Täällä hää nyt sitten on, Raimo-poika. Viralliseksi nimeksi tuli Hevossaaren Caliber, mikä oli meidän oma ehdotus. Raimo on semmonen melko lunki tyyppi, jos nyt pennusta voi niin sanoa. Jos ei talossa mitään tapahdu, se laittaa itse maate. Sillai se vaikuttaa tasapainoseltakin, ettei tartte olla mikään adhd, vaan välillä voi vetää niitä puolukoitakin. Vaan kyllä sieltä matskua löytyy, sitä ei käy kieltäminen!
Ihan hirviää ulkona ramppaamistahan tämä tahtoo olla. Päätin, että opetan suoriltaan sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä, joten olen joka raossa kuskannu tuota ulkona. Onneksi se nyt malttaa jo nukkuakin hyvän tovin, niin ei tarvi ihan joka välissä käyttää pissalla. Ekana päivänä Raimo ei nimittäin oikein osannu rauhottua nukkumaan. Ja ihmekään tuo, meillä kun tätä elämää on. Nyt se on hokannu oman paikan minun sängyn vierestä lattialta ja hakeutuu sinne itsekin tirsoille.
Eihän meidän ekat yhteiset päivät oo ollu ku nimen opettelua. Raimo on niin kiva nimi sanoa, kun siinä saa ärrää päräyttää! Tänään harjoteltiin vähän istumista. Kunhan vähän saadaan rytmistä kiinni, aion alkaa tarjoilla yhden ruuan jäljen yhteydessä, niin saadaan siihen alotettua pohjien teko.
Loppuun vielä kuva siitä, miten hirveän helppoa on kuvata pentua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti