Nythän me ollaan jo parina perjantaina käyty treenaan agilitya. Meidän ryhmä on mölliryhmä, missä on monen tasosta koirakkoa, kuten esimerkkiksi me, kenellä on kontaktiesteet ihan vaiheessa. Vuoden tauko ei näy Brimin toimissa juurikaan. Se osaa hyvin tähdätä esteisiin ja putkeen hakee hienosti! Arvelin nyt, kun meillä on mahdollisuus käydä treenaan "ihan muutevvaan", niin käytäisiin viikonloppusin harjotteleen omatoimisesti just nuita kontakteja ja keppejä. Toki siinä sivussa sitten erilaisia pieniä ohjauskuvioita - mitä nyt keksinkään.
Brimi on ihan sikanopea! Oikeasti mä saan tosi lujaa pinkoa, että ehdin ohjaamaan jo ihan lyhkäselläkin radanpätkällä. Eilen sitten olinkin ihan solmussa, vaikka ohjauskuvio ei mikään maailman haastavin ollut, mutta kun ei vaan ehtinyt.
Agility on näköjään Brimille todella kiihdyttävä laji. Hallissa on kolme kenttää vierekkäin ja meidän vuorolla jokaisella niistä on agilityryhmä. Haukuntaa ja iloisia kiljahduksia on siis halli täynnä. Kyllä siinä kuulkaa hollantilaisella pää pyörii. Hirveän haastavaa on myös seurata toisten suorituksia. Viimeksi tein myös sen huomion, että aika monella on "JES" liikkeelle lähtöön käskynä. Meillähän se on palkkasana...
Nooh, harjoituksen puutettahan tämä vain on. Mulla on taskut täynnä ruokaa ja yritän vältellä niitä hetkiä, että vaan seisoskeltaisiin ja tuijoteltaisiin toisten suorituksia. Ollaan tehty helppoja tottisjuttuja, harjoiteltu odottamista ynnä muuta. Itseltähän se vaatii vaan paljon hermoja.
MUTTA positiivista on se, että vaikka Brimi käy kierroksilla, sillä ei keitä yli. Se ei mene mihinkään tiloihin, missä en saisi siihen mitään kontaktia eikä ala perseillä tai rallatella kentällä. Käskyn alla se oikeasti toimii! Se keskittyy hyvin, kun jätän odottamaan. Tokikaan mitään oppimista en oleta tapahtuvan, kun kierrokset on niin korkealla. Tästä syystä mieluusti kävisin itsenäisesti harjoittelemassa aina, kun siihen on mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti