Pukattuani sen kymmenen kertaa Raimo eilen lattialle nojailemasta sänkyä vasten ja keskusteluani joka kerran jälkeen siitä, purraanko minua, huokaisin. Onhan tämä ollut yhtä pissakakkaruljanssia! Mutta Raimo on huipputyyppi! Se tallustelee reippaasti missä ympäristössä vaan ja pistää maate, kun mitään erityistä ei tapahdu. Jästipäähän se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri :D Vaan löytyy sieltä miellyttämisenhaluakin. Namin kanssa ollaan istumista ja sivulletuloa harjoiteltu, niin ei sitä siihen tarvii houkutella.
Vieraiden päälle Raimo ei mitenkään erityisesti ole. Se ei väänny syliin, vaan tuumaa selvästi, että tassa ma olen, ole sa siina. Tänään Mustissa&Mirrissä alkoi myyjiä heti, kun tarjosivat herkkuja :D Omistaan se tykkää kuitenkin ihan hurjasti, lasten mielestä välillä jopa liikaa.
Nyt loppuviikosta ollaan tosiaan jalkauduttu maastoon ja käyty hengailemassa kauppakeskuksen edessä sekä eläintarvikekaupassa. Ensi viikolla jatketaan ja lähdetään käymään keskustassa katselemassa meininkiä. Voisimme myös alkaa tehdä jälkeä ensi viikolla, kun rytmi on nyt alkanut elämiseen ja olemiseen löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti