Jäljen poljentoa sekä seuraamista

Kävin eilen katraani kanssa tekemässä jälkeä. Paikaksi valikoitui naapurikaupunginosassa oleva meluvalli, missä oli suht lyhkänen nurmikko. Näillä huudeilla kun niitä peltoja ei oikein ole. Kaksi nakkiruutua tein ensin ja sitten n. 100 askeleen jäljen.

Brimi oli heti messissä, kun autosta otin. Haisteli kovasti maata ja veti siihen suuntaan, missä oli nähnyt minun liikkuvan. Rauhallista alkua pyrin taas tekemään, koira istumaan ennen vapautusta jäljelle. Ruuduthan se olisi pyyhkässy naamaansa hetkessä. En antanut kuitenkaan kaikkea syödä, vaan vedin rauhallisesti pois kesken kaiken. Siitä autoon ja tovin päästä toinen ruutu.

Sitten itse jälki. Se ei menny ihan niin hyvin. Teen ilmeisesti liian leveälle askeleet, jolloin Brimi pyrkii seuraamaan vain toista puolta jäljistä. Vauhtia on edelleen paljon ja kun yritän hidastaa, Brimi pysähtyy kokonaan. Todennäköisesti nyt maltan tovin aikaa mieleni näiden jälkien teossa ja teen vain erilaisia makkararuutuja.

Tälle päivää sitten suunnistettiin läheiselle kentälle treenaamaan tottista. Häiriötekijänä oli kolmevuotias lapseni, joka paarusti seuraamisessa kintereillä kuin mikäkin varjo. Puripa tuo jopa minua kankusta! Brimille propsit siitä, että pysyi perusasennossa koko sen ajan, kun hätistin pienen hampailijan syrjemmäs.

Otin ensin silkkaa leikkimistä purutyynyllä. Pari nopeaa sivulle menoa, siitä puru tyynyyn ja vapautus. Samalla parit hypyt purutyynyyn. Pitääkin joskus ottaa joku kuvaamaan, sillä oli aika makean näköisiä loikkia! Lyhkäsen leikkipätkän jälkeen lykkäsin koiran autoon.

Edelleen mielessäni siintää se BH-koe, joten tällä kertaa treenasin pitempää seuraamispätkää. Samalla pyöräyteltiin käännöksiä, jotka sujuvat sisätiloissa, mutta ulkona taas koira jää jalkoihin. Muuten oli oikein nätti kontakti ja koira piti kutakuinkin paikkansa. Oikein pitkää seuraamista en montaa rupeamaa ottanut, vaan yhden pitkän ja monta lyhkästä.

Tässä välissä valtavasti kirosanoja kootessani koiraporttia autoon.

Toisella kierroksella harjoiteltiin jääviä. Seisomaan jäämistä ollaan tehty sisällä ruokakipolla, joten ulos siirrettynä se hämmensi hetkeksi ja Brimi tarjosi maahanmenoa. Hoksasi sitten, mitä olin vailla ja stoppasi oikeaan liikkeeseen kun kädellä vähän avitin. Tätähän olisi huomattavasti helpompi harjoitella jonkun kanssa, joka voisi sitten karjaista, meneekö oikein vai ei.

Väliin luoksetulo, joka sujui aivan näppärästi ja toinen samanmoinen läpijuoksuna. Sitten yksi liikkeestä maahanmeno - se meidän bravuuri. Tovin kiroilun ja ähinän jälkeen (oli yllättävän haasteellinen koottava se koiraportti) otettiin vielä parilla muoviletkun pätkällä noutoa, joka kyllä hivenen kärsi kolmevuotiaan osallistumisesta.

Aivan hyvä mieli jäi. Koira toimi ja oli satasella messissä!