Ei me ny kyllä olla edes treenaamaan päästy, kun koko lapsikatraani on ollut sairaana ja aika on mennyt heitä hoivatessa. Mutta päästiin me ennen sairasputkea treenaan, ja sieltä sain päänvaivaa, kun liikkeestä istuminen ei vaan suju!
Mulla on jäävissä käskyille eri äänenpainot; istumisessa se on korkealta kiekaistu istu! Ei pitäisi siis sekoittaa seiso-käskyyn, joka on aika neutraalilla äänensävyllä sanottu. Mutta kun sekoittaa silti. Koitin käskyä antaessani pikkasen räppästä hihnanpäällä takamuksen päälle, vaan sitten löi maate. Noh, kenties me nyt hetkeksi jätämme yhdistämättä istumista seuraamiseen ja vaan tahkoamme pelkkää käskyä, että josko se menisi kaaliin.
Muuten mulla on hyvä fiilis tuosta Brimistä. Se ei tosiaankaan ole unohtanut juttuja pitkällä tauolla ja on edelleen yhtä toiminnanhaluinen kuin ennenkin. Näitä AVOn juttuja, mitä reenattiin viime kesä ja syksy, tarvii vaan vahvistaa, ja luulen meidän olevan seuraavaan kokeeseen toukokuun lopussa aivan valmiita. Ainut, mitä tarvii miettiä, on se, että mennäkö kahteen kokeeseen niin peräkkäin. Sitäkin olen miettinyt, että alkaisinko tutustua VOIn sääntöihin, vaikka mulla tavoitteena on ollut vain TK2. Kai se niin on, että nälkä kasvaa syödessä.
Jännä muuten, miten minusta on löytynyt tälläista kilpailuviettiä! En ole ollut koskaan mitenkään innokas osallistumaan mihinkään kokeisiin, testeihin tms, kun eivät ne ole minua kiinnostaneet. Vaan kun aloitin koiraharrastukseni, kokeisiin meno on ollut jotenkin itsestäänselvää. Se on jollain tapaa hyvin tyydyttävää.
Ps. Brimin pennun, Muusan, kuulumisia voi lukea täältä! Siinä vasta mainio pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti