Minä yritän elää elämään niin, ettei jäisi varaa jossitteluille. Tämän ajattelutavan myötä päätin, että aletaan treenata Brimille IPOn kisaliikkeitä ja mennään kauden päätteeksi kokeeseen. Josko siellä tuloksen saisi tehtyä.
Varsinainen suojelukoirahan Brimi ei ole, mutta kyllä siinä tavaraa silti on, kun osaa oikeasta napista painaa. Se on luonteeltaan kuitenkin sen verran taipuisa, ettei se ihan täysillä kehtaa maalimiestä haastaa. Vaan puree se kuitenkin hihaan ja hanskaa hommat teknisesti.
Eilen olikin eräänlainen riemuvoitto, kun paon yhteydessä Brimi hitsas kiinni hihaan! Sillä on ollut taipumusta irrottaa herkästi hihasti, vaan nyt vaikka karjuin perseestä asti "irti", se ei irrottanut. Monihan ois varmaan epätoivoissaan, mutta minulle tuo on merkki siitä, että kehitystä on tapahtunut.
Että kyllä tämä tästä ja katellaan sitten syksyllä, miten käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti