistä. Taistelutahdon hakua, sanoi tämä mentorini. Jätettiin homma hautumaan yön yli ja huomenna uudestaan.