Ei vaan anna sinni periksi jättää tuota tokoilua tähän. Pakkohan meidän on tulos saada, kun suuntakin on ollut vaan ylöspäin! Joten ilmoitin meidät pariin kokeeseen, joissa toisessa jäädään odottelemaan ilmottautumisajan päättymistä, minkä jälkeen järjestävä seura arpoo osallistumaan ja varasijalle pääsevät.
Suunnitelmaa olen tässä nyt kehitellyt tulevia kokeita ajatellen. Opetan merkin kierron uudelle käskylle, jonka toivon tuovan varmuutta ko. liikkeeseen eikä niin, että kierrä-käskyn kuullessaan hurtta alkaa pyöriä kentällä etsien piiloa... Ja merkin kiertoon vihjesana! Ruutuhan meillä alkoi jo sujua hyvin, kun kokeessa tähtäsi sinne suoraan. Nyt vaan se maahanmeno varmaksi siellä ruudussa ja pois kaiken maailman höpöttelyt. Äänenpainoon pitää myös kiinnittää huomiota, ettei se ole liian korkea, vaan just se matala maahan, millä ruukaan muutoinkin käskeä. Jääviä pitää myös hinkata, mutta niitä pitää nyt hinkata muutoinkin.
Täyskäännöksiä me ollaan nyt harjoiteltu, kun opin viimein fiksun tavan kävellä täyskäännökset ja kulmat ylipäätään. Raakasti olen kävellyt päälle, jos Brimi jää eteen haahuilemaan, niin pikkuhiljaa on alkanut mennä sillekin kaaliin, miten siinä pitää olla. Sitten olen vielä palkannut heti käännöksen jälkeen.
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu! Jälkihommatkin alkoi sujua, kun tajusin Brimin osaavan sittenkin esineilmaisun suht hyvin. Sitä pitää vaan vähän hioa ja hoksautella, niin kyllähän se alkaa sujua. Ollaan nimittäin menossa epämääräiseksi ajaksi mummolaan, missä allekirjoittaneella ei muuta olekaan kuin aikaa, niin voidaan siellä ottaa tehokurssi jälkihommia. Taktiikkana on se, ettei ruokaa tule muualta kuin esineiltä. Luulis alkavan hollantilaisenkin päässä raksuttavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti