perjantai 24. maaliskuuta 2017

Muutto edessä

Meidän lauma muuttaa ensi viikolla. Saadaan oma piha! Järin iso se ei ole, mutta piha kumminkin. Suunnittelin jo kesällä aitaavani sen, että koirat vois siinä hillua. Heti talon takana on pikkunen metsä ja meidän toinen lempimetsäreitti alkaa ihan mitättömän matkan päästä kotiovelta. Myös koirapuisto on takapihalla, joten tämmöisinä päivinä kun lapset sairastaa eikä muuten päästä mihinkään, voin käydä koirien kanssa koirapuistossa eikä tarvi hiissata sairaita lapsia mukana sen kauemmas.

Mutta kyllähän tämä silti päänvaivaa aiheuttaa. Olen pähkinyt mielessäni, millaiset nukkumisjärjestelyt tehdään koirien kanssa, missä ne tulevat päivät oleskelemaan ja kaikkea. Ensi vuonnahan on tuo minun vanhimmainen lapsi sen ikäinen, ettei enää ip-toimintaan pääse, joten hän tulee suoraan kotiin koulusta. En halua, että hän joutuu isommasti vastuuseen kahdesta isosta koirasta enkä halua, että rutiinit koirien kohdalla hirveästi muuttuu. Joutuu siis pähkäilemään pidemmällekin kuin vain ensi kuuhun näitä järjestelyjä.

Tällä hetkellä koirat viettävät yksinoloajat makuuhuoneessa. Brimillä on ollut elämänsä aikana erinäisiä vaikeuksia yksinjäämisessä ja -olemisessa, jotka ovat vaikuttaneet järjestelyihin. Toisen koiran läsnäolo helpottaa ja kenties sekin, että on makuuhuoneessa, jossa on vahvasti minun tuoksuni. Brimihän on kaiken lisäksi semmoinen pikkupuuhastelija, joka osaa aukoa ovia. Tämän takia ovenkahva on makuuhuoneessa käännetty alaspäin ja tulee olemaan käännettynä seuraavassakin asunnossa. Olen suhhuutellut makuuhuoneeseen apteekista saatavaa suihketta, jonka nimeä en nyt muistakkaan, josko sekin auttaisi koiria sopeutumaan uuteen paikkaan.

Raimon suhteen ei ole ongelmia, sen on ollut aina helppo jäädä kotiin. Se on niin mies <3

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tyytyväinen

Maaliskuun ekana viikonloppuna oli Mia Skogsterin kaksipäiväinen seminaari Muhoksella Häntä ja panta-hallissa. Ensimmäisenä päivänä oli pentuseminaari ja toisena Fit for competion. Pentuseminaarissa oltiin Raimon kanssa harjoituskoirakkona.

Ajatuksia virisi paljon, ja tiedänpähän, mitä teen sitten seuraavan pennun kanssa heti alkutekijöissään :D Raimon kanssa olen alkanut vahvistella aktiivisuutta minua kohtaan, sillä sitä kiinnostaa hajut nykyään jonnin verran. Irrotuksia kehoitettiin harjoittelemaan, joten niitäpä me olemme sitten tehneetkin. Ihan perimmäinen ajatus oli harjoitella seminaarissa kahteen patukkaan iskemisestä, jota voi hyödyntää noudoissa. No, pari onnistunutta suoritusta saatiin, mutta mietin minä sitten, että riittääkö mun hermorakenne opettaa. Soveltamista toki voi ja aionkin tehdä. Eikhän me siittä noudostakin hyvä saada!

Irrotuksiin olen alkanut puuttua napakammin ja mielestäni ne jo aivan hyvät on. En sitten tiedä, mitä tapahtuu, kun siihen lisää viettiä. Mutta eipä se kait ole kuin asennekysymys.

Brimin kouluttamiseen sain myös hyvää vinkkiä Fit for competion-seminaarissa tai oikeammin siihen, miten aletaan valmistautumaan kokeisiin. Pikkuhiljaa alan ajaa sille sisään kaaviota ja tehdä kestävyyttä. Jotain asioita olen valmis antamaan anteeksi, koska tekemisen meininki on sillä vaan niin hyvä! 

Mulla oikein mahassa kuplii, kun ajattelenkin kokeita! Se on vaan niin sitä, mihin minä tässä harrastuksessa tähtään ja siellä näkee, miten valmistautuminen on onnistunut. Jännitän kokeita, mutta osaan käsitellä sitä niin, että se on vain lisämauste kisaamiseen. Toki pk-puolen kokeet on minulle ihan uudenuutukainen juttu ja suhtaudun niihin ehkä vielä astetta vakavammin kuin tokokokeisiin. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, sanotaan.

Tämän hetkisestä tilanteesta voisi sanoa, että Raimo on ollut pienellä tottistauolla, kun ollaan tehty muita juttuja. Tämä tauko on selkeesti auttanut, sillä tänään seuraaminen (lelun kanssa!) oli niin hienoa. Myös tänne-käskyn merkityksen Raimo on hoksannut - voisiko sanoa, että vihdoin ja viimein. Lähinnä siinä siis tämä loppuasento on tuottanut ennen ongelmia, mutta nyt se on hyvä ja tiivis. Energinen nuorimies hää kyllä on kaiken kaikkiaan ja tekee hyvällä draivilla.

Brimillä on motivaatiota tekemiseen, mutta nyt aion alkaa harjoitella sen kanssa kaaviota ja odottamista. Sitä ei olla häpeäksemme tehty juuri lainkaan, vaan aina se on ollut, että suoraan autosta kentälle. Tähän siis täytyy tehdä korjaus!. Onneksi minulla on hallin käyttöön mahdollisuus, sillä tämänhetkinen sohjo ja liukkaus ei houkuttele ulkotreeneihin ollenkaan. Vaan kelit näyttää siltä, että lumet pian katoaa ja kohta päästään ulkokentälle treenaamaan.