Koiraurheilu ja sen hinta

Muistan hyvin vielä sen ajan, kun minun koiraharrastamiseen uppoava rahasumma oli kympeistä koostuva rahasumma. Eihän sitä taluttimiin paljoa uponnu, kun ei minun tyyliin sopinut hifistely. Mejä-harrastus ei vienyt montaa euroa, saati sitten paikallisen kennelkerhon jäsenmaksuun, mikä oli 10 euroa vuodessa. Kouluttajana sain hallin ja kesällä kentän ilmaiseksi käyttööni.

Brimin myötä rahaa on alkanut upota. On monenlaista patukkaa, magneettipalloa, kongia. Taluttimiakin roikkuu naulakossa nykyään useampaa eri sorttia. Canicrossiin tarvii omat vehkeensä ja suojeluun omansa. Halli- ja jäsenmaksut ovat kasvaneet roimasti muuton jälkeen ja nykyään uppoaa rahaa koemaksuihin. Treeneihin on matkaa parhaimmillaan 40 kilometriä suuntaansa, joten bensaakin kuluu ihan kiitettävästi. Ruokana on sentään kohtuuedullinen Valion Super-ruoka!

Eikä minua oikeastaan edes haittaa. Tämä on minun harrastus. Kunnon välineillä harrastaminen on antoisampaa kuin ostaa joka viikko uusi juuttipatukka (pitäisikin varsin testata, kauanko Raimon kanssa tuollainen kestää - Brimi puri juuttipatukan rikki parissa treenissä). Mahdottomaan hifistelyyn en ole vieläkään sortunut, en ainakaan myönnä, mutta lapasesta mulla lähtee joka kerta, kun koiratarvikeliikkeeseen astun. Tästä todisteena seuraava kuva, joka on otettu sen jälkeen, kun kävin ostamassa ketjupantaa.

Että terkkuja vaan Väliheikille Ala-Temmekseen!