Vaan mehän vääntäydyimme samointein reenikentälle. Kyllä se työmotivaatio siellä edelleen on, ei ees tarttenu kaivella. Hyvin muisti, miten seurataan ja milloin saa iskeä hampaansa patukkaan. Voisin jopa väittää, että seuraamispaikka on parantunut! Ei kiilaa eteen ja jos kiilaa, murahduksella korjaa paikkaa taaksepäin. Mun pitää vaan olla skarpimpi palkkauksen kanssa - tämä noottina itselleni! Ääntä kyllä käytän ja hyvä-sanalla merkkaan oikeaa paikkaa.
Jääviäkin otettiin pikkasen ja tooooosi hienosti muisti! Luoksetulo vois olla nopeampi, mutta tulee kuiten reippaasti. Edessä paikka on suora, mikä oli niin hieno huomata! Tiiviimpi se vois olla, mutta se on vain hienosäädöstä kiinni. Harjoiteltiin tässä samalla palkattomuutta: jätin näyttävästi pallon kentän laidalle, vaan liikkeiden välillä vaan rapsuttelin ja kehuin kovasti. Lopuksi kirmattiin iloisesti yhdessä pallon luo ja pidettiin hauskaa.
Ei siis yhtään pöllömmin alkanut tämä meidän tokoilu näinkin pitkän tauon jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti