torstai 24. syyskuuta 2015

Paljon kaikenlaista

Oltiin sunnuntaina Juhan Korrin laumaviettiseminaarissa. Oli jotenkin ihan huippua kuunnella ja miettiä niitä asioita, mitä Juha kertoi, kun ne kuulosti minusta aivan järkeenkäypiltä! Laumavietti on tosiaan melko isossa osassa koirankoulutusta, jos sitä oppii käyttämään. Minähän oon kirjotellu niistä kerroista, kun olen huomannut Brimin reagoivan mun kehuihin ja yrittävän tehdä uudestaan saadakseen lisää kehuja. Laumavietistä niissäkin on ollut kyse; laumanjohtajan suosioon pääsemisestä.

Aion jatkossa pyrkiä lisäämään tuota laumavietin käyttöä koulutuksessa. Ihan hetkessähän se ei tapahdu eikä onnistu, mutta pikkuhiljaa lisätä ja laajentaa sen käyttöä. Juhakin kertoi ensin opettaneensa temppuja sen avulla, kunnes pikkuhiljaa on hivuttanut sitä tottikseen.

Me oltiin viimeinen esimerkkikoirakko ja harjoiteltiin kontaktin pitämistä häiriössä. Juha ei uskonut minua, kun sanoin, että Brimi on vilkas, ja hän läiskäytti häiriöksi melko lujaa kädet yhteen saaden Brimin pään kääntymään samantien :D Mutta me saatiin onnistumisiakin! Piti vain itselläkin muistaa, ettei toistele käskyä, vaan näyttää koiralle sen joutuneen epäsuosioon, jos se ei tottele.

Tällä viikolla myös varmistui pentusuunnitelmat Brimin osalta, kun kilpparitesti saapui niin negatiivisena kuin olla ja voi! Brimi on siis terve kuin pukki. Nyt vaan jännityksellä vartomaan, milloin juoksut alkavat!

Tänään Brimillä oli luksuspäivä, kun meille saapui kotiin koirahieroja. Paljaalla silmällä Brimistä ei hoksaa, mutta muutama makia jumipaikka sieltä löytyi mm. sisäreidestä ja tokokoiralle tyypilliseen tapaan oikealta puolen kroppaa. Mun piti olla koko ajan Brimin vieressä, sillä muuten se alkoi hötkyillä ylös hieromishommista. Hiljalleen se alkoi rentoutua ja silmätkin vähän lupsahtelivat. Hieroja kehui, miten rauhassa se malttoi lopulta olla, vaikka alku näytti siltä, ettei hommasta tuu mitään.

Eilen me käytiin vähän treenaileen lähikentällä. Oli hyvä fiilis! Ruutuunmeno on avautunut Brimille ja se osaa sen jo tosi huipusti. Toki sitä pitää vähän hioa vielä ja varmistella eri etäisyyksiltä, mutta noin päällisin puolin. Isoin juttu meillä taitaakin tällä hetkellä olla se, että miten saan noudon kuntoon. Palautus onnistuu, joo o, mutta Brimi jää minusta varmaan puolen metrin päähän. En tiedä, auttaisko siihen esim viikon kuuri vauhtinoutoa?

Loppuun lisään videonpätkän meidän jäävistä, jotka on minusta aika hyvällä mallin, vai mitä?


lauantai 19. syyskuuta 2015

Paluu agilitykentille

Nythän me ollaan jo parina perjantaina käyty treenaan agilitya. Meidän ryhmä on mölliryhmä, missä on monen tasosta koirakkoa, kuten esimerkkiksi me, kenellä on kontaktiesteet ihan vaiheessa. Vuoden tauko ei näy Brimin toimissa juurikaan. Se osaa hyvin tähdätä esteisiin ja putkeen hakee hienosti! Arvelin nyt, kun meillä on mahdollisuus käydä treenaan "ihan muutevvaan", niin käytäisiin viikonloppusin harjotteleen omatoimisesti just nuita kontakteja ja keppejä. Toki siinä sivussa sitten erilaisia pieniä ohjauskuvioita - mitä nyt keksinkään.

Brimi on ihan sikanopea! Oikeasti mä saan tosi lujaa pinkoa, että ehdin ohjaamaan jo ihan lyhkäselläkin radanpätkällä. Eilen sitten olinkin ihan solmussa, vaikka ohjauskuvio ei mikään maailman haastavin ollut, mutta kun ei vaan ehtinyt.

Agility on näköjään Brimille todella kiihdyttävä laji. Hallissa on kolme kenttää vierekkäin ja meidän vuorolla jokaisella niistä on agilityryhmä. Haukuntaa ja iloisia kiljahduksia on siis halli täynnä. Kyllä siinä kuulkaa hollantilaisella pää pyörii. Hirveän haastavaa on myös seurata toisten suorituksia. Viimeksi tein myös sen huomion, että aika monella on "JES" liikkeelle lähtöön käskynä. Meillähän se on palkkasana...

Nooh, harjoituksen puutettahan tämä vain on. Mulla on taskut täynnä ruokaa ja yritän vältellä niitä hetkiä, että vaan seisoskeltaisiin ja tuijoteltaisiin toisten suorituksia. Ollaan tehty helppoja tottisjuttuja, harjoiteltu odottamista ynnä muuta. Itseltähän se vaatii vaan paljon hermoja.

MUTTA positiivista on se, että vaikka Brimi käy kierroksilla, sillä ei keitä yli. Se ei mene mihinkään tiloihin, missä en saisi siihen mitään kontaktia eikä ala perseillä tai rallatella kentällä. Käskyn alla se oikeasti toimii! Se keskittyy hyvin, kun jätän odottamaan. Tokikaan mitään oppimista en oleta tapahtuvan, kun kierrokset on niin korkealla. Tästä syystä mieluusti kävisin itsenäisesti harjoittelemassa aina, kun siihen on mahdollisuus.

torstai 17. syyskuuta 2015

Run, Brimi, run!

Pidin oman ja Brimin mielien virkistykseksi oikeat vauhtitreenit! Oli juoksussa treenaamista, noutokapulan vauhtinoutoja, ruutuun menoa ja oli pari loistavaa eteenmenoa - toinen maahanmenon kanssa.

Oikeastihan me ollaan laiskoteltu koko alkuviikko. Yks ilta otettiin liike-erottelua sisätiloissa, missä kiinnitin enemmän huomiota siihen, millä äänensävyllä annoin käskyn. Se oli aivan hyvä treeni ja tuotti oikeita asentoja arvuuttelun lisäksi. Tänään sitten piti jo ulos asti mennä treenaamaan, ettei mee ihan rötväämiseksi. Aika täpinöissäni olen siitä, että päästään nyt treenaamaan ihan tosissaan niitä AVOn liikkeitä, joita ollaan jo kesän aikana tapailtu ja joista osa on omasta mielestäni jo aika hyvällä mallilla.

Paikalla istuminen 1 min.
Eipä olla vielä kokeiltu kuin ihan lyhykäisillä ajoilla. Lienee kokeiltava ensi kerralla?

Seuraaminen
Sisältää askelia taaksepäin - jes!

Liikkeestä seisominen
Hiomista kaipaa.

Luoksetulo
Sujuuhan se. Luoksetulon paikka vaan vaatii vahvistamista.

Liikkeestä istuminen tai maahanmeno
Sujuu, mutta kaipaa hiomista ja varmuutta.

Sitten meitsin lempiliikkeitä!

Ruutuun lähetys ja maahanmeno
Wuhuu! Sujuu! Toki vaatii vielä varmuutta suoritukseen.

Noutaminen
Tää on varmaan pahiten vielä vaiheessa.

Kauko-ohjaus
Sujjuu, sujjuu.

Estehyppy
Tämäki sujjuu.

Merkin kierto
Täähän on ihan huippu liike niin Brimistä kuin minusta!

Hyvä siittä tulee!

lauantai 12. syyskuuta 2015

TK1 plakkarissa!

Tänään meillä oli koe Torniossa. Tuomarina toimi Heli Kelhälä. Oli muuten toinen koe Helin tuomaroimana!

Fiilis oli jälleen hyvä! Brimi on selvästi jo tottunut kisatunnelmaan, sillä se ei hötkyile juuri yhtään. Pyörittiin siinä kentän läheisyydessä ja kateltiin ihmisiä ja muuta. Oltiin jälleen hyvissä ajoin koepaikalla, joten vein Brimin välillä autoon ja sosialisoin ihmisten kanssa. Jännä, miten sitä tulee tutuiksi, kun samoissa kokeissa pyörii samojen naamojen kanssa :)

Alokasluokassa ei tällä kertaa ollut kuin kolme koirakkoa, joista me oltiin ensimmäisenä. Luokkien väliin tulikin tauko, kun tuomari ja liikkuri ravitsivat itseään. Meinasin ensin viedä Brimin autoon, mutta arvelinpa odottelun tekevän ihan vaan hyvää. Joten me varroimme. Välillä leikittiin patukalla ja sitten taas odoteltiin.

Odottelun jälkeen päästiin paikkamakuulle. Brimi vähän kiemurteli - taas - mutta muuten oikein hyvässä vireessä makoili.

Seuraamisessa mainitsi taas pienestä edistämisestä ja sen myötä pompahtelusta. 9 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno. Pientä säätöä, minkä ilmeisesti aiheutti kartio, mutta me hanskasimme tilanteen eikä pisteitä pudonnut kuin yksi.

Luoksetulokohan se sitten oli. No, se oli oikeasti hyvä! Brimi ei jäänyt kuin vähän vinoon, mistä korjasi itse asennon!

Kapulan pidossa jäin itse liian kauas, joten Brimi korjasi asennon lähemmäs. Ei näin, Eila. Muutoin ois ollu oikein mallikas pito!

Kaukoissa oli taas säätöä. Jätin Brimin ihan liian vinoon ja sen katse harhaili ihan jossain muualla, kun annoin ensimmäisen istu-käskyn. Se tosin sai Brimin takas maanpinnalle ja muistamaan, että on tosiaan kokeessa... No, toinen käsky istumiseen ja seilaamista ees ja taas. Tästä taisikin tulla vain 7 pistettä.

Estehyppy oli oikein hieno, mutta Brimi päätti ottaa minusta vauhtia sivulle tulossa :D Pientä rokotusta siis pisteissä.

Näin ollen 176,5 pisteellä me saimme ALO1-tuloksen ja TK1-koularin! Wuhuu! Mä olen kerrassaan tyytyväinen tähän meidän urakehitykseen. Kuten alussa sanoin Brimi on tottunut kisatunnelmaan eikä paljoa kentän laidalla hötkyile. Sen kanssa pystyy kisaamaan, sillä kun se saa käskyn, se ns. selkiyttää sen pään ja häiriöt jää taka-alalle. Omat hermoni pysyvät myös kurissa eikä minua jännitä kokeessa oikeastaan ollenkaan, kun keskityn niin Brimin kanssa tekemiseen. Brimi on järki koira ja minäkin taidan olla aivan kehityskelpoinen ohjaaja!

10.10. on rotumestistokot. Kovasti minua sinne houkuttelee lähteä, kun osa liikkeistä on kuiten jo aivan hyvällä mallilla. Nyt vaan - taas vaihteeksi - ankaraa treeniä! Ko kisa pidetään Kokkolassa KiltaAreenalla, missä me muuten Brimin kanssa tehtiin meidän ensimmäinen yhteisesiintyminen julkisesti! Että ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Tässä nyt on vain oma jännitysmomenttinsa, sillä Brimille kaavaillaan pentuetta loppuvuodelle! Se kävi selkäkuvissa nyt reilu viikko sitten ja samalla otettujen kilpparitestien tulosten tultua, lyödään päätös pöytään, kuinka tehdään. Juoksuja odotetaan ensi kuun lopulle (itseasiassa luulin niiden alkavan jo nyt ihan piakkoin, vaan toisin onneksi kävi!), mutta sitähän ei tiedä, jos alkavatkin aiemmin. Jännityksellä seuraamme tilanteen kehittymistä!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Esineruutuhommia

Me ollaan Brimin kanssa tottiksen ohessa treenailtu esineruutua. Se on minulle sillai hämärän peitossa, sillä olen työstänyt sitä täysin ominpäin. Eli suuri vaara on siinä, että olen tehnyt sen päin honkia.

Pohjia olen tehnyt nakkelemalla palloa metsään. Sieltä Brimi on sen kipaissut ja taas uudestaan. Sitten olen alkanut viedä pallon metsään. Brimin olen käskenyt odottaa tai laittanut narulla kiinni tolppaan. Nyt viime aikoina olen alkanut tehdä pitkiä kaistaleita, jotka olen tallonut suurpiirteisesti ja vienyt kaistaleen loppuun esineen tai pari. Sen jälkeen koiran lähetys etsimään.

Minusta Brimillä on hyvä draivi sinne metsään: se lähtee hyvin ja innokkaasti ja etenee kerralla syvälle. Nenän se saisi avata aiemmin, mutta suht nopsaan se ne esineet sieltä poimii. Ei myöskään ole mitenkään kranttu sen suhteen, mitä sen sieltä ruudusta pistää hakemaan, sillä sieltä on tullut niin emalikuppi kuin sukkakin. Sillä on siis motivaatio (minun mielestäni) kohdillaan!

Olen nyt viime aikoina pyrkinyt vaikeuttamaan ruutua. Olen vienyt kaksi esinettä, jotka olen haetuttanut. Ensimmäisen hakee tosi hyvin, toisen esineen kohdalla pitää saatella metsään, kun ei meinaa upota. Näitä ollaan tehty vasta 2-3 kertaa, joten en oletakaan vielä tajuavan. Viimeksi taas Brimi näki, kun vein esineet, mutta ennen esineille lähetystä tehtiin tottista. Kaistale oli myös paljon pidempi kuin aiemmin.

Olen varma, että Brimi nosti esineen, sillä se niin sutjakkaan säntäsi minun luokse, mutta oli tipauttanut esineen melkein heti kättelyssä. Ilmeisesti sillä tulee niin hoppu palkalle, ettei muka malta tuoda esinettä tullessaan. No, me haimme esineen yhdessä ja iloittiin vasta sen jälkeen.

Aion kokeilla, saisinko nenän käyttöä tarkemmaksi (tälle oli joku oma termikin, vaan enhän minä muista sitä...). Toisekseen aion vaikeuttaa entisestään, sillä me ollaan tosi pitkään tehty samalla kaavalla, joten Brimillä on varmasti jo tietyt jutut mielessä, miten homman pitäisi sujua ja haluan vähän herätellä sitä.