sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Humputtelua sunnuntain ratoksi

Eilen käytiin katsomassa BH-koe, jossa oli mukana tuttavani koira. Surkeesti vaan myöhästyttiin, sillä tuttava oli heti ensimmäisenä ja me tultiin paikalle, kun kentällä oli kolmas pari jo menossa. Näin kuitenkin, miten homma toimii, mikä on tulevaisuutta ajatellen aivan hyvä. Eipähän kummittele se koe mielessä jonain mystisenä salariittinä.

Tänään oli niin hieno ja lämmin syysilma, että suunnattiin vaunut lasten kanssa läheiselle jalkapallokentälle tottishommiin. Meitsi on kyllä ihan fiilareissa aina, kun pääsee koiran kanssa puuhailemaan! Tällä kertaa värväsin vanhimmaisen kuvaamaan vähän suorituksia.

Taas sitä perussettiä: seuraamista, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Paikkamakuussa kentän toisella laidalla hiimaili omistajansa kanssa collie, joka sai kunnian toimia häiriökoirana. Mun pitää treenikassiin laittaa taskupeili, mistä voin kytätä Brimin tekemisiä. Ei tarvi sitten treenissä pyöriä ympyrää, vaan voi rauhassa keskittyä siihen selin seisomiseen.


Palkkaa olen välillä jättäny tuonne kentän laidalle ja sitten ollaan suorituksen päätteeksi iloisesti kirmattu yhdessä pätikkää riuhtomaan. Saan minäki vähän juoksuaskelia ottaa. Paikkamakuussa taas oon pitäny ruokaa. Ostin varsin Lidlistä kissanruokapusseja ja sellanen kun tuntuu olevan Brimin suurinta herkkua, olen sitä käyttänyt palkkana. Joko ollaan kipastu autolle paikkamakuun jälkeen syömään tai sitten oon tarjoillu sen heti palattuani Brimin luo. Wörkkii minusta ihan hyvin.

Loppuhumputteluna opeteltiin piilonkiertoa. Tätähän me ollaan kotona treenattu tuolin kanssa ajatuksena, että voin hyödyntää liikettä agilityn takaakierroissa, vaan voipahan tuota treenata IPOakin varten! Hienosti Brimi oppi tempun ja saatiin siihen jo mukavasti vauhtiakin, kun pätikän kanssa olin kierron toisella puolella vastassa.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Multitaskaamista

Kerrassaan huippuja tuloksia tänään holskurintamalla! Kyllä mekin vielä Brimin kanssa näytetään, mistä holskut on tehty!

Vaan ollaan me tytöt treenattu viime aikoina kovasti tottista! Huomasin, että oon päästäny treeneissä Brimin liiankin helpolla. Se kestää jo kovastikin pitempää treenipätkää kuin, mitä olen tähän asti sen kanssa ottanut. Aika usein on tullut siinä samassa käytyä kentällä, kun olen vanhimman lapsen vieny vaunuillen eskariin, joten tauoilla olen pistäny Brimin vaan maahan makaan ja antanut hetken odottaa, Nyt olen huomannutkin, että Brimi on ollut ihan oikeasti väsynyt treenien jälkeen. Toki olen ottanut niitä lyhkäsempiäkin pätkiä, etten ihan puuduttaisi koiraa tahi itseäni, mutta tavallaan mukava huomata aliarvioineeni koirani.

Tänään käytiin lasten kanssa lenkittämässä Brimiä ja samalla treenaamassa. Lapsille btw kiitokset siitä, että jaksavat kentän laidalla notkua, kun mutsi treenaa! Ens alkuun vähän leikitin patukalla ja otin pari nopsaa sivulle tuloa. Seuraamista ja käännöksiä, jotka sujui niin hienosti että! Tai ainakin hienommin kuin tähän asti :D Sitten lyhykäinen paikkamakuu-treeni loppuun.

Hivenen haastavaahan tuosta treenaamisesta tekee se, että lapset on tosiaan mulla matkassa melkeestä aina ja joka paikassa. Välillä saan ne pysymään läppärin ääressä autossa, vaan välillä ne väistämättä pyörii jaloissa. Yritän ajatella asian positiivisesti: onpahan häiriötä! Eipä sillä, ettäkö se Brimiä haittais, joten jatketaan samaan malliin. On se vaan huippu otus, ei voi muuta sanoa!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Paikkamakuuta

Sehän alkaa luonnistua! Se on aktiivista, pysyy aloillaan ja malttaa odottaa! Se on alkanut kestää sen, että toinen koira työskentelee lähellä ja jopa vähän riekkuu. Etenkin kun tämä toinen koira on Brimin BEST FRIEND 4EVÖ ja koira pysyy paikallaan, niin kyllä on mairea hymy ohjaajan kasvoilla.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Pähkäilyä

Minä se kovasti mietin ensi talven treenihommia, lähinnä treenipaikkaa. Nyt sitä joutuu isossa kaupungissa oikeasti maksamaan, jos haluaa treenata ohjatusti. Toki mukava lisä on oikea, lämmin sisähalli hevosenkatkuisen maneesin ja turvepölyn sijaan, mutta kyllä se silti kirpasee.

Tottisten osalta en usko tarvivani kummempaa ohjausta. Kunhan välillä joku sanoo, miltä seuraaminen näyttää ja oikasee, jos teen jotain ihan köykäsesti. Tokikaan en osaa sanoa, riittääkö taitoni koulimaan koiraa kisakentille, sillä minulla ei ole takana kuin yksi surullisenkuuluisa tokokoe, kolme (vai kaksi) mejä-koetta ja taipparit sekä kourallinen startteja epiksissä. Vaan senpä näkee sitten, kun kokeeseen menee.

Agility nyt olisi mielelläänkin sellainen, missä ottaisin sitä vinkkiä vastaan ja suorittaisin toisten tekemiä ratoja. Tokihan itsekin osaan tehdä radoistani (liiankin) haasteellisia, vaikka ei me sitä haastetta vielä niinkään kaivata, vaan lähinnä perusasioiden vahvistamista (ja sen oppimista, ettei A-estettä tulla hyppäämällä alas - tämä lähinnä Brimille).

Mutta se hinta...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Jäljen poljentoa sekä seuraamista

Kävin eilen katraani kanssa tekemässä jälkeä. Paikaksi valikoitui naapurikaupunginosassa oleva meluvalli, missä oli suht lyhkänen nurmikko. Näillä huudeilla kun niitä peltoja ei oikein ole. Kaksi nakkiruutua tein ensin ja sitten n. 100 askeleen jäljen.

Brimi oli heti messissä, kun autosta otin. Haisteli kovasti maata ja veti siihen suuntaan, missä oli nähnyt minun liikkuvan. Rauhallista alkua pyrin taas tekemään, koira istumaan ennen vapautusta jäljelle. Ruuduthan se olisi pyyhkässy naamaansa hetkessä. En antanut kuitenkaan kaikkea syödä, vaan vedin rauhallisesti pois kesken kaiken. Siitä autoon ja tovin päästä toinen ruutu.

Sitten itse jälki. Se ei menny ihan niin hyvin. Teen ilmeisesti liian leveälle askeleet, jolloin Brimi pyrkii seuraamaan vain toista puolta jäljistä. Vauhtia on edelleen paljon ja kun yritän hidastaa, Brimi pysähtyy kokonaan. Todennäköisesti nyt maltan tovin aikaa mieleni näiden jälkien teossa ja teen vain erilaisia makkararuutuja.

Tälle päivää sitten suunnistettiin läheiselle kentälle treenaamaan tottista. Häiriötekijänä oli kolmevuotias lapseni, joka paarusti seuraamisessa kintereillä kuin mikäkin varjo. Puripa tuo jopa minua kankusta! Brimille propsit siitä, että pysyi perusasennossa koko sen ajan, kun hätistin pienen hampailijan syrjemmäs.

Otin ensin silkkaa leikkimistä purutyynyllä. Pari nopeaa sivulle menoa, siitä puru tyynyyn ja vapautus. Samalla parit hypyt purutyynyyn. Pitääkin joskus ottaa joku kuvaamaan, sillä oli aika makean näköisiä loikkia! Lyhkäsen leikkipätkän jälkeen lykkäsin koiran autoon.

Edelleen mielessäni siintää se BH-koe, joten tällä kertaa treenasin pitempää seuraamispätkää. Samalla pyöräyteltiin käännöksiä, jotka sujuvat sisätiloissa, mutta ulkona taas koira jää jalkoihin. Muuten oli oikein nätti kontakti ja koira piti kutakuinkin paikkansa. Oikein pitkää seuraamista en montaa rupeamaa ottanut, vaan yhden pitkän ja monta lyhkästä.

Tässä välissä valtavasti kirosanoja kootessani koiraporttia autoon.

Toisella kierroksella harjoiteltiin jääviä. Seisomaan jäämistä ollaan tehty sisällä ruokakipolla, joten ulos siirrettynä se hämmensi hetkeksi ja Brimi tarjosi maahanmenoa. Hoksasi sitten, mitä olin vailla ja stoppasi oikeaan liikkeeseen kun kädellä vähän avitin. Tätähän olisi huomattavasti helpompi harjoitella jonkun kanssa, joka voisi sitten karjaista, meneekö oikein vai ei.

Väliin luoksetulo, joka sujui aivan näppärästi ja toinen samanmoinen läpijuoksuna. Sitten yksi liikkeestä maahanmeno - se meidän bravuuri. Tovin kiroilun ja ähinän jälkeen (oli yllättävän haasteellinen koottava se koiraportti) otettiin vielä parilla muoviletkun pätkällä noutoa, joka kyllä hivenen kärsi kolmevuotiaan osallistumisesta.

Aivan hyvä mieli jäi. Koira toimi ja oli satasella messissä!