perjantai 30. tammikuuta 2015

Lunta!

En ny ala valittamaan. Lunta ei voi olla liikaa, vaan häiritseehän se hieman harrastustoimintaa, kun joka paikassa on niin paljon lunta, ettei mihinkään mahdu treenaan!

Ihan vaan ollaan kotona sitten otettu ylös-istu-maahan. Luopumista olen myös treenannut Brimin kanssa. Josko siitä saisi vähän jutunjuonta myös paikkamakuuseen, kun voisi hyödyntää luopumista ja Brimin suurta intohimoa kissanruokaan.

Pikaiset purut käytiin ottamassa viikonloppuna. Haukussa Brimiä ei varmaan saa enempää tarjoamaan, mutta saaliin puolella luulen, että Brimillä ois vielä annettavaa. Käyhän sen suu ku Singeri, mutta silti se ei löysää!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tuulinen päivä

Vaan onneksi oli liikettä treenaamisen muodossa! Sovittiin treenit toisen samassa kaupungissa asuvan AC-koiran (AC Niva Alysrazor) kanssa. Pari kertaa olen tämän holskun nähnyt aiemminkin, ensimmäisen kerran sen ollessa ihan pahainen ipana. Mainion oloinen otus siitä on kuoriutunut!

 Vaan oli niin mahtavaa, kun oli kunnolla häiriötä! Oltiin ilmeisesti moottoritien vieressä ja siitähän tottakai suhas autoja koko ajan ohi. Kerran meni ambulanssikin. Brimillä korvat pyöri päässä eikä ne toiminu ollenkaan niin hyvin kuin niillä rauhallisilla kentillä, missä muutoin ruukaan treenata. Ei siis pöllimpi idea olisi lähteä treenaamaan oikeasti semmoisille paikoille, missä on ihmisiä, autoja ja ääniä! Tätä olenkin miettinyt ja pari kertaa, kun olen kierrätyskeskukseen ollut menossa, olen mennyt hyvissä ajoin ja ottanut siinä pihassa tottista Brimin kanssa.

Pistin treenikaverille naksuttimen käteen ja pyysin naksuttelemaan oikeaa asentoa, kun pakittelin ympäriinsä ja käskin Brimiä maahan. Kyllä se sieltä alkoi se oikea asento löytyä, kun tarpeeksi monesti naksutti. Pitää tätä vielä hioa ja ottaa sitä tuossa sivulla kulkiessakin, että jääkö siinäkin selkä pyöreänä makaan.

Seuraamistakin otin pikkasen häiriössä, kun kentällä pyöri samaan aikaan Brimin koirabestis. Yllättävän hyvää settiä saatiin aikaan! Itsestäni huomaan sen, että alan höseltää, kun katsojia on enemmänkin. Tämänkin takia se treenaaminen julkisilla paikoilla olis hyvä, kun harvoinpa sitä kokeessa voi pyytää yleisöä kääntämään selkää tai menemään pois... Enemmän siis pitäisi jatkossa keskittyä siihen, että itse annan selkeitä ohjeita koiralle ja olen höseltämättä. Toisaalta taas tämä on koiralle niin hyvää treeniä siinä, että ohjaaja voikin joskus olla jotain muuta kuin rento.

Vähän meillä sitten hommat pääs lässähtään, kun iteltä alkoi loppua leikittämisenergia ja Brimiltä vietti, ennenkuin kanssatreenaaja sai omat treeninsä tehtyä. Viettikestävyyttä siis tarvinemme. Toinen koira nimittäin on täysin kisavalmis eikä siinä ollut havaittavissa minkään sortin väsymystä.

Ilmoitin meidät muuten BH-kurssille. Kyllä me piruvie se tunnus käydään hakeen!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Jee, treenit!

Pitkästä aikaa ipo-treenit! Brimi on ollut tässä nyt apauttiarallaa pari kuukautta tauolla hakuilmaisutreenien takia, joten otettiin ihan perussettiä. Koira oli oikein skarppina, vaikka ohjaaja ei ihan niin messissä ollutkaan (kumpihan se enemmän tauolla on ollut?).

Brimi tarjosi jopa ihan hampaannäyttelyjä maalimiehelle! Huomattiin, että se kykenee nostamaan itseään siihen rähjähaukuntaan ihan itsenäisesti maalimiehen ollessa melko passiivinen. Haukku on hyvä, tiitterä. Vähän minä hallintaakin siinä muka tein, kun otin sivulle ja kontaktista käskin kiertämään.

Puruote elää edelleen, varsinkin jos enemmän painetta tulee. Mun ei auta edes yrittää tulla alle, kun tuntuu, että pelkkä ajatuskin siitä saa Brimin sylkäsemään tyynyn suustaan. Ei kai se auta muu kuin alkaa sitäkin treenaamaan tottiksen ohessa. Mutta ei se kuitenkaan irti päästä, siitä plussaa!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Ihan rehellinen treenitauko

Me ei olla tehty mitään. Laiskoteltu, lenkkeilty metässä, riehuttu labbiskaverin kanssa. Reissattu. Oon nakellu palloa ja Brimi on noutanut. Rentoa meininkiä.

Otin minä vähän tottiksen tapaista porukoiden pihassa labbiskaveri häiriönä, mutta se oli lähinnä yhtä pelleilyä, kun sivu-käskyllä viereen änkeää kaksi koiraa. No, saatiinpa yhen sortin paikkamakuuta harjoiteltua.

Labbis muuten oli se, jonka kanssa olen aloittanut oman koiraurheilijaharrastukseni! 4-vuotias käyttölinjainen lapukkauros on alkanut saamaan järkeä päähän ja on ehkä jopa vähän aikuistunut. Pohjat olen tehnyt sille tottikseen aikanaan, ja niihän tuo näyttää edelleen muistavan kaikki jäävät yms paremmin kuin koskaan. Näen siinä kovastikin potentiaalia tokokentille, vaan eipä se koira enää minun käsissäni ole. Se on vain ollut olosuhteiden pakosta puolisen vuotta hoidossa minun vanhemmillani, vaan on piakkoin menossa takaisin varsinaiselle omistajalleen.

Nyt alkaa kuitenkin tauko olla ohi ja pikkuhiljaa voisi taas alkaa tehdä treenisuunnitelmia. Sitä paikkamakuuta olen pohtinut, että miten se onkin niin lässähtänyt. Päätin sitten alkaa naksuttelemalla parantamaan maassaoloasentoa, joka minusta on hivenen liian tiivis. Brimi jää makaamaan selkä pyöreänä, minkä takia ei jaksaa kauaa olla siinä asennossa ja sen takia korjaa asentonsa toiseksi. Tämä voi olla pitempikin rupeama tämä asennonkorjaus, vaan se on luvannut pakkasia, joiden aikana ei paljoa viitsi ulkona makuuttaa. Jääviäkin on hyvä treenailla näin sisällä. Ylös-maahan-istu-käskyjen erottelua matalalla vietillä ympäri kämppää. Kyllä se siittä!