keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ainokainen sekä mietteitä treeneistä

15.2. Brimille syntyi liki 500g painoinen narttupentu, joka valitettavasti jäi ainoaksi. Synnytys oli kuitenkin luonnollinen, pentu terve ja Brimi hienoakin hienompi äitikoira <3

Tässä joutemmuuttani palauttelen muistiini tokon sääntöjä, ja ai että, mikä polte se tuolla rinnassa onkaan! Tekisi mieli treenaamaan ja kokeisiin! Lisää AVO-luokkaa! Vähän katselin tulevia tokokokeita, mutta harmikseni huomasin, ettei muut ole niin ajoissa kuin minä niiden suhteen :D Yhden kokeen kuitenkin saatan jo lisätä ensi kesän suunnitelmalistalle.

Olen tässä sitä seuraamista miettinyt ja jonninmoisia suunnitelmia tehnyt sen suhteen, mitä sille voisi tehdä. Minun pitää olla vaativampi ja tarkempi palkkaamisessa sekä miettiä, kummalla palkata - ruualla vai lelulla. Luulen tehneeni siinä pienen mokan, että olen tahkonnut viettiä seuraamiseen tekniikan jäädessä vajaaksi.  Saas nähdä, saanko aikaiseksi mitään.  Paikkista myös pitää tehdä levollisemmaksi, sillä tällä hetkellä se tahtoo olla rauhatonta, vaikkakin Brimi hyvin paikallaan pysyy.

Jännittävää on myös nähdä, miten pennun saanti Brimiin vaikuttaa. Tasoittaako se luonteen, tuoko varmuutta liikkeisiin. Millaiseksi meidän suhde muotoutuu?

Ps. Tällä blogilla ilmeisesti on lukijoitakin. Liekkö sitten aiheet sellaisia, ettei niihin ole mitään kommentoitavaa vai mitenkä, mutta mieluusti kuulisin muidenkin mielipiteitä mietteisiini tai treeneihin. Tämä yksinpuhuminen on vähän puuduttavaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti