Vastaus

Miten Brimi ja Raimo eroaa luonteiltaan?

Tässä kohtaan muistutan siitä, että minullahan ei ole Brimistä kokemusta alle vuosikkaana. Se on sinällään harmi, sillä Brimin luonne oli ehtinyt jo kovastikin muovautua siinä vaiheessa, kun se minulle saapui. Vertailu on sen tähden hankalaa, mutta yritän parhaani.

Raimo on vietikäs, kiihkeä ja saamarin yritteliäs. Se testaa viimeiseen asti, pitääkö mun kielto esim. syödä jotain maasta. Se syttyy nopeasti, on ahne. Menee paikkaan kuin paikkaan korvat pystyssä varmana siitä, että kyllähän minä ny pärjään. Iloinen olen sen otekäyttäytymisestä: puree lujaa, rauhallisesti ja koko suulla. Puhtaat vietinvaihdot. Alkuun oli varautuneempi vieraita kohtaan, mutta nyt sekin on karissut.

Brimiä voin kuvailla melko pitkälti samanlaisilla adjektiiveilla. Samanlaista kiihkeyttä ei ole. Brimillä ei esim esiinny tottiksessa vinkumista, vaan pää kestää sen, mihin asti sen saan ajettua. Brimi on joustavampi, vastaa herkemmin minun suullisiin ja sanattomiin käskyihin. Siinä, missä Raimo vaan puistaa päätään, jos mainitsen sille jostakin asiasta, Brimin korvat painuu päätä myöten.

Eroa tekee paljon se, miten paljon olen Brimiä treenannut. Kyllä mua harmittas sillä treenimäärällä, jos Brimi ei lenkillä juostessaan kuulis mun kutsua tai ei ois valmis totteleen kentällä sivu-käskyä. Kyllä minä Raimostakin vielä koulin samanlaisen, mutta uskon, että vaatii minulta enemmän henkistä kanttia ja mielenlujuutta, sillä Raimossa on kaikkea potenssiin kakskyt.

Vieläkö Brimi treenaa hakua ja miksi eri ohjaajan kanssa?

Brimi ei ole viime kesänä treenannut hakua. Mietinnässä on ollut, josko ensi kesänä palauttelisimme muistiin toissa kesän alkeet ja jatkaisimme siitä tavoitteellista treenaamista.

Toissa kesänä ohjaajana toimi minun miesystäväni, jolla yksinkertaisesti oli mielenkiintoa ja aikaa koulia Brimistä hakukoira, sillä hän näkee siinä kovasti potentiaalia ko. lajiin. Hänellä on pitkän linjan kokemusta hausta ja siinä kilpailemisesta, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole koiraa, jolla sitä harrastaa. Intressit ovat vain vieneet hänen resurssit muuhun lajiin, joten Brimin kouluttaminen on jäänyt. Nyt kun olen siirtänyt haaveet ipo-kokeeseen menosta Raimoon, olisi kuitenkin Brimin treenaamisen hukkaanheittäminen suoranaista syntiä. Silläpä sitten mietin itse jatkavani hakua Brimin kanssa.

Kysypä jotain

Törmäsin tämmöseen. On niin kamalan hiljasta blogirintamalla, että häätyy kokeilla, toisko tämä eloa.

Hulinaa

Raimo on 15-viikkonen, painaa 19 kiloa, mutta vielä ei oo korkeudessa mennyt Brimistä (58cm) ohi. Raimossa on sellasta staffimaista jykevyyttä, sillä on jäätävän isot tassut ja suuret korvat, joilla se joskus jopa kuuleekin. Tiesin, etten minä helppoa seurakoiraa saa ja sellainen tuo otus onkin - ei päästä helpolla. Kaikessa ärsyttävyydessään ihan söpö, kuten lapseni siitä tuumasi yksi päivä.

Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olen sitä yrittänyt suunnata kaikenlaiseen ajatuspuuhaan, namien etsintään, pikkutottikseen ynnä muuhun. Leikkimistä ollaan sisällä rajoitettu, koska lapset. Hallintaa - sitä yritän tehdä. Ovesta mennään ulos kontaktin kautta, portaat alas hallitusti vierellä. Sitten pakka leviääkin - "no, kunhan se ei vedä". Siihen ajatukseen heräsin tänään, sillä vetäähän se. Tänään päätin aloittaa omatoimisen hihnakäytöskurssin, missä ei säntäillä, kuunnellaan ohjeita ja kävellään nätisti. Josko se elin tuossa otassa sillä pienenisi.

Puruja ei olla tehty pitkään aikaan, sillä Raimolla on hampaiden vaihtuminen menossa. Ne onkin sitten sisätreenit seuraavalla kerralla. Hallissa ollaan käyty se kerta viikkoon treenaamassa tottista ohjatusti, vaikkakin myös siinä oli taukoa, kun ryhmässä oli kennelyskäinen koira. En uskaltanut ottaa riskiä. Raimo lähtee kivasti tekemään töitä, vaikka paikka on ihan uusi ja ympärillä on porukkaa.

Tavoitteet

Tämän kauden tavoitteena oli TK2, AD ja FI  MVA. Näistä ei toteutunut mikään. AD-kokeita ei järjestetty, näyttelyihin en raaskinut pistää pennosia ja AVO-luokka oli Brimin kanssa haastavampi kuin osasin odottaa. Vähän harmittaa, varsinkin kun toissa kaudella paukutettiin tuloksia urakalla. Mutta tätähän se on harrastaminen; aina ei voi voittaa.

Sen sijaan tuuletan siitä, miten ollaan pieniä tavotteita saavutettu. Otettiin hienosti haltuun metrinen sekä A-este, seuraamiselle on alkanut löytyä korrektimpi paikka ja yleinen hallittavuus on parantunut huimasti! Brimi on mahtava koira, missä on potentiaalia harrastaa. Sen kun vain päätän, millesä aletaan, niin uskon tuon otuksen olevan messissä ihan satasella.

Ensi kesälle en vaan keksi vielä mitään tavoitetta. En tiedä yhtään, mitä tavoiteltaisiin. Olisiko se haun parissa vaiko jäljellä? Vai sittenkin sitä tokoa? Tämän(kään) suhteen en vaivu epätoivoon, vaan uskon, että sieltä se tavoite alkaa pikkuhiljaa kirkastua, jahka talvi väistyy.

Tehokuuri

Viime viikolla Raimolla olikin oikein teholeikkiviikko! Pidettiin yhdet ylimääräiset treenit ja niiden lisäksi oli kahdet normipurut. Raimo oli messissä jokasella kerralla päästen leikkimään maalimiehen kanssa. Hivenen minua naurattaa, kun ajettaan tuonne 20 kilsan päähän treenipaikkaan, käydään 2 minuuttia kentällä ja eikun kotiin :D Vaan on tuossa silti niin paljon hyötyjä, että en malta jättää treenejä väliinkään. Raimo kuiten oppii samalla olemaan autossa, tottuu ääniin ja saa rutiinia treenihommiin.

Hienosti se on alkanut hakea maalimiehen kentältä ja vetää sinne ihan mielissään. Puree hyvin eikä varmasti löysää irti! Leikkiähän se vielä tuommoselle natiaiselle on, mutta siittä se lähtee. Lauantaina oltiin ihan uudella kentällä, vähän tottisteltiin ja olihan se pieni mies niin reipas! Brimikin pääsi pitkästä aikaa treenaan, ja vitsit, se se vasta liekeissä olikin! <3

Tänään oli Raimolla rokotus. Oli niin hieno pentu, että eläinlääkärikin kehui! Seistä nakotti tutkimuspöydällä, kuin ois ennenki siinä seisoskellut. Siihen nähden, miten vähän ollaan hampaiden katsomista harjoiteltu, Raimo esitteli purukalustonsakin niin auliisti, että mulla oli leuka tipahtaa lattiaan. Kaikin puolin on pentu kunnossa, painoa sopivat 13kg ja kuukauden päästä kipaistaan uudelle rokotukselle. Loppupäivä sitten otetaan rauhallisemmin, oli se kuiten sen verta rankka reissu ;)

Tottista!

Pitkästä aikaa treeneihin pääsi mukaan Brimi! Vitsit se oli tiitteränä! Oltiin ekaa kertaa hallissa tälle kautta ja minä mukamasten ensin, että otetaan jotain ihan höpöhöpö-juttuja muistutellakseni hallissa olon. Eihän Brimi mitään sellasia tarvinnu, se oli jyvällä heti kättelyssä.

Tehtiin nopsia sivulletuloja ja pientä seuraamispätkää. Paikka oli yllättävänkin korrekti ja pääsin palkkaan monta kertaa hyvästä suorituksesta! Pikkasen se kyttäsi palloa, mutta se annettakoon anteeksi näin tauon jälkeen. Siinä kävi pieni häiriötekijäkin, kun samaan aikaan treenannut rotikkauros lipesi omistajansa otteesta ja juoksi ärinän kanssa meidän luo. Toinen vetäjistä oli siinä hollilla hätistäen urosta loitommas ja minä nykäsin Brimin selän taakse. Meillehän ei ryppyillä!

Otettiin sitten toisella kierroksella jääviä. Kyllähän Brimi ne osaa, nopeutta kun sais vaan lisää. Huomattiin, että seuruun yhteydessä Brimi menee maahan nopeampaa ja selvähän se oikeastaan on, kun sillä keinoin ollaan enemmän niitä tehtykin. Tai siis ihan vapaassa seuruussa ja siitä sitten käskyjä.

Kuvia