keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kokeenomainen treeni

Se oli meidän agenda eilisissä treeneissä, mikä suunniteltiin jo edellisellä treenikerralla. Ainut muutos, mikä tehtiin, oli se, että tehtiin harjoitus ilman paria. No, muahan jännitti, mikä oli hyvä, kun sillä sai kokeenomaista tuntua harjoitukseen.

Ilmottautumisessa Brimi edisti jo ihan sikana. Tein pikkupätkää seuraamista odotellessa, missä yritin muistutella paikasta, vaan eihän se hollannikkaan päässä pysy, kun kaikki pitäs päästä tekeen TÄYSII. No, siittä sitten J-kaavioon. Kyllä se messissä pysy, kontakti nyt tipahteli välillä, mutta tehtiin kaavio kuitenkin ja itsekin olin kartalla, vaikka en ole kaaviota tehnytkään sitten viime kesän. Henkilöryhmässä ois voinu kontakti pysyä paremmin, mutta ei me sitäkään olla tehty tälle kesää kuin pari hassua kertaa.

Jäävät tökki. Istuminen piti ottaa useamman kerran uudestaan, kun jäi seisomaan. Vasta kun perkeleen ärähin, meni käsky perille. Maahanmeno ok. Luoksetulo oli todella hieno! Brimi tuli vauhdilla ja ihan suoraa eteen. Tykkäsin.

Ampumista seuraamisen yhteydessä on tehty nyt ehkä viidellä kerralla. Brimi käänsi päänsä äänen suuntaan, mutta palas nopeasti seuraamiseen eikä enää välittänyt toisesta laukauksesta. Että kyllä se siittä.

No, sitten noudot. Nehän ny ei ihan putkeen menny, kun minä en osaa heittää. Tasamaanouto oli ihan ok, mutta estenoudot ei niinkään. Muutin jalkojen asentoa saadakseni heiton menemään pidemmälle, mikä provosoi Brimiä nousemaan perusasennosta. Lisäksi heitin ihan vinoon, joten palautuksissa koira kiersi esteen. Otin molemmat estenoudot uudestaan, minkä jälkeen ne toimi. Palautukset kutakuinki suoria. Ote kapulasta oli hyvinkin eläväinen ja aalta tullessa Brimi ei käytännössä edes pitänyt kapulasta kiinni, vaan roikutti sitä suupielessä, mistä nappasin sen itselleni. Kapula onkin ollut meidät kompastuskivi; mun häätyy alkaa harjotuttaa Brimille siihen liittyviä osa-alueita ihan tosissaan ja unohtaa hetkeksi itse noudot.

Eteenmeno onnistuisi yksinään, mutta ei yhdistettynä noutoihin - ainakaan kaikkiin kolmeen. Tässäkin meille siis treeninaihe talven ajalle, että saan ne ketjutettua.

Paikkamakuu otettiin lyhyenä ja ihan vaan treenataksemme ampumista sen yhteydessä. Brimi nousi varmaan kolmesti, meni kuiten makaamaan uudestaan käskystä. Vasta kun käännyin sitä kohti ja oikein painokkaasti käskin: "Nyt maahan!", se pysyi alhaalla.

Yhteenvetona sanoisin, että parempaa hallintaa, rutiinia ja vielä lissää reeniä. Kyllä siittä hyvä tullee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti