sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Leikkikoulussa Raimon kanssa

Raimo oli varsinkin pentuna sellainen, että puri mihin sattuu ja useimmiten osui mua näpeille. Samoin sen kiihkeys lelun tavoittelussa teki siitä minusta jokseenkin haasteellisen leikittää, se tuli niin iholle siinä. Brimi on hyvin saalisviettinen myös, mutta ehkä se on sitten koko, mikä tekee siitä helpomman leikittää. Raimolla on myös se, että lelun saatuaan se mieluiten poistuu paikalta ja jättää minut huutelemaan perään.

Näistä syistä hakeuduimme Esa Tapion leikkikouluun opiskelemaan leikkimistä. Mielestäni mulla on hanskassa leikittäminen muuten, tiedän mihin suuntaan sitä patukkaa pitää viedä, osaan sopivasti kuormittaa (paitsi Raimoa tähän asti) ja osaan antaa koiran voittaa.

No, meidän vuoro tuli mennä kentälle. Raimo syttyy nopeasti leluun eikä sitä tarvi houkutella leikkimään. ET neuvoi haastamaan kunnolla koiraa, joten minähän haastoin. Se olikin sitten ihan kunnon painia, kun ähellettiin patukan kanssa: minä vedin toiseen suuntaan ja Raimo toiseen. Ongelmakin eli se, että Raimo lähtee patukan kanssa kauemmas minusta, tuli ilmi. Siihen ET arveli syyksi sitä, että Raimo ei vaan halua antaa patukkaa minulle takaisin sen menettämisen pelossa tai sitten sitä, että Raimoa niin sanotusti arvelluttaa tulla patukan kanssa minun luokse. Menin nuissa tilanteissa kyykkyyn, jolloin en ollut niin painostava ja Raimo palautti lelun helpommin. Tästä tietenkin jatkettiin leikkiä.

Rauhavaihe Raimolta onnistuu tosi mukavasti. Toki pientä painia siinäkin piti olla, sillä Raimosta olisi kiva jatkaa taistelua. Sain sen kuitenkin väännettyä viereeni ja rauhoitettua. Tämä ei vaikuta Raimon puruotteeseen millään tavalla, se pitää patukkaa rauhallisella ja tasaisella otteella huolimatta siitä, kuinka jouduin vääntämään. Brimillehän en ole oikeastaan koskaan onnistunut tekemään rauhavaihetta, sillä se irrottaa otteen patukasta, purutyynystä, hihasta, mistä vaan siinä vaiheessa, kun sen vierelle tulen.

Vaan tulihan minulle siinä hommassa kuuma! Vähän siinä jo sitten mielessäni kiroilin, että tätäkö tämä on nyt tästä lähin :D Mutta selväähän se on; Raimo on kovempi koira kuin Brimi ja minulla taas ei ole luontaisesti niin suurta auktoriteettia, millä haastaa Raimoa, joten joudun käyttäytymään hyvin fyysisesti leikkiessä. Muutenkin virisi paljon ajatuksia koulutuksessa, mitä hyödyntää molempien koirien kanssa sekä tottiksessa että leikkiessä. Esimerkiksi Brimi ei jää saalistilttiin, mutta se on hyvin paljon palkassa kiinni. Tätä alamme nyt jatkossa tehdä toisin. Ihan tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole, mutta eiköhän se maanantain treeneihin viriä.

2 kommenttia:

  1. Olis tosi kivaa lukea niitä jatkoajatuksia täältä - ja tietty myös siitä, miten ne sitten käytännössä toimivat!

    VastaaPoista
  2. Pitääpä niistä kirjotella, jahka tulevat ajankohtaisiksi!

    VastaaPoista