Niinkin rohkean vedon tein, että otin tänne-käskyllä eteeni, annoin kapulan suuhun ja siinä se istua napotti kapula suussa! Mun kärsi jopa koskea kapulan päihin, kun meillähän on vähän sitä ongelmaa, että Brimi löysää otteen heti, jos mä meen koskeen. Pitkää aikaahan se ei tuota tehnyt, mutta pari, kolme sekuntia. Sitten taas leikkimistä Brimin saadessa voittaa.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Edistystä havaittavissa! (Video lisätty)
Oon nyt kolmisen päivää ihan vaan leikittäny Brimiä kapulalla. Vetäny ylöspäin, että se alkais vastustaa ja pitää tiukemmin kiinni ja siitä antanu voittaa. Paljon siis taistelutahdon lisäämistä ja paljon voittamista. Leikkipätkät on ollu tosi, tosi lyhyitä. Siitä on ollut niin paljon hyötyä, että tänään mun piti tosissaan käskeä irti saadakseni löysäämään otteen!
Niinkin rohkean vedon tein, että otin tänne-käskyllä eteeni, annoin kapulan suuhun ja siinä se istua napotti kapula suussa! Mun kärsi jopa koskea kapulan päihin, kun meillähän on vähän sitä ongelmaa, että Brimi löysää otteen heti, jos mä meen koskeen. Pitkää aikaahan se ei tuota tehnyt, mutta pari, kolme sekuntia. Sitten taas leikkimistä Brimin saadessa voittaa.
Kattelin tuossa kalenteria ja totesin, että BH-kurssi alkaa kolmen viikon päästä. Sitä on neljä kertaa ja yks kerta on ns. omatoiminen. Viimesellä kerralla nuista neljästä mennään ulos kattoon kaupunkiosuuden tekemiset läpi, muutoin treenataan sisätiloissa tottista.
Niinkin rohkean vedon tein, että otin tänne-käskyllä eteeni, annoin kapulan suuhun ja siinä se istua napotti kapula suussa! Mun kärsi jopa koskea kapulan päihin, kun meillähän on vähän sitä ongelmaa, että Brimi löysää otteen heti, jos mä meen koskeen. Pitkää aikaahan se ei tuota tehnyt, mutta pari, kolme sekuntia. Sitten taas leikkimistä Brimin saadessa voittaa.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
No, jo vain!
Käytiinpä tässä tottistelemassa, kun nyt on ihan talon takana kenttä, missä lääniä riittää. Kaverin sain nakitettua kuvaajaksi, joten saatiin vähän todistemateriaaliakin. Täyskäännökset ovat alkaneet sujua! Mehän ollaan täällä kotona pyöritty ku vimmatut ja se on alkanu näkyä. Ilmeisesti se, etten enää varro Brimin kääntymistä, on tehnyt tulosta. Välillä olen käyttänyt ihan ääntäkin - korkea tsikiki-ääntely - on pistänyt takapäähän liikettä.
No, sittenpä toinen tekeminen on ollut noutokapulassa. Rento kapulanpitoharjoitus meni siihen, että Brimi totesi parhaaksi poistua huoneesta. Otin sitten leikkiä mukaan ja pientä taistelua kapulasta, niin unohtui tuommoset ja sain pari hyvää pitoa sillä keinoin.
Välillä sitä alkaa soida päässä Martti Servon biisin sanat: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?" Niin. Ensimmäinen pk-koirani, takana yhden käden sormilla laskettava määrä vuosia koiraharrastuksen parissa. Välillä ei vaan osaa. Onneksi mulla on hyviä tyyppejä kavereina, joiden kanssa voi näitä juttuja miettiä ja keneltä saa vinkkejä! Kohta alkaa BH-kurssikin, mistä aion imeä kaiken mahdollisen tiedon. Muutenkin mun tarttis alkaa kuulostella enemmän kaikkia nuita koulutuksia, mitä näilläkin mestoilla järkätään varmasti tiuhaankin ja ammentaa oppia niistä. Tottahan se pitää muistaa, että koirakohtasesti kaikki loppujen lopuksi menee, mutta oispahan sitä tietoa taustalla, minkä pohjalta kokeilla, mikä omalle koiralle parhaiten passaa.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Noutojuttuja
Noutokapula on ollut hukassa pitkän aikaa. Jotenkin mun aivot ei toimi ilman sitä, joten noudon harjoittelut on ollu aika vähillä. Itsessään noutoliike toimii: Brimi tuo innolla sille nakatun lelun tai minkä tahansa mulle suoraan käteen. Olen noudattanut sitä periaatetta, että tuotu lelu on nakattu uudelleen välittömästi enkä ole alkanut sitä kummemmin itselläni pihtaamaan.
Reilu vuosi sitten - melkeenpä heti kun Brimi minulle saapui - kävin sen kanssa toko/tottiskoulutuksessa, missä käytiin vähän läpi kouluttajan kanssa noutokapulahommia. Hänen ohjeistuksensa ensin kapulan pitoon oli se, että vaaditaan koiraa ensin käyttämään kapulaa suussa, sitten hampailla ja siitä pikkuhiljaa pidentämään otetta. Itse noutamista taas harjoiteltiin siten, että nakkasin kapulan, Brimi haki sen ja puolitiessä kiljaisin kehun ja kapula jäi niille sijoilleen.
No, tässä parin päivän aikana olen tajunnut, että Brimi on erittäin hienosti oppinut koskemaan hampaillaan kapulaan ja se on myös oppinut erittäin hienosti tiputtamaan sen. Noutoliikkeestä ei tietoakaan! Brimi hakee kapulan, kääntyy minuun päin ja tiputtaa sen. Tiputtaa. Se on sitten sen mielestä se, mitä kapulalla tehdään. Tiputetaan. Jee.
Pientä palaveria sitten pidettiin siinä pk-lajeja harrastavan miesihmisen kanssa, jonka kanssa kokeiltiin vähän erilaisempaa noutoa Brimille. Ensin ihan tavan lelulla leikitettiin Brimiä ja sillähän se nouto toimi. Sitten kapula kehiin ja jälleen alkoi pudottelu. Nyt vaadin kuitenkin tuomaan sen minulle asti ja parin onnistuneen käteen tuonnin jälkeen, Brimillä taisi pieni valo syttyä ullakolle. Pientä leikittämistä kapulalla ja sen semmoista mielenkiinnon herättämistä. Taistelutahdon hakua, sanoi tämä mentorini. Jätettiin homma hautumaan yön yli ja huomenna uudestaan.
Reilu vuosi sitten - melkeenpä heti kun Brimi minulle saapui - kävin sen kanssa toko/tottiskoulutuksessa, missä käytiin vähän läpi kouluttajan kanssa noutokapulahommia. Hänen ohjeistuksensa ensin kapulan pitoon oli se, että vaaditaan koiraa ensin käyttämään kapulaa suussa, sitten hampailla ja siitä pikkuhiljaa pidentämään otetta. Itse noutamista taas harjoiteltiin siten, että nakkasin kapulan, Brimi haki sen ja puolitiessä kiljaisin kehun ja kapula jäi niille sijoilleen.
No, tässä parin päivän aikana olen tajunnut, että Brimi on erittäin hienosti oppinut koskemaan hampaillaan kapulaan ja se on myös oppinut erittäin hienosti tiputtamaan sen. Noutoliikkeestä ei tietoakaan! Brimi hakee kapulan, kääntyy minuun päin ja tiputtaa sen. Tiputtaa. Se on sitten sen mielestä se, mitä kapulalla tehdään. Tiputetaan. Jee.
Pientä palaveria sitten pidettiin siinä pk-lajeja harrastavan miesihmisen kanssa, jonka kanssa kokeiltiin vähän erilaisempaa noutoa Brimille. Ensin ihan tavan lelulla leikitettiin Brimiä ja sillähän se nouto toimi. Sitten kapula kehiin ja jälleen alkoi pudottelu. Nyt vaadin kuitenkin tuomaan sen minulle asti ja parin onnistuneen käteen tuonnin jälkeen, Brimillä taisi pieni valo syttyä ullakolle. Pientä leikittämistä kapulalla ja sen semmoista mielenkiinnon herättämistä. Taistelutahdon hakua, sanoi tämä mentorini. Jätettiin homma hautumaan yön yli ja huomenna uudestaan.
lauantai 21. helmikuuta 2015
Liukasta on
Käytiin me tuossa alkuviikosta tekemässä Brimille parit purut. Saatiin jopa kuva-aineistoa moisesta toiminnasta, jota voi sitten analysoida ja miettiä. Aivan hyvää haukuntaa sieltä kuuluu ja Brimi näyttää ja kuulostaa välillä ihan uskottavalta!
Tottista oon tahkonnu nyt enemmän sisällä, etten riko koiraa tuolla ulkona. Sitä täyskäännöstä oon pähkäilly ja pitäis varmaan vähän kuvata sitä, että näkis, mikä siinä menee vikaan. Ehkä eniten se, että mä ite himmaan tarjotakseni Brimille mahdollisuuden onnistua. Jotain vinkkiä siihen sainkin, joten häätyy alkaa yritteleen, mitä ne vinkit tuottais.
BH-kokeita en oo vielä kummemin kyttäillyt. Josko sieltä joku koe tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa löytyis, jolloin aattelisin, että voitas olla jo pikkuhiljaa valmiita.
Tottista oon tahkonnu nyt enemmän sisällä, etten riko koiraa tuolla ulkona. Sitä täyskäännöstä oon pähkäilly ja pitäis varmaan vähän kuvata sitä, että näkis, mikä siinä menee vikaan. Ehkä eniten se, että mä ite himmaan tarjotakseni Brimille mahdollisuuden onnistua. Jotain vinkkiä siihen sainkin, joten häätyy alkaa yritteleen, mitä ne vinkit tuottais.
BH-kokeita en oo vielä kummemin kyttäillyt. Josko sieltä joku koe tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa löytyis, jolloin aattelisin, että voitas olla jo pikkuhiljaa valmiita.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Liukkautta ja pientä angstia
Ollapa lämmitetty halli! Tai ei ees tarvi olla lämmitetty, mutta kunhan pohja olisi sellainen, ettei tarviis arpoa, pysyykö koira tolpillaan ja eritoten, pysynkö itse tolpillani. Joka paikka on niin törkeän liukas, ettei siellä paljon nastakengilläkään hilluta.
No, käytiin me eilen kuiten tottisteleen ulkonakin välillä. Vähänhän se meni liukasteluksi omalta osaltani, mutta koira onneksi pysyi tolpillaan. Mitään isoja ja mahtavia kuvioitahan siinä ei tehty, vaan ihan käännöksiä ja semmosta pikkukikkailua, Ihan jees se meni, mutta oma tuntuma jäi vähän laimeaksi. Tarvis olla joku kattomassa vähän päältä välillä, että mitä me tehdään ja tehdäänkö me oikein. Onko tässä mun hommassa mitään järkeä ja sillai.
Eli semmosta suunnitelmallisuutta me ehkä kaivattas treeneihin enemmän. Tokihan mä ny ite mietin vähän ennen treenejä, mitä treenaan, mutta just sellasta kaipaisin, että jonku kans funtsittas, miten sitä kannattais treenata. Palkkaanko ruualla vai lelulla. Miten kerron koiralle, että nyt oli ihan huippuhyvä suoritus ja miten saan sen pyrkimään siihen eikä että mä palkkaan samalla tavalla joka kerta.
Ja ne pirun käännökset! Miten mä saan niihin säpäkkyyttä? Nyt se on semmosta tuuskaamista. Pitää varmaan ottaa joku tehokuuri niihin, että saatais siihen vauhtia. Kyllä Brimillä on idea hanskassa, kunhan mä vaan saisin sen käännöksen ripeämmäksi eikä niin, että mä jaloilla tuupin Brimiä ja odottelen, että jokohan neiti hollanninpaimenkoira olisi saanut peräpäänsä asetultua uuteen suuntaan.
Paikkamakuuta mä oon kotona treenannu. Brimille ruokakippo jalkojen väliin ja sinne kissanruokaa. Ottaa saa vasta, kun annan luvan ja sitä ennen pitää tapittaa silmiin niin maan perkeleesti. Sitä asennon lipsumista Brimillä on. Oon varmaan jossain kohtaan antanu siinä periksi, mutta nyt oon ollu paljon tarkempi. Kieltäny asennon vaihtamisesta ja kehunu, kun on korjannu asennon taas oikeaksi. Tätähän on siis silloin, kun ns. vapaammin saa maata eli ollaan lähdössä ulos tms. Mä en tiedä, onko Brimin makuuasento vähän kehno ja siksi korjaa itsensä lonkka-asentoon.
Semmosta.
No, käytiin me eilen kuiten tottisteleen ulkonakin välillä. Vähänhän se meni liukasteluksi omalta osaltani, mutta koira onneksi pysyi tolpillaan. Mitään isoja ja mahtavia kuvioitahan siinä ei tehty, vaan ihan käännöksiä ja semmosta pikkukikkailua, Ihan jees se meni, mutta oma tuntuma jäi vähän laimeaksi. Tarvis olla joku kattomassa vähän päältä välillä, että mitä me tehdään ja tehdäänkö me oikein. Onko tässä mun hommassa mitään järkeä ja sillai.
Eli semmosta suunnitelmallisuutta me ehkä kaivattas treeneihin enemmän. Tokihan mä ny ite mietin vähän ennen treenejä, mitä treenaan, mutta just sellasta kaipaisin, että jonku kans funtsittas, miten sitä kannattais treenata. Palkkaanko ruualla vai lelulla. Miten kerron koiralle, että nyt oli ihan huippuhyvä suoritus ja miten saan sen pyrkimään siihen eikä että mä palkkaan samalla tavalla joka kerta.
Ja ne pirun käännökset! Miten mä saan niihin säpäkkyyttä? Nyt se on semmosta tuuskaamista. Pitää varmaan ottaa joku tehokuuri niihin, että saatais siihen vauhtia. Kyllä Brimillä on idea hanskassa, kunhan mä vaan saisin sen käännöksen ripeämmäksi eikä niin, että mä jaloilla tuupin Brimiä ja odottelen, että jokohan neiti hollanninpaimenkoira olisi saanut peräpäänsä asetultua uuteen suuntaan.
Paikkamakuuta mä oon kotona treenannu. Brimille ruokakippo jalkojen väliin ja sinne kissanruokaa. Ottaa saa vasta, kun annan luvan ja sitä ennen pitää tapittaa silmiin niin maan perkeleesti. Sitä asennon lipsumista Brimillä on. Oon varmaan jossain kohtaan antanu siinä periksi, mutta nyt oon ollu paljon tarkempi. Kieltäny asennon vaihtamisesta ja kehunu, kun on korjannu asennon taas oikeaksi. Tätähän on siis silloin, kun ns. vapaammin saa maata eli ollaan lähdössä ulos tms. Mä en tiedä, onko Brimin makuuasento vähän kehno ja siksi korjaa itsensä lonkka-asentoon.
Semmosta.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Jalkapatti
Kokeiltiin tänään, kuinka Brimi puri jalkapattiin. Brimihän ei ole siihen koskaan koskenut, tainnut edes nähdäkään. Kokopukuun se on purrut viime syksynä muutaman kerran. Mulle tulee näitä "kokeillaanpa, miten käy"-ajatuksia välillä ja pitäähän ne toteuttaa.
No, lopputulema oli se, että Brimi puri. Ei ongelmia. Minusta tuo on vaan niin huippu koira, kun se sopeutuu ihan mihin vaan! Vieras mies liinan päässä ei tuota ongelmia, haussa sen pystyy kuka vaan lähettämään radalle ja tottikseen taipuu kenen kanssa vaan. Ihme epeli kerrassaan!
Ei me kummemmin sitä jalkapattia sitten treenailtu, kokeiltiin vain, miten Brimi siihen puree. Loput otettiin ihan tyynyn kanssa. Vietinvaihtoja ja hyppyjä - niistä koostui meidän treenit. Haukkua tasattiin taas. Siinä jouduin toistelemaan kierrä-käskyä, kun välillä meinasi haukku hiljentyä ja samoin käytin kierrä-käskyä, jos Brimi kovin yritti porsastella ja pomppia maalimiestä vasten. Sovittiin, että semmonen pieni sikailu on vielä tässä vaiheessa ihan sallittavaa, niin ei tapeta intoa. Paikoitellen sitten saatiinkin aikaan oikein mainiota vartiointia!
Vähän mä taas tein hallintaa ja sain noottia siitä, etten ole ihan ehdoton. Pitänee alkaa siis vaatimaan tiukemmin, ettei meillä tähän kosahda koko homma.
No, lopputulema oli se, että Brimi puri. Ei ongelmia. Minusta tuo on vaan niin huippu koira, kun se sopeutuu ihan mihin vaan! Vieras mies liinan päässä ei tuota ongelmia, haussa sen pystyy kuka vaan lähettämään radalle ja tottikseen taipuu kenen kanssa vaan. Ihme epeli kerrassaan!
Ei me kummemmin sitä jalkapattia sitten treenailtu, kokeiltiin vain, miten Brimi siihen puree. Loput otettiin ihan tyynyn kanssa. Vietinvaihtoja ja hyppyjä - niistä koostui meidän treenit. Haukkua tasattiin taas. Siinä jouduin toistelemaan kierrä-käskyä, kun välillä meinasi haukku hiljentyä ja samoin käytin kierrä-käskyä, jos Brimi kovin yritti porsastella ja pomppia maalimiestä vasten. Sovittiin, että semmonen pieni sikailu on vielä tässä vaiheessa ihan sallittavaa, niin ei tapeta intoa. Paikoitellen sitten saatiinkin aikaan oikein mainiota vartiointia!
Vähän mä taas tein hallintaa ja sain noottia siitä, etten ole ihan ehdoton. Pitänee alkaa siis vaatimaan tiukemmin, ettei meillä tähän kosahda koko homma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)