Nimittäin Brimin kyttääminen ja miettiminen, onkohan se tiineenä vai ei :D Harmittaa ihan, etten edellisessä tiineydessä merkannut mihinkään huomioitani, kuten sitä, kun Brimistä tuli ihan alkuraskaudessa omiin oloihinsa vetäytyvä tai kun sen nisät humpsahti peukalonpään kokoisiksi! Nyt minusta näyttää, että nisät ovat taas kasvaneet, mutta mene ja tiedä, kuvittelenko vain.
Raimo oli ainakin onnellinen, kun isosisko tuli kotiin. Brimi on niin kertakaikkisen taitava pentujen kanssa, osaa tosi nätisti leikittää ja varoa. Hommat menee vaan jynttäämiseksi Raimon osalta, kun se ei oikein osaa vielä hengailla rauhassa Brimin tai kenen muunkaan koiran kanssa, joten olen joutunut välillä viheltämään pelin poikki ja laittamaan koirat porttien eri puolille. Sikälikin teen sitä, että Raimo kiintyisi enemmän minuun kuin meidän muihin koiriin.
Mutta onhan tuo penska kyllä mainio! Oppii ihan hirmunopeasti, on helppo palkata ruualla, mutta syttyy leluun. Muutaman kerran ollaan käyty puruissakin leikkimässä maalimiehen kanssa ja olen ollut aivan tyytyväinen Raimon toimintaan. Pienihän tuo on, ettei tässä nyt kiirusta ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti