Ajatuksia virisi paljon, ja tiedänpähän, mitä teen sitten seuraavan pennun kanssa heti alkutekijöissään :D Raimon kanssa olen alkanut vahvistella aktiivisuutta minua kohtaan, sillä sitä kiinnostaa hajut nykyään jonnin verran. Irrotuksia kehoitettiin harjoittelemaan, joten niitäpä me olemme sitten tehneetkin. Ihan perimmäinen ajatus oli harjoitella seminaarissa kahteen patukkaan iskemisestä, jota voi hyödyntää noudoissa. No, pari onnistunutta suoritusta saatiin, mutta mietin minä sitten, että riittääkö mun hermorakenne opettaa. Soveltamista toki voi ja aionkin tehdä. Eikhän me siittä noudostakin hyvä saada!
Irrotuksiin olen alkanut puuttua napakammin ja mielestäni ne jo aivan hyvät on. En sitten tiedä, mitä tapahtuu, kun siihen lisää viettiä. Mutta eipä se kait ole kuin asennekysymys.
Brimin kouluttamiseen sain myös hyvää vinkkiä Fit for competion-seminaarissa tai oikeammin siihen, miten aletaan valmistautumaan kokeisiin. Pikkuhiljaa alan ajaa sille sisään kaaviota ja tehdä kestävyyttä. Jotain asioita olen valmis antamaan anteeksi, koska tekemisen meininki on sillä vaan niin hyvä!
Mulla oikein mahassa kuplii, kun ajattelenkin kokeita! Se on vaan niin sitä, mihin minä tässä harrastuksessa tähtään ja siellä näkee, miten valmistautuminen on onnistunut. Jännitän kokeita, mutta osaan käsitellä sitä niin, että se on vain lisämauste kisaamiseen. Toki pk-puolen kokeet on minulle ihan uudenuutukainen juttu ja suhtaudun niihin ehkä vielä astetta vakavammin kuin tokokokeisiin. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, sanotaan.
Tämän hetkisestä tilanteesta voisi sanoa, että Raimo on ollut pienellä tottistauolla, kun ollaan tehty muita juttuja. Tämä tauko on selkeesti auttanut, sillä tänään seuraaminen (lelun kanssa!) oli niin hienoa. Myös tänne-käskyn merkityksen Raimo on hoksannut - voisiko sanoa, että vihdoin ja viimein. Lähinnä siinä siis tämä loppuasento on tuottanut ennen ongelmia, mutta nyt se on hyvä ja tiivis. Energinen nuorimies hää kyllä on kaiken kaikkiaan ja tekee hyvällä draivilla.
Brimillä on motivaatiota tekemiseen, mutta nyt aion alkaa harjoitella sen kanssa kaaviota ja odottamista. Sitä ei olla häpeäksemme tehty juuri lainkaan, vaan aina se on ollut, että suoraan autosta kentälle. Tähän siis täytyy tehdä korjaus!. Onneksi minulla on hallin käyttöön mahdollisuus, sillä tämänhetkinen sohjo ja liukkaus ei houkuttele ulkotreeneihin ollenkaan. Vaan kelit näyttää siltä, että lumet pian katoaa ja kohta päästään ulkokentälle treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti