Tänään kaivelin treeniliivin kaapin perukoilta ja nykäsin sen päälleni. Tokoiluseurana mulla oli 5-vuotias sakemanninarttu, semmonen melko vietikäs tapaus. Koulutettuhan se jo on pk-puolelle, että ei minun siltä kantilta tarvii sen kanssa tehdä mitään. Varsin sitten lähdettiin tokoilemaan, näin niinkus mielen virikkeenä sekä minulle että hunsselle.
Olihan se sinällään jännää toisen koiraa pyörittää! Tiesin, että se osaa, mutta en tiennyt, millä tavalla. Olen tätä sakemannia pitänyt vähän laiskanpulskeana Brimiin verrattuna tähän asti, vaan kun vietti nousi, alkoi löytyä sieltäkin säpäkkyyttä liikkeisiin. Tämä narttu on hivenen iso verrattuna normisakemanninarttuun (säkä 64cm), joten kokoeronkin takia se tuntui ihan eriltä holskuun verrattuna.
Minähän olen seuraavan koirani rotua arponut, että jatkanko holskuissa vai mitenkä. Saksanpaimenkoiraa olen välillä pohtinut sen varman puruotteen takia. Säpäkkyyttä näyttäisi löytyvän - ainakin tästä tapauksesta - ja moottori käynnistyttyään puksuttaa ja puksuttaa. Mutta tuskin minulle sakemannia tulee, sillä niiden terveys arvelluttaa minua ihan liikaa.
Ajattelin minä kuiten, että josko saisin tuon sakemannin kanssa käytyä TK1 tekemässä ihan vaan huvikseen! Toisekseen täytyyhän minun joskus harjoitella sitä, miltä tuntuu treenata kahta koiraa, sillä koskaanhan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti