Meidän lauma muuttaa ensi viikolla. Saadaan oma piha! Järin iso se ei ole, mutta piha kumminkin. Suunnittelin jo kesällä aitaavani sen, että koirat vois siinä hillua. Heti talon takana on pikkunen metsä ja meidän toinen lempimetsäreitti alkaa ihan mitättömän matkan päästä kotiovelta. Myös koirapuisto on takapihalla, joten tämmöisinä päivinä kun lapset sairastaa eikä muuten päästä mihinkään, voin käydä koirien kanssa koirapuistossa eikä tarvi hiissata sairaita lapsia mukana sen kauemmas.
Mutta kyllähän tämä silti päänvaivaa aiheuttaa. Olen pähkinyt mielessäni, millaiset nukkumisjärjestelyt tehdään koirien kanssa, missä ne tulevat päivät oleskelemaan ja kaikkea. Ensi vuonnahan on tuo minun vanhimmainen lapsi sen ikäinen, ettei enää ip-toimintaan pääse, joten hän tulee suoraan kotiin koulusta. En halua, että hän joutuu isommasti vastuuseen kahdesta isosta koirasta enkä halua, että rutiinit koirien kohdalla hirveästi muuttuu. Joutuu siis pähkäilemään pidemmällekin kuin vain ensi kuuhun näitä järjestelyjä.
Tällä hetkellä koirat viettävät yksinoloajat makuuhuoneessa. Brimillä on ollut elämänsä aikana erinäisiä vaikeuksia yksinjäämisessä ja -olemisessa, jotka ovat vaikuttaneet järjestelyihin. Toisen koiran läsnäolo helpottaa ja kenties sekin, että on makuuhuoneessa, jossa on vahvasti minun tuoksuni. Brimihän on kaiken lisäksi semmoinen pikkupuuhastelija, joka osaa aukoa ovia. Tämän takia ovenkahva on makuuhuoneessa käännetty alaspäin ja tulee olemaan käännettynä seuraavassakin asunnossa. Olen suhhuutellut makuuhuoneeseen apteekista saatavaa suihketta, jonka nimeä en nyt muistakkaan, josko sekin auttaisi koiria sopeutumaan uuteen paikkaan.
Raimon suhteen ei ole ongelmia, sen on ollut aina helppo jäädä kotiin. Se on niin mies <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti