Ei menny ihan niinku elokuvissa

Sunnuntai-iltana kävin pyörähtään jälkihommissa. Seurana oli kultainennoutajanarttu omistajineen vähän opastamassa.

Tein Brimille kaksi jälkeä, toinen oli 30 askelta, toinen vähän reilu 70. Edellisestä jäljestä innostuneena jätin ruokaa vain muutamille askelille. Puolisen tuntia annettiin jälkien vanhentua ja koirien purkaa enimmät pöhinät veks.

Ajoin ensin lyhyemmän jäljen. Se meni oikein näpsäkästi, Brimi pysyi jäljellä, haisteli mun jalanjälkiä. Ainut vaan oli, että jäljellä ollut ruokanappula ei ollut turvonnut tarpeeksi, joten jäljestäminen pysähteli ajoittain. Toinen jälki menikin sitten niin penkin alle kuin vaan voi olla. Hukkasin itse jäljen, jonka jälkeen koirakin sekosi haisteluissaan. Keskeytin sen jäljen ihan kokonaan ja palatessani huomasin, että oltiin menty jäljen päätystä jo reilusti huti.

Brimi kyllä alkoi venkoamaan lopussa taaksepäin, liekkö tuo olisi siis yrittänyt jäljestää mun paluujälkiä. Tiedäpä nuista.

Parannuksia seuraavaa kertaa varten:
- selkeämpi, rauhallisempi lähetys
- ruoka pitää turvottaa kunnolla
- jäljen kulku ohjaajalle tietoon!

Kokeilua jäljellä

Aurinkoisen aamun kunniaksi hilpasin kaupasta nakkipaketin ja suuntasin auton keulan metsätielle, jonka varrella peltoja on ihan valittavaksi asti.

Jälkeä aloitellessani tuumasin, että tarvin lähtöpaalun. Ei oikein nuo mun risuviritykset aja asiaansa, kun niitä saa ruskeasta pellosta ihan hakemalla hakea, että löytää oikean lähtöpaikan. Tein sellaisen reilun 70 askeleen jäljen, johon tuli vahingossa mutkan tynkääkin (kulmia, kulmia). Nakitin joka askeleen ja loppuun tein komian kasan, jonka koira saa äpöstellä.

Jäljen vanhetessa tallusteltiin aamulenkki. Samalla saikin harjoitella luoksetuloa, kun alkaa nuita lintusia lennellä. Pitääkin alkaa miettiä jatkossa lenkitysreitit siten, ettei olisi kauheasti pesimistään aloittelevia lintuja matkan varrella.

Sitten jäljen ajoon. Brimi jäljesti matkan jäljelle ja lähti nätisti haisteleen jälkeä. Hosumiseksi se silti meni ja nakkeja jäi matkan varrelle, vaikka kuinka hidastin tahtia. Loppuun päästiin ei ehkä niin kunniakkaasti, mutta kuitenkin. Höselehtimistä oli liikaa, itse stoppasin monesti Brimin matkan, jolloin jouduin usuttamaan sitä liikkeelle uudestaan.

Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä vielä ihan lyhkäsen jäljen ilman nakkipaljoutta. Matkaa jäljelle tuli noin 25 askelta ja nakkeja oli matkalla yhteensä kolme. Lopussa oli sitten taas kasa nakkeja. Tovi jäljen vanhenemista ja matkaan.

Ilokseni huomasin, että jälkihän sujui paljon paremmin! Yletön vetäminen oli poissa, Brimi haisteli joka jäljen keskittyneemmin ja selvitti hyvin tekemäni mutkankin. Tätä täytyy siis kokeilla toistekin.

Luoksetuloa ja muuta

Hei, sehän alkaa sujua! Nyt vaan häivyttämään käsien liikettä, jotta siitä saadaan vähän enemmän oikeaoppisempi.

Viikonloppuna purujen yhteydessä tottistelin pikkasen. Seuraaminen sujuu aivan hyvällä tavalla, edistäminen on oikeasti kadonnut johonkin! Jääviä liikkeitä treenasin leikittämällä ja siitä käskyttämällä. Nekin sujuisivat hyvin, kunhan minä itse vaan muistasin käskyttää eri asentoihin eikä vaan ja ainoastaan tuohon oikealle puolen eteen.

Eteenmenoa otin huomattavasti pidemmällä matkalla, mitä ennen ja erikseen muista liikkeistä. Tykkäsin Brimin vauhdista ja siitä, että se pinkoi aivan täyttä vauhtia lelun luo kentän toiselle laidalle.

Niin, ja vaihteeksi olen taas kipeä... Toivottavasti ei pahemmin vaatisi veroa treenamiselta.

Höntsäilyä kevätsäässä osa 2

Brimillä on taustalla IPO-treenejä parisenkymmentä. Eteenpäin ollaan kovasti menty koko ajan, mutta työtä on vielä kovasti edessä. Brimin vahvuuksia ovat nopea kyky oppia, hyvät ja selkeät vietinvaihdot sekä kohtuullisen puhtaat viettialueet. Heikkouksia taas ovat rohkeuden puute ja eläväinen puruote (tässä vaiheessa).

Tänään Brimiä treenattiin kahden miehen voimin. Saatiin vinkkiä ja kannustusta, miten alkaa puruotetta kehittämään. Brimihän iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi puolikkaalle otteelle. Se mitä luultavimminkin johtuu siitä, ettei Brimi käytä kaikkea kapasiteettiaan saaliin puolella. Lääkkeenä aletaan käyttää saalisvietin nostamista uusiin sfääreihin unohtamatta kuitenkaan haukkua.

Tehokuurina seuraavat 4-6 treenikertaa on seuraavanlainen harjoitus: nopeita vietinvaihtoja, joissa keskitytään saalisvietin nostamiseen (maalimiehelle hommia, kun saa hyppiä ja pomppia sielunsa kyllyydestä). Harjoitukset pidetään todella lyhyinä.

Tälläistä treeniä Brimille tehtiin jo tänään ja se tuotti tulosta. Saalisvietti nousi joka kierroksella, ja Brimi puri tyynyyn ihan eri intensiteetillä kuin aiemmin. Autoon tyynyä kantaessa tuhisi ja puhisi se suussa.

Hyvät treenit siis tänäänkin!

Höntsäilyä kevätsäässä osa 1

Tänään Brimi pistettiin koville, sillä vuorossa oli IPO-treenit. Viimeksi tehtiin helppoja puruja ja vähän siedätettiin pampulla kuormittamiseen. Tämän päivän teema oli saada Brimin puruotetta paremmaksi ympäristön kuormituksen kautta. Purut tehtiin koiralle äärimmäisen vaikeaksi, jotta niistä selvittyään ja puruotetta on vahvistettu, peruspurut tulevat olemaan helppoa kauraa. Käytössä oli pamppu, roskiksia ja iso muovivati. Mielikuvituksekasta treeniä siis.

Taukoa edellisistä treeneistä oli parisen viikkoa, joten odotettavissa oli pientä sekoilua koiralta, joka muistelee, mitenkä nää hommat menikään. Ekalla kierroksella maalimies oli piilossa jäätävän ison puukelan takana. Tarkoituksena oli pikkasen "säikäyttää" Brimiä, saada se epävarmaksi ja siten saada haukkua tiitteräksi heti alkuunsa. Koira valjaisiin, pientä hetsausta ja liina tiukalla taistelutantereelle!

Paikka oli Brimille tuttu ja maalimies on tähän asti tullut esiin eri paikasta, joten Brimi kyttäili siihen suuntaan. Haukku alkoi - väärään suuntaan oikealle - samalla hetkellä, kun maalimies ponkaisi esiin kelan takaa vasemmalta. Yllätys oli täydellinen ja haukku heti alkuunsa sitä, mitä pitääkin! Vietinvaihtoa tehtiin, yritin parhaani mukaan kehua ja tukea Brimin haukkua ja syöksähtelyä maalimiestä kohti. Pamppu oli kehissä tässä touhussa ja sillä välillä siliteltiin Brimiä, välillä heiluteltiin kauempana ja sitten taas lähempänä. Brimi käyttää silmiä kiinni, kun pamppu heilahtaa, mutta pysyy kiinni tyynyssä. Pari kertaa tehtiin niinkin, että ennen Brimin kiinnikäymistä tyynyyn, maalimies nosti pampun ilmaan ja karjaisi. Brimi pistää silmät kiinni ja puree kiinni tyynyyn :D

Toisella kierroksella maalimies oli taas piilossa uudessa paikassa, missä ympärillä oli jos minkämoista lautakasaa ja metallihärpäkkeitä ynnä muita. Tarkoitus oli jälleen muka säikäyttää Brimiä, vaan tuohan jäljesti maalimiehen piilopaikkaansa... Jonnin sortin yllätys tuli siitä kuitenkin, kun maalimies paukauttikin isoa muovivatia. Puruja tehtiin muovivadin ollessa maassa maalimiehen ja koiran välissä, jolloin koiran oli pakko nousta vadin päälle saadakseen tyynyn. Sitten vähän kikkailtiinkin purun aikana tuolla muovivadilla, jota maalimies heilutteli Brimin päällä hitaasti puolelta toiselle.Tämä toi oman jännitysmomenttinsa hommaan. Koiraa selvästi häiritsi maalimiehen touhut ja löysäili tyynystä, mutta tahtoa oli kuitenkin saada tyyny uudestaan hampaisiin. Kolmannella kierroksella oli samat tavoitteet eli vahvistaa koiran itseluottamusta purussa, tällä kertaa vain häiriönä oli kaksi nurin kaadettua roskista.

Brimillä virtaa tuntui piisaavan taukojen aikana ja reagoi maalimiehen liikkeisiin auton takapaksista käsin. Seuraavaksi tehtiin muutama puru hihaan. Siihen Brimi iski täydellä suulla, mutta hölläsi sitten otettaan. Jostain syystä hihaan Brimi ei korjaa otettaan. Sille tehtiin kuljetuksen alkeita ja annettiin suht helppoja voittoja. Lopuksi vielä vähän höntsäilyä, leikitystä ja muutama hyppy.

Brimillä on ongelmia puruotteen kanssa. Iskee täydellä suulla, mutta löysää herkästi kärkkärille ja alkaa mälvätä vähintään yhtä helposti. Ottaa herkästi painetta sekä minun että maalimiehen koskemisesta. Tänään pääsin pari kertaa Brimin alle sen ollessa jo niin väsynyt, ettei jaksanut enää mälvätä. Aiemmin tämä ja rauhoittuminen kyseisessä asennossa ovat olleet aika tiukilla. Jospa näistä jäisi Brimille hyvät muistikuvat, jolloin vastaavanlainen kanavointi onnistuisi jatkossa isommillakin kierroksilla.

Itselleni jäi hyvät fiilikset näistä treeneistä! Itse osasin ohjata ja Brimi oli heti kartalla siinä, mitä ollaan tekemässä. Minusta on niin liikkistä se into, millä koira suuntaa kentälle: hyvä, jos etutassut koskevat maata!

Pihatottista

Pitihän se haravoinnin ja koiranpaskojen keräämisen päätteeksi ottaa pikkupätkät tottistakin, lähinnä seuraamista. Siinä ongelmana on ollut Brimin reilu edistäminen/poikittaminen. Lelu oli mulla alkuun kainalon edessä, johon sain vinkkiä siirtää käsi selän taa, jolloin koiran olettaisi alkavan odottaa palkkaa takaa. No, ei onnistunut. Palasimme siis hetkiseksi ruualla imuttamiseen lelun ollessa piilossa loppupalkkana.

Sairastelun takia olen seuraamista tehnyt sisätiloissa, ennen ruuan saamista. Sehän pelittää aivan näpsäkästi. Pari kertaa olen sisällä tehnyt seuraamista lelun kanssa, joka onkin ollut oikeassa kädessä ja vasen on jäänyt vapaaksi. Kokeilin samaa ulkona ja - hitto vie - sehän toimi! Ilmeisesti vasen käsi sopivasti painostaa, ettei kroppa pääse kääntymään. Kontakti pysyy koko ajan ja pari lähtöä teinkin pelkästään siitä, että istuu ja pitää kontaktin yllä.

Molen niin tohkeissani!

Jälkikausi avattu!

Meikäläinenhän on ihan höpsönä jälkien tekoon. Tykkään kykkiä metässä yksinäni kaikessa hiljaisuudessa. Laku-labbiksen kanssa harrastettiin mejää, käyntiinpä jopa parissa kokeessa (AVO0 ja AVO3)! Intoa ja motivaatiota sillä koiralla piisasi kyseiseen lajiin ja jos pitempään olisimme treenanneet, olisi varmasti alkanut tuloksia tulla ropisemalla.

Noh, Brimin kanssa ei vielä mejää aloitettu, se on sitten tulevaisuuden laji meillä. Sen sijaan kävin polkasemassa peltojäljen. Metsäjälkiä olen muutaman tehnyt Lakulle aikanaan, mutta pelkojälki on minulle aika uus juttu.

Pelto minulla oli jo valmiiksi katottuna, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja nakit taskuun. Tuulensuuntaa ei juurikaan tarvinnut tutkailla, sillä puhuri oli aikas kiva. Pellon toiseen päähän sai tallustella myötätuulta hakemaan (tässä samalla kirjoittaessani aloin epäillä, että myötätuuleenhan se oli :D ). Lähtöpaaluna oli keppi, kun en siihen hätään muutakaan löytänyt.

Sitten kyykkäämään. Mietiskelin, ettei mun tarvi enää koskaan mennä kuntosalille, sen verran mukavasti otti reisiin ja kankkuun nakkien pudottelu jalanjäljelle. Tein sadan askeleen pituisen jäljen. Tähän matkaan päädyin sillä, että koira ehtii alkuhöyryt päästellä jäljen alussa ja jälkeä kuiten vielä on jälellä oppimistakin varten. Sitten koira autosta. Laitoin grippiliinan pantaan ja käveltiin rauhassa jäljen alkuun. Sitten koira istumaan jäljen alkuun ja vähän maata näyttelin saadakseni Brimin huomion siihen. Käsky "jälki" ja hirviästi jarrut päälle.

Muutama nakki meni odotetusti ohi, kun höyryä oli. Nokka kuitenkin pysyi maassa, joten kyllä siinä jotain nuuskuttelutyötä tehtiin. Hiimailin perässä oikein hitaasti ja pikkuhiljaa Brimikin alkoi poimia jokaisen nakin maasta eli haisteli jokaista tekemääni askelta. Pari harha-askelta tuli, jolloin pysähdyin odottamaan, että Brimi päätyisi oikealla reitillä. Tällöin kehuin varovasti. Viimeisen askeleen nakit löytyivät, joten tehtävä suoritettu!

Hyvää minusta oli jäljellä se, että se tehtiin rauhassa. Vältin liikaa innostamista ja kehuin maltillisesti lopussa. Yritän siis saada aikaan jäljelle sellaisen rauhallisen mielentilan niin Brimille kuin itselleni. Ensi kerralla otan ehkä valjaat käyttöön, vaikka panta ja grippiliina-yhdistelmä ei menoa hidastanut. Huonoa oli se, että olin vähän epävarma. Toisaalta tämä taas piti suuni kiinni ja näin vältin turhia puhumisia antaen koiralle mahdollisuuden ratkoa ongelmat itse, joten tilanteesta kehkeytyi plusmiinusnolla.

Seuraavaa jälkeä suunnitellessa!

Inspiraatiota luonnosta

Sairastelun vuoksi lenkit ovat olleet hyvin minimaalisia, joten eilen nappasin narupallon käpälään ja koiran messiin ja mentiin pellolle purkamaan energiaa. Siinä sivussa otettiin luoksetuloa ja seuraamista parin askeleen pätkissä, kun näytti, että neidillä tekemisen intoa piipasi. Siinä huomasin, miten tärkeä rooli apparilla on, sillä seuraamisen paikkaa oli todella hankala itse arvioida ja näin ollen palkkaaminenkin hankaloitui.

Pallottelun lopuksi mentiin metsän reunaan ja voisiko sanoa, että tehtiin pohjia esineruudulle. Piilotin metsään narupalloa ja lähetin koiran etsimään. Mukava oli katsella, miten Brimi teki töitä ja oikeasti haki nenällään palloa. Eikähän mun tarvinnu avustaa yhtään, vaan pallo löytyi helposti koiran itsensä etsimänä!

Iltapäivälla hain janoa YouTuben ladatuista BH-kokeista. Yritin siinä samalla Brimiä usuttaa katsomaan mallia, mutta jotenkin siinä ei oltu samalla aaltopituudella.