Se on suorastaan huipussaan! Päässä ei pyöri muut kuin koiran treenaausasiat ja siihen liittyvät mietinnät ja pohdinnat. Missä vaiheessa kisaamaan? Mitä vielä kannattaisi hioa? Miten treenata, kenen kanssa ja missä?
Käytiin tosiaan eilen treenaamassa. Uusi paikka, uusia ihmisiä; Brimi toimii. Toki se vähän häseltää alkuun, mutta työinto löytyy melko sukkelaan! Se on niin sopeutuvainen silakka. En oo ny kauheesti suoraa seuraamista tehny, kun siinä tahtoo olla sitä edistämistä, vaan oon tehny paljon käännöksiä. Nyt sain vinkiksi kiinnittää huomiota taaksepäin palkkaamisessa siihen, että Brimi kääntyisi poispäin minusta eikä pyörähtäisi tuosta minun kainalon alta. Täytyykin ottaa tätä tehokuuri ja katsoa, miten se alkaa toimia!
Pikkasen otin vapaassa seuruussa jääviä. Istu oli oikein jees, mutta seisominen ja maahanmeno aika hakusessa. Ehkä mulla itellä ei siinä ylös-käskyn kanssa ollu oikein ajatus mukana, mutta maahanmenossa sain senkin messiin. Se vain on niin törkeän hias! Ehin kävellä monta askelta eteenpäin, ennenkuin Brimi on maassa. Mun pitää tuohon alkaa kiinnittää huomiota; vaatiiko se sitten sen, että kerron koiralle, että nyt mennään maahan eikä meinata vai vaatiiko se muuta hienosäätöä.
Paikkamakuussa oli häiriönä ihana 8-kuukauden ikäinen holskupentu. Mulla kävi vaan niin paha moka Brimiä autosta ottaessani. Mulla oli autossa toinenkin koira ja siinä joutu vähän säätämään, että sain takakontista ulos pelkäästään Brimin, niin unohdin pennun olevan siinä vähän matkan päässä. Brimihän ampas suoraan sen luo! Onneksi tuo ei oo aggressiivinen toisia koiria kohtaan, että nätistihän se vaan pentua haisteli. No, siinäpä sitten koira mukaan ja paikkamakuupaikalle. Unohin siinä hötäkässä palkat ja kaikki, joten eka pätkä oli hyvin lyhyt :D
Toisella kierroksella otin jo vähän pitempään. Me ei kauheasti olla ny julkisesti paikkamakuuta ees treenattu, kotona vaan ruokakipolla, joten oli sillai tuntuman hakemista. Tosi tiitterästi Brimi paikallaan oli, vähän se vilkuili pentua, mutta ärähin aina siitä vilkuilusta. Viimeisellä kerralla kun lähdin koiran luota käytyäni palkkaan sitä, Brimi oli pari senttiä ryöminyt mun perään. Enkähän minä kuullut, kun minulle siitä sanottiin!
Kolmas kierros paikkamakuuta oli parin metrin päässä Brimin bestis-sakemannista. Siinäkin Brimi yritti vähän ryömiskellä, mutta tällä kertaa sain korjattua sitä. Loppuaika meni ihan huipusti eikä rinnalla oleva bestis haitannut yhtään! Tuosta nyt voisi varovasti alkaa pidentää aikaa ja välillä lisätä häiriötekijöitä ja välillä ottaa niin helppoa settiä, että varmasti pysyy paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti