sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Vastaus

Miten Brimi ja Raimo eroaa luonteiltaan?

Tässä kohtaan muistutan siitä, että minullahan ei ole Brimistä kokemusta alle vuosikkaana. Se on sinällään harmi, sillä Brimin luonne oli ehtinyt jo kovastikin muovautua siinä vaiheessa, kun se minulle saapui. Vertailu on sen tähden hankalaa, mutta yritän parhaani.

Raimo on vietikäs, kiihkeä ja saamarin yritteliäs. Se testaa viimeiseen asti, pitääkö mun kielto esim. syödä jotain maasta. Se syttyy nopeasti, on ahne. Menee paikkaan kuin paikkaan korvat pystyssä varmana siitä, että kyllähän minä ny pärjään. Iloinen olen sen otekäyttäytymisestä: puree lujaa, rauhallisesti ja koko suulla. Puhtaat vietinvaihdot. Alkuun oli varautuneempi vieraita kohtaan, mutta nyt sekin on karissut.

Brimiä voin kuvailla melko pitkälti samanlaisilla adjektiiveilla. Samanlaista kiihkeyttä ei ole. Brimillä ei esim esiinny tottiksessa vinkumista, vaan pää kestää sen, mihin asti sen saan ajettua. Brimi on joustavampi, vastaa herkemmin minun suullisiin ja sanattomiin käskyihin. Siinä, missä Raimo vaan puistaa päätään, jos mainitsen sille jostakin asiasta, Brimin korvat painuu päätä myöten.

Eroa tekee paljon se, miten paljon olen Brimiä treenannut. Kyllä mua harmittas sillä treenimäärällä, jos Brimi ei lenkillä juostessaan kuulis mun kutsua tai ei ois valmis totteleen kentällä sivu-käskyä. Kyllä minä Raimostakin vielä koulin samanlaisen, mutta uskon, että vaatii minulta enemmän henkistä kanttia ja mielenlujuutta, sillä Raimossa on kaikkea potenssiin kakskyt.

Vieläkö Brimi treenaa hakua ja miksi eri ohjaajan kanssa?

Brimi ei ole viime kesänä treenannut hakua. Mietinnässä on ollut, josko ensi kesänä palauttelisimme muistiin toissa kesän alkeet ja jatkaisimme siitä tavoitteellista treenaamista.

Toissa kesänä ohjaajana toimi minun miesystäväni, jolla yksinkertaisesti oli mielenkiintoa ja aikaa koulia Brimistä hakukoira, sillä hän näkee siinä kovasti potentiaalia ko. lajiin. Hänellä on pitkän linjan kokemusta hausta ja siinä kilpailemisesta, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole koiraa, jolla sitä harrastaa. Intressit ovat vain vieneet hänen resurssit muuhun lajiin, joten Brimin kouluttaminen on jäänyt. Nyt kun olen siirtänyt haaveet ipo-kokeeseen menosta Raimoon, olisi kuitenkin Brimin treenaamisen hukkaanheittäminen suoranaista syntiä. Silläpä sitten mietin itse jatkavani hakua Brimin kanssa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kysypä jotain

Törmäsin tämmöseen. On niin kamalan hiljasta blogirintamalla, että häätyy kokeilla, toisko tämä eloa.


perjantai 4. marraskuuta 2016

Hulinaa

Raimo on 15-viikkonen, painaa 19 kiloa, mutta vielä ei oo korkeudessa mennyt Brimistä (58cm) ohi. Raimossa on sellasta staffimaista jykevyyttä, sillä on jäätävän isot tassut ja suuret korvat, joilla se joskus jopa kuuleekin. Tiesin, etten minä helppoa seurakoiraa saa ja sellainen tuo otus onkin - ei päästä helpolla. Kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö, kuten lapseni siitä tuumasi yksi päivä.

Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen sitä yrittänyt suunnata kaikenlaiseen ajatuspuuhaan, namien etsintään, pikkutottikseen ynnä muuhun. Leikkimistä ollaan sisällä rajoitettu, koska lapset. Hallintaa - sitä yritän tehdä. Ovesta mennään ulos kontaktin kautta, portaat alas hallitusti vierellä. Sitten pakka leviääkin - "no, kunhan se ei vedä". Siihen ajatukseen heräsin tänään, sillä vetäähän se. Tänään päätin aloittaa omatoimisen hihnakäytöskurssin, missä ei säntäillä, kuunnellaan ohjeita ja kävellään nätisti. Josko se elin tuossa otassa sillä pienenisi.

Puruja ei olla tehty pitkään aikaan, sillä Raimolla on hampaiden vaihtuminen menossa. Ne onkin sitten sisätreenit seuraavalla kerralla. Hallissa ollaan käyty se kerta viikkoon treenaamassa tottista ohjatusti, vaikkakin myös siinä oli taukoa, kun ryhmässä oli kennelyskäinen koira. En uskaltanut ottaa riskiä. Raimo lähtee kivasti tekemään töitä, vaikka paikka on ihan uusi ja ympärillä on porukkaa.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tavoitteet

Tämän kauden tavoitteena oli TK2, AD ja FI  MVA. Näistä ei toteutunut mikään. AD-kokeita ei järjestetty, näyttelyihin en raaskinut pistää pennosia ja AVO-luokka oli Brimin kanssa haastavampi kuin osasin odottaa. Vähän harmittaa, varsinkin kun toissa kaudella paukutettiin tuloksia urakalla. Mutta tätähän se on harrastaminen; aina ei voi voittaa.

Sen sijaan tuuletan siitä, miten ollaan pieniä tavotteita saavutettu. Otettiin hienosti haltuun metrinen sekä A-este, seuraamiselle on alkanut löytyä korrektimpi paikka ja yleinen hallittavuus on parantunut huimasti! Brimi on mahtava koira, missä on potentiaalia harrastaa. Sen kun vain päätän, millesä aletaan, niin uskon tuon otuksen olevan messissä ihan satasella.

Ensi kesälle en vaan keksi vielä mitään tavoitetta. En tiedä yhtään, mitä tavoiteltaisiin. Olisiko se haun parissa vaiko jäljellä? Vai sittenkin sitä tokoa? Tämän(kään) suhteen en vaivu epätoivoon, vaan uskon, että sieltä se tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua, jahka talvi väistyy.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Tehokuuri

Viime viikolla Raimolla olikin oikein teholeikkiviikko! Pidettiin yhdet ylimääräiset treenit ja niiden lisäksi oli kahdet normipurut. Raimo oli messissä jokasella kerralla päästen leikkimään maalimiehen kanssa. Hivenen minua naurattaa, kun ajettaan tuonne 20 kilsan päähän treenipaikkaan, käydään 2 minuuttia kentällä ja eikun kotiin :D Vaan on tuossa silti niin paljon hyötyjä, että en malta jättää treenejä väliinkään. Raimo kuiten oppii samalla olemaan autossa, tottuu ääniin ja saa rutiinia treenihommiin.

Hienosti se on alkanut hakea maalimiehen kentältä ja vetää sinne ihan mielissään. Puree hyvin eikä varmasti löysää irti! Leikkiähän se vielä tuommoselle natiaiselle on, mutta siittä se lähtee. Lauantaina oltiin ihan uudella kentällä, vähän tottisteltiin ja olihan se pieni mies niin reipas! Brimikin pääsi pitkästä aikaa treenaan, ja vitsit, se se vasta liekeissä olikin! <3

Tänään oli Raimolla rokotus. Oli niin hieno pentu, että eläinlääkärikin kehui! Seistä nakotti tutkimuspöydällä, kuin ois ennenki siinä seisoskellut. Siihen nähden, miten vähän ollaan hampaiden katsomista harjoiteltu, Raimo esitteli purukalustonsakin niin auliisti, että mulla oli leuka tipahtaa lattiaan. Kaikin puolin on pentu kunnossa, painoa sopivat 13kg ja kuukauden päästä kipaistaan uudelle rokotukselle. Loppupäivä sitten otetaan rauhallisemmin, oli se kuiten sen verta rankka reissu ;)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Tottista!

Pitkästä aikaa treeneihin pääsi mukaan Brimi! Vitsit se oli tiitteränä! Oltiin ekaa kertaa hallissa tälle kautta ja minä mukamasten ensin, että otetaan jotain ihan höpöhöpö-juttuja muistutellakseni hallissa olon. Eihän Brimi mitään sellasia tarvinnu, se oli jyvällä heti kättelyssä.

Tehtiin nopsia sivulletuloja ja pientä seuraamispätkää. Paikka oli yllättävänkin korrekti ja pääsin palkkaan monta kertaa hyvästä suorituksesta! Pikkasen se kyttäsi palloa, mutta se annettakoon anteeksi näin tauon jälkeen. Siinä kävi pieni häiriötekijäkin, kun samaan aikaan treenannut rotikkauros lipesi omistajansa otteesta ja juoksi ärinän kanssa meidän luo. Toinen vetäjistä oli siinä hollilla hätistäen urosta loitommas ja minä nykäsin Brimin selän taakse. Meillehän ei ryppyillä!

Otettiin sitten toisella kierroksella jääviä. Kyllähän Brimi ne osaa, nopeutta kun sais vaan lisää. Huomattiin, että seuruun yhteydessä Brimi menee maahan nopeampaa ja selvähän se oikeastaan on, kun sillä keinoin ollaan enemmän niitä tehtykin. Tai siis ihan vapaassa seuruussa ja siitä sitten käskyjä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Nyt se taas alkoi!

Nimittäin Brimin kyttääminen ja miettiminen, onkohan se tiineenä vai ei :D Harmittaa ihan, etten edellisessä tiineydessä merkannut mihinkään huomioitani, kuten sitä, kun Brimistä tuli ihan alkuraskaudessa omiin oloihinsa vetäytyvä tai kun sen nisät humpsahti peukalonpään kokoisiksi! Nyt minusta näyttää, että nisät ovat taas kasvaneet, mutta mene ja tiedä, kuvittelenko vain.

Raimo oli ainakin onnellinen, kun isosisko tuli kotiin. Brimi on niin kertakaikkisen taitava pentujen kanssa, osaa tosi nätisti leikittää ja varoa. Hommat menee vaan jynttäämiseksi Raimon osalta, kun se ei oikein osaa vielä hengailla rauhassa Brimin tai kenen muunkaan koiran kanssa, joten olen joutunut välillä viheltämään pelin poikki ja laittamaan koirat porttien eri puolille. Sikälikin teen sitä, että Raimo kiintyisi enemmän minuun kuin meidän muihin koiriin.

Mutta onhan tuo penska kyllä mainio! Oppii ihan hirmunopeasti, on helppo palkata ruualla, mutta syttyy leluun. Muutaman kerran ollaan käyty puruissakin leikkimässä maalimiehen kanssa ja olen ollut aivan tyytyväinen Raimon toimintaan. Pienihän tuo on, ettei tässä nyt kiirusta ole.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Riiviöenergiaa

Raimo on kertakaikkisen energinen pakkaus! Se ehtii joka paikkaan niin hyvässä kuin pahassa. Käymme keskusteluja harvase päivä erinäisten kiellettyjen asioiden tekemisistä ja luulenpa, että tulemme keskusteluja käymään vielä muutamaan otteeseen tulevaisuudessakin. Toivoin koiraa, joka toisi haastetta ja sellaisen kyllä sain :D

Vaan hirmusen motivoitunut tuo on mun kanssa tekemään! Ollaan tehty istu-maahan-juttuja, perusasentoa ja kapulanpitoa. Perusasennon se on hoksannu nyt, että mitä siinä haetaan ja saan sen tekemään sivulle pyörähdyksen itse. Vähän kun vielä hinkataan paikkaa, niin siitä se lähtee. Kapulaa Raimo pitää ja luovuttaakin, kunhan vain ei ennätä lähteä kapulan kanssa huitelemaan.

Irrottamista ollaan noin muuten harjoiteltu, mutta siinä tuleekin sitten kiihkeys peliin ja mun yrittämä vaihtokauppa lelusta namiin ei oikein toimi. Raimo nimittäin iskee namiin ja sormiini kiinni samalla voimalla kuin patukkaan ja se käy aikasen helvetin kipeää. Päätin nyt sitten alkaa tekemään vaihtokauppaa toiseen leluun tai kokeilla ainakin. Se on ainakin vähemmän sormiin sattuvaa, vaikka toki Raimolla on iskujen kohdistaminen vielä hakusessa ja näin ollen näpit ovat vaarassa siinäkin.

Brimi on eilen siemennetty, joten nyt peukalot pystyyn, että se on onnistunut ja saadaan lauma pikku-Brimijä ja -Dakotoja! <3

lauantai 10. syyskuuta 2016

Me ollaan vaan ja hengaillaan

Raimolle tuli torstaina ikää 10 viikkoa. Onhan se kyllä energinen pakkaus! Yöt nukkua posottaa yhteen putkeen, niin päivällä jaksaa sitten riekkua ja rellestää. Ruokahalu oli vähän hukassa tuossa tovi sitten, kun annoin Axilur-kuurin, mutta se tilanne on korjaantunut ja ruoka maittaa oikeinkin hyvin taas.

Osittain sen takia meillä tuli tehtyä vain yksi jälki, kun ei ruoka jäljeltä niin maistunutkaan, vaan nyt käytiin eilen taas pikkujälki polkemassa ja tälle iltaa olisi tarkoitus vielä käydä tekemässä toinen, kunhan arvon koiranpentu suvaitsee iltapäivätorkuiltaan herätä. Kivasti haki jäljen alun - ihan ku ois muka muistanu, mitä siellä tehään!

Kapulan pitoa alettiin harjoitella mielenvirkistämistemppuna. Eihän sillä vielä oo oikein käryäkään, mikä jutun juoni on ja eritoten, miksi hän ei vaan voi sitä namia saada tekemättä mitään. Mutta pikkuhiljaa. Istuminen sujuu jo kivasti vihjeellä, maahanmeno vaatii vielä avustusta, mutta siinä näyttää olevan mun toivoma plätsähdys kehittymässä. Pitää sitä nyt hioa ja vahvistaa.

Olen yrittänyt Raimon kanssa käydä kauppojen edustoilla kuljeksimassa ja eilen käytiin mutka Oulun keskustassa. Siellä se tallusti menemään kuin olisi ennenkin käynyt! Ei kyllä todellakaan aristellut, vaikka pyöriä ja autoja suhahteli ohi ja oli jos minkämoista kulkijaa liikenteessä. Täytyykin ottaa asiaksi ja käydä ensi viikolla uudestaan!

Maanantaina alkaisi meillä talvikauden ohjattu tottis, mutta en pääse ensimmäiselle kerralle koiran kanssa, sillä Brimi on edelleen astutusreissulla ja kotiutunee vasta keskiviikkona. Menen kuitenkin näyttäytymään ohjaajille ja kuulemaan ohjeistukset. Raimo saa jäädä kotiin siihen asti, että Brimi ei enää mahansa puolesta pysty suorittamaan ja että rokotukset saadaan kuntoon.

Loppuun vielä pentukuvapläjäys!



Kuvaaja: Henna Siirtola

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Liikkistä

Me oltiin eilen Raimon kanssa ensimmäisissä ohjatuissa tottistreeneissä yhessä <3 Parkkipaikalla odoteltiin, että toiselle koirakolle ammutaan. Ääni ei iso ollut, sillä parkkikselta on hyvän matkaa kentälle, joten aivan hyvä alku paukkeisiin tottumiselle. Siitä sitten sylissä kentälle.

Arvelin jo, että noinkohan menee tutustellessa ensimmäinen kerta, mutta Raimohan oli aivan skarppina! Tehtiin pikkasen seuraamista imuttamisella ja istu- ja maahan-käskyjä. Loppuun luoksetulo, kun oli kerrankin appari sitä varten. Sen huomasin, ettei treenikaverilta lainaamani hanska ollut huono idea lainkaan, sillä pienet naskalihampaat pureutuu aika näpäkästi ihoon imuttaessa.

Brimin kanssa ei kauheasti olla tehty mitään muuta kuin käyty juoksulenkeillä. Sillä alkoi juoksut, joten se tietää taas mammalomaa. Ehtii tässä alkaa talven ohjattu tottis, joten me käydään siellä jokunen kerta ja sitten Brimi lähteekin Sannan luo. Käytiin eilen eläinlääkärissä ottamassa progearvot ja sama toistuu perjantaina. Todennäköisesti ensi viikon alussa Sanna hakee Brimin ja homma lähtee niin sanoakseni rullaamaan. Minulla on kaikki ulokkeet pystyssä, että hommat menis nappiin ja syntyisi mukava lauma pikku-Brimejä ja -Dakotoja!

perjantai 26. elokuuta 2016

Viikko pentuarkea

Pukattuani sen kymmenen kertaa Raimo eilen lattialle nojailemasta sänkyä vasten ja keskusteluani joka kerran jälkeen siitä, purraanko minua, huokaisin. Onhan tämä ollut yhtä pissakakkaruljanssia! Mutta Raimo on huipputyyppi! Se tallustelee reippaasti missä ympäristössä vaan ja pistää maate, kun mitään erityistä ei tapahdu. Jästipäähän se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri :D Vaan löytyy sieltä miellyttämisenhaluakin. Namin kanssa ollaan istumista ja sivulletuloa harjoiteltu, niin ei sitä siihen tarvii houkutella.

Vieraiden päälle Raimo ei mitenkään erityisesti ole. Se ei väänny syliin, vaan tuumaa selvästi, että tassa ma olen, ole sa siina. Tänään Mustissa&Mirrissä alkoi myyjiä heti, kun tarjosivat herkkuja :D Omistaan se tykkää kuitenkin ihan hurjasti, lasten mielestä välillä jopa liikaa.

Nyt loppuviikosta ollaan tosiaan jalkauduttu maastoon ja käyty hengailemassa kauppakeskuksen edessä sekä eläintarvikekaupassa. Ensi viikolla jatketaan ja lähdetään käymään keskustassa katselemassa meininkiä. Voisimme myös alkaa tehdä jälkeä ensi viikolla, kun rytmi on nyt alkanut elämiseen ja olemiseen löytyä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Raimooooo

Täällä hää nyt sitten on, Raimo-poika. Viralliseksi nimeksi tuli Hevossaaren Caliber, mikä oli meidän oma ehdotus. Raimo on semmonen melko lunki tyyppi, jos nyt pennusta voi niin sanoa. Jos ei talossa mitään tapahdu, se laittaa itse maate. Sillai se vaikuttaa tasapainoseltakin, ettei tartte olla mikään adhd, vaan välillä voi vetää niitä puolukoitakin. Vaan kyllä sieltä matskua löytyy, sitä ei käy kieltäminen! 


Ihan hirviää ulkona ramppaamistahan tämä tahtoo olla. Päätin, että opetan suoriltaan sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä, joten olen joka raossa kuskannu tuota ulkona. Onneksi se nyt malttaa jo nukkuakin hyvän tovin, niin ei tarvi ihan joka välissä käyttää pissalla. Ekana päivänä Raimo ei nimittäin oikein osannu rauhottua nukkumaan. Ja ihmekään tuo, meillä kun tätä elämää on. Nyt se on hokannu oman paikan minun sängyn vierestä lattialta ja hakeutuu sinne itsekin tirsoille.


Eihän meidän ekat yhteiset päivät oo ollu ku nimen opettelua. Raimo on niin kiva nimi sanoa, kun siinä saa ärrää päräyttää! Tänään harjoteltiin vähän istumista. Kunhan vähän saadaan rytmistä kiinni, aion alkaa tarjoilla yhden ruuan jäljen yhteydessä, niin saadaan siihen alotettua pohjien teko.

Loppuun vielä kuva siitä, miten hirveän helppoa on kuvata pentua.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kokeenomainen treeni

Se oli meidän agenda eilisissä treeneissä, mikä suunniteltiin jo edellisellä treenikerralla. Ainut muutos, mikä tehtiin, oli se, että tehtiin harjoitus ilman paria. No, muahan jännitti, mikä oli hyvä, kun sillä sai kokeenomaista tuntua harjoitukseen.

Ilmottautumisessa Brimi edisti jo ihan sikana. Tein pikkupätkää seuraamista odotellessa, missä yritin muistutella paikasta, vaan eihän se hollannikkaan päässä pysy, kun kaikki pitäs päästä tekeen TÄYSII. No, siittä sitten J-kaavioon. Kyllä se messissä pysy, kontakti nyt tipahteli välillä, mutta tehtiin kaavio kuitenkin ja itsekin olin kartalla, vaikka en ole kaaviota tehnytkään sitten viime kesän. Henkilöryhmässä ois voinu kontakti pysyä paremmin, mutta ei me sitäkään olla tehty tälle kesää kuin pari hassua kertaa.

Jäävät tökki. Istuminen piti ottaa useamman kerran uudestaan, kun jäi seisomaan. Vasta kun perkeleen ärähin, meni käsky perille. Maahanmeno ok. Luoksetulo oli todella hieno! Brimi tuli vauhdilla ja ihan suoraa eteen. Tykkäsin.

Ampumista seuraamisen yhteydessä on tehty nyt ehkä viidellä kerralla. Brimi käänsi päänsä äänen suuntaan, mutta palas nopeasti seuraamiseen eikä enää välittänyt toisesta laukauksesta. Että kyllä se siittä.

No, sitten noudot. Nehän ny ei ihan putkeen menny, kun minä en osaa heittää. Tasamaanouto oli ihan ok, mutta estenoudot ei niinkään. Muutin jalkojen asentoa saadakseni heiton menemään pidemmälle, mikä provosoi Brimiä nousemaan perusasennosta. Lisäksi heitin ihan vinoon, joten palautuksissa koira kiersi esteen. Otin molemmat estenoudot uudestaan, minkä jälkeen ne toimi. Palautukset kutakuinki suoria. Ote kapulasta oli hyvinkin eläväinen ja aalta tullessa Brimi ei käytännössä edes pitänyt kapulasta kiinni, vaan roikutti sitä suupielessä, mistä nappasin sen itselleni. Kapula onkin ollut meidät kompastuskivi; mun häätyy alkaa harjotuttaa Brimille siihen liittyviä osa-alueita ihan tosissaan ja unohtaa hetkeksi itse noudot.

Eteenmeno onnistuisi yksinään, mutta ei yhdistettynä noutoihin - ainakaan kaikkiin kolmeen. Tässäkin meille siis treeninaihe talven ajalle, että saan ne ketjutettua.

Paikkamakuu otettiin lyhyenä ja ihan vaan treenataksemme ampumista sen yhteydessä. Brimi nousi varmaan kolmesti, meni kuiten makaamaan uudestaan käskystä. Vasta kun käännyin sitä kohti ja oikein painokkaasti käskin: "Nyt maahan!", se pysyi alhaalla.

Yhteenvetona sanoisin, että parempaa hallintaa, rutiinia ja vielä lissää reeniä. Kyllä siittä hyvä tullee!

tiistai 16. elokuuta 2016

Ei pysty, ei kykene

Kyllä me vaan vielä tarvitaan paljon enemmän treeniä, joten päätin siirtää ipo-tunnuksen tavoittelun ensi kesälle. Rutiinia koeliikkeisiin, väliin helppoja treenejä, joilla nostaa koiran itsetuntoa ja jolloin se saa rökittää maalimiestä oikein kunnolla. Niitä se kaipaa.

Jälkeä aion tehdä niin pitkään kuin kelit sallii. Siinäkin tarvitaan niin paljon harjoitusta sekä Brimi että minä. Vaikka hyvä on suunta, viimeisin jälki oli niin hieno esineilmaisuineen ja kaikkineen!

Tottis vaatii myös hinkkaamista. Kovastihan me ollaan urakoitu, mutta paljon on vielä tekemistä. Etenkin se tuottaa haastetta, että siihen jäävien, luoksetulon ja eteenmenon väliin pitäisi ujuttaa noudot. Tänään tehdään treeneissä kokeenomainen treeni. Vähän kyllä jännittää ja mietityttää, miten se sujuu. Otin nimittäin vähän sen tapaista viimeksi itsekseni treenatessani eikä eteenmeno onnistunut ollenkaan. Oli siinä noutojen aikana toki häiriötä, kun piti komentaa lapsia, että ehkä tuollainen sulava treeni tuottaa tulosta paremmin. Hyvä spekuloida etukäteen, illallahan sen näkee!

Juoksutkin Brimille on tulossa.

torstai 11. elokuuta 2016

Naksuttelua

Joskus tulee hinku opettaa Brimille kaiken maailman temppuja ja silloin kaivan naksuttimen naftaliinista. Nyt huomasin, ettei sillä ole Brimille paljoa merkitystä, naksautanko or nou, joten saan nakata vekottimen takaisin kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja.

Huomasin myös senkin, ettei Brimi ainakaan näin sisätiloissa kovinkaan aktiivisesti asioita tarjoa. Tarkoitus oli siis kokeilla opettaa sille takapään käyttöä. Siinähän se nätisti istui minun sivulla eikä liikkunut juuri mihinkään. Olen siis opettanut vahvan sivulle tulon :D Sain minä sen sitten viimein hetsaamalla pyöräyttämään jonninmoisen ympyrän. Voisin varmaan aloittaa alusta naksuttimen opettamisen vaikka pahvilaatikon avulla.

Reenaaminen on muuten valitettavan vähäiseksi jäänyt nyt viimeisten parin viikon aikana. Lapset ovat sairastelleet kukin vuorollaan eikä näin ollen mulla ole ollut saumoja kotoa lähteä. Tiistain ohjatussa tottiksessa käytiin toki ja suunniteltiin siellä, että tehdään Brimille ensi kerralla kokeenomainen treeni. Näkee vähän, missä mennään vai mennäänkö missään.

perjantai 5. elokuuta 2016

Vielä kaksi viikkoa!

Enhän minä jaksa tätä uutista pihdata enää pitemmälle :D Meille on tulossa uusi perheenjäsen, sellainen karvainen! Kyseessä on - tottakai - koiranpentu. Jatkan samalla linjalla eli lyhkäsissä hollanninpaimenkoirissa, mutta vaihdan sukupuolta ja tulossa on tällä kertaa uros. Pentu on Hevossaaren kennelin kasvatti, yhdistelmästä Havrevingens Koda x Just in Case of Flying Attacks. (tämä). Lajina meillä tulee olemaan pääasiassa suojelu.

Minunhan ei pitänyt pentua ottaa, ennenkuin Brimi eläköityy, vaan minkäs teet, kun kohtalo puuttuu peliin! Tämä yhdistelmä on nimittäin sellainen, että silloin kun Aada-emä tuotiin Suomeen, arvelin sen astutettavan Kodalla, jos kaikki menee putkeen. Silloin jo mietin ja haaveilin, että siinäpä olisi mielenkiintoinen yhdistelmä, mistä haluan pennun itselleni. Sitten kun minulle selvisi, että tämä yhdistelmä ollaan toteuttamassa, ei minun tarvinnut kauaa jahkata, soitanko kasvattajalle vai en!

Kyllähän minua jännittää! Ensimmäinen holskupentuni! Luulen, että minulla on suunnitelmat aika selvillä sen suhteen, mitä pennulta haluan ja mistä lähden liikkeelle sen kanssa. Ehkä. Voihan ne vielä lennossa muuttua :D Mutta näin päällisin puolin olen miettinyt asiat ja valmistautunut mielestäni paremmin kuin Brimiä hankkiessani. Ja onhan minun taitoni koiranohjaajana kehittyneet niistä ajoista huimasti! Aion noudattaa tässäkin työelämässä hyväksi havaitsemaani ohjenuoraa: Näytä siltä, kuin tietäisit, mitä olet tekemässä. Ollaan kuiten Brimin kanssa touhutessa saatu monesti noottia siitä, että koira ei ole varma siitä, mitä siltä haluan. Tätä yritän välttää pennun kanssa.

Ajankohta pennun otolle on minusta optimaalinen! On vielä kesä, joten sisäsiistiksi opettaminen on helppoa. Jälkihommiin saadaan helposti tehtyä pohjat ennen talvea ja samoin päästään metsään lenkille harjoittelemaan koordinaatiota, lähelläpysymistä ja mitä näitä nyt vielä on. Työttömyys ei ole kivaa, mutta se etu siinä on, että päästään hyvin alkuun monilla osa-alueilla, kun ei ole työt haittaamassa harrastustoimintaa.

Tarvikkeita minun ei pitänyt haalia, kun kotona on jo kaikkea. Mutta satuinpa eilen Canis&Catuksen sivuille ja siellä oli vaikka ja mitä tarjouksessa! Laitoin sitten tilaukseen nahkarätin ja -patukan ja tänään Hankkijalta ostautin pentupannan ja minipienen kapulan (<3) pitoharjoituksia varten. Remminkin olen hankkinut ja lussutuspallon. Nyt yritän vakuuttaa itselleni, että yhtään enempää ei tarvita. Pitää vaan nurkista ja kaapeista kaivella Brimin lelut esille, jotta ne on sitten hollilla pentua varten. Autonkin ehkä joudun nyt siistimään, jotta sinne mahtuisi lainaamani pentuhäkki.

Niin, onhan sillä pennulla jo nimikin: Rai(mo) <3

maanantai 1. elokuuta 2016

Ykkönen!

Kuusamoon asti sitä pitiki lähteä hakeen! Eihän se ollut mikään priima suoritus, mutta parhaamme teimme. Eikä nollattu tällä kertaa kuin yksi liike, joten noususuhdanne on koko ajan ollut ylöspäin! :D Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä toi oman vivahteensa kokeeseen. En kyllä enää muista järjestystä, mutta jotenkin nuin se meni.

Paikkis 10. Pientä levottomuutta, mutta tuomari oli hövelillä päällä.

Liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampikin. 10.

Ruutu onnistui, wuhuu! 10.

Luoksetulo. Luulin, että tulee jostain kumman syystä sivulle, mutta pyörähtikin mun selän taakse, jolloin annoin uuden käskyn, millä Brimi tuli suoraan eteen. 8.

Hyppy 10. Joku alkaa varmasti rokottaa Brimin nykymisestä ennen käskyä.

Nouto 10.

Kaukot 7. Ylimääräsiä käskyjä.

Seuraaminen parani loppua kohden, mutta silti se oli matkalaukkumallia. 8.

Liikkeestä seisominen nollautui kahden suullisen käskyn ja vielä vartaloavun takia.

Merkin kierto 10.

Kokonaisvaikutelma putosi 5:een kehänauhojen ulkopuolella piipahtamisen takia.

Pisteitä tuli yhteensä 259, millä saatiin I-tulos. Nytpä minä sitten taidan jättää tämän AVO-luokan kahlaamisen tähän, vaikka meinasinkin vielä yhdessä kokeessa käydä ennen Brimin jäämistä tauolle. Ja vaikka meillä oli TK2 tavoitteena. Ehtiihän sitä tosin vielä ensi kesänäkin AVOn kokeissa käydä, jos siltä tuntuu, mutta mehustelin jo kotimatkalla sillä, että pääsisin opettamaan VOIn liikkeitä. Vireessä meillä on myös tekemistä, että se kantaisi koko kokeen läpi. Brimille tulee sellainen lässähtäminen kehänauhojen vieressä, samanlainen kuin sillon, kun yritän ottaa siitä kameralla kuvaa.

Muutenkin olen tässä pohtinut Brimin tulevaisuutta. Uuden hihan tuominen puruihin mukaan on edelleen ongelma, Brimi tipahtelee turhan herkästi siitä. Jälkeä pääsen tekemään ensi viikosta lähtien säännöllisemmin, joten se nyt ei huoleta, kunhan vaan saa ruutiinia, niin hyvä tulee. Mietin kovasti sitä, kannattaako meidän mennä kokeeseen.

Entä mitä ensi kesänä? Alan todennäköisesti talvikaudella kouluttaa tokoa ja toivon pääseväni sen avulla ohjattuun pk-tottisryhmään. Brimin tuleva mammalomahan vähän häiritsee treenaamista, mutta toivon pääseväni ennen sitä siihen pisteeseen, että tauko tulisi vain tekemään hyvää. Nytpä minä sitten arvon, jatketaanko Brimin kanssa pk-hommissa vai sittenkin tokon parissa. Tokossahan minulla ei tavotteita ollut kuin TK2een asti, mutta kyllä minua vähän kiinnostaisi jatkaa ja kokeilla, miten pärjättäisiin VOI-luokassa. Ja EVL:ssä. Hui. Toisaalta taas toko on niin pilkunviilaamista, että onko minulla hermoja sinne, että olisiko se PK-puoli meidän heiniä. En todellakaan tiedä, mutta josko tämä talvi toisi selkeän vision tämän suhteen.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Olihan meillä mukavaa!

Ajeltiin lauantaiaamuna Oulaisiin suoraan peltojen ääreen. Alotettiin Brimin jäljellä. Tein siitä varmaan parinsadan askeleen pituisen, kahdella kulmalla ja kahdella esineellä. Jäljen vanhettua menin ajaan sen, ja oli kyllä niin hienoa, että kerralla kaikki ongelmat oli käsillä! Brimi oli ku paraskin sunnuntaijäljestäjä kuono ylhäällä. Ekasta esineestä mentiin heittämällä ohi, en edes itse sitä huomannut. toiselle esineelle jäätiin vatuloimaan. Kulmista meni yli, mutta onneksi ei hukannut jälkeä.

Epäilen suuresti, että Brimillä jäljestämisintoa karsi se, kun otin sille hallintaa ennen jäljellemenoa. Nimittäin kun toinen jälki tehtiin samalle päivälle, ilman hallintaa, hetsaten alussa, silkkaa suoraa jälkeä tiheään namitettuna, Brimi oli kuin eri koira! Se jäljesti just niin kuin parhaimmillaan, nenä alhaalla ja määrätietoisesti. Kouluttajakin siinä nauroi, että eihän me päästä kouluttamaan, kun ei niitä virheitä tullut enää.

Summa summarum. Olen itse hallinnalla latistanut Brimin jäljestysintoa. Vaikka sehän on selvää, ettei koirassa se vika ole. Mutta hyvä kun joku ulkopuolinen katsoi vierestä ja osasi antaa vinkit siihen, miten tilanne puretaan. Nyt jatketaan tämmöisellä motivoinnilla muutama jälki, kunnes taas otetaan kehiin kulmat ja esineet.

Tottistakin otettiin lauantai-illan päätteeksi. Brimiä heräteltiin käännösten teossa ja haettiin vähän jännitteen kautta nopeutta sivulletuloon. Ja kun mahdollista oli, niin otettiin estenoutoja vierailla esteillä. Vähänhän se vaati hakemista, mutta aivan hyvät suoritukset saatiin. Oli mukava kuulla toisen kouluttajan suusta, että hänestä Brimi on sen tyyppinen koira, jolle saisi tehtyä 100 pisteen tottiksen. Se vaan vaatiin pikkasen ohjaajan reeniä, että sellaseen yllettäisiin :D Kouluttajan mielestä Brimi on vaan vähän epävarma siitä, mitä mä siltä haluan. Eli minun pitää olla määrätietoisempi itsekin.

Sunnuntaina en ottanut enää tottista, mutta tehtiin samanlainen jälki kuin lauantaina oli se toinen jälki. Taas Brimi suoritti sen tosi hienosti! Ei nostellut pääätään. pienen kaarteenkin, minkä jälkeen tein, selvitti tosi hienosti. Tää päivä me huilitaan ihan ansaitusti!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Tulos!

Saatiin taas viime tipan peruutuspaikka eli ilmoitus koeaamuna, että paikka on vapaana, otatko. Enhän minä raaskinu kieltäytyäkään. Tuomarina oli Heli Kelhälä.

Paikalla istuminen 9. Vähän liikehti alussa, mutta kuumuus rauhoitti loppua kohden.

Seuraaminen 7. Poikitti taas vaihteeksi.

Liikkeestä istuminen  ja seisominen 0. Ei ollut yhtään kuulolla kummassakaan!

Luoksetulo 8. Ryömi...

Ruutu 0. Jäi puolittain ulos ruudusta. Mutta lähti sinne nätisti. Kiersi tosin tötsän eli meni sivusta ruutuun.

Nouto 8. Mälväsi. Muuten tuomari kehui noutoa, että oli tosi nätti.

Kaukot 10! Vau!

Estehyppy 10. Tää vaan on niin varma liike.

Merkin kierto 9. En kuullut/muista, mistä se yks piste putosi. Mutta kerrankin se onnistui! Merkki olikin tällä kertaa poispäin yleisöstä.

Kokonaisvaikutelma 9. Loppua kohden parani!

Yhteensä pisteitä 209, millä tienattiin 3-tulos (ja sijoitus 2/6 eli ei se koe ihan putkeen mennyt monella muullakaan :D )! Jee! Sehän meillä olikin tavoitteena, että saataisiin tulos - ihan sama mikä. Nyt nollautui vain kolme liikettä, joten ei muuta kuin reenaan niitä! Tänään minut pyydettiinkin mukaan tokotreeneihin, missä luulen saavani vinkkiä siihen, millaista kuuntelutreeniä meidän kannattaa tehdä. Siitähän se nuissakin liikkeissä kiikastaa lähinnä, ettei Brimi ole kuulolla silloin, kun pitäisi enkä minä tiedä, miten sitä kannattaisi reenata.

Seuraava (ja todennäköisesti viimeinen tokokoe tälle kesää) onkin sitten 31. päivä, kun lähdetään ihan vieraalle kentälle pyörimään.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Perutaanpa edellinen

Tänään kävin tekemässä pitkähkön jäljen. 250-300 askelta (miten mä aina meenki laskuissa sekasin?), kolme esinettä, neljä kulmaa. Häiriötekijänä nurmikentän reunalla räkyttävä pikkupiski ja sille karjuva isäntä. Yllättävän hyvin meni!

Nyt ei Brimillä ollut sellaista joojoomäniintiedän-meininkiä. Se on jäljestänyt vähän sinne suuntaan viime aikoina, mutta nyt oli häntä alhaalla ja se selvästi keskittyi. Välillä nosti päätään vilkuillen räkyttäjän suuntaan, mutta jatkoi kehotuksesta jäljestämistä. Esineissä ei mitään ongelmaa. Itselläni tuli jopa hyvä fiilis moisen katsomisesta! Kulmat tosin on sujuneet kyllä paremminkin. Mun täytyy varmaan alkaa merkkaamaan ne jotenkin itselleni, että voin niissä vähän jeesailla. Lisäksi Brimi tekee valeilmaisuja. Häätyypi miettiä, miten niiden kanssa sitten tekisi.

Puruissa tänään tuotettiin Brimille uusia kokemuksia kovan hihan muodossa. Tähän astihan se on purrut pehmeään hihaan, vaan nyt olisi upouusi ja näin ollen kova hiha käytössä. Siinä huomaa Brimin sinällään hentoisen puruotteen, kun se nyt vaan tipahteli hihasta, mitä se ei pehmeän kohdalla tehnyt. Luulen, että kunhan Brimi saa varmuutta ja tottuu, niin ongelma poistuu. Vähän se silti pisti huolettamaan.

Sivukuljetuksia reenattiin. Ne on jääneetkin vähemmälle ja sen kyllä huomasi. Tötöilin ja jäin miettimään monta kertaa, mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Sainkin siitä vähän rankkua, mutta tsemppasin toiselle kierrokselle! :D Ollaan haettu liikkeiden väliin vähän nostatusta haukuttamalla pantaa vasten, ja ihan sitä varten hommasin oikein kahvapannan! Ketjupanta on vähän skögö tuota hommaa ajatellen, mutta kahvapantaa vasten Brimi haukkuu oikeinkin pontevasti.

Kuva: Lotta Poikela

torstai 7. heinäkuuta 2016

Mietityttää

Kovasti mietityttää nuo jälkihommat, kun ne tuntuu laahaavan perässä. Tottista on helppo tehdä missä vaan, puruja otetaan 2-3 kertaa viikossa, mutta jälki, se tuntuu olevan niin ylipääsemätöntä, vaikka noin niinkuin muuten se on minulle oikeinkin mieluista puuhaa.

Hankalaa tuntuu olevan löytää sopivaa ruohoplänttiä, mille jäljen tehdä. Sitten pitää suunnitella, miten lapset saa viihtymään sen ajan, kun käyn polkemassa jäljen. Suunnittelemista vaatii myös se, missä vaiheessa haen Brimin vai otanko sen jo heti mukaan. Täytyy miettiä, mihin kohin laitan nameja vai laitanko ollenkaan. Miten palkkaan hyvästä esineilmaisusta. Selvästi huomaa, ettei minulla ole jälkihommiin vielä selkeää rutiinia ja kokemusta. Eikähän se oikeastaan muusta ole kiinni kuin omasta pääkopasta.

Viikon päästä suunnataan Brimin kanssa meidän uran ensimmäiselle jälkileirille Oulaisiin! Kouluttajana on Harri Hatunen. Yritän tässä nyt saada alle muutaman jäljen, jotta voisin paremmin eritellä meidän ongelmia ja vahvuuksia. Samalla yritän jäsennellä omia ajatuksiani jäljen suhteen, mitä haluan ja miten. Luulen kuitenkin, että meidän osalta peltojälkihommat loppuvat kokeeseen ja sen jälkeen siirrytään metsään. En kuitenkaan raaskisi heittää hyviä (?) pohjia hukkaan.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Purujuttuja

Tämä on jotenkin sellainen osa-alue, etten osaa sitä kunnolla pukea sanoiksi, mutta yritän nyt jotain sepostaa.

Brimillähän tahkotaan nyt kisaliikkeitä pari kertaa viikossa, että saataisiin niihin rutiinia ja varmuutta. Nämä on ne kaksi osa-aluetta, joita olen Brimin todennut tarvivan. Uusista asioista se menee hetkeksi epävarmaksi, mikä näkyy erityisesti puruotteessa, vaikka muuten näennäisesti toimii oikein. Toivon rutiinin kantavan itse kokeessa ja vaikka itse jännittäisin, koiralla olisi varma olo, kun on tutut puitteet ja liikkeet hanskattavana.

Joku viikko sitten meillä oli mahdollisuus hyödyntää vierasta maalimiestä. Ensimmäistä kertaa piilolle tullessa Brimi aloitti vartioinnin, hyppäsipä jopa vierasta vasten, mutta puru oli kehno. Toisella kertaa mies oli jo tuttu ja tämän myötä purukin paljon parempi. Tehtiin myös pakoa ja pitkää liikettä eikä nekään nyt mitään paskoja ollut, vaikkakin helpotettiin yhdessä tuumin molempia eikä ne olleet niin kuormittavia kuin itse kokeessa.

Viettiä Brimiin pitäisi saada vähän enemmän, tyyliin että sinne piilolle mennään eikä meinata! Tämä on ollut nyt viime treenien agendana ja tulee luultavastikin olemaan jatkossakin. Tarkoitus on myös käydä katsastamassa tuleva kisakenttä, että se tulisi Brimille tutuksi. Hienoa olisi myös saada itselleni kokemusta siihen, että siellä olisi kentän laidalla ihan outoa porukkaa, jotka vaan tuijottaisivat meitä. Ai, että siinä olisi kisatunnelmaa!

Muutenkin olen alkanut (maalimiehen vaatimuksesta) miettiä treenejä tarkemmin ja sitä, mitä haluan Brimiltä. Tämän myötä olen huomannut kehittyneeni kovastikin ja saaneeni itsevarmuutta. Tämänkin toivon kantavan meitä kokeessa :D Tekemisen meininkiä meiltä ei ainakaan puutu!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ei se auta, kuin yrittää!

Ei vaan anna sinni periksi jättää tuota tokoilua tähän. Pakkohan meidän on tulos saada, kun suuntakin on ollut vaan ylöspäin! Joten ilmoitin meidät pariin kokeeseen, joissa toisessa jäädään odottelemaan ilmottautumisajan päättymistä, minkä jälkeen järjestävä seura arpoo osallistumaan ja varasijalle pääsevät.

Suunnitelmaa olen tässä nyt kehitellyt tulevia kokeita ajatellen. Opetan merkin kierron uudelle käskylle, jonka toivon tuovan varmuutta ko. liikkeeseen eikä niin, että kierrä-käskyn kuullessaan hurtta alkaa pyöriä kentällä etsien piiloa... Ja merkin kiertoon vihjesana! Ruutuhan meillä alkoi jo sujua hyvin, kun kokeessa tähtäsi sinne suoraan. Nyt vaan se maahanmeno varmaksi siellä ruudussa ja pois kaiken maailman höpöttelyt. Äänenpainoon pitää myös kiinnittää huomiota, ettei se ole liian korkea, vaan just se matala maahan, millä ruukaan muutoinkin käskeä. Jääviä pitää myös hinkata, mutta niitä pitää nyt hinkata muutoinkin.

Täyskäännöksiä me ollaan nyt harjoiteltu, kun opin viimein fiksun tavan kävellä täyskäännökset ja kulmat ylipäätään. Raakasti olen kävellyt päälle, jos Brimi jää eteen haahuilemaan, niin pikkuhiljaa on alkanut mennä sillekin kaaliin, miten siinä pitää olla. Sitten olen vielä palkannut heti käännöksen jälkeen.

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! Jälkihommatkin alkoi sujua, kun tajusin Brimin osaavan sittenkin esineilmaisun suht hyvin. Sitä pitää vaan vähän hioa ja hoksautella, niin kyllähän se alkaa sujua. Ollaan nimittäin menossa epämääräiseksi ajaksi mummolaan, missä allekirjoittaneella ei muuta olekaan kuin aikaa, niin voidaan siellä ottaa tehokurssi jälkihommia. Taktiikkana on se, ettei ruokaa tule muualta kuin esineiltä. Luulis alkavan hollantilaisenkin päässä raksuttavan.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Tiistain tokoilut

Koe oli ja meni. Tavoitteenani oli rento koe, missä meillä molemmilla olisi kivaa tuloksesta välittämättä. Hirveesti me ei sitä varten reenattu, mitä nyt silloin tällöin otettiin ruutua.

Tuomarina oli Piritta Pärssinen.

Paikalla istuminen 7 pistettä. Nosteli persettä ja oli levoton.

Seuraaminen 8 pistettä. Vähänhän se kulki banaanina mun vieressä, mutta tehtiin minusta nätit käännökset, sillä olen viimein oppinut käveleen kulmat oikein!

Seisominen. Teki tosi nätin istumisen. 0 pistettä.

Luoksetulo 9,5 pistettä. Tosi hyvä! Aavistuksen jäi vinoon edessä.

Istuminen. Jäi tosi nätisti seisomaan. 0 pistettä.

Ruutu ja maahanmeno. Meni niin suoraan ruutuun ettei ikkään, mutta kun käskin maahan, juoksi takas mun luo... 0 pistettä.

Noutaminen 8,5 pistettä. Jonnin verran jäi vinoon palautuksessa ja kolisteli kapulaa hampaissaan. Paluuvauhti vois olla edelleenki nopeampi.

Kauko-ohjaus. Oli hyvin kuulolla, liikkui eteenpäin jonnin verran. 8.5 pistettä.

Estehyppy 10 pistettä.

Merkin kierto. Pitäisi ehkä opettaa tähän liikkeeseen joku toinen käsky kuin se, millä kierrätän piiloja :D 0 pistettä.

Kokonaisvaikutus 7,5 pistettä. Ei ollut kunnolla hallinnassa liikkeiden välillä (tästä ei voi syyttää kuin itseäni, sillä annan Brimin monesti rallatella liikkeen lopuksi). Tuomari kuiten kehui koiran motivaatiota tehdä töitä ja vielä kisakirjoja jakaessakin mainitsi siitä innokkuudesta.

Yhteensä 178 pistettä. Luulen, että meidän tokoilut on tälle kesää tässä. Nyt keskitytään pk-tottikseen!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mitäs sitä

Satuin saamaan käsiini viimeisimmän SPKL:n lehden ja siellä oli Outi Hermiön jälkikurssilta artikkeli. Sattui kyllä niin hyvää paikkaan se juttu, sillä se auttoi vähän hahmottamaan meidän jälkihommia. Nyt pitäisi saada esineilmaisu varmaksi ja yhdistettyä jälkeen. Brimillä kun motivatsuunia riittää jäljestämiseen, mutta esineilmaisu kusee.

Viime viikon pk-tottiksessa otettiin Brimin kanssa esteitä. Siellä lenteli tavarat ja ärräpäät, mutta kyllä siittä vielä hyvä tulee. Noutoon alettiin hakea vauhtia, sillä Brimistä sitä  löytyy, kun vaan osaan oikeasta napista painaa. Myös jääviin ollaan haettu reippautta.

Seuraamistahan me ollaan hinkattu sitten omalla ajalla. Kyllä siinä alkaa olla hyvää draivia ja Brimi näyttää vietikkäältä! Olen oikein tyytyväinen kehitykseen. Esa Tapion tottiskoulutus olisi ollut taas juhannusviikolla, mutta tällä kertaa me ei sinne mennä. Koen, ettei meillä ole varsinaista ongelmakohtaa, mihin pitäisi puuttua. Varsinkaan kun seuraamiseen saatiin jo ohjeet ja ne näyttää purevan.

Eilen muuten FB tarjoili minulle muistona Sannan ilmoituksen kotia etsivästä Brimistä. Siitä on kolme vuotta aikaa, kun meidän yhteinen taival raitapaidan kanssa alkoi. Huikeaa on ollut, ja olen oppinut niin paljon! Ei ehkä ollut helpoin taival ottaa lähes vuoden ikäinen holsku, mutta on se ollut sen arvoista. Välillä olen hakannut lujaa päätä seinään, vaan on meillä niitä huimia onnistumisen kokemuksiakin ollut! Brimi on koira, jonka kanssa voin mennä ihan minne vaan mun mieli halajaa. Se on hieno piirre koirassa se <3

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ei paljon kerrottavaa

Eilen aamulla tuli viesti, missä kyseltiin innokkuutta osallistua illalla olevaan tokokokeeseen. Minähän innokkaana toki tartuin tilaisuuteen! Noh, eipä siitä paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Brimi toimi kentän ulkopuolella tosi nätisti, mutta kehässä taas kaikkea muuta. Eikä mua edes jännittänyt, että se ois aiheuttanut moisen tilanteen!

Paikkamakuussa oli lähdössä mukaan koiria jätettäessä. Uudella käskyllä jätin sen paikalleen, vaan kun käännyin koiraan päin, se hiippaili tulemaan mua kohti. 0 pistettä.

Seuraaminen. Ihan jees, täyskäännöksessä jätätti. 7 pistettä.

Ruutu. 0 pistettä. Lähti ensin liikkuria kohti, sitten suuntasi oikeaan suuntaan, vaan kiersi etutötsän ja tuli takas.

Kaukot. Yllättävän hyvä. 8 pistettä.

Nouto. Teki jonku ihmeen kunniakierroksen kapulan kanssa sitä palauttaessaan. 5 pistettä.

Jäävät. Molemmat nolla pistettä. Tuli perässä! En ymmärrä.

Estehyppy. Meidän taattu 10 pisteen liike. 0 pistettä. Tuli perässä.

Luoksetulo. Reipas vauhti. Vino loppuasento. Muistaakseni 7 tai 8 pistettä.

Merkin kierto. Kiersi se - nimittäin esteen MINUN SELÄN TAKANA. Lähetyssuunta oli sinne suuntaan, missä oli yleisö. Vähän jo mietin, jätänkö kesken, kun arvasin, ettei liike onnistu moisen häiriön takia. Sinne se juoksi yleisöä kohti, kun karjaisin takaisin ja yritin lähettää uudestaan. Kiersihän se sitten, mutta ei nyt ehkä sitä objektia, mikä piti.

Kokonaisvaikutelma kaikesta huolimatta 8!

Nytpä sitten miettimään, missä vika.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kiire

Katselin just meidän kalenteria tälle kesää ja on kyllä niin lyhyt verrattuna viime kesään! Viime kesänä puserrettiinkin monta tulosta ja testiä läpi niin, että syksyllä iski totaalinen kisaväsymys. Jospa se ei tänä vuonna äitiyisi niin pahaksi, kun kokeitakin on maltillisemmin. Tosin pari tokokoetta minun tekisi vielä mieli lisätä, kun jos sittenkin yrittäisi sitä TK2sta...

Meillä alkoi viime viikolla ohjatut pk-tottistreenit. Vetäjällä on ajatuksia ja näkemyksiä ja mikä parasta, ryhmään pääsyn myötä saatiin vapaaseen käyttöön pk-kenttä. Harmillisesti tämä viikko on ollut tosi kiireinen enkä ole treenaamaan ehtinyt oikeastaan ollenkaan. Treenaamisen aiheita kyllä olisi, kun todettiin, että maahanmenoon pitää saada vauhtia. Niin, ja sitä iän ikuista seuraamista ei passaa unohtaa.

Pk-kenttää hyödynnettiin viime viikolla kerran. Käytiin vähän esteitä tapailemassa ja tekemässä eteenmeno ilman minkäänlaisia vihjeitä. Kummastakaan ei tullu juuri mitään, mutta kyllä me vielä ne haltuun otetaan! Alettiin harjoitella kentälle tuloa, jotta saadaan Brimille hyvää rutiinia siihen. Samaa aion hyödyntää tokokokeissa, kun siellä meidän sisääntulot on vähän niin ja näin.

Kiireiden takia jälkihommatkin ovat olleet vähäisiä. Olen päässäni pyöritellyt sitä, miten alkaisin esineilmaisua vahvistaa - käytänkö ruokaa, lelua vai mitä palkkana. Ruokaa en haluaisi jäljelle sen kummemmin sotkea, palkkana siis, sillä se aiheuttaa hollantilaisessa reilua keulimista, muttamutta. Ideoita vastaanotetaan!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kyllä mulla ihan hyvä fiilis on

Olin tänään melko sippi töiden jälkeen, mutta virkostuin sopivasti Pikku Kakkosen aikana, että jaksoin lähteä kaverin kanssa tokoilemaan kotikentälle. Kannatti!

Kaverin koira kisaa EVL:ssa, joten paikkikset ei oo ihan samat, vaan eipä se meitä haitannu. Tehtiin ihan suvereenisti Brimin kanssa saman kaavan mukaan kuin hekin! Oli hyvä ja virkistävä erikoisuus normipaikkiksiin, mitä me yleensä harrastetaan. Brimi oli mukavan rento paikkaistumisessa, siitä kehuin sitä kovasti.

Me ollaan nyt hinkattu ruutua, mikä oli taas agendana meillä. Syy hinkkaamiseen on se, että Brimi on välillä niin kuutamolla, kun sen ekan kerran liikkeelle lähetän. Tekee merkin kiertoa ruudun sijaan. No, nyt sain Brimille menemään sen pieneen sievään päähän, että "Missä ruutu" ei ole kehoitus lähteä liikkeelle, vaan silloin tsekataan ruudun sijainti ja pam! Sinne meni suoraan! Ihan huippua! Toivottavasti pystyn (ja eritoten osaan) tätä hyödyntämään kokeissakin.

Loppuun otettiin sitten putkeen ilman palkkaa ruutu, nouto, luoksetulo sekä merkin kierto. Palkkahan se siellä Brimin pienessä päässä pyöri, mutta saatiin me ihan hyvää settiä aikaseksi. Noudossa ja luoksetulossa loppuasennot oli vinoja, mutta tempo molemmissa aivan hyvä, niin en alkanu ees hirveesti nillittää. Saatiin videollekin näitä meidän suorituksia!




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vaikea jälki

Pakko tehdä toinen postaus tälle päivää, että saan nämä asiat muistiin.

Jos ensimmäinen jälki oli helppo, niin toinen ei sitä ollut. Pituutta oli heti kerralla sen reilu 200 askelta ja ois ollut pitempikin, ellen olis mennyt sekasin askelten laskennassa. Nameja oli äärimmäisen vähän. Vastatuuli

No, tiitterästihän Brimi lähti liikkeelle. Ei se edes ihmetelly, miksi nameja oli niin vähän, vaan paarusti meneen. Kulmathan tuo on tehny äärimmäisen hienosti heti alusta asti, mutta nyt siinä tapahtui jotain mystistä ja Brimi hukkas jäljen. Ei siinä mitään, minä varroin ja koira etsi. Sieltä se sitten jälkikin löytyi! Toinen kulma taas meni aivan mainiosti. Jäljelle sattui kaksi pienen pientä ojaakin, mutta ei nekään meitä hidastanu.

Tarkkailin Brimin tyyliä jäljestää ja kyllä siinä sittenkin jotain seilaamisen tapaista on, vaikka eka jälki menikin oikean jalan jälkiä seuratessa. Hirveän syvällä ei nenä ole, mutta lieneekö siinä syynsä vastatuulella? Esineiden ilmaisu voisi tapahtua nopeampaa. Niitä olikin ensimmäisen kerran kaksi jäljellä! Vähän jännitin, tajuaako Brimi jatkaa jäljestämistä ensimmäisen jäljen jälkeen. Onneksi tajusi.


Kyllä se vaan näin on!

Minä yritän elää elämään niin, ettei jäisi varaa jossitteluille. Tämän ajattelutavan myötä päätin, että aletaan treenata Brimille IPOn kisaliikkeitä ja mennään kauden päätteeksi kokeeseen. Josko siellä tuloksen saisi tehtyä.

Varsinainen suojelukoirahan Brimi ei ole, mutta kyllä siinä tavaraa silti on, kun osaa oikeasta napista painaa. Se on luonteeltaan kuitenkin sen verran taipuisa, ettei se ihan täysillä kehtaa maalimiestä haastaa. Vaan puree se kuitenkin hihaan ja hanskaa hommat teknisesti.

Eilen olikin eräänlainen riemuvoitto, kun paon yhteydessä Brimi hitsas kiinni hihaan! Sillä on ollut taipumusta irrottaa herkästi hihasti, vaan nyt vaikka karjuin perseestä asti "irti", se ei irrottanut. Monihan ois varmaan epätoivoissaan, mutta minulle tuo on merkki siitä, että kehitystä on tapahtunut.

Että kyllä tämä tästä ja katellaan sitten syksyllä, miten käy!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Jälkikauden korkkaus ja pikkasen tokoilua

Huolimatta ongelmista auton kanssa (vaihteeksi jollakin jäänyt ovi raolleen...) päätin lähteä tekemään jälkeä läheiselle meluvallille. Pitäähän se nyt saada jälkikausi korkattua tälle kautta! En tehnyt pitkää, mutta kikkailin sitten muuten ja tein jäljen salaman muotoon. Tein myös ihan lyhyenlännän jäljen, minkä tarkoitus oli muistutella Brimille, mitä esineen kohdalla tuli tehdä. Jälki vanheni ehken sen 20 minuuttia siinä välin, kun vein toisen koiran takas kotiin ja hain Brimin tilalle.

Muistuttelujälki toimi toivotulla tavalla ja Brimiä ei tarvinnut hoksautella esineellä, vaan se löi ihan itsenäisesti maahan. Sen jälkeen siirryttiin varsinaiselle jäljelle. Viime kesänähän mulla oli tapana ruokkia Brimiä ennen jäljelle menoa hidastaakseni vähän vauhtia. Nyt jätin sen ihan tietoisesti tekemättä, kun halusin nähdä, miten se toimii tyhjällä mahalla.

Vauhtia olikin sitten yllättävän vähän! En ohjaillut ollenkaan liinasta, vaan jättäydyin tahalteen taaemmas. Huomasin, että Brimi jäljesti lähinnä vain toisen puolen askeliani eli kaiketi mun pitäisi nyt alkaa pidentää askelväliä? Kulmat meni loistavasti! Brimi on niiden suhteen aika mestari, sillä ne se on ratkonut alusta asti itsenäisesti ja oikein.

Jälki päättyi esineeseen. Brimi hivenen hitaasti tajusi sen ja pisti maahan. Nousi sitten samantien ylös, kun aloin kaivaa taskusta nakkia. Rauhallisesti ohjasin sen uudestaan esineelle ja sain pysymään maassa. Katellaanpa, mitä jatko tuo tullessaan.

Eilen oli siis jälkihommat ja tänään lähdin lähikentälle kaverin kanssa tokoilemaan. Päätin, että yhtään en ota seuraamista (muuta kuin eteenmenon yhteydessä)! Sen sijaan virittelin kentälle ruudun ja hyppyesteen. Eteenmenolelu vietiin Brimin kanssa yhdessä. Olisi varmaan pitänyt vähän hetsata sillä, että se olisi paremmin jäänyt Brimille mieleen. No, muistetaanpa tämä ensi kerralla.

Totesin siinä ruutua aloitellessa, että mun pitää siihen alkaa joku vihjesana ottaa. Tai sitten Brimi oli muuten vain kuutamolla, kun ruutu olikin ihan ensimmäisenä liikkeenä. Tätäkin tosin helpottaisi se vihjesana. Tai sitten kaveri koirinensa aiheutti sen verrran häiriötä taustalle. No, eniveis se haahuili ensin vähän sinne sun tänne eikä yhtään edes yrittänyt suorittaa ruutua oikein. Käskin sen sitten maahan ja kävin näyttämässä kosketusalustan. Sen jälkeen liikekin sujui jo heti paremmin! Brimi tähtää nätisti ruudun takalaitaan, missä kosketusalustakin, joten liike on menossa oikeaan suuntaan. Se myös osaa liikkeen, vaikka minä itse seisoisin syrjemmässä. Nyt vaan hiomaan sitä, että se oppisi tietämään, mitä pitää tehdä jo ennen liikettä.

Sen jälkeen otin noutoa. Ajatuksenani on alkaa pikkuhiljaa ketjuttaa liikkeitä eteenmenoa ajatellen. Tasamaanouto toimii kivasti. Brimi vaan harmikseni mälvää kapulaa ja on jokseenkin levoton puruote muutenkin. Pitää kokeilla, mitä se tekee, jos mulla on leuan alla lelu odottamassa, että fokusoisko se sitten siihen.

Hyppynoutoa ei olla ennen kokeiltukaan, Sen idean Brimi hiffas helposti! Kapula sekä haetaan että tuodaan esteen yli. Siinä ei mitään ongelmaa. Loppuasentokin oli oikea. Tähän varmasti vaikutti se, kun viime kesä hinkattiin estettä vanhojen tokosääntöjen mukaisesti edestakaisin, niin Brimille on sitten luontevaa edestakaisin hyppiminen.

Eteenmeno olis voinut olla parempi. Brimi ei nähnyt lelua, joten se alkoi kierrellä ja kaarrella. Mun ois pitäny puhaltaa peli poikki, mutta jäin vaan daijuna tuijottamaan. Viimein käskin Brimin luo, lähetin eteen uudestaan ja sitten käskin maahan. Siitä sitten palkkasin mulla olleella pallolla. Otin liikkeen uudestaan niin, että jätin lelun huomaamatta paikalleen. Nythän se sitten eteenmenokin onnistui. Ehkä hajuvana ei ekalla kerralla ulottunut tarpeeksi pitkälle, niin Brimi ei sitä lelua sillä huomannut. Tai jotain.

Ps. Ilmotin meidät Esa Tapion tottiskoulutukseen. Toivottavasti mahdutaan!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Ehkä sittenkin

Vakavasti koiraurheiluun ja eritoten suojeluun suhtautuvat kanssakoirailijat: pistäkää nyt silmät kiinni, sillä me höntsäiltiin eilen suojelun tiimoilta ihan urakalla.

Brimin kotiintulon jälkeen on ollut mielessä monta kertaa, että pitäisi varsin puruissa sen kanssa käydä kokeilemassa, onko äitiys ja pitkä tauko tuonut mitään positiivista vaikutusta tullessaan. No, eilen siihen tuli tilaisuus! Brimi nyt ainakin oli ihan tohkeissaan, kun tunnisti paikan, missä puruja ollaan käyty ennenkin tekemässä.

Tovi siinä oli vartomista, kun varsinaiset treenattavat koirat otettiin ensin. Tottistelin Brimin kanssa odotellessa tahalteen näköetäisyydellä, 20-30 metrin päässä treenattavasta koirasta. Se oli vasta-alkaja, joten haukutusta ei paljoa tehty eikä näin ollen Brimille ollut äänen puolesta häiriötä, mutta olihan se jo itsessään häiriötä, kun se tiesi, mitä muualla tapahtuu. Hyvinhän tuo plikka silti toimi! Toki edisti ihan huolella, kun vietit oli korkealla.

No, sitten oli meidän vuoro. Muista treeneistä innostuneena päätin, että päästän Brimin piilolle haukkumaan ja tehdään piilolta poisotto. Eihän sitä montaa kertaa ole piilolla haukutettu edes saati sitten otettu sieltä pois, mutta kerrankos sitä! Maalimies sitten innostui ja sovittiin, että tehdään pienoiskoossa koko c-osuus! Toin Brimin kentälle vapaasti antaen sen vetää ja sitten otin hallintaan. Kai mullakin on jotain itsevarmuuden kehittymistä tapahtunut tauon aikana, sillä Brimin hallintaan saaminen tapahtui aika helposti.

Vähän tais Brimillä olla hakemista siinä, mitä siellä piilolla tehtiinkään - purraanko vai vartioidaanko - siihen malliin se siellä kähisi. Vaan löytyihän se haukku, kun vähän potki (sanonta, toim.huom.)! Piiloltahan sitä ei tietenkään meinannut pois saada, kun ei sitä ole ennen tehty, vaan viimein onnistui. Palkkasin päästämällä takas haukkumaan, missä se otti mukavan pompun etujaloilla maalimiestä vasten niin, että maalimies joutui hivenen hakemaan tasapainoa.

Sittenhän me kokeiltiin pakoa. Tätäkään ei olla taidettu ennen tehdä muuten, kuin jotain sinnepäin. Siirrätin näppärästi maalimiehen ja pistin Brimin maahan. Siinähän se tuijotteli mua, kun odotti lupaa päästä maalimiehelle, vaan kun vähän vilkaisi maalimiestä, saatiin pako aikaiseksi. Hyvinhän se siinä hihassa roikkui, vaikka pampulla kuormitettiin! Siinä samalla päätettiin sitten tehdä Brimille hiljainen jälkivartiointi, kun haukkuminen ei oikein onnistunut.

Ei siinä mitään, koira kantamaan hiha autoon ja toisella kierroksella sama uudestaan plus pitkä liike himpun verran lyhyemmältä matkalta. Brimi reagoi toivotulla tavalla maalimiehen karjahteluihin ja kun perse pysyi kentässä, sain käskyttää käymään kiinni. Sinne se kirmasi iloisesti ja iski hihaan kiinni. Eikun kantamaan ja hirviät kehut päälle!

Kaikenkaikkiaan Brimi on tullut vähän totisemmaksi äitiyden myötä. Puruote oli yllättävän monella kertaa täysi ja vaikka hihassa roikkui vajaalla, se ei päästänyt irti. Eikä väistänyt maalimiestä! Itselläni oli aivan mielettömän kivaa ja voinen jopa väittää olleeni onnellinen tuon treenikerran aikana :D Saattaa olla, että pk-jäljen sijaan me keskitytään tänä kesänä edelleenkin peltojälkeen, mutta katellaanpa. Suojelu vaan on niin mun laji!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mikä siinä istumisessa on niin vaikeaa?

Ei me ny kyllä olla edes treenaamaan päästy, kun koko lapsikatraani on ollut sairaana ja aika on mennyt heitä hoivatessa. Mutta päästiin me ennen sairasputkea treenaan, ja sieltä sain päänvaivaa, kun liikkeestä istuminen ei vaan suju!

Mulla on jäävissä käskyille eri äänenpainot; istumisessa se on korkealta kiekaistu istu! Ei pitäisi siis sekoittaa seiso-käskyyn, joka on aika neutraalilla äänensävyllä sanottu. Mutta kun sekoittaa silti. Koitin käskyä antaessani pikkasen räppästä hihnanpäällä takamuksen päälle, vaan sitten löi maate. Noh, kenties me nyt hetkeksi jätämme yhdistämättä istumista seuraamiseen ja vaan tahkoamme pelkkää käskyä, että josko se menisi kaaliin.

Muuten mulla on hyvä fiilis tuosta Brimistä. Se ei tosiaankaan ole unohtanut juttuja pitkällä tauolla ja on edelleen yhtä toiminnanhaluinen kuin ennenkin. Näitä AVOn juttuja, mitä reenattiin viime kesä ja syksy, tarvii  vaan vahvistaa, ja luulen meidän olevan seuraavaan kokeeseen toukokuun lopussa aivan valmiita. Ainut, mitä tarvii miettiä, on se, että mennäkö kahteen kokeeseen niin peräkkäin. Sitäkin olen miettinyt, että alkaisinko tutustua VOIn sääntöihin, vaikka mulla tavoitteena on ollut vain TK2. Kai se niin on, että nälkä kasvaa syödessä.

Jännä muuten, miten minusta on löytynyt tälläista kilpailuviettiä! En ole ollut koskaan mitenkään innokas osallistumaan mihinkään kokeisiin, testeihin tms, kun eivät ne ole minua kiinnostaneet. Vaan kun aloitin koiraharrastukseni, kokeisiin meno on ollut jotenkin itsestäänselvää. Se on jollain tapaa hyvin tyydyttävää.

Ps. Brimin pennun, Muusan, kuulumisia voi lukea täältä! Siinä vasta mainio pentu!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Muistuttelua

Lähikenttä alkaa olla ihan sula, joten pikatottiksia varten ei tartte käytännössä ku astua ulos ja alkaa hommiin. Tästäpä syystä siellä on tullut piipahdeltua harvase päivä tällä viikolla, kuten eilen.

Väsäsin pystyyn ruudun testatakseni, mille mallin se jäi viime syksynä. Pistin kosketusalustan muistutukseksi ja tosi hienosti Brimi sinne hakeutui. Vauhtiakin oli oikein mukavasti. Tätä tehtiin eri etäisyyksiltä ja siten, että lähetin sen ruutuun olemalla itse eri paikassa.

Noutoakin tehtiin. Ajatuksenani oli rauhoittaa sitä vaihetta, kun heitän kapulan, jolloin Brimi on monesti jo viis senttiä ilmassa menossa. Heitin kapulan ja syötin nakkia. Sitten vasta kun näytti vähän unohtaneen kapulan, lähetin hakeen, Vauhtiahan sais olla enemmän, mutta nätti palautus kuitenkin ja palautusasento lähestulkoon suora!

Lopuksi muisteltiin, miten se kierto tehtiin. Brimi meinasi alkaa temppuilemaan ja tekemään samaa kuin kokeessa eli kun ei palkkaa herunutkaan suoriltaan kierrosta, yritti lähteä uusintakierrokselle. Ärjäsin sen siitä sivulle ja tehtiin visusti useampi kierto sivulle tulon kera. Ihan jees.

Niin joo, paikkaistumistakin tehtiin, kun treenikaveri teutaroi 11-kuukauden ikäisen belginsä kanssa. Vähän oli elämistä, mutta pysyi kuiten aloillaan, vaikka liikkuva häiriö oli selvästi häiriöksi.

Seuraavaan treeniin voisin ottaa asiakseen keskittyä täyskäännöksiin. Brimi nimittäin jätätti niissä pahasti ja monestihan me kokeessa ollaan tehty saksalaisia, vaikka muutoin käännökset tehdään niillä sijoin.


torstai 7. huhtikuuta 2016

Asian ytimessä

Sieltä se roikkutissi saapui kotiin! Olipa vaan pyöräyttäny melko mainion pentusen maailmaan! Sitä kävin palluuttamassa, nuuskuttamassa ja keräämässä kuumetta <3

Vaan mehän vääntäydyimme samointein reenikentälle. Kyllä se työmotivaatio siellä edelleen on, ei ees tarttenu kaivella. Hyvin muisti, miten seurataan ja milloin saa iskeä hampaansa patukkaan. Voisin jopa väittää, että seuraamispaikka on parantunut! Ei kiilaa eteen ja jos kiilaa, murahduksella korjaa paikkaa taaksepäin. Mun pitää vaan olla skarpimpi palkkauksen kanssa - tämä noottina itselleni! Ääntä kyllä käytän ja hyvä-sanalla merkkaan oikeaa paikkaa.



Jääviäkin otettiin pikkasen ja tooooosi hienosti muisti! Luoksetulo vois olla nopeampi, mutta tulee kuiten reippaasti. Edessä paikka on suora, mikä oli niin hieno huomata! Tiiviimpi se vois olla, mutta se on vain hienosäädöstä kiinni. Harjoiteltiin tässä samalla palkattomuutta: jätin näyttävästi pallon kentän laidalle, vaan liikkeiden välillä vaan rapsuttelin ja kehuin kovasti. Lopuksi kirmattiin iloisesti yhdessä pallon luo ja pidettiin hauskaa.

Ei siis yhtään pöllömmin alkanut tämä meidän tokoilu näinkin pitkän tauon jälkeen!

perjantai 26. helmikuuta 2016

Vieraissa

Tänään kaivelin treeniliivin kaapin perukoilta ja nykäsin sen päälleni. Tokoiluseurana mulla oli 5-vuotias sakemanninarttu, semmonen melko vietikäs tapaus. Koulutettuhan se jo on pk-puolelle, että ei minun siltä kantilta tarvii sen kanssa tehdä mitään. Varsin sitten lähdettiin tokoilemaan, näin niinkus mielen virikkeenä sekä minulle että hunsselle.

Olihan se sinällään jännää toisen koiraa pyörittää! Tiesin, että se osaa, mutta en tiennyt, millä tavalla. Olen tätä sakemannia pitänyt vähän laiskanpulskeana Brimiin verrattuna tähän asti, vaan kun vietti nousi, alkoi löytyä sieltäkin säpäkkyyttä liikkeisiin. Tämä narttu on hivenen iso verrattuna normisakemanninarttuun (säkä 64cm), joten kokoeronkin takia se tuntui ihan eriltä holskuun verrattuna.

Minähän olen seuraavan koirani rotua arponut, että jatkanko holskuissa vai mitenkä. Saksanpaimenkoiraa olen välillä pohtinut sen varman puruotteen takia. Säpäkkyyttä näyttäisi löytyvän - ainakin tästä tapauksesta - ja moottori käynnistyttyään puksuttaa ja puksuttaa. Mutta tuskin minulle sakemannia tulee, sillä niiden terveys arvelluttaa minua ihan liikaa.

Ajattelin minä kuiten, että josko saisin tuon sakemannin kanssa käytyä TK1 tekemässä ihan vaan huvikseen! Toisekseen täytyyhän minun joskus harjoitella sitä, miltä tuntuu treenata kahta koiraa, sillä koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ainokainen sekä mietteitä treeneistä

15.2. Brimille syntyi liki 500g painoinen narttupentu, joka valitettavasti jäi ainoaksi. Synnytys oli kuitenkin luonnollinen, pentu terve ja Brimi hienoakin hienompi äitikoira <3

Tässä joutemmuuttani palauttelen muistiini tokon sääntöjä, ja ai että, mikä polte se tuolla rinnassa onkaan! Tekisi mieli treenaamaan ja kokeisiin! Lisää AVO-luokkaa! Vähän katselin tulevia tokokokeita, mutta harmikseni huomasin, ettei muut ole niin ajoissa kuin minä niiden suhteen :D Yhden kokeen kuitenkin saatan jo lisätä ensi kesän suunnitelmalistalle.

Olen tässä sitä seuraamista miettinyt ja jonninmoisia suunnitelmia tehnyt sen suhteen, mitä sille voisi tehdä. Minun pitää olla vaativampi ja tarkempi palkkaamisessa sekä miettiä, kummalla palkata - ruualla vai lelulla. Luulen tehneeni siinä pienen mokan, että olen tahkonnut viettiä seuraamiseen tekniikan jäädessä vajaaksi.  Saas nähdä, saanko aikaiseksi mitään.  Paikkista myös pitää tehdä levollisemmaksi, sillä tällä hetkellä se tahtoo olla rauhatonta, vaikkakin Brimi hyvin paikallaan pysyy.

Jännittävää on myös nähdä, miten pennun saanti Brimiin vaikuttaa. Tasoittaako se luonteen, tuoko varmuutta liikkeisiin. Millaiseksi meidän suhde muotoutuu?

Ps. Tällä blogilla ilmeisesti on lukijoitakin. Liekkö sitten aiheet sellaisia, ettei niihin ole mitään kommentoitavaa vai mitenkä, mutta mieluusti kuulisin muidenkin mielipiteitä mietteisiini tai treeneihin. Tämä yksinpuhuminen on vähän puuduttavaa ;)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Hollanninpaimenkoira, valitsen sinut!

Minä olen aina potenut kroonista koirakuumetta. Vanhemmillani oli pari koirakirjaa, jotka osasin likimain ulkoa sekä etu- että takaperin. Toki podin esiteini-iässä myös hevoskärpäsen pureman, mutta sen jälkeen en ole hevosen selkään noussut kuin yhdellä kädellä laskettavan määrän. Koirakuume puolestaan tuli jäädäkseen.

Onneksi kuitenkin järki kulki kutakuinkin matkassa ja huolimatta parista haparoivasta yhteydenotosta pennunmyyjiin, en tullut koiraa hankkineeksi. Silloiseen elämäntilanteeseen ei olisi koira edes sopinut eikä taito olisi riittänyt pennun kouluttamiseen. Rotukin oli suht hakusessa siihen aikaan.

Vuosien ajan elämä kuljetti, kunnes meille saapui Laku-labbis. Selvää oli, että Lakun kanssa lähdetään paikallisen kennelkerhon järjestämään arkitottikseen. Siellä me kuuhkelehdimme ja opettelin kovasti koiranohjaamista. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja saatiinkin sitten ylennys omatoimisesti treenaavien porukkaan, koska sen vetäjät näkivät meissä potentiaalia.

Laku oli hyvä opettaja hermojen kasassa pitämiseen. Se oli avoin, sosiaalinen ja niin uros, niin uros. Nenä viisti maata, kun hyvä haju sattui kohdalle ja korvat katosivat sen siliän tien. Kyllä se tottelikin; agility oli ihan meidän ykköslaji! Siellä Laku keskittyi todella mahtavasti. Kisoihin ei harmi vain ennätetty koskaan.

Vaan sittenpä se alkoi se koirakuume taas nostella karvaista päätään. Oli koira, mutta halusin ihan Oman Koiran. Selvää oli, että palveluskoiran ottaisin, mutta minkä niistä - kas, siinä pulma. Tulipahan siinä vietettyä monta iltaa netissä Palveluskoiraliiton pk-oikeuden omaavien rotujen listaa selatessa. Sieltä minä sen bongasin: sileäkarvainen collie. Jes, ihan minun rotu! Olin aika varovainen, halusin koiran, jonka kanssa pärjäisin ja nahkacollie sellaiselta tuntui. Katselinpa jopa jo muutamaa yhdistelmääkin.

Kaveri minut sitten herätteli todellisuuteen; olin elänyt jo likemmäs kaksi vuotta ADHD:maisia piirteitä omaavan uroslabbiksen kanssa, joten collie mahtaisi olla liian verkkainen tapaus minun käteeni. Tätä ennen olin jo sitä listaa selannut ja huomio kiinnittynyt lyhytkarvaisiin hollanninpaimenkoiriin. Sinä iltana menin lukemaan rodusta uudestaan. Voi jehna, sehän tuntui ihan omalta rodulta! Likimain kuin labbis ilman metsästysviettiä.

Sitten tapasin kunnolla (yhdessä tokokokeessa törmäsin yhteen yksilöön) ensimmäiset holskuni. Ne olivat suorastaan välinpitämättömiä minun suhteeni, ja täytyy sanoa, että siitä piirteestä tykkäsin ihan älyttömästi! Sellainen minun tulevan koirani pitäisikin olla: kohteliaasti tervehtii vieraat ja sen jälkeen siirtyy omalle paikalle. Työmoraalia tuntui myös näillä holskuilla olevan: ne todella keskittyivät tekemään omistajalleen töitä. Olin niin myyty!

Kesän alussa 2013 istuskelin takapihallani aurinkotuolissa läppäri sylissä. Vuosi oli mennyt likimain koirattomana. Lakun kanssa höntsäiltiin silloin tällöin ja välillä höntsätottistelin kavereiden koirilla. Facebookissa kaveri linkkasi minulle ilmoituksen uutta sijoituskotia etsivästä holskunartusta. "Oikeat palikat löytyy, kunhan joku saattaisi ne yhteen" taisi ilmoituksessa olla. Hetken tuumattuani kirjoitin Sannalle sähköpostia. Pääsin lukemaan Brimistä sen silloisen ohjaajan blogista, näin kuvia ja videoita. Minua oikein hykerrytti tunne siitä, että tässä on muuten mun koira.

Heinäkuussa lähdettiin Niinan (sattuupa muuten olemaan sama kaveri, joka ilmoituksen Brimistä minulle linkkasi) kanssa Suomen tourneelle vähän koiria katsomaan. Kirkkonummelle suunnattiin ensin ja sieltä Joensuuhun Brimiä katsomaan. Myönnän, että rakastuin siihen koiraan heti! Brimi oli niin lunki ja itsevarma. Sitä ei paljon hetkauttanut, vaikka nappasin sen mukaani ja Pants-sisko lähti toiseen suuntaan. Sain kopeloida, pyöritellä ja vähän leikittääkin.

Ei minun montaa päivää tarvinnut miettiä, ottaisinko Brimin vai en. Onneksi se sopi Sannallekin! :) Heinäkuun loppupuolelle sovittiin tärskyt Kajaaniin ABC:lle, ja siitä se meidän yhteinen taival sitten lähti liikkeelle. On ollut kivikkoista, sillä 11-kuukauden ikäinen koira osaa jo monenlaisia juttuja, kuten avata jääkaapin oven, mutta enemmän on ollut niitä hyviä hetkiä, kun olen oivaltanut jonkun jutun Brimin koulutuksessa tai kun koira käpertyy viereen sohvalla.

Lyhytkarvainen holsku on suorastaan nappivalinta! Nautin tuollainen virtavan, energisen koiran kanssa tekemisestä, kun sitä ei tarvitse houkutella töihin. Näkee kyllä koirasta, että se nauttii tehdä töitä minulle. On ollut hienoa huomata luuloni vääriksi siltä osin, kun pelkäsin holskussa olevan liikaa koiraa minulle. Siinä on just oikea määrä - ainakin Brimissä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Näihin tunnelmiin

Viimeiset pari kuukautta on ollut aika jännittävää aikaa: olen kytännyt, mitannut, kopeloinut, pelännyt ja iloinnut. Brimin maha on hiljokseen pyöristynyt ja nisät venähtäneet likemmäs metrin mittaisiksi. Välillä olen epäuskoisena ollut, kun Brimi on näyttänyt niiiiin laihalta, mutta kyllä siellä vaan taitaa pulla(t) olla uunissa.

Tänään Brimi sitten lähtee Sannan luo. Uskoisin, että jännitys lähinnä tiivistyy tämän jälkeen, kun pitää odotella uutisia ja päivityksiä loppuraskauden etenemisestä. Ja entä sitten kun synnytys lähenee?!