Satuin saamaan käsiini viimeisimmän SPKL:n lehden ja siellä oli Outi Hermiön jälkikurssilta artikkeli. Sattui kyllä niin hyvää paikkaan se juttu, sillä se auttoi vähän hahmottamaan meidän jälkihommia. Nyt pitäisi saada esineilmaisu varmaksi ja yhdistettyä jälkeen. Brimillä kun motivatsuunia riittää jäljestämiseen, mutta esineilmaisu kusee.
Viime viikon pk-tottiksessa otettiin Brimin kanssa esteitä. Siellä lenteli tavarat ja ärräpäät, mutta kyllä siittä vielä hyvä tulee. Noutoon alettiin hakea vauhtia, sillä Brimistä sitä löytyy, kun vaan osaan oikeasta napista painaa. Myös jääviin ollaan haettu reippautta.
Seuraamistahan me ollaan hinkattu sitten omalla ajalla. Kyllä siinä alkaa olla hyvää draivia ja Brimi näyttää vietikkäältä! Olen oikein tyytyväinen kehitykseen. Esa Tapion tottiskoulutus olisi ollut taas juhannusviikolla, mutta tällä kertaa me ei sinne mennä. Koen, ettei meillä ole varsinaista ongelmakohtaa, mihin pitäisi puuttua. Varsinkaan kun seuraamiseen saatiin jo ohjeet ja ne näyttää purevan.
Eilen muuten FB tarjoili minulle muistona Sannan ilmoituksen kotia etsivästä Brimistä. Siitä on kolme vuotta aikaa, kun meidän yhteinen taival raitapaidan kanssa alkoi. Huikeaa on ollut, ja olen oppinut niin paljon! Ei ehkä ollut helpoin taival ottaa lähes vuoden ikäinen holsku, mutta on se ollut sen arvoista. Välillä olen hakannut lujaa päätä seinään, vaan on meillä niitä huimia onnistumisen kokemuksiakin ollut! Brimi on koira, jonka kanssa voin mennä ihan minne vaan mun mieli halajaa. Se on hieno piirre koirassa se <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti