maanantai 1. elokuuta 2016

Ykkönen!

Kuusamoon asti sitä pitiki lähteä hakeen! Eihän se ollut mikään priima suoritus, mutta parhaamme teimme. Eikä nollattu tällä kertaa kuin yksi liike, joten noususuhdanne on koko ajan ollut ylöspäin! :D Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä toi oman vivahteensa kokeeseen. En kyllä enää muista järjestystä, mutta jotenkin nuin se meni.

Paikkis 10. Pientä levottomuutta, mutta tuomari oli hövelillä päällä.

Liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampikin. 10.

Ruutu onnistui, wuhuu! 10.

Luoksetulo. Luulin, että tulee jostain kumman syystä sivulle, mutta pyörähtikin mun selän taakse, jolloin annoin uuden käskyn, millä Brimi tuli suoraan eteen. 8.

Hyppy 10. Joku alkaa varmasti rokottaa Brimin nykymisestä ennen käskyä.

Nouto 10.

Kaukot 7. Ylimääräsiä käskyjä.

Seuraaminen parani loppua kohden, mutta silti se oli matkalaukkumallia. 8.

Liikkeestä seisominen nollautui kahden suullisen käskyn ja vielä vartaloavun takia.

Merkin kierto 10.

Kokonaisvaikutelma putosi 5:een kehänauhojen ulkopuolella piipahtamisen takia.

Pisteitä tuli yhteensä 259, millä saatiin I-tulos. Nytpä minä sitten taidan jättää tämän AVO-luokan kahlaamisen tähän, vaikka meinasinkin vielä yhdessä kokeessa käydä ennen Brimin jäämistä tauolle. Ja vaikka meillä oli TK2 tavoitteena. Ehtiihän sitä tosin vielä ensi kesänäkin AVOn kokeissa käydä, jos siltä tuntuu, mutta mehustelin jo kotimatkalla sillä, että pääsisin opettamaan VOIn liikkeitä. Vireessä meillä on myös tekemistä, että se kantaisi koko kokeen läpi. Brimille tulee sellainen lässähtäminen kehänauhojen vieressä, samanlainen kuin sillon, kun yritän ottaa siitä kameralla kuvaa.

Muutenkin olen tässä pohtinut Brimin tulevaisuutta. Uuden hihan tuominen puruihin mukaan on edelleen ongelma, Brimi tipahtelee turhan herkästi siitä. Jälkeä pääsen tekemään ensi viikosta lähtien säännöllisemmin, joten se nyt ei huoleta, kunhan vaan saa ruutiinia, niin hyvä tulee. Mietin kovasti sitä, kannattaako meidän mennä kokeeseen.

Entä mitä ensi kesänä? Alan todennäköisesti talvikaudella kouluttaa tokoa ja toivon pääseväni sen avulla ohjattuun pk-tottisryhmään. Brimin tuleva mammalomahan vähän häiritsee treenaamista, mutta toivon pääseväni ennen sitä siihen pisteeseen, että tauko tulisi vain tekemään hyvää. Nytpä minä sitten arvon, jatketaanko Brimin kanssa pk-hommissa vai sittenkin tokon parissa. Tokossahan minulla ei tavotteita ollut kuin TK2een asti, mutta kyllä minua vähän kiinnostaisi jatkaa ja kokeilla, miten pärjättäisiin VOI-luokassa. Ja EVL:ssä. Hui. Toisaalta taas toko on niin pilkunviilaamista, että onko minulla hermoja sinne, että olisiko se PK-puoli meidän heiniä. En todellakaan tiedä, mutta josko tämä talvi toisi selkeän vision tämän suhteen.

4 kommenttia:

  1. Monessa lajissa on se hyvä puoli, että sitten kun yksi kusee ja tulee tympääntyminen, voi vaan lennosta vaihtaa :D Muutaman vuoden tauon jälkeen se vanhakin laji tuntuu taas ihan uudelta ja kivalta. Tietenkin tavotteita voisi saavuttaa vähän nopeammin jos keskittyisi vaan yhteen, mutta ne on vaan kirjainyhdistelmiä eikä niitä pitäisi niin hysteerisenä himoita. Tärkeintä on se, että viettää yhdessä mukavaa aikaa koiran kanssa ja nauttii siitä kun voi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Minulle joku sanoi, että mulle on iskenyt vauhtisokeus. Se on varmasti osittain totta, vaan oon minä niitä tavotteita karsinutkin, etten ihan menetetty peli oo ;D Otsa rypyssä en missään nimessä oo, mutta välillä ehkä unohdan koiran. Onneksi Brimi on sillä tavalla helppo koira, että sitä ei tarvi houkutella tekemään, vaan lähinnä miettiä, mihin sen tarmon keskittää. Vaan koira on nuori, että me ehitään vielä vaikka ja mitä!

      Poista
  2. Olikos sillä vielä se hakukin kuvioissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä enää, ellen minä sitten innostu.

      Poista