Me ei olla tehty mitään. Laiskoteltu, lenkkeilty metässä, riehuttu labbiskaverin kanssa. Reissattu. Oon nakellu palloa ja Brimi on noutanut. Rentoa meininkiä.
Otin minä vähän tottiksen tapaista porukoiden pihassa labbiskaveri häiriönä, mutta se oli lähinnä yhtä pelleilyä, kun sivu-käskyllä viereen änkeää kaksi koiraa. No, saatiinpa yhen sortin paikkamakuuta harjoiteltua.
Labbis muuten oli se, jonka kanssa olen aloittanut oman koiraurheilijaharrastukseni! 4-vuotias käyttölinjainen lapukkauros on alkanut saamaan järkeä päähän ja on ehkä jopa vähän aikuistunut. Pohjat olen tehnyt sille tottikseen aikanaan, ja niihän tuo näyttää edelleen muistavan kaikki jäävät yms paremmin kuin koskaan. Näen siinä kovastikin potentiaalia tokokentille, vaan eipä se koira enää minun käsissäni ole. Se on vain ollut olosuhteiden pakosta puolisen vuotta hoidossa minun vanhemmillani, vaan on piakkoin menossa takaisin varsinaiselle omistajalleen.
Nyt alkaa kuitenkin tauko olla ohi ja pikkuhiljaa voisi taas alkaa tehdä treenisuunnitelmia. Sitä paikkamakuuta olen pohtinut, että miten se onkin niin lässähtänyt. Päätin sitten alkaa naksuttelemalla parantamaan maassaoloasentoa, joka minusta on hivenen liian tiivis. Brimi jää makaamaan selkä pyöreänä, minkä takia ei jaksaa kauaa olla siinä asennossa ja sen takia korjaa asentonsa toiseksi. Tämä voi olla pitempikin rupeama tämä asennonkorjaus, vaan se on luvannut pakkasia, joiden aikana ei paljoa viitsi ulkona makuuttaa. Jääviäkin on hyvä treenailla näin sisällä. Ylös-maahan-istu-käskyjen erottelua matalalla vietillä ympäri kämppää. Kyllä se siittä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti