Meikäläinenhän on ihan höpsönä jälkien tekoon. Tykkään kykkiä metässä yksinäni kaikessa hiljaisuudessa. Laku-labbiksen kanssa harrastettiin mejää, käyntiinpä jopa parissa kokeessa (AVO0 ja AVO3)! Intoa ja motivaatiota sillä koiralla piisasi kyseiseen lajiin ja jos pitempään olisimme treenanneet, olisi varmasti alkanut tuloksia tulla ropisemalla.
Noh, Brimin kanssa ei vielä mejää aloitettu, se on sitten tulevaisuuden laji meillä. Sen sijaan kävin polkasemassa peltojäljen. Metsäjälkiä olen muutaman tehnyt Lakulle aikanaan, mutta pelkojälki on minulle aika uus juttu.
Pelto minulla oli jo valmiiksi katottuna, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja nakit taskuun. Tuulensuuntaa ei juurikaan tarvinnut tutkailla, sillä puhuri oli aikas kiva. Pellon toiseen päähän sai tallustella myötätuulta hakemaan (tässä samalla kirjoittaessani aloin epäillä, että myötätuuleenhan se oli :D ). Lähtöpaaluna oli keppi, kun en siihen hätään muutakaan löytänyt.
Sitten kyykkäämään. Mietiskelin, ettei mun tarvi enää koskaan mennä kuntosalille, sen verran mukavasti otti reisiin ja kankkuun nakkien pudottelu jalanjäljelle. Tein sadan askeleen pituisen jäljen. Tähän matkaan päädyin sillä, että koira ehtii alkuhöyryt päästellä jäljen alussa ja jälkeä kuiten vielä on jälellä oppimistakin varten. Sitten koira autosta. Laitoin grippiliinan pantaan ja käveltiin rauhassa jäljen alkuun. Sitten koira istumaan jäljen alkuun ja vähän maata näyttelin saadakseni Brimin huomion siihen. Käsky "jälki" ja hirviästi jarrut päälle.
Muutama nakki meni odotetusti ohi, kun höyryä oli. Nokka kuitenkin pysyi maassa, joten kyllä siinä jotain nuuskuttelutyötä tehtiin. Hiimailin perässä oikein hitaasti ja pikkuhiljaa Brimikin alkoi poimia jokaisen nakin maasta eli haisteli jokaista tekemääni askelta. Pari harha-askelta tuli, jolloin pysähdyin odottamaan, että Brimi päätyisi oikealla reitillä. Tällöin kehuin varovasti. Viimeisen askeleen nakit löytyivät, joten tehtävä suoritettu!
Hyvää minusta oli jäljellä se, että se tehtiin rauhassa. Vältin liikaa innostamista ja kehuin maltillisesti lopussa. Yritän siis saada aikaan jäljelle sellaisen rauhallisen mielentilan niin Brimille kuin itselleni. Ensi kerralla otan ehkä valjaat käyttöön, vaikka panta ja grippiliina-yhdistelmä ei menoa hidastanut. Huonoa oli se, että olin vähän epävarma. Toisaalta tämä taas piti suuni kiinni ja näin vältin turhia puhumisia antaen koiralle mahdollisuuden ratkoa ongelmat itse, joten tilanteesta kehkeytyi plusmiinusnolla.
Seuraavaa jälkeä suunnitellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti