Liikkistä

Me oltiin eilen Raimon kanssa ensimmäisissä ohjatuissa tottistreeneissä yhessä <3 Parkkipaikalla odoteltiin, että toiselle koirakolle ammutaan. Ääni ei iso ollut, sillä parkkikselta on hyvän matkaa kentälle, joten aivan hyvä alku paukkeisiin tottumiselle. Siitä sitten sylissä kentälle.

Arvelin jo, että noinkohan menee tutustellessa ensimmäinen kerta, mutta Raimohan oli aivan skarppina! Tehtiin pikkasen seuraamista imuttamisella ja istu- ja maahan-käskyjä. Loppuun luoksetulo, kun oli kerrankin appari sitä varten. Sen huomasin, ettei treenikaverilta lainaamani hanska ollut huono idea lainkaan, sillä pienet naskalihampaat pureutuu aika näpäkästi ihoon imuttaessa.

Brimin kanssa ei kauheasti olla tehty mitään muuta kuin käyty juoksulenkeillä. Sillä alkoi juoksut, joten se tietää taas mammalomaa. Ehtii tässä alkaa talven ohjattu tottis, joten me käydään siellä jokunen kerta ja sitten Brimi lähteekin Sannan luo. Käytiin eilen eläinlääkärissä ottamassa progearvot ja sama toistuu perjantaina. Todennäköisesti ensi viikon alussa Sanna hakee Brimin ja homma lähtee niin sanoakseni rullaamaan. Minulla on kaikki ulokkeet pystyssä, että hommat menis nappiin ja syntyisi mukava lauma pikku-Brimejä ja -Dakotoja!

Viikko pentuarkea

Pukattuani sen kymmenen kertaa Raimo eilen lattialle nojailemasta sänkyä vasten ja keskusteluani joka kerran jälkeen siitä, purraanko minua, huokaisin. Onhan tämä ollut yhtä pissakakkaruljanssia! Mutta Raimo on huipputyyppi! Se tallustelee reippaasti missä ympäristössä vaan ja pistää maate, kun mitään erityistä ei tapahdu. Jästipäähän se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri :D Vaan löytyy sieltä miellyttämisenhaluakin. Namin kanssa ollaan istumista ja sivulletuloa harjoiteltu, niin ei sitä siihen tarvii houkutella.

Vieraiden päälle Raimo ei mitenkään erityisesti ole. Se ei väänny syliin, vaan tuumaa selvästi, että tassa ma olen, ole sa siina. Tänään Mustissa&Mirrissä alkoi myyjiä heti, kun tarjosivat herkkuja :D Omistaan se tykkää kuitenkin ihan hurjasti, lasten mielestä välillä jopa liikaa.

Nyt loppuviikosta ollaan tosiaan jalkauduttu maastoon ja käyty hengailemassa kauppakeskuksen edessä sekä eläintarvikekaupassa. Ensi viikolla jatketaan ja lähdetään käymään keskustassa katselemassa meininkiä. Voisimme myös alkaa tehdä jälkeä ensi viikolla, kun rytmi on nyt alkanut elämiseen ja olemiseen löytyä.

Raimooooo

Täällä hää nyt sitten on, Raimo-poika. Viralliseksi nimeksi tuli Hevossaaren Caliber, mikä oli meidän oma ehdotus. Raimo on semmonen melko lunki tyyppi, jos nyt pennusta voi niin sanoa. Jos ei talossa mitään tapahdu, se laittaa itse maate. Sillai se vaikuttaa tasapainoseltakin, ettei tartte olla mikään adhd, vaan välillä voi vetää niitä puolukoitakin. Vaan kyllä sieltä matskua löytyy, sitä ei käy kieltäminen! 

Ihan hirviää ulkona ramppaamistahan tämä tahtoo olla. Päätin, että opetan suoriltaan sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä, joten olen joka raossa kuskannu tuota ulkona. Onneksi se nyt malttaa jo nukkuakin hyvän tovin, niin ei tarvi ihan joka välissä käyttää pissalla. Ekana päivänä Raimo ei nimittäin oikein osannu rauhottua nukkumaan. Ja ihmekään tuo, meillä kun tätä elämää on. Nyt se on hokannu oman paikan minun sängyn vierestä lattialta ja hakeutuu sinne itsekin tirsoille.

Eihän meidän ekat yhteiset päivät oo ollu ku nimen opettelua. Raimo on niin kiva nimi sanoa, kun siinä saa ärrää päräyttää! Tänään harjoteltiin vähän istumista. Kunhan vähän saadaan rytmistä kiinni, aion alkaa tarjoilla yhden ruuan jäljen yhteydessä, niin saadaan siihen alotettua pohjien teko.

Loppuun vielä kuva siitä, miten hirveän helppoa on kuvata pentua.

Kokeenomainen treeni

Se oli meidän agenda eilisissä treeneissä, mikä suunniteltiin jo edellisellä treenikerralla. Ainut muutos, mikä tehtiin, oli se, että tehtiin harjoitus ilman paria. No, muahan jännitti, mikä oli hyvä, kun sillä sai kokeenomaista tuntua harjoitukseen.

Ilmottautumisessa Brimi edisti jo ihan sikana. Tein pikkupätkää seuraamista odotellessa, missä yritin muistutella paikasta, vaan eihän se hollannikkaan päässä pysy, kun kaikki pitäs päästä tekeen TÄYSII. No, siittä sitten J-kaavioon. Kyllä se messissä pysy, kontakti nyt tipahteli välillä, mutta tehtiin kaavio kuitenkin ja itsekin olin kartalla, vaikka en ole kaaviota tehnytkään sitten viime kesän. Henkilöryhmässä ois voinu kontakti pysyä paremmin, mutta ei me sitäkään olla tehty tälle kesää kuin pari hassua kertaa.

Jäävät tökki. Istuminen piti ottaa useamman kerran uudestaan, kun jäi seisomaan. Vasta kun perkeleen ärähin, meni käsky perille. Maahanmeno ok. Luoksetulo oli todella hieno! Brimi tuli vauhdilla ja ihan suoraa eteen. Tykkäsin.

Ampumista seuraamisen yhteydessä on tehty nyt ehkä viidellä kerralla. Brimi käänsi päänsä äänen suuntaan, mutta palas nopeasti seuraamiseen eikä enää välittänyt toisesta laukauksesta. Että kyllä se siittä.

No, sitten noudot. Nehän ny ei ihan putkeen menny, kun minä en osaa heittää. Tasamaanouto oli ihan ok, mutta estenoudot ei niinkään. Muutin jalkojen asentoa saadakseni heiton menemään pidemmälle, mikä provosoi Brimiä nousemaan perusasennosta. Lisäksi heitin ihan vinoon, joten palautuksissa koira kiersi esteen. Otin molemmat estenoudot uudestaan, minkä jälkeen ne toimi. Palautukset kutakuinki suoria. Ote kapulasta oli hyvinkin eläväinen ja aalta tullessa Brimi ei käytännössä edes pitänyt kapulasta kiinni, vaan roikutti sitä suupielessä, mistä nappasin sen itselleni. Kapula onkin ollut meidät kompastuskivi; mun häätyy alkaa harjotuttaa Brimille siihen liittyviä osa-alueita ihan tosissaan ja unohtaa hetkeksi itse noudot.

Eteenmeno onnistuisi yksinään, mutta ei yhdistettynä noutoihin - ainakaan kaikkiin kolmeen. Tässäkin meille siis treeninaihe talven ajalle, että saan ne ketjutettua.

Paikkamakuu otettiin lyhyenä ja ihan vaan treenataksemme ampumista sen yhteydessä. Brimi nousi varmaan kolmesti, meni kuiten makaamaan uudestaan käskystä. Vasta kun käännyin sitä kohti ja oikein painokkaasti käskin: "Nyt maahan!", se pysyi alhaalla.

Yhteenvetona sanoisin, että parempaa hallintaa, rutiinia ja vielä lissää reeniä. Kyllä siittä hyvä tullee!

Ei pysty, ei kykene

Kyllä me vaan vielä tarvitaan paljon enemmän treeniä, joten päätin siirtää ipo-tunnuksen tavoittelun ensi kesälle. Rutiinia koeliikkeisiin, väliin helppoja treenejä, joilla nostaa koiran itsetuntoa ja jolloin se saa rökittää maalimiestä oikein kunnolla. Niitä se kaipaa.

Jälkeä aion tehdä niin pitkään kuin kelit sallii. Siinäkin tarvitaan niin paljon harjoitusta sekä Brimi että minä. Vaikka hyvä on suunta, viimeisin jälki oli niin hieno esineilmaisuineen ja kaikkineen!

Tottis vaatii myös hinkkaamista. Kovastihan me ollaan urakoitu, mutta paljon on vielä tekemistä. Etenkin se tuottaa haastetta, että siihen jäävien, luoksetulon ja eteenmenon väliin pitäisi ujuttaa noudot. Tänään tehdään treeneissä kokeenomainen treeni. Vähän kyllä jännittää ja mietityttää, miten se sujuu. Otin nimittäin vähän sen tapaista viimeksi itsekseni treenatessani eikä eteenmeno onnistunut ollenkaan. Oli siinä noutojen aikana toki häiriötä, kun piti komentaa lapsia, että ehkä tuollainen sulava treeni tuottaa tulosta paremmin. Hyvä spekuloida etukäteen, illallahan sen näkee!

Juoksutkin Brimille on tulossa.

Naksuttelua

Joskus tulee hinku opettaa Brimille kaiken maailman temppuja ja silloin kaivan naksuttimen naftaliinista. Nyt huomasin, ettei sillä ole Brimille paljoa merkitystä, naksautanko or nou, joten saan nakata vekottimen takaisin kaapin perukoille odottamaan parempia aikoja.

Huomasin myös senkin, ettei Brimi ainakaan näin sisätiloissa kovinkaan aktiivisesti asioita tarjoa. Tarkoitus oli siis kokeilla opettaa sille takapään käyttöä. Siinähän se nätisti istui minun sivulla eikä liikkunut juuri mihinkään. Olen siis opettanut vahvan sivulle tulon :D Sain minä sen sitten viimein hetsaamalla pyöräyttämään jonninmoisen ympyrän. Voisin varmaan aloittaa alusta naksuttimen opettamisen vaikka pahvilaatikon avulla.

Reenaaminen on muuten valitettavan vähäiseksi jäänyt nyt viimeisten parin viikon aikana. Lapset ovat sairastelleet kukin vuorollaan eikä näin ollen mulla ole ollut saumoja kotoa lähteä. Tiistain ohjatussa tottiksessa käytiin toki ja suunniteltiin siellä, että tehdään Brimille ensi kerralla kokeenomainen treeni. Näkee vähän, missä mennään vai mennäänkö missään.

Vielä kaksi viikkoa!

Enhän minä jaksa tätä uutista pihdata enää pitemmälle :D Meille on tulossa uusi perheenjäsen, sellainen karvainen! Kyseessä on - tottakai - koiranpentu. Jatkan samalla linjalla eli lyhkäsissä hollanninpaimenkoirissa, mutta vaihdan sukupuolta ja tulossa on tällä kertaa uros. Pentu on Hevossaaren kennelin kasvatti, yhdistelmästä Havrevingens Koda x Just in Case of Flying Attacks. (tämä). Lajina meillä tulee olemaan pääasiassa suojelu.

Minunhan ei pitänyt pentua ottaa, ennenkuin Brimi eläköityy, vaan minkäs teet, kun kohtalo puuttuu peliin! Tämä yhdistelmä on nimittäin sellainen, että silloin kun Aada-emä tuotiin Suomeen, arvelin sen astutettavan Kodalla, jos kaikki menee putkeen. Silloin jo mietin ja haaveilin, että siinäpä olisi mielenkiintoinen yhdistelmä, mistä haluan pennun itselleni. Sitten kun minulle selvisi, että tämä yhdistelmä ollaan toteuttamassa, ei minun tarvinnut kauaa jahkata, soitanko kasvattajalle vai en!

Kyllähän minua jännittää! Ensimmäinen holskupentuni! Luulen, että minulla on suunnitelmat aika selvillä sen suhteen, mitä pennulta haluan ja mistä lähden liikkeelle sen kanssa. Ehkä. Voihan ne vielä lennossa muuttua :D Mutta näin päällisin puolin olen miettinyt asiat ja valmistautunut mielestäni paremmin kuin Brimiä hankkiessani. Ja onhan minun taitoni koiranohjaajana kehittyneet niistä ajoista huimasti! Aion noudattaa tässäkin työelämässä hyväksi havaitsemaani ohjenuoraa: Näytä siltä, kuin tietäisit, mitä olet tekemässä. Ollaan kuiten Brimin kanssa touhutessa saatu monesti noottia siitä, että koira ei ole varma siitä, mitä siltä haluan. Tätä yritän välttää pennun kanssa.

Ajankohta pennun otolle on minusta optimaalinen! On vielä kesä, joten sisäsiistiksi opettaminen on helppoa. Jälkihommiin saadaan helposti tehtyä pohjat ennen talvea ja samoin päästään metsään lenkille harjoittelemaan koordinaatiota, lähelläpysymistä ja mitä näitä nyt vielä on. Työttömyys ei ole kivaa, mutta se etu siinä on, että päästään hyvin alkuun monilla osa-alueilla, kun ei ole työt haittaamassa harrastustoimintaa.

Tarvikkeita minun ei pitänyt haalia, kun kotona on jo kaikkea. Mutta satuinpa eilen Canis&Catuksen sivuille ja siellä oli vaikka ja mitä tarjouksessa! Laitoin sitten tilaukseen nahkarätin ja -patukan ja tänään Hankkijalta ostautin pentupannan ja minipienen kapulan (<3) pitoharjoituksia varten. Remminkin olen hankkinut ja lussutuspallon. Nyt yritän vakuuttaa itselleni, että yhtään enempää ei tarvita. Pitää vaan nurkista ja kaapeista kaivella Brimin lelut esille, jotta ne on sitten hollilla pentua varten. Autonkin ehkä joudun nyt siistimään, jotta sinne mahtuisi lainaamani pentuhäkki.

Niin, onhan sillä pennulla jo nimikin: Rai(mo) <3

Ykkönen!

Kuusamoon asti sitä pitiki lähteä hakeen! Eihän se ollut mikään priima suoritus, mutta parhaamme teimme. Eikä nollattu tällä kertaa kuin yksi liike, joten noususuhdanne on koko ajan ollut ylöspäin! :D Liikejärjestys oli sekoitettu, mikä toi oman vivahteensa kokeeseen. En kyllä enää muista järjestystä, mutta jotenkin nuin se meni.

Paikkis 10. Pientä levottomuutta, mutta tuomari oli hövelillä päällä.

Liikkeestä maahanmeno. Maahanmeno olisi voinut olla nopeampikin. 10.

Ruutu onnistui, wuhuu! 10.

Luoksetulo. Luulin, että tulee jostain kumman syystä sivulle, mutta pyörähtikin mun selän taakse, jolloin annoin uuden käskyn, millä Brimi tuli suoraan eteen. 8.

Hyppy 10. Joku alkaa varmasti rokottaa Brimin nykymisestä ennen käskyä.

Nouto 10.

Kaukot 7. Ylimääräsiä käskyjä.

Seuraaminen parani loppua kohden, mutta silti se oli matkalaukkumallia. 8.

Liikkeestä seisominen nollautui kahden suullisen käskyn ja vielä vartaloavun takia.

Merkin kierto 10.

Kokonaisvaikutelma putosi 5:een kehänauhojen ulkopuolella piipahtamisen takia.

Pisteitä tuli yhteensä 259, millä saatiin I-tulos. Nytpä minä sitten taidan jättää tämän AVO-luokan kahlaamisen tähän, vaikka meinasinkin vielä yhdessä kokeessa käydä ennen Brimin jäämistä tauolle. Ja vaikka meillä oli TK2 tavoitteena. Ehtiihän sitä tosin vielä ensi kesänäkin AVOn kokeissa käydä, jos siltä tuntuu, mutta mehustelin jo kotimatkalla sillä, että pääsisin opettamaan VOIn liikkeitä. Vireessä meillä on myös tekemistä, että se kantaisi koko kokeen läpi. Brimille tulee sellainen lässähtäminen kehänauhojen vieressä, samanlainen kuin sillon, kun yritän ottaa siitä kameralla kuvaa.

Muutenkin olen tässä pohtinut Brimin tulevaisuutta. Uuden hihan tuominen puruihin mukaan on edelleen ongelma, Brimi tipahtelee turhan herkästi siitä. Jälkeä pääsen tekemään ensi viikosta lähtien säännöllisemmin, joten se nyt ei huoleta, kunhan vaan saa ruutiinia, niin hyvä tulee. Mietin kovasti sitä, kannattaako meidän mennä kokeeseen.

Entä mitä ensi kesänä? Alan todennäköisesti talvikaudella kouluttaa tokoa ja toivon pääseväni sen avulla ohjattuun pk-tottisryhmään. Brimin tuleva mammalomahan vähän häiritsee treenaamista, mutta toivon pääseväni ennen sitä siihen pisteeseen, että tauko tulisi vain tekemään hyvää. Nytpä minä sitten arvon, jatketaanko Brimin kanssa pk-hommissa vai sittenkin tokon parissa. Tokossahan minulla ei tavotteita ollut kuin TK2een asti, mutta kyllä minua vähän kiinnostaisi jatkaa ja kokeilla, miten pärjättäisiin VOI-luokassa. Ja EVL:ssä. Hui. Toisaalta taas toko on niin pilkunviilaamista, että onko minulla hermoja sinne, että olisiko se PK-puoli meidän heiniä. En todellakaan tiedä, mutta josko tämä talvi toisi selkeän vision tämän suhteen.