Noutojuttuja

Noutokapula on ollut hukassa pitkän aikaa. Jotenkin mun aivot ei toimi ilman sitä, joten noudon harjoittelut on ollu aika vähillä. Itsessään noutoliike toimii: Brimi tuo innolla sille nakatun lelun tai minkä tahansa mulle suoraan käteen. Olen noudattanut sitä periaatetta, että tuotu lelu on nakattu uudelleen välittömästi enkä ole alkanut sitä kummemmin itselläni pihtaamaan.

Reilu vuosi sitten - melkeenpä heti kun Brimi minulle saapui - kävin sen kanssa toko/tottiskoulutuksessa, missä käytiin vähän läpi kouluttajan kanssa noutokapulahommia. Hänen ohjeistuksensa ensin kapulan pitoon oli se, että vaaditaan koiraa ensin käyttämään kapulaa suussa, sitten hampailla ja siitä pikkuhiljaa pidentämään otetta. Itse noutamista taas harjoiteltiin siten, että nakkasin kapulan, Brimi haki sen ja puolitiessä kiljaisin kehun ja kapula jäi niille sijoilleen.

No, tässä parin päivän aikana olen tajunnut, että Brimi on erittäin hienosti oppinut koskemaan hampaillaan kapulaan ja se on myös oppinut erittäin hienosti tiputtamaan sen. Noutoliikkeestä ei tietoakaan! Brimi hakee kapulan, kääntyy minuun päin ja tiputtaa sen. Tiputtaa. Se on sitten sen mielestä se, mitä kapulalla tehdään. Tiputetaan. Jee.

Pientä palaveria sitten pidettiin siinä pk-lajeja harrastavan miesihmisen kanssa, jonka kanssa kokeiltiin vähän erilaisempaa noutoa Brimille. Ensin ihan tavan lelulla leikitettiin Brimiä ja sillähän se nouto toimi. Sitten kapula kehiin ja jälleen alkoi pudottelu. Nyt vaadin kuitenkin tuomaan sen minulle asti ja parin onnistuneen käteen tuonnin jälkeen, Brimillä taisi pieni valo syttyä ullakolle. Pientä leikittämistä kapulalla ja sen semmoista mielenkiinnon herättämistä. Taistelutahdon hakua, sanoi tämä mentorini. Jätettiin homma hautumaan yön yli ja huomenna uudestaan.