Kohti uutta vuotta!

Täytyyhän minunkin kirjata ylös tavoitteet ensi vuodella, kun kaikki muutkin niin tekevät. Tämän vuoden tavoitteet täyttyivät hyvin: BH-koe ja TK1 saatiin molemmat sekä korkattiin AVO-luokka.

Ensi vuodella minä suunnittelin seuraavaa: TK2, AD sekä FI MVA. Lisäksi haaveissa olisi syksylle JK1, mikäli vain saadaan jälkihommat, tottis ja esineruutu sujumaan kesän aikana.

Pentujen arvioitu syntymisaika osuu helmikuulle ja siitä eteenpäinhän Brimi on pois pelistä ainakin sen seitsemän viikkoa eli huhtikuulle asti. Kisakuntoon päästänee taas siinä heinäkuun tienoilla. Huhtikuussa alkaakin olemaan treenikentät suht sulaneet, joten päästään samantien reenihommiin!

Vuosi 2015

On ollut huima! Toissakesä meni maha pystyssä ja muuttaessa, vaan tänä kesänä me ollaan otettu kaikki takas.

Käytiin parit näyttelyt pyörähtämässä ja aivan hyvillä arvosanoilla jopa! Luonnetestikin meni mainiosti. Päätavoitteena ollut BH-koe läpäistiin myös. Se ei ehkä ollut kirkas läpäisy, mutta olipa kuitenkin! Näki, että treeni ei ole ollut turhaa.

TK1 saatiin myös hyvillä pistein. Saatiin hyvää kisakokemusta ja palautetta meidän työskentelystä. Tiedän, mitä kannattaa kokeilla jatkossa ja mitä ei. Brimi on hyvähermoinen otus ja sen kanssa pystyy kisaamaan. Itsekään en ihan mielettömästi kokeita jännitä, vaan pää toimii ja homma sujuu.

Azuricoyotes-sivustolta pystyy lukemaan, mihin Brimin vuosi on huipentunut! Eli Brimi astutettiin 13. ja 14. päivä tätä kuuta Dakota-nimisellä komealla uroksella Ranskanmaalta. Loppuvuosi sitten jännitetäänkin, miten astutus sujui ja toivottavasti alkuvuonna pääsen nuuskuttelemaan ihania holskupentusia.

Hyvää Joulua ja Menestystä vuodelle 2016!

Kaikkemme ollaan annettu

Rotumestikset - check! Aikanen herätys oli ja pitkä matka, mutta tulipahan reissu tehtyä. Eikähän se ihan putkeen menny, ei, mutta tulipahan osallistuttua.

Brimi oli ihan höyrynä hallissa, missä oli koiria siellä ja koiria tuolla. Vähän samoihin fiiliksiin mentiin, mitä se on agilityssa kentän laidalla, paitsi ettei kukaan - onneksi - tällä kertaa suorittanut esteitä. Kyllähän se siinä vähän nolotti, kun toisten koirat osasi käyttäytyä ja meitsi siellä vaan roikkuu hidasteena hihnan päässä.

Nooh, päästiin paikallaoloon kuitenkin. Brimi läähätti ja oli levoton. Yllättäen se sitten tepasteli jotain istumaan jäädessään ja vilkuili ympärilleen. Rivin toisella laidalla ollut saku lähti omia aikojaan liikkeelle. Brimi tuijotti sitä toinen etujalka ylhäällä sen näköisenä, että "voiko NUINKIN tehdä?!" Minä siinä sitten mielessäni hoin, että istu, istu, että EI VOI TEHDÄ NUIN. Pysy se. Koiraa ohittaessa käänty voimakkaasti mun perään. 7 pistettä.

Me oltiin luokassa toisena vuorossa. Virittelin Brimiä pihalla, kun hallissa oli niin ahdasta. Se toimi nätisti, teki jäävät hyvin, mitä ny muutaman kerran jäi seisomaan, kun käskin istua. Sitten meidän vuorolle halliin. Loppupalkkana kokeilin ruokaa. Ei hyvä idea. Kannattaisi nämä kokeilut tehdä kotona...

Seuraamisessa lähti tosi hyvin liikkeelle. Juoksuun lähtiessäni Brimi hukkas kontaktin ja lähti kirimään edelle. Samalla tuli liikkurilta käsky kääntyä, joten annoin uuden käskyn ja sain Brimin taas matkaan. Tehtiin sitten taas saksalainen täyskäännös ihan vahingossa. Semmosta valumista ja velttoilua se oli se loppuseuraaminenkin. 6,5 pistettä.

Seisomaan jäi, mutta nosteli tassujaan. 7 pistettä.

Luoksetulo oli minusta hyvä! Jäi vähän vinoon, mutta korjasi itse suorempaan asennon. Jätettäessä oli vähän levoton. 8,5 pistettä.

Istumisen sijaan jäi seisomaan. En sanonu istumista tarpeeksi korkealla sävelellä. 0 pistettä.

Ruutuun meno. No, se meni kaikkialla muualle paitsi ruutuun. Kiersi ensin oikealta, palasi mun luo ja meni sitten vasemmalle. Vähän nuuskasi nurkkamerkkiä, niin käskin maahan toivoen, että se osuis ruutuun. Eipä osunu. 0 pistettä.

Noutamaan lähti tosi hyvällä vauhdilla, sama vauhti pysyi palautuksessa. Ehkä vähän vinoon jäi ja steppaili lähdössä. 8,5 pistettä.

Kauko-ohjauksessa liikkui puoli mittaa eteenpäin. Muuten ok. 8 pistettä.

Estehypyssä ei moitittavaa. 10 pistettä.

Merkin kiertohan on meidän bravuuri. Brimi tykkää siitä ihan hulluna! Tuomarikin kehui, miten hienosti se lähti kiertään - vauhti oli aivan huima! Vaan sitten kun ei merkiltä palatessa patukkaa näkynytkään, Brimi tuumasi tehneensä väärin ja päätti kiertää merkin uudestaan. Sen yrittäessä kolmannelle kierrokselle, käskin sivulle. 0 pistettä. Prkl.

Kokonaisvaikutelmassa tuli moitetta siitä, ettei koira keskittynyt ja siirtymisissä haahuili. Hallinnan pitäisi siis olla parempi. 8,5 pistettä.

Nooh, aina ei voi voittaa. 192 pisteellä kuitenkin saatiin tulos ja hävittiin AVO-luokan rotumestarille vain kolmella pisteellä :D

Eikä me mihinkään AD-kokeeseen enää jakseta treenata, me jäädään tauolle. Heippa.

Vähän jännittää

Tällä viikolla treenit ovat olleen ihan minimissään, sillä lapset ovat sairastelleet kukin vuorollaan enkä ole päässyt treenaan. Arveluttaa moni liike, miten ne sujuu. Brimi on kuitenkin koira, joka arvostaa rutiineja ja treenaattomuus ei niitä rutiineja paljon luo.

Sääntöjäkin olen tavaillut vähän tavallista tarkemmin, sillä minun ei ole koskaan aiemmin paljoa tarvinnut AVO-luokan sääntöjä tavailla. Muutamia poikkeuksia nimittäin löytyy ALO-luokkaan verrattuna, kuten luoksetulossa koira jätetäänkin maahan ja paikallaolossa koirat ovat istualteen. Jäävissä taas palataan koiran luo kiertäen sen takaa. Tämä voi olla ehkä hankalin muistaa!

Toinen muutos kesän kokeisiin on se, että tämä koe tulee olemaan hallissa. Onneksi ollaan nyt muutaman kerran hallissa käyty treenaamassa, joten ympäristönä se ei ihan outo ole. Toki siellä on sitten elämää enemmän ja muuta, mutta josko me selvittäisiin.

Eilen sitten viimein päästiin pikaiset treenit tekemään lähikentälle. Jäi oikeasti aivan hyvä fiilis! Että syteen taikka saveen, ei minua tuon koiran kanssa hävetä kokeeseen mennä.

Rrrrruutuun!

Millähän ilveellä minä sen hunssen saan suuntaamaan keskelle ruutua eikä laitamerkkien viereen? No, olen arvellut ongelman johtuvan ihan silkastaan siitä, että käyttämäni laitamerkit ovat liian matalia, jolloin ne sekoittuvat Brimin mielessä kosketusalustaan. Täytyy nyt vaan hinkata ruutua vielä lisää kosketusalustan kanssa, jolloin ruudun keskelle menosta - toivottavasti - tulisi varmempaa.

Nouto meillä alkoi yllättäen sujua ja palautukset tulla tiiviimmiksi. En tiedä, vaikuttiko se siihen, kun aloinkin tuijottaa palautuksessa horisonttiin. Sama nimittäin tapahtui luoksetulon loppuasennossa - luoksetulo oli täydellinen, kun en katsellaani Brimin tuloa seurannut! Jännä homma kerrassaan. Viikkohan tässä on vielä aikaa nuitakin liikkeitä hinkata, sitten me alotetaan tottistauko ihan tosissaan! Ehkä. Jos maltetaan.

Ilmoitin Brimin lokakuun lopulla olevaan AD-kokeeseen. Jännittävää! Sehän voi olla, ettei kokeeseen edes päästä, jos Brimillä alkaa juoksut. En usko kokeessa ilmenevän isompia ongelmia, sen verran paljon ollaan kuitenkin canicrossia harrastettu.

Paljon kaikenlaista

Oltiin sunnuntaina Juhan Korrin laumaviettiseminaarissa. Oli jotenkin ihan huippua kuunnella ja miettiä niitä asioita, mitä Juha kertoi, kun ne kuulosti minusta aivan järkeenkäypiltä! Laumavietti on tosiaan melko isossa osassa koirankoulutusta, jos sitä oppii käyttämään. Minähän oon kirjotellu niistä kerroista, kun olen huomannut Brimin reagoivan mun kehuihin ja yrittävän tehdä uudestaan saadakseen lisää kehuja. Laumavietistä niissäkin on ollut kyse; laumanjohtajan suosioon pääsemisestä.

Aion jatkossa pyrkiä lisäämään tuota laumavietin käyttöä koulutuksessa. Ihan hetkessähän se ei tapahdu eikä onnistu, mutta pikkuhiljaa lisätä ja laajentaa sen käyttöä. Juhakin kertoi ensin opettaneensa temppuja sen avulla, kunnes pikkuhiljaa on hivuttanut sitä tottikseen.

Me oltiin viimeinen esimerkkikoirakko ja harjoiteltiin kontaktin pitämistä häiriössä. Juha ei uskonut minua, kun sanoin, että Brimi on vilkas, ja hän läiskäytti häiriöksi melko lujaa kädet yhteen saaden Brimin pään kääntymään samantien :D Mutta me saatiin onnistumisiakin! Piti vain itselläkin muistaa, ettei toistele käskyä, vaan näyttää koiralle sen joutuneen epäsuosioon, jos se ei tottele.

Tällä viikolla myös varmistui pentusuunnitelmat Brimin osalta, kun kilpparitesti saapui niin negatiivisena kuin olla ja voi! Brimi on siis terve kuin pukki. Nyt vaan jännityksellä vartomaan, milloin juoksut alkavat!

Tänään Brimillä oli luksuspäivä, kun meille saapui kotiin koirahieroja. Paljaalla silmällä Brimistä ei hoksaa, mutta muutama makia jumipaikka sieltä löytyi mm. sisäreidestä ja tokokoiralle tyypilliseen tapaan oikealta puolen kroppaa. Mun piti olla koko ajan Brimin vieressä, sillä muuten se alkoi hötkyillä ylös hieromishommista. Hiljalleen se alkoi rentoutua ja silmätkin vähän lupsahtelivat. Hieroja kehui, miten rauhassa se malttoi lopulta olla, vaikka alku näytti siltä, ettei hommasta tuu mitään.

Eilen me käytiin vähän treenaileen lähikentällä. Oli hyvä fiilis! Ruutuunmeno on avautunut Brimille ja se osaa sen jo tosi huipusti. Toki sitä pitää vähän hioa vielä ja varmistella eri etäisyyksiltä, mutta noin päällisin puolin. Isoin juttu meillä taitaakin tällä hetkellä olla se, että miten saan noudon kuntoon. Palautus onnistuu, joo o, mutta Brimi jää minusta varmaan puolen metrin päähän. En tiedä, auttaisko siihen esim viikon kuuri vauhtinoutoa?

Loppuun lisään videonpätkän meidän jäävistä, jotka on minusta aika hyvällä mallin, vai mitä?

Paluu agilitykentille

Nythän me ollaan jo parina perjantaina käyty treenaan agilitya. Meidän ryhmä on mölliryhmä, missä on monen tasosta koirakkoa, kuten esimerkkiksi me, kenellä on kontaktiesteet ihan vaiheessa. Vuoden tauko ei näy Brimin toimissa juurikaan. Se osaa hyvin tähdätä esteisiin ja putkeen hakee hienosti! Arvelin nyt, kun meillä on mahdollisuus käydä treenaan "ihan muutevvaan", niin käytäisiin viikonloppusin harjotteleen omatoimisesti just nuita kontakteja ja keppejä. Toki siinä sivussa sitten erilaisia pieniä ohjauskuvioita - mitä nyt keksinkään.

Brimi on ihan sikanopea! Oikeasti mä saan tosi lujaa pinkoa, että ehdin ohjaamaan jo ihan lyhkäselläkin radanpätkällä. Eilen sitten olinkin ihan solmussa, vaikka ohjauskuvio ei mikään maailman haastavin ollut, mutta kun ei vaan ehtinyt.

Agility on näköjään Brimille todella kiihdyttävä laji. Hallissa on kolme kenttää vierekkäin ja meidän vuorolla jokaisella niistä on agilityryhmä. Haukuntaa ja iloisia kiljahduksia on siis halli täynnä. Kyllä siinä kuulkaa hollantilaisella pää pyörii. Hirveän haastavaa on myös seurata toisten suorituksia. Viimeksi tein myös sen huomion, että aika monella on "JES" liikkeelle lähtöön käskynä. Meillähän se on palkkasana...

Nooh, harjoituksen puutettahan tämä vain on. Mulla on taskut täynnä ruokaa ja yritän vältellä niitä hetkiä, että vaan seisoskeltaisiin ja tuijoteltaisiin toisten suorituksia. Ollaan tehty helppoja tottisjuttuja, harjoiteltu odottamista ynnä muuta. Itseltähän se vaatii vaan paljon hermoja.

MUTTA positiivista on se, että vaikka Brimi käy kierroksilla, sillä ei keitä yli. Se ei mene mihinkään tiloihin, missä en saisi siihen mitään kontaktia eikä ala perseillä tai rallatella kentällä. Käskyn alla se oikeasti toimii! Se keskittyy hyvin, kun jätän odottamaan. Tokikaan mitään oppimista en oleta tapahtuvan, kun kierrokset on niin korkealla. Tästä syystä mieluusti kävisin itsenäisesti harjoittelemassa aina, kun siihen on mahdollisuus.

Run, Brimi, run!

Pidin oman ja Brimin mielien virkistykseksi oikeat vauhtitreenit! Oli juoksussa treenaamista, noutokapulan vauhtinoutoja, ruutuun menoa ja oli pari loistavaa eteenmenoa - toinen maahanmenon kanssa.

Oikeastihan me ollaan laiskoteltu koko alkuviikko. Yks ilta otettiin liike-erottelua sisätiloissa, missä kiinnitin enemmän huomiota siihen, millä äänensävyllä annoin käskyn. Se oli aivan hyvä treeni ja tuotti oikeita asentoja arvuuttelun lisäksi. Tänään sitten piti jo ulos asti mennä treenaamaan, ettei mee ihan rötväämiseksi. Aika täpinöissäni olen siitä, että päästään nyt treenaamaan ihan tosissaan niitä AVOn liikkeitä, joita ollaan jo kesän aikana tapailtu ja joista osa on omasta mielestäni jo aika hyvällä mallilla.

Paikalla istuminen 1 min.
Eipä olla vielä kokeiltu kuin ihan lyhykäisillä ajoilla. Lienee kokeiltava ensi kerralla?

Seuraaminen
Sisältää askelia taaksepäin - jes!

Liikkeestä seisominen
Hiomista kaipaa.

Luoksetulo
Sujuuhan se. Luoksetulon paikka vaan vaatii vahvistamista.

Liikkeestä istuminen tai maahanmeno
Sujuu, mutta kaipaa hiomista ja varmuutta.

Sitten meitsin lempiliikkeitä!

Ruutuun lähetys ja maahanmeno
Wuhuu! Sujuu! Toki vaatii vielä varmuutta suoritukseen.

Noutaminen
Tää on varmaan pahiten vielä vaiheessa.

Kauko-ohjaus
Sujjuu, sujjuu.

Estehyppy
Tämäki sujjuu.

Merkin kierto
Täähän on ihan huippu liike niin Brimistä kuin minusta!

Hyvä siittä tulee!

TK1 plakkarissa!

Tänään meillä oli koe Torniossa. Tuomarina toimi Heli Kelhälä. Oli muuten toinen koe Helin tuomaroimana!

Fiilis oli jälleen hyvä! Brimi on selvästi jo tottunut kisatunnelmaan, sillä se ei hötkyile juuri yhtään. Pyörittiin siinä kentän läheisyydessä ja kateltiin ihmisiä ja muuta. Oltiin jälleen hyvissä ajoin koepaikalla, joten vein Brimin välillä autoon ja sosialisoin ihmisten kanssa. Jännä, miten sitä tulee tutuiksi, kun samoissa kokeissa pyörii samojen naamojen kanssa :)

Alokasluokassa ei tällä kertaa ollut kuin kolme koirakkoa, joista me oltiin ensimmäisenä. Luokkien väliin tulikin tauko, kun tuomari ja liikkuri ravitsivat itseään. Meinasin ensin viedä Brimin autoon, mutta arvelinpa odottelun tekevän ihan vaan hyvää. Joten me varroimme. Välillä leikittiin patukalla ja sitten taas odoteltiin.

Odottelun jälkeen päästiin paikkamakuulle. Brimi vähän kiemurteli - taas - mutta muuten oikein hyvässä vireessä makoili.

Seuraamisessa mainitsi taas pienestä edistämisestä ja sen myötä pompahtelusta. 9 pistettä.

Liikkeestä maahanmeno. Pientä säätöä, minkä ilmeisesti aiheutti kartio, mutta me hanskasimme tilanteen eikä pisteitä pudonnut kuin yksi.

Luoksetulokohan se sitten oli. No, se oli oikeasti hyvä! Brimi ei jäänyt kuin vähän vinoon, mistä korjasi itse asennon!

Kapulan pidossa jäin itse liian kauas, joten Brimi korjasi asennon lähemmäs. Ei näin, Eila. Muutoin ois ollu oikein mallikas pito!

Kaukoissa oli taas säätöä. Jätin Brimin ihan liian vinoon ja sen katse harhaili ihan jossain muualla, kun annoin ensimmäisen istu-käskyn. Se tosin sai Brimin takas maanpinnalle ja muistamaan, että on tosiaan kokeessa... No, toinen käsky istumiseen ja seilaamista ees ja taas. Tästä taisikin tulla vain 7 pistettä.

Estehyppy oli oikein hieno, mutta Brimi päätti ottaa minusta vauhtia sivulle tulossa :D Pientä rokotusta siis pisteissä.

Näin ollen 176,5 pisteellä me saimme ALO1-tuloksen ja TK1-koularin! Wuhuu! Mä olen kerrassaan tyytyväinen tähän meidän urakehitykseen. Kuten alussa sanoin Brimi on tottunut kisatunnelmaan eikä paljoa kentän laidalla hötkyile. Sen kanssa pystyy kisaamaan, sillä kun se saa käskyn, se ns. selkiyttää sen pään ja häiriöt jää taka-alalle. Omat hermoni pysyvät myös kurissa eikä minua jännitä kokeessa oikeastaan ollenkaan, kun keskityn niin Brimin kanssa tekemiseen. Brimi on järki koira ja minäkin taidan olla aivan kehityskelpoinen ohjaaja!

10.10. on rotumestistokot. Kovasti minua sinne houkuttelee lähteä, kun osa liikkeistä on kuiten jo aivan hyvällä mallilla. Nyt vaan - taas vaihteeksi - ankaraa treeniä! Ko kisa pidetään Kokkolassa KiltaAreenalla, missä me muuten Brimin kanssa tehtiin meidän ensimmäinen yhteisesiintyminen julkisesti! Että ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Tässä nyt on vain oma jännitysmomenttinsa, sillä Brimille kaavaillaan pentuetta loppuvuodelle! Se kävi selkäkuvissa nyt reilu viikko sitten ja samalla otettujen kilpparitestien tulosten tultua, lyödään päätös pöytään, kuinka tehdään. Juoksuja odotetaan ensi kuun lopulle (itseasiassa luulin niiden alkavan jo nyt ihan piakkoin, vaan toisin onneksi kävi!), mutta sitähän ei tiedä, jos alkavatkin aiemmin. Jännityksellä seuraamme tilanteen kehittymistä!

Esineruutuhommia

Me ollaan Brimin kanssa tottiksen ohessa treenailtu esineruutua. Se on minulle sillai hämärän peitossa, sillä olen työstänyt sitä täysin ominpäin. Eli suuri vaara on siinä, että olen tehnyt sen päin honkia.

Pohjia olen tehnyt nakkelemalla palloa metsään. Sieltä Brimi on sen kipaissut ja taas uudestaan. Sitten olen alkanut viedä pallon metsään. Brimin olen käskenyt odottaa tai laittanut narulla kiinni tolppaan. Nyt viime aikoina olen alkanut tehdä pitkiä kaistaleita, jotka olen tallonut suurpiirteisesti ja vienyt kaistaleen loppuun esineen tai pari. Sen jälkeen koiran lähetys etsimään.

Minusta Brimillä on hyvä draivi sinne metsään: se lähtee hyvin ja innokkaasti ja etenee kerralla syvälle. Nenän se saisi avata aiemmin, mutta suht nopsaan se ne esineet sieltä poimii. Ei myöskään ole mitenkään kranttu sen suhteen, mitä sen sieltä ruudusta pistää hakemaan, sillä sieltä on tullut niin emalikuppi kuin sukkakin. Sillä on siis motivaatio (minun mielestäni) kohdillaan!

Olen nyt viime aikoina pyrkinyt vaikeuttamaan ruutua. Olen vienyt kaksi esinettä, jotka olen haetuttanut. Ensimmäisen hakee tosi hyvin, toisen esineen kohdalla pitää saatella metsään, kun ei meinaa upota. Näitä ollaan tehty vasta 2-3 kertaa, joten en oletakaan vielä tajuavan. Viimeksi taas Brimi näki, kun vein esineet, mutta ennen esineille lähetystä tehtiin tottista. Kaistale oli myös paljon pidempi kuin aiemmin.

Olen varma, että Brimi nosti esineen, sillä se niin sutjakkaan säntäsi minun luokse, mutta oli tipauttanut esineen melkein heti kättelyssä. Ilmeisesti sillä tulee niin hoppu palkalle, ettei muka malta tuoda esinettä tullessaan. No, me haimme esineen yhdessä ja iloittiin vasta sen jälkeen.

Aion kokeilla, saisinko nenän käyttöä tarkemmaksi (tälle oli joku oma termikin, vaan enhän minä muista sitä...). Toisekseen aion vaikeuttaa entisestään, sillä me ollaan tosi pitkään tehty samalla kaavalla, joten Brimillä on varmasti jo tietyt jutut mielessä, miten homman pitäisi sujua ja haluan vähän herätellä sitä.

Purutauosta

Noniin, nyt olisi varmaan aika päivitellä tätäkin osuutta. En olekaan siitä sen kummemmin vielä kirjoitellut kuin Brimin kuvaukseen maininnan.

Me ollaan siis taukoiltu puruista huhti-toukokuusta lähtien. Asiaa oli maalimies tahollaan pohtinut pitkään ja hartaasti ja itsellänikin se kävi mielessä parissa viimeiseksi jääneessä treeneissä tyyliin vaihdan hihan koiratanssiin. No, vähän siinä sitten lipsuttiin siihen taukoon ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Syy on hyvin selvä: Brimissä on tavaraa, mutta ei ehkä suojelun puolelle. Luonnetestituomari sen hyvin tiivisti: Brimi ei halua haastaa maalimiestä siten, miten suojelukoiran pitäisi se tehdä. Se oppi teknisesti asioita ja ajoittain vaikutti pätevältä, mutta. Kokenut maalimies saattaisi Brimistä osata kaivella oikeanlaiset tunnetilat, mutta meidän maalimies on aloittanut uransa ihan tovi sitten, joten taitoa puuttuu vielä.

Tarkoitus kuitenkin on testata Brimiä ajoittain, onko edistystä tullut. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan!

Luokkavoitto!

Tänään oli tokon PM-kisat. Ei toki osallistuttu niihin, mutta mukavasti mahduttiin kuitenkin kisaan mukaan. Virkistävä poikkeus oli se, että alokasluokka oli ihan ekana!

Aamulla väännyin väsyttämään hollannikasta kuulaaseen syysaamuun lenkin muodossa. Tokikaan se ei nyt onnistunut edes lähellekään, mutta voihan sitä ajatuksella leikitellä... Pikkasen hoppua piteli, että ehdittiin koepaikalle puolta tuntia ennen kokeen alkua. Virkistävä poikkeus oli myös se, että me starttasimme luokan.

Paikkamakuu meni kivasti. Brimi ei ottanut lonkkamakuuasentoa ollenkaan! Piste kuitenkin putosi hitaasta maahanmenosta.

Seuraaminen oli mukavaa tällä kertaa! Seuruukaaviosta oli tehty niin nopea kaikkine osineen, ettei siinä ennättänyt Brimillä tulla kontaktin herpaantumisia. Ainut vaan oli se, että edisti, joten täyskäännökset meni siihen koiran tuuppiseen edeltä. Tästä saatiin 9 pistettä, mikä on enemmän kuin aiemmissa kokeissa.

Liikkeestä maahan oli suht nopea. Vähän oli nostellut takamustaan mun mentyä ohi, mutta jos aiempaan vertaa, liike oli tosi hyvä!

Luoksetulo on nopea. Brimi yrittää edelleen suoraan sivulle, joten jää vinoon edessä, kun yhtäkkiä muistaa, missä se hänen paikkansa olikaan...


Kapulan pitoahan me ollaan treenattu melkeen koko viikko ja sainkin siihen mukavan rutiinin, missä Brimi ei nousta pehvaansa kapulaa suuhun ottaessaan. No, näköjään kokeessa se takamus täytyy nostaa vaikka mikä on. Ja vähän pureskeli kapulaakin! Näistä rokotettiin kahden pisteen verran.

Jäävissä oli taas jotain säätöä. Tällä kertaa otin perusasentoon istu-käskyllä, kun on aiemmin sivu-käskyllä ponkaissut kokonaan ylös maasta ottamaan asentoa.

Este oli taas mallikas. Vähän jäi perusasennossa vinoon.

Kokonaisvaikutelma 10! Pisteitä kertyi koko kokeesta 180,5, millä tienattiin luokkavoitto.

Mä tykkäsin tästä kokeesta! Brimi oli hyvässä vireessä ja kun liikkeiden välissä vaan kehuin enkä vapauttanut varsinaisesti ollenkaan, jäi se ylimääräinen säätäminenkin pois. Enkä minä jännitä oikeastaan missään muussa kohtaan koetta kuin paikkamakuussa. Se on ollut mainio huomata!

Myöhäiset synttärionnittelut

Se tuo hunsse täytti viikolla vuosia! Melkeenhän ne meinas unohtua, mutta onneksi on Facebook, joka muistuttaa moisista. Pikkasen me käytiin metässä kirmailemassa, niin josko siinä oli synttärilahjaa. Niin, ja olihan meillä viikonloppuna yökylässä Brimin bestis, Saro-sakemanni, joten hyvät kemuthan lopulta saatiin aikaan! Käytiin koirapuistossa ja kaikkee!

Brimi on vaan niin mun käteen passaava koira, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toivon, että meillä on yhteisiä vuosia monen monta edessä! Uskon, että me päästään just niin pitkälle kuin mulla rahkeet riittää.

Kuvat: Henna Siirtola

Jeespåks!

Brimi piti tässä muutaman päivän tassunparanteluvapaata. Harmillisesti kyllä tosiaan vapaa osui juuri kesken kuumimman kisakauden! No, tänään päästiin sitten takas kentälle!

Tarkoitus oli puuttua Brimin tyyliin ryömiä paikkamakuuseen jätettäessä sekä liikkeestä maahanmenon hitauteen. Paikkamakuuta pääsin korjaamaan jo heti eka jätöllä - kiitos hiekkakentän! Hyvin napakasti kävin kieltämässä pönttöilystä ja kun seuraavalla jätöllä jäi, kehuin oikein vuolaasti. Pää kallistui siihen malliin, että siellä taisi lamppuja taas syttyä!

Liikkeestä maahanmenossa sain myös vauhtia! Hallinnan puutetta voisin syyttää aiemmasta hitaudesta, vaan kyllä me nyt siihen korjausta saatiin aikaan ja jälleen uusia lamppuja syttyi hollannikkaan päässä. Minähän en muita voi syyttää kuin itseäni siitä, etten ole osannut aiemmin kertoa haluamaani.

Tehtiin vielä loppuun eteenmeno, joka oikeasti oli paras ikinä! Brimi sivulle, patukka selän taa, seuruussa kentän toiseen laitaan. Sieltä pari askelta seuruuta ja eteen-käsky. Aurinko paistoi suoraan vasten, harmaalla kentällä harmaa patukka ja Brimi veti silti niin suoraan! Ai, että se on niin paras!

Kakkostulos

Tällä kertaa tokokokeesta keräsimme 151p, millä saa sen ALO2-tuloksen.

Paikkamakuussa kiemurteli ja ryömi taas perään. Tuohon pitää niin alkaa puuttua! Rasittaa jo itelläki.

Seuraamisessa edisti. Tehtiinpä sitten se saksalainen täyskäännös, vaikkei sitä osata... Onneksi se tuli molempiin täyskäännöksiin.

Luoksetulossa vähän vino eteentulo.

Liikkeestä maahanmenon sössin itse. Luulin, että Brimi jää istumaan, joten annoin uuden käskyn. No, maahan se oli menossa, mutta uuden käskyn myötä säntäs mun luo.

Kapulan pidossa taas hypähti vähän vastaan.

Kaukoissa vaati toisen käskyn, että meni maahan. Petusasentoon Brimi tuli hypähdyksen kautta.

Tällä kertaa estehyppy oli sen kympin arvonen suoritus! Jännitysmomentin toi se, kun käytin tällä kertaa hyppy-käskyä. On tähän asti tullut sivulle, vaan nyt tulikin eteen.

Kokonaisvaikutelmaa alensi se, kun loppua kohden Brimi alkoi haahuilla. Jouduin varmisteleen sen lähellä pysymistä. Syykin tähän selvisi, kun autolle mentiin: parantuneeksi luulemani antura oli auennut uudestaan.

Perustreenin jälkeen

Seuraava tokokoe sitten järjestetäänkin meidän vakkaritreenikentällä! Saas nähdä, miten se vaikuttaa hollantilaisen työskentelyyn.

Tänään käytiin siellä treenaamassa, kun saatiin paikalle enemmänkin porukkaa. Tarkoitukseni oli nakella palloa Brimille ennen treeniä, että se olisi saanut enimmät energiat purkaa. Tarkoitus vesittyi, kun osa treenaajista olikin jo tullut paikalle. Brimihän oli vähän täpinöissään siinä, vaan ajattelin, että täytyy tätä tälläistäkin treenata. Joskus voin olla myöhässä jostain kokeesta, jolloin voi joutua koiran ottamaan suoraan autosta kentälle. Ihan hyvä paikkamakuu me saatiin aikaan täpinästä huolimatta!

Kapulan pitoa otettiin liikkurin kanssa. Vähän Brimi yritti hypähdellä kapulaa kohti, mutta sain torpattua enimmät hypähtelyt ja parit pidot pysyi pylly maassa. Onhan tuo kyllä vähän hassu liike kaikkinensa, vaan osasistahan ne liikkeet täytyy rakentaa.

Maahanmeno liikkeestä kaipaa niin hiomista!

Estehyppy on vaan niin hyvä! Näköjään ihan sama, mitä minä sille annan käskyksi, niin yli se tulee ja suoraan sivulle.

Tällä kertaa ei otettu seuraamista pätkääkään. Se oli minusta aivan hyvä päätös.

Kontaktin pitoa harjoiteltiin myös pienen, pörröisen ja ällöttävän söpön grotskipennun ja treenikaverin toimiessa häiriönä.

Mä olen huomannut, että Brimi kaipaa joidenkin asioiden suorittamisessa mun tukea. Sille pitää toisinaan kertoa, ettei jotain asiaa voi kertakaikkiaan tehdä näin, vaan se pitää tehdä noin. Kun sitten ollaan se asia tehty noin, Brimi hoksaa, että se kannattaa ja varmasti toistaa tekemänsä seuraavallakin kerralla. Tää mun oivallus on varmasti vaan pyörän uudelleenkeksimistä, mutta minusta aika tärkeä pointti omaa toimintaani ajatellen!

Muutama mustaturkkinen ja yksi raitapaita

Käytiin eilen Brimin kanssa uudessa paikassa treenaan uudella porukalla. Oltiin vähän erilaisia nuoria, sillä treenikavereilla oli kaikilla groenendaelit! Ei me siinä kauheesti ehitty toistemme treenejä seurata, sillä minä ainakin keskityin ihan Brimiin ja sen ohjailuun.

Otettiin vähän seuraamista ja yritin parhaani mukaan tehdä siitä jännittävää muuttelemalla äkkiä suuntaa ja kun Brimi tavoitti minut oikeaan seuraamispaikkaan, sai se hirveät kehut. Täytyy tätä kokeilla tehdä enemmän ja katsoa, mitä se tuottaa. Kapulaa myös harjoiteltiin pitämään. Brimi kyllä jo tosi hyvin on hoksannut sen eikä mälvää. Vähän vaan pitää varovaisesti kieltää, jos yrittää pompata kapulaa vasten.

Sitten kun kerran koiria oli useampi paikalla, niin otettiin pieni paikkamakuutuokio sisältäen vuorotellen käskyttämisen maahan. Pitää tämä ottaa ensikerralla heti ensimmäisenä, sillä Brimillä oli jo kovin kuuma ja keskittyminen meinasi herpaantua. Loppuun tempaisin sitten parit merkin kierrot, se kun on Brimille niin mieluinen liike. Sehän menee just niinku pitääkin! Varsin kokeilin kerran, mitä Brimi tekee, jos en anna sille mitään ärsykettä tai käskyä sen palatessa merkiltä. Sehän kiepsauttaa suoraan sivulle, joten liike on aivan oikein!

Huomaa muuten nyt, kun ilmat ovat lämmenneet, että Brimiin vaikuttaa kuumuus. Toisaalta missäpä se siihen olisikaan voinut tottua, kun kesä-heinäkuun kelit oli, mitä oli! Vaan ei auta, jospa se tähän tottuisi vielä tälle kesää.

Kuva: Heta Pääkkönen

Me muuten aloitetaan Brimin kanssa syyskuussa agility mölli-ryhmässä! Ilmottauduin myös pk-tottisryhmään, johon toivon mukaan päästään mukaan.

ALO-luokan korkkaus

Niihän se vihdoin koitti tämä päivä ja päästiin Brimin kanssa starttaamaan tokon ALO-luokassa! Päivä oli hyvin sateinen, mutta eipä se meitä haitannut. Aamulla lähdin jo hyvissä ajoin liikenteeseen, että ehdin käyttää Brimin uimassa ennen matkaan lähtöä. Koepaikka kun oli reilun 100 kilometrin päässä.

Paikalle päästiin hyvissä ajoin ja kävin ilmottautumassa sekä ostamassa kilpailukirjan. Tsekkailin vähän aluetta ja huomasin, että porukkaa oli aikalailla kentän laitamille ja pyöripä siinä yksi pentukin. Toin Brimin siihen sitten katselemaan ja haisteleen paikkaa. Mulla oli taskut täynnä jauhelihapihvejä ja palkkasin Brimiä vähän väliä, että se hoksais sellasen mun tuijottelun ja lähellä olemisen olevan kannattavaa myös silloin, kun olen vähän jännittynyt. Hyvin se siellä ennätti rentoutua ja harvensi kentän laitaa syömällä ainakin kilon heinää.

ALO-luokassa oli kuusi koirakkoa ja me oltiin vuorossa toiseksi viimeisinä. Paikkamakuussa oli kaikki koirat kerralla, vaikka ensin luulin, että jakavat meidät puoliksi tai jotain. Siinä paikkamakuupaikalle mennessäni tajusin, ettei oltu Brimin kanssa harjoiteltu ollenkaan uutta paikkamakuujärjestystä eli koirat käsketään vuorotellen maahan. Sehän sitten löikin kenttään kahdesti ennen meidän vuoroa! Hyvin se kuitenkin meni, 10 pojoa saatiin siitä, vaikka luulin ennakoinnin alentavan. Liekkö tuomari huomannut meidän sekoilua...

Seuraaminen meni kohtuullisesti. Kyllä mun pitää alkaa enemmän vaatia siltä sitä katsekontaktia, ettei se pääse putoileen niin pahasti.

Luoksetulossa löi maahan, kun käskin istua. Jäi vähän vinoon mun edessä.

Maahanmenossa se ryömi perään... Eli siihen jämäkkyyttä.

Kapulanpito aivan hyvä. Hypähti vähän vastaan, sitä pitää karsia.

Kaukoissa liikehdintää myös.

Estehyppy oli minusta aivan mallikas. Sitä en tiedä, mistä se yksi piste putosi pois, kun tuomari ei kertonut.

Kokonaisvaikutelmasta putosi yksi piste pois, kun varmistelin liikkeiden väliä. Ei olisi kyllä edes tarvinnut, sillä Brimi pysyi lähellä tässä-käskylläkin.

Videosta kiitokset Nadjalle!

Jälki-innostus

Mulla on joku juttu nuihin jälkihommiin. Tykkään ihan simona siitä puuhasta! Aikanaan harrastin mejää, joka on niin yksinäistä puuhaa, vaan siellä minä sääskien syötävänä rämmin veristä sientä perässä hilaten. Lähdin jopa ihan vapaaehtoisesti opastamaan vasta-alkajia ko. lajissa! Nyt on sama juttu peltojäljen kanssa; se on vaan niin kivaa!

Viikonlopulta innostuneena kipaisin eilen läheiselle nurtsialueelle jälkeä polkemaan. Päätin tehdä vähän haasteellisemman, kun tähän asti olen tehnyt turvallisesti nurtsille niitä. Löysin kaisteleen, missä oli maata käännetty. Siihen sitten polkasin jälkeni. Suunnittelu oli tällä kertaa vähän huono, sillä unohdin ruuan matkasta ja jouduin sen käymään välillä hakeen kotoa. Pikkasen siinä sitten tottistelin ootellessa ja päästin Brimin sitten syömään. Keskenhän se ruoka jäi, kun siirryin jälen päähän.

Vaikeahan se oli, se oli sanomattakin selvää. Haju ei tarttunut kunnolla maahan, sillä se oli tosi kuivaa. Nameina käyttämäni ruuat loisti mustassa maassa kilometrin päähän, joten osittain Brimi jälesti ihan pelkällä näöllä. No, tein pienen kulman jälkeen, mistä siirryttiin nurmikolle ja siinä oli jälkityö taas aivan kelvollista.

Jälki päättyi taas esineeseen, mutta mutta. Minun piti aivan viisomalla viisoa se esine, että Brimi sen noteerasi. Meni kyllä sitten heti maahan, kun tiedosti palikan olemassa olon. Enhän minä kyllä olet ottanut esineitä kuin kahteen otteeseen jäljellä, että eihän se tietenkään heti toimi. Mun pitänee vähän jalostaa tätä ajatustani esineilmaisusta, palkan suunnasta ja muusta. Kotonahan olen opettanut Brimin menemään maate palikan edessä ja palkannut sitten kädestä.

Tällä viikolla mulla on hoidossa eläkeläisriiseni. Sen kanssa olen vähän tottistellut lämpimikseen ja ai, että on virkeä otus! Tänäänkin sitä varmaan pitää ajella jonnekin nurmikonlaitaan, että vanhus pääsee töihin :)

Ilmat suosii

Nyt on leiri leireilty! Olihan kyllä kivaa nähdä niin monta hollannikasta yhtä aikaa! Hienoja otuksia oli jokainen. Lauantaina meillä oli hallipäivä, jolloin tehtiin tottista ja agilitya. Brimin kanssa tehtiin vähän seuraamispätkää ja kapulan pitoa liikkurin ohjaamana. Lähinnä siksi liikkurin kanssa, kun halusin testata, miten Brimi reagoi siihen, että joku puhuu sivussa. Eikähän se siihen reagoinut.

Agilityssa tehtiin ihan vaan putki-ilottelua parilla esteellä. Voi että, se oli hauskaa! Brimi haki putkeen niin hienosti ja suoritti lopulta melko pitkän pätkän! Se on niin nopea ja niin tohkeissaan! Mietin, että pitääkö tässä nyt alkaa etsiskellä meille ryhmäpaikkaa...

Eilen sitten käytiin viikon tauon jälkeen treenaamassa. Olen opettanut Brimille jo AVO-luokan liikkeitä, kun ne on niin kivoja, joten otettiin merkin kiertoa ja ruutua. Molemmat meni tosi hienosti! Pikkasta seuraamispätkääkin tehtiin siinä.

Oli kyllä niin hyvänmielen treenit! Brimi on vaan <3

Potku persuksille!

Ehkä pienoinen turnajaisväsymys pääsi yllättämään, vaikka eihän tässä oikein muu auttais kuin nykiä treeniliivi päälle ja mennä treenaan.

Seuraaviin asioihin mun tarvis hakea muutosta:

1. Seuraamiseen lisää kestoa. Aina ei tartte liikkua, mutta kunhan ne silmät tapittaa mua herkeämättä, niin hyvä ois. Ehkä mun pitää vaihtaa siinä käskyä. Tällä hetkellä käytän "sivu" ja "seuraa", niin josko minä ihan vaan käskisin kaikessa ja koko ajan, että seuraa. Palveluskoira-lehdessä oli Esa Tapion kirjoittama artikkeli seuraamisesta. Sen lukaisen vielä kertaalleen, ennenkuin menen seuraavan kerran treenaamaan.

2. Ruutuun meno. En tiedä, mikä siinä oikein alko tökkiä. Pitää varmaan ottaa tehokuuri targetin kanssa, että sinne ruutuun kans mennä eikä jäädä haahuileen.

3. Jäävät kuntoon.

4. Luoksetulo kuntoon. En enää aio ottaa sivulle Brimiä tuon liikkeen yhteydessä, vaan se on tästä lähin aina ja joka kerta palkka ja vapautus edestä.

5. Noutohommat kuntoon.

6. Miesten metsästykseen. Eli enemmän kentälle häiriötä miesten muodossa.

Ans kattoo, mitä tästä sitten tulee. Viikonloppuna otamme Brimin kanssa suunnan kohti Joensuuta ja AC-leiriä! Ihan huippua! Siellä olisi tarkoitus tehdä vähän kokeenomaista treeniä. Brimi kanssa ollaan hallissa oltu joskus vuonna paavo ja nakki, siis silloin kun se tuli minulle, joten ei ole huono idea sitä harjoitella.

Mikä lie aivopieru eilen tullut ja olen kesken jääneen tekstin julkaissut! :D

Oulu KV

ERI, ROP, SA, SERT & CACIB

Kuvat Henna Siirtola

BH-koe: Hyväksytty

Kyllä kuulkaa on hymyilyttäny koko illan! Toki suoritus olisi voinut olla parempi ja huomasin itse asioita, joita olisin voinut tehdä toisin, mutta hyvähän se on nyt jälkikäteen jossitella. Ja olihan kyllä aika sanoinkuvaamatonta tajuta, että me oltiin ihan ensimmäinen koirakko! Täytyy sanoa, että koko matkan koepaikalle toivoin meidän olevan toisena paikkamakuussa ja tältä osin kävikin tuuri.

Seuraamisen kontaktit ei pysyneet juuri yhtään. Ilman talutinta tosin sujui paremmin, mutta siinäkin jouduin antamaan lisäkäskyjä, joista ei mainittavaa hyötyä ollut. Seuraamispaikka pysyi suht hyvin, vaikka kontakti putosikin - peukku siitä! Seuraamiset tuomari arvioikin puutteelisiksi. Jäävät meni paremmin. Valmistelevassa osuudessa olisi saanut olla tarkkaavaisempi, mutta muuten ne meni oikein mallikkaasti - erittäin hyvä. Paikkamakuussa oli jonnin verran ryöminyt perään, mutta kun oli rauhoittunut, niin siinä se pysyi. Siitäkin muistaakseni tuli erittäin hyvä.

 Kelpaa hymyillä!

Jennille kiitokset kuvien ottamisesta!

Kaupunkiosuudella aloitimme koko souvin, kerta ensimmäinen koirakko oltiin. Tuomari kävelytti meitä yleisön seassa ja mentiin sitten hänen viereensä, missä Brimi piti käskeä ensin istumaan ja sitten maahan. Brimi jostain syystä piti tuomaria epäilyttävänä ja väisti tätä. Siitä tuomari huomautti loppuarvostelussa. Seinässä kiinni ollessa haukahteli ohimenevää koiraa ja nimenomaan haukahteli, ei siis osoittanut aggressiivisuutta. Pyöräilijä, lenkkeilijä eikä auto saanut Brimiä loksauttamaan korviaan. Täten me siis suoritimme BH-kokeen hyväksytysti läpi - jee!

Pieni vibakin meinasi sattua, joka näin jälkikäteen naurattaa. Seuraamiskaavion päätteeksi olin jo kytkemässä Brimiä, kun tuomari huikkaa, että seuraavaksi istumisosio. No, sattuuhan nuita :) Vaan nyt jatkamme kouluttamista ja kolmen viikon päästä tokokokeeseen hakemaan lisää kisakokemusta!

Loppuun vielä video. Tästäkin kiitokset Jennille!

Vielä yksi yö

Millonhan lie olisin jotain odottanut näin paljon kuin huomista BH-koetta? Kävin tänään tekeen viime tipan viritykset. Tein pitkältä matkalta luoksetuloa ja vähän meni se meni hinkkaamiseksi, koska Brimi tuli niiiiin vinoon mun eteen, ettei siitä kehdannut palkata. Olen huomannut, että Brimiin toimii melkosen hyvin sosiaalinen palkka. Tuossa luoksetulossakin kun pääsi kerran kehumaan oikein hyväksi oikeasta asennosta, niin se tarjosi sitä uudestaan.

Tottahan siinä BH-kokeessa on kaupunkiosuus, vaan sillä en ole mieltäni vaivannut juuri yhtään. Mikäli tottis saadaan läpi, uskon kaupunkiosuuden menevän heittämällä läpi. Ohimenevät ihmiset, olipa ne sitten liikenteessä kävellen, juosten, pyöräillen, miten vaan, ei Brimiä kiinnosta. Ja jos kiinnostaa, niin silleen nätisti. Toiset koirat on toki kiihdyttävä aspekti, mutta ei missään nimessä aggressiivisella tavalla.

Vaan hyvä fiilis on kaikkinensa! Me mennään sinne ja katotaan, miten käy.

Valmisteluja

Ollaan nyt treenikaverin kanssa otettu Brimille paikkamakuuta häiriössä. Kaveri on vaihtelevilta etäisyyksiltä ottanut koiransa kanssa luoksetuloja Brimin ollessa paikkamakuussa. Eilen sai pariin otteeseen karjasta isommasti, mutta tänään saatiin tosi hyvää treeniä!

Huomenna onkin sitten päiväsellä treenit holskuporukalla ja illalla tottistellaan vielä vähän lisää. Tiistaina ajattelin ottaa jotain pientä ja sen jälkeen se on herran haltuun, miten käy. Toivottavasti hyvin.

Nyt alkoi jännittää

Eilen oli BH-kokeen ilmottautuminen. Paikka saatiin eikä enää voi perua. Iik.

Tällä kertaa me ollaan ny kuiten himpun verran paremmin valmistauduttu kuin viime kerralla. Toivoa - realistista sellaista - on siis läpipääsystä, vaikka ainahan siellä on se mutta. Piän ny pari päivää huilia Brimille, vaikka ei se sen kummemmin väsyny ole ollut luonnetestin jälkeen. Samalle iltaa höykkyytti kissaa ku ei mitään ja koirakaverin kanssa juostiin pihaa ympäri ku heikkopäiset. Vaan on tuota autolla ajamista, niin se vie mehut itestäkin.

Vaikka eihän tuota tiiä, jos vaikka tälle iltaa innostus vielä pikkutottikset käymään tekemässä!

Luonnetesti

Nyt on Brimin luonne testattu! Tulokseksi saatiin +186 pistettä sekä laukausvarmuus. Tuomareina toimivat Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto. Rivi näyttää seuraavalta:

I Toimintakyky +1a Kohtuullinen

II Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu +1 Pieni

IV Taisteluhalu +2b Kohtuullisen pieni

V Hermorakenne +1a Hieman rauhaton

VI Temperamentti +3 Vilkas

VII Kovuus +3 Kohtuullisen kova

VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tarkempaa pohdintaa

Luin Lauran blogia ( löytyy tuolta linkkipalkista - töppönen ja sieni) ja aloin sen myötä ajatella omaa tapaani palkata. Tajusin olevani sellainen, että annan palkan vähän siihen suuntaan suoritetuista tehtävistä. Siitähän se Brimin edistäminenkin johtui, kun palkkasin ihan vaan siitä, että se seuraa.

Eilen harjoiteltiin kaukoja ja huomasin, kun kehuin isosti hienosti suoritettua ylösnousua, että Brimi pyrki sen jälkeen hanakasti tarjoamaan sitä. Kerta mamma kehui, niin tätä mamma varmasti toivoo. Täytyykin alkaa hyödyntää tuota sosiaalista palkkaa enemmän treeneissä, kerta se nuin hyvää tulosta tuottaa!

Tänään sitten totesin, että oma on moka, kun on käskyt sekasin. Merkin kiertona on ollut aivan liian matala merkki, joka tottakai Brimin mielestä näyttää aivan targetilta, mitä olen ruudussa käyttänyt. Heti kun on isompi ja selkeämpi merkki käytössä, homma toimii. Pitäneekin käydä shoppaileen, jahka kotiin päästään!

Lisäilin muuten listaan kokeita. Rallytoko mua houkuttelis kovastikin kokeilemaan, mutta mutta.

Sssssss

Ylös, istu, seiso, koske - kaikissa s. Tämähän näköjään tuottaa jonkin verran haastetta treeneissä. Samoin ruutuun ja kierrä. Äänenpainoihin olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta toisaalta kun haluan, ettei sillä olisi niin väliä, vaan se merkkaa, mitä sanon. Seuraamme tilannetta.

Heinäkuun alussa olevaan tokokokeeseen emme päässeet edes varasijalle. Se oli viimeinen koe Oulun alueella näin sääntömuutosten kynnyksellä. Meidän kisastartti siirtynee siis elokuulle.

Tällä hetkellä lomaillaan Lapissa. Pistää ihan haaveileen, kun täällä on iso piha, missä koira saa juosta ja metsää ympärillä, missä koluta. Jokikaan ei monen askeleen päässä ole. Ehkäpä sitä vielä joku päivä tämmöisen omistaisin itsekin... :)

Mutuilua

Luonnetestipaikka varmistui! Pistän tähän nyt ylös mutuiluni. Jännä nähä, miten käy!

1, Toimintakyky, kerroin 15

+2 suuri

2. Terävyys, kerroin 1

+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

3. Puolustushalu, kerroin 1

+3 kohtuullinen, hillitty

4. Taisteluhalu, kerroin 10

+3 suuri

5. Hermorakenne, kerroin 35

+1 hieman rauhaton

6. Temperamentti, kerroin 15

+2 kohtuullisen vilkas

7. Kovuus kerroin 8

+3 kohtuullisen kova

8. Luoksepäästävyys, kerroin 15

+3 Luoksepäästävä, hyväntahtoinen. avoin

9. Suhtautuminen ampumiseen

Laukausvarma

Sateesta viis!

Kävin eilen aamupäivällä mutkan vanhassa kotikaupungissa ja piipahdin kaverin kentällä treenaamassa. Kaveri toimi apparina ja otin Brimin kanssa seuraamista. Vieras kenttä ja vieraat hajut pisti hollantilaisen pään pyörimään, mutta kyllä me aivan toimivaa settiä saatiin aikaiseksi. Aivan tieten tahtoen otin sen autosta ilman kummempia virittelyitä ja annoin vaan hetken maata kentällä hajuja haistelemassa.

Kaverilta löytyi metrinen, jota teki hirveesti mieli kokeilla. Brimi on kuulema sellaisen ylittänyt aiemminkin, niin pitihän minunki se päästä todistamaan. En tiedä, mitä sen hollannikkaan päässä pyöri, mutta tarjosi sinnikkäästi minulle piilonkiertoa. Saatiin me sitten se viimein hyppäämäänkin ja leiskautti kyllä semmosella ilmavaralla, ettei tarvi huolehtia, pääseekö se nyt varmasti yli vai ei.

Iltapäivällä käytiin juoksemassa tunnin lenkki ja hetken huilin jälkeen kipastiin vielä toisiin treeneihin. Sinne pölähti paikalle viisi koirakkoa, joten saatiin mukava paikkamakuurivistö aikaiseksi. Siinä vaiheessa satoi jo kaatamalla, joten väki häipyi aika sukkelaan paikkamakuun jälkeen. No, mehän treenattiin, kun kerran oli lapsenvahti ja kaikki!

Tällä kertaa otin Brimin kanssa merkin kiertoa. Siitä onkin tovi, kun olen sen tehnyt, joten kiersin merkin ensin itse. Tällä tavoinhan Brimi kiertämisen oppi; menemällä mun jälkiä. Sitten Brimille käsky. Hollantilainen oli sitä mieltä, että kyseessä on ruutuun meno, jonka idean se on vasta oppinut ja kävi sinnikkäästi nenällä hipaisemassa merkkiä. Sitten iloisesti palasi mun luo hamuilemaan patukkaa, vaan kun seisoin passiivisena, alkoi harmaat aivonystyrät säksättää ja yritteli jos minkämoista temppua päästäkseen puremaan.

Vaihdoin selkeämpään merkkiin, mikä tässä tapauksessa oli puhelinpylväs. Ihan vielä ei syttynyt lamppu hollannikkaan päässä, joten siirryimme hivenen lähemmäs pylvästä, jolloin Brimi vahingossa onnistui kiertämään pylvään. Sen jälkeen saatiin aikaiseksi pari oikein hyvää kiertoa, mihin oli hyvä lopettaa se harjoitus.

Noutokapulahommia otettiin myös, kun olen päättänyt, että heinäkuun loppuun mennessä palautus onnistuu.

Onnistumisen tunne

Eilen oli jotenkin vaan niin superhyvät treenit! Brimi toimii, se silminnähden nauttii tehdä töitä mun kanssa. Vaivihkaa jopa tajusin ajattelevani, että kyllähän me ny kokeeseen oltaisiin valmiita. Se oli mukava tunne.

Ei mulla muuta :)

Sivuanpa tätä aihetta

Eli uudet tokosäännöt. Miten ne muistaisikaan? Olen nyt Brimin kanssa tehnyt vanhojen mukaan, kunnes joku aika sitten yksi hyppyä opetteleva koirakko uteli minulta, että miten se hyppy menikään uusilla säännöillä. Ei muuta kuin hetken hämmennys ja niinjoo.

Olen nyt niitä uusia sääntöjä tavannut, etten menis puhumaan ihan läpiä pääni enää jatkossa. Alo-luokan liikkeet ei nyt päätä huimaa. Minuutin paikkamakuulla Brimihän pysyy kentässä, vaikka mikä ois. Taluttimetta seuraaminen on myös tosi jees, vaikka menishän se seuraaminen taluttimessakin. Maahanmeno toimii, samoin seisomaan jääminen. Luoksetulo vaatii ehkä pienoista hiomista, mutta senkin saa toimimaan aivan hyvin, kunhan saa törmäilyn jäämään vähemmälle.

Noutoesineen pito on nyt se jännä osuus, kun siinä Brimi saattaa mälvätä. Vaan toisaalta taas kun siihen ei yhdisty liikettä, luulen tuonkin liikkeen onnistuvan. Kauko-ohjausta ollaan jonkin verran treenattu sisällä. Siinä on vielä hakusessa, millaiset liikeradat liikkeillä kanntaisi olla, mutta pitänee ottaa nuokin repertuaariin mukaan, niin siinähän se selviää.

Estettä olen opettanut vanhojen sääntöjen mukaan, mutta olen hinkannut sitä myös toiseen suuntaan, kun muistan yhden vanhan treenikaverin mananneen sitä, miten vaikeaa on opettaa kaavoihin kangistuneelle beussille hyppy takaisin. Ehkä siinä olisi hyvä treenailla erilaisilla esteillä ja sellaisilla, missä selkeästi on rima eikä lankku, kuten mulla nyt on. Näin ollen tulisi se virheen mahdollisuus riman alittamisen muodossa ja se, että siihen pystyisi puuttumaan jo treenitilanteessa.

Pitkästä aikaa jäljellä

Eilen puhalsi uudet tuulet jäljenteossa! Brimihän tykkää ryykätä. Jälki on menee siinä, että roikun perässä punttina ja Brimi punkeaa liinaa vasten kuin mikäkin vauhkoontunut sonni. Siinä ei paljon löysiä liinoja anneta.

Mentorini neuvon mukaan päätin syöttää Brimin ennen jäljelle menoa. Uskaltauduin nyt myös kokeilemaan jäljen lopettamista esineeseen, kun siinä esineilmaisussa ollaan sen verta hyvin päästy vauhtiin. Annoin myös jäljen vanheta oikeasti kunnolla ja kävin välissä tottistelemassa Brimin kanssa.

Tämä kaikki tuotti sen, että jälki meni huomattavasti rauhallisemmin! Pääsin antamaan löysää välillä eikä mun tarvinnu toimia ankkurina niin paljoa. Esine vaati pienen hoksauttamisen, vaan kun Brimi sen bongas, niin löi kenttään samaan tien sen näköisenä, että sen pääkopassa kaikui sanat: "Nyhämmää sen hokasin!"

Näillä mennään siis jatkossakin.

Tottispäivä

Minä ilmottauduin tuossa joku aika sitten Holsku-yhdistyksen ( www.holsku.fi ) paikallistoiminnan yhteyshenkilöksi. Pohjois-Suomen alueella on nuoria holskuja omistajineen, joilla kuulostaa olevan kisatavotteita. Ajatukseni on siis yrittää viritellä paikallistoimintaa, jolla tuettaisiin näiden koirien tavotteita ja tottakai löytää yhteishenkeä rodun harrastajien välille! Meitä kun ei liikaa ole täällä Pohjois-Suomessa!

Eilen oli sitten ensimmäinen koulutus, kun saatiin eläintenkouluttaja Marjo Sumén vetämään meille pk-tottista. Sää oli ihan hirveä, mutta rakkaus koiraurheiluun voittaa kaikki esteet :D Sekä toki säänkestävä vaatetus. Koirista löytyi oikeaa palvelukoirahenkisyyttä eikä ainutkaan näyttänyt mitään elkeitä siitä, että sää hidastaisi toimintaa.

Minä mietin vielä kentän laidalla sitä, että pyydänkö apua noutoon, paikkamakuuseen vai seuraamiseen. No, lopulta sain vinkkiä jokaiseen. Noudossa en ala hotkia ollenkaan loppuasentoa, vaan tehdään ensinnä äärimmäisen kivaksi se, että saa tuoda kapulaa mulle. Huomasinpa muuten senkin, että kapulasta on tullut erittäin kiva esine Brimin mielestä!

Seuraamistakin otettiin. Brimillä pysyy tosi hyvin paikka ja kontakti, vaikka nakin vienkin pois näkösiltä. Uskaltaa jo ihan lyhyttä pätkää ottaa ilman nakkia, vaikka siinä meinaa vähän seilata vielä näin alkuunsa.

Brimi oli minusta oikein mukavassa vireessä koko ajan ja teki kyllä parhaansa mun käskyjä noudattaakseen!

Kuvat Jenni Ronkainen

Muhoksen RN ja pikkasen möllihommia

Aamu alkoi todella hienosti näyttelyhihnan etsimisellä. Kaivoin joka kolon autosta eikä missään! Sitten viimein muistin, että olin lykännyt sen treeniliivin taskuun. Eiku auton rattiin ja starttaamaan. Autosta akku tyhjentynyt! Onneksi lapsenvahdilla oli auto, jota sain lainata ja pääsin jopa aivan hyvissä ajoin näyttelypaikalle.

Brimi oli täpinässä. Poukkoili ympäriinsä, kun kaikki olisi pitänyt nähdä yhtä aikaa. Siinä sitten hivuteltiin itsemme rokotusten tarkistukseen ja kehän laidalle. Onneksi ei kauaa ollut odoteltavana ja aika kului joutusaan. Yhden pikku ups-jutun saimme aikaan, kun Brimi äkisti syöksähti pientä pystykorvaa tervehtimään nykäisten taluttimen jalkani alta. Yhtä nopsaan se kyllä takaisinkin tuli, kun ärjäisin.

Kehässä Brimi antoi tosi nätisti tuomarin kopeloida ja tutkia hampaat. Seisominen sujui oikein mallikkaasti, vaan rinnalla juoksua meidän pitää harjoitella ja ottaa siihen jokin käsky. Ollaan nimittäin harrastettu alkukesä canicrossia ja Brimihän arvelee mun ottaessa juoksuaskelia, että nyt mennään eikä meinata. Brimi peitsasi vähän, mutta onneksi tuomari ei siitä isosti rokottanut. Tuomari kehui Brimiä todella kauniiksi koiraksi. EH sieltä napsahti ja yksi kokemus lisää plakkariin!

Näyttelyn yhteydessä sai käydä kokeileen rally-tokoa, joten suunnistimme sinne seuraavaksi. Yhteen nurkkaukseen oli koottu alokasluokan rata, jonka sai suorittaa niin monesti kuin halusi. Kävin radan oppaan kanssa läpi ja vielä yksin kertaalleen. Sitten mentiin Brimin kanssa. En hirveästi hetsannut radalle mennessä, kun arvelin, että tila loppuu muuten kesken. Brimi suoritti oikeinkin nätisti radan! Ja kerran kun saatiin tehdä rata niin monta kertaa kuin haluttiin, niin me mentiin kerralla kolmesti :D Kahdella eka kerralla pisteitä kertyi 89/100 ja viimeisestä kierroksesta 96/100, kun hiffattiin, että suorituksen voi uusia. Jäi kyllä tosi hyvä mieli ja oli oikein kiva höntsäilylaji tuo tuommonen!

Muutenkin oli kiva päivä. Sai rauhassa palloilla koiran kanssa ja todeta, että vaikka se semmonen virtapiikki onkin, niin kyllä se rauhoittuakin osaa. Tuttuja oli useampikin, niin sai vähän vaihtaa kuulumisia. Rally-tokossa saatiin kehuja "kauniista yhteistyöstä" ja Brimi "erinomaisesta takaapään käytöstä". Eikähän tuo näyttelytuloskaan missään nimessä huono ollut.

Kuva Henna Siirtola

Laitanpa nämä ajatukset ylös

BH-koe. Se minua eniten mietityttää ja on epäilemättä minun tämän kesän ykköstavoite. Kopaa olen katsellut lähes päivittäin ja se näyttää, että tällä seudulla on vain kaksi BH-koetta, joista toinen on heinäkuussa ja toinen syyskuussa. Mä niin kaipaisin yhden kokeen tuohon väliin! Lähiseudultakaan ei vaan sellaisia löydy.

Toko. Kokeita hirveän vähän ja ne on hirveän täynnä. Damn.

Jälki. Miksi mä en vaan saa aikaiseksi? No, ehkäpä siksi kun treenit on keskittyny niin sinne tottispuolelle. Ei vaan repeä.

Tämä viikko. Pakollinen treenitauko puski. Vaikka lapset jäi kesälomalle, buukkasin tälle ekalle viikolle niin paljon ohjelmaa, ettei muuta kerkeä tekemään kuin kuskaamaan lapsia.

IPO1. Niinpä niin....

Seuraa!

Alko se paikka löytyä!

Flow

Jopa se tämä Blogger vilauttelee mulle keskisormeaan. En ole saanut julkaistua tekstiä lukuisista yrityksistä huolimatta, mutta nyt näyttäisi siltä, että saattaa jopa onnistua! Katsotaanpa, saanko tälle otsikonkin.

Mulla on taas huippuhyvä flow menossa treenien suhteen! Tuntuu, että Brimillä on loksahtanut jokin ratas päänupissaan. Meidän treenit on ollu parempia kuin koskaan. Ilmeisesti siitä on ollut hyötyä, kun ollaan treenattua viime aikoina niin paljon toisten kanssa, että Brimin sietokyky häiriölle on kasvanut ja näin ollen sen työmotivaatio parantunut, kun ei tarvi jokaista risausta kytätä.

Perjantaina käytiin iltatreeneissä. Otettiin paikkamakuu rivissä, Brimi oli laidalla. Se niin tiitteränä siellä rivissä napottaa, että ihan liikutun! Kesti myös hyvin sen, että vieressä olevaa snautseria käytiin välillä korjaamassa vinkumisesta. Kentän laidalla pörräsi räyhäävä belgi, joka myös unohtui sen jälkeen, kun tein selväksi, ettei sitä tuijotella.

Paikkamakuu tuntuukin sujuvan nykyään! Välillä otan kotona superhelppoja paikkamakuita, että Brimin ei tartte ku pötköttää keskellä olohuoneen lattiaa ja kohtapuoliin ruuan saakin jo ottaa. Välillä taas otetaan vähän vaikeampia, jolloin on kaikenmoista häiriötä. Tänään häiriönä oli treenikaveri, joka käveli ympäri kenttää ja huuteli välillä "Tänne!" Pitää tuotakin tehdä ahkeraan ja ottaa sitten toinen koira mukaan, kun käsky ei enää itsessään aiheuta isompaa reaktiota.

Eilen olikin sitten ihan hirveä myrsky! Siinä oli sitten hyvää aikaa pistää Brimille esineilmaisu aluilleen. Taisi siinäkin tapahtua jokin älynväläys, sillä Brimi vihdoin tajusi saavansa palkan palikasta jalkojen välissä eikä pelkästä maahanmenosta. Tänään uskalsin ottaa sitä jopa ulkona ja sielläkin muistui mieleen, mitä palikan nähdessä tehdään.

Perjantain treenien jälkeen jäin rupattelemaan yhden koiranomistajan kanssa, jonka kanssa tuli puhetta uusista tokosäännöistä. Tajusin, ettei mulla ole niistä oikeasti hajuakaan. Kävin sitten tänään lukemassa ja totesin, että aivan mallillaan meillä on treenit sitäkin ajatellen. Voidaan aivan hyvin aloittaa kisaaminen joko uusilla tai vanhoilla säännöillä, sillä kummallakin pärjätään. Olisihan se kyllä sinällään nostalgista käydä vanhoilla säännöillä edes kertaalleen kokeessa, mutta uusia kohtaan minulla ei ole minkäänlaista pelkoa.

Viime aikojen fiilikset voi kiteyttää seuraavaan: Koiraurheilu <3

Tilannepäivitys

Ollaan reenattu, vaikka en ole päivitellytkään tänne jokaista treeniä. Välillä ollut kimppatreenejä paikallisten tokoilijoiden kanssa ja välillä omin nokkineni. Hankin itselleni liikuteltavan hyppyesteen, mikä on hirviän näppärä vehje! Sitä ollaan nyt treenattu eri etäisyyksiltä ja se on liikkeenä alkanut sujua aika kivasti.

Seuraaminen on ollut imuttamista nakilla. Olen alkanut käyttää kättä poissa ja todennut, että Brimi pitää paikan aika näppärästi. Siitä se lähtee. Kesäkuun tokokokeisiin me silti tuskin osallistutaan, vaikka tarkoitus oli. Katellaan sitten heinäkuussa, miltä näyttää.

Koe-sivulle lisäsin ilmoittautumisen luonnetestiin. Mua kiinnostaa tosi paljon nuo tuommoset testit, ja mikäs sen parempi tapa päästä seuraamaan on mennä sinne itse! Luonnetesti on Rovaniemellä, paikallisen mäyräkoirajärjestön organisoima. Ottavat mielellään täytekoiria testiin. Varmistusta en vielä ole paikalle saanut, mutta ilmoittautumisen vastaanottanut henkilö uskoi meidän testiin mahtuvan.

Näto-treeneissäkin käytiin, sillä kesäkuu lähestyy vääjäämättä ja siinä samalla Muhoksen RN. Oppimista on sekä koiralla kuin emännällä siinä, miten siellä kehässä oikein poukkoillaan! Havahduin vähän liian myöhään tajuamaan, että ollaan Rovaniemellä samaan aikaan, kun siellä on näyttelyt enkä enää raaski ilmoittaa Brimiä sinne.

Purut on nyt tällä hetkellä tauolla, koska siellä ei ole merkittävää edistystä tapahtunut vähään aikaan. Jälkeen pitäisi nyt keskittyä ja saada se kutakuinkin mallilleen. Esineilmaisu on ihan hävyttömän onnetonta, sitäkin pitäisi petrata. Hakutreeneihin Brimi on taas päässyt. Ne treenit olen ulkoistanut, sillä Brimi toimii hyvin, vaikka ohjaaja vaihtuukin.

Pientä muutosta suunnitelmiin

Noniin. Nyt on se hetki, kun minä myönnän hoppuilleeni ja hätäilleeni koiran eteenpäin viemisessä. Meillähän on ongelmana ollut reipas edistäminen seuraamisessa. Mitä todennäköisimmin tämä tulee viemään pisteitä, jahka me kokeeseen menemme. Jouduin nyt miettimään ihan tosissaan, haluanko vain räpistellä eteenpäin toivoen parasta vai oikeasti pärjätä. Tällä päivämäärällä aloin sitten korjata seuraamista ihan rehellisellä nakkiseuraamisella.

Tämähän tarkoittaa sitten sitä, että me ei ihan heti alkukesästä kokeeseen olla menossa.

BH-kurssi Kaupunkiosuus ja yhteistreenit

Kaupunkiosuus meni niin lunkisti kuin vaan voi mennä. Pyöräilijä, sauvakävelijä ja kävelijä sateenvarjon kanssa meni ohitten ilman vilkaisuja eikä kaksi juoksijaakaan ollu muuta kuin ilmaa. Ohikävelevää koiraa vähän vilkuili, mutta ei välittänyt sen enempää. Tässä vaiheessa tosin mentiin hallin ovea kohti, että saattoihan se luulla pääsevänsä treenaamaan :) Ainut, missä reagoi oli se, kun pistettiin kiinni tolppaan ja menin näkösiltä. Siinä sitten oli se ohikulkeva koira, joka pisti Brimin haukkumaan. Ei ollu kuitenkaan semmosta "Tapetaan tuo bortsu"-haukkua, vaan lähinnä semmosta "Mamma, täällä on toisia koiria, ihan vaan tiedoksesi"-haukkua. Hyvin siis sujui!

Sunnuntaina oli purut. Tehtiin hyppyjä ynnä muuta perussettiä. Ensimmäisen kerran on saatiin Brimi rauhoittumaan mun viereen ilman, että se tiputtaa tyynyä! Mulla on vähän alkanut epätoivo iskeä Brimin huutamiseen kentällä. Se ei tosiaan tarjoa mitään aggrehaukkua, vaan lähinnä kimittää. Välillä siitä saa irti kunnon haukun pätkän, vaan sitten se palaa huutamiseen. Seuraamme tilannetta.

Sunnuntai-iltana lähdin sitten extempero yhteistokotreeneihin lähikentälle. Paikalla oli kaksi muuta koirakkoa, joita en ollut aiemmin koskaan nähnyt. Huippuhyvää treeniä! Otettiin paikkamakuut alkuun yhdessä ja siinä sitten tokoiltiin mitä tokoiltiin. Pistin Brimin paikkamakuuseen ja pyysin toisia kiertämään Brimiä. Hyvin se aloillaan pysyi sekä tuossa kuin siinä rivipaikkiksessa!

Samaisten koirakkojen kanssa sovittiin sitten treenit myös tiistai-illalle. Paikalle pölähti sitten useampikin koirakko ja samalla kentällä treenasi yhtä aikaa kymmenkunta koirakkoa! Huippuhyvää treeniä! Paikkamakuussa oli kuusi koiraa ja pistin Brimin aika likelle toista koiraa. Kovin kauas en lähteny ja kävin palkkaan välillä, vaan yllättävän hyvin sujui! Brimi ei näyttänyt ollenkaan ahdistuneelta lähellä olevasta koirasta eikä kyräillyt sitä tai mitään. Ens kerralla tohtii varmasti jo matkaa kasvattaa.

Seuraamishommia otin siinä ja ylipäätään sitä, että Brimi malttais keskittyä minuun. Kyllähän minä jouduin vähän puhuttelemaan, vaan yllättävän hyvän kontaktin piti! Loppuun otin vähän hyppyjä, kun yksi koiranohjaaja toi mukanaan liikuteltavan esteen. Se oli pikkasen huono treeni, kun hyppyä ei olla paljoa tehty muutenkaan ja hyppyesteestä viiden metrin päässä oli toinen koira. Välillä Brimi vilkas mua sen näköisenä, että mitäs helv mun pitikään tehdä ja teki sitten piilonkierron, vaan saatiin me parit hyvät hypyt ja Brimikin muisti, mistä kohtaa palkan saa eikä lähtenyt kiertämään estettä.

BH-kurssi: osa Kaavio

Torstaina oltiin siellä taas. Viime viikollahan meillä jäi treenit kesken, kun koiraa autoon pakatessani muistin, ettei mulla oo sille juoksuhousuja! No, nyt oli ja fiksumpihan ois tieten ostanu ne aiemmin kuin paria tuntia ennen kurssin alkua... Brimi pyöri ja hyöri ne jalassa eli selvästi häiriintyi niistä.

No, kaaviota aloimme suorittaa siitä huolimatta. Parina meillä oli malikkanarttu. Tuuskattiin menemään. Eihän se Brimi kontaktissa pysyny, kun tuijotteli toista koiraa sivusilmällä ja välillä ihan avoimesti. Jouduin sille lisäkäskyjäkin antamaan. Paikka sillä silti pysyi. Jäävät sen sijaan meni oikein bueno!

Paikkamakuu tehtiin Brimi liinassa. Ilmaisin jännitykseni ko liikettä kohtaan ja varulta tehtiin näin. Hyvin Brimi pysyi maassa, vaan kaverin saadessa tänne-käskyn yritti pompata ylös. Muisti sitten siinä samassa, että ai, prkl, ei tää ollukaan mulle! Otin sitten vielä toisen tosi lyhyen paikkiksen, kun malikan ohjaaja otti toisen luoksetulon. Sama juttu.

Tästä yhteenvetona: turrutusta häiriöön.

Hyvän mielen treenit

Lähin vähän extempore-treenit vetään mun lähikentälle, kun se on nyt sulanu ja kuivunu. Patukan nappasin mukaani ja räävin lapsen lautaselta syömättä jääneitä kananpaloja matkaan palkaksi. Päätin siinä sitten tehdä enemmän treeniä ilman näkyvää palkkaa.

Tokon alokasluokan kaaviota siinä tapailin. Tein pientä hetsausta ihan vaan omalla kropalla ja lähettiin liikkeelle. Vähän se oli semmosta haahuilua, mutta seuraamispaikka pysyi. Liikkeiden välissä tyrkytin niitä kanapaloja. Maahanmenon jälkeen tuli joku katkos ja haettiin Brimin kans yhessä lelu. Sen jälkeen otin vielä seuraamista juoksussa ja loput liikkeet alo-luokasta. Ainut vaan kun mulla ei edelleenkään oo estettä!

Nii, ja loppuun vielä lyhykäinen paikkamakuu! Kyyläsin Brimin touhuja taskupeilillä eikä se ainakaan siinä yrittäny ryömiä eikä muuta. Sain oikein kivasta suorituksesta sen palkattua. Jäi kyllä hyvä tunnelma näistä treeneistä!

BH-kurssi jäi meiltä torstaina väliin, sillä Brimiä autoon pakatessani tajusin, että sillähän on juoksut menossa! Eikä multa tietenkään mitään juoksusuojia siihen hätään löytyny. No, ens kerralla onki sitten koko kaavion suorittaminen.

BH-kurssi, osa 1

Siellä me käytiin eilen Brimin kanssa. Oli aivan mukava huomata, ettei tuo koira tötöilly ihan törkeästi, niinkuin se teki mätsäreissä. Tokihan koiriakaan kurssilla ei ollut kuin ihan kourallinen. Vilkuili muita, mutta otti minuun kontaktia. Nätisti se kyllä menee käskyn alla.

Kouluttaja tsekkas meidän seuraamiset. Edistämiseen saatiin sellaiset neuvot, että kiilata koiraa sekä hiiiiidaaaaassssstaaaa kävelyä, että koira joutus oikeesti miettiin paikkaansa. Tämä vaatis sen, että mun ois oikeesti pakko alkaa hankkiin itselleni treeniseuraa kattoon oikean palkkauspaikan. Tokihan sen itsekin näkee, mutta nytkin kouluttaja monta kertaa huusi mulle, että palkkaa jo.

Lopuksi otettiin tuomarin kättely ja henkilöryhmä. Nehän meni mukavasti. Brimi piti paikkansa, ei ryykänny. Tosin se tuijotti vieressä olevaa koiraa, että liekköhän siinä taika? Henkilöryhmähän sille menee oikein nätisti jo muutenkin. Harvemmin yrittää tervehtiä henkilöitä. Kouluttajalta tuli tuohon hyvä vinkki: koska pysähtymisen paikkaa ei oo määritelty, sen voi tehdä jo vaikka heti ensimmäisenä, koska jos koira meinaa lähteä leikitteleen, saa sille siinä sanottua sen "seuraa!" Tämän kun sitten muistaisi itse kokeessa...

Ens kerralla otetaan jäävät. Paikkamakuuta aion treenata ominpäin toisten tehdessä. Brimi niin tarvii sen treenausta ja eritoten sitä, että saa häiriössä treenattua. Se on paha se toisen tänne-käsky.

Lyhyestä virsi kaunis

Kyllä vaan siinä paikkamakuussa on niin paljon työstämistä. Häiriötä, pituutta, kaikkea. Ei se auta kuin treenata. Että jos vaan joltakin lukijalta löytyy palikoita hyvän paikkamakuun rakentamiseen, saa neuvoa!

Seuraamista otin häiriössä. Toinen koirakko teki omiaan vieressä ja minä hommailin omiani Brimin kanssa. Tykkään siitä, miten Brimi tiitteröityy, kun se pääsee tekeen töitä!

Pikaiset purutkin otettiin: Brimi tarjos kerran jos toisenkin täyden suun otetta eikä höllännyt vajaalle! Oli niin hyvä kierros, että pistettiin koira autoon ja asiat muhimaan.

Huomenna oliskin sitten vuorossa Match show! Mielenkiinnosta lähden katsomaan, miltä siellä näyttää. Brimin vien kehään, mutta eritoten harjoitellaan ihmis- ja koiravilinässä oloa. 

Kävimä hallisa

Tulipa treenattua hollanninpaimenkoiraa hyvin tehokkaat 43 minuuttia! Varasin siis varsin hallivuoron itselleni. Personal trainerinkin sain matkaan. Alkuun otin saalisleikillä muutamat varsin säpäkät sivulletulot. Sitten sitä seuraamista. Tarkoituksena on siis yrittää tehdä jotain sille edistävälle seuraamiselle. Tähän käytin Brimin kasvattajan kikkaa palkata koira taaksepäin niin, että se pyörähtää poispäin minusta. Nykystenhän Brimi aina palkkautuu tuosta minun taakseni. Vielähän se ei tuottanut juuri mitään, mutta sain palkattua sen just haluamallani tavalla. 

Sitähän me tahkottiin melkolailla. Pienen breikin pidin kusetuksen muodossa, mutta muuten seuraamista. Kymmentä vaille tasan sitten päätin, että eiköhän me olla seurattu ihan riittämiin ja päätin ottaa parit eteenmenot. Olen varsin aloittanut pientä pohjustusta siihen, että luoksetulon jälkeen tulee eteenmeno. Otettiin siis pitkä pätkä lyhyen matkan luoksetuloja. Hienosti Brimi löysi paikkansa tuosta edestä. Paristi vähän polvella tökkäsin, mutta muuten se haki hyvin paikan. Sen jälkeen jätin pallon hallin toiseen päähän ja vapaassa seuruussa hallin toiseen päähän. Sieltä otin seuraa-käskyllä hallintaan ja parin askeleen jälkeen komensin eteen. Se käsky on kyl hanskassa! Tätä vielä toinen kerta. 

Näin ikkään. Ne oli hyvät treenit! Tykkään siitä, miten Brimi innostuu ja haluaa tehdä mulle töitä! Personal trainerkin oli sitä mieltä, että verrattuna vaikkapa puolen vuoden takaiseen, edistystä on tapahtunut huimasti! Vähän tässä sitten pohdittiin mun henkistä kanttia kokeessa. Mulla on takana kaksi keskeytettyä koetta eli ei ainuttakaan suoritettua. Sehän murentaa itsetuntoa aika hyvästi. Koiraan luotan ku kiveen, vaan ihteni kuosiin saaminen on vähän toinen keissi.

Päätin sitten, että nuita tokokokeita vois koittaa käydä kahlaamassa ennen BH-koetta, niin sais niistä vähän itsevarmuutta. Tokihan möllikokeet ois se paras juttu, kun niistä ei tuu merkintöjä mihinkään. Tokokeesta sitten päästäänkin seuraavaan opettelun aiheeseen: hyppy!

Polte treenaamaan

Se on suorastaan huipussaan! Päässä ei pyöri muut kuin koiran treenaausasiat ja siihen liittyvät mietinnät ja pohdinnat. Missä vaiheessa kisaamaan? Mitä vielä kannattaisi hioa? Miten treenata, kenen kanssa ja missä?

Käytiin tosiaan eilen treenaamassa. Uusi paikka, uusia ihmisiä; Brimi toimii. Toki se vähän häseltää alkuun, mutta työinto löytyy melko sukkelaan! Se on niin sopeutuvainen silakka. En oo ny kauheesti suoraa seuraamista tehny, kun siinä tahtoo olla sitä edistämistä, vaan oon tehny paljon käännöksiä. Nyt sain vinkiksi kiinnittää huomiota taaksepäin palkkaamisessa siihen, että Brimi kääntyisi poispäin minusta eikä pyörähtäisi tuosta minun kainalon alta. Täytyykin ottaa tätä tehokuuri ja katsoa, miten se alkaa toimia!

Pikkasen otin vapaassa seuruussa jääviä. Istu oli oikein jees, mutta seisominen ja maahanmeno aika hakusessa. Ehkä mulla itellä ei siinä ylös-käskyn kanssa ollu oikein ajatus mukana, mutta maahanmenossa sain senkin messiin. Se vain on niin törkeän hias! Ehin kävellä monta askelta eteenpäin, ennenkuin Brimi on maassa. Mun pitää tuohon alkaa kiinnittää huomiota; vaatiiko se sitten sen, että kerron koiralle, että nyt mennään maahan eikä meinata vai vaatiiko se muuta hienosäätöä.

Paikkamakuussa oli häiriönä ihana 8-kuukauden ikäinen holskupentu. Mulla kävi vaan niin paha moka Brimiä autosta ottaessani. Mulla oli autossa toinenkin koira ja siinä joutu vähän säätämään, että sain takakontista ulos pelkäästään Brimin, niin unohdin pennun olevan siinä vähän matkan päässä. Brimihän ampas suoraan sen luo! Onneksi tuo ei oo aggressiivinen toisia koiria kohtaan, että nätistihän se vaan pentua haisteli. No, siinäpä sitten koira mukaan ja paikkamakuupaikalle. Unohin siinä hötäkässä palkat ja kaikki, joten eka pätkä oli hyvin lyhyt :D

Toisella kierroksella otin jo vähän pitempään. Me ei kauheasti olla ny julkisesti paikkamakuuta ees treenattu, kotona vaan ruokakipolla, joten oli sillai tuntuman hakemista. Tosi tiitterästi Brimi paikallaan oli, vähän se vilkuili pentua, mutta ärähin aina siitä vilkuilusta. Viimeisellä kerralla kun lähdin koiran luota käytyäni palkkaan sitä, Brimi oli pari senttiä ryöminyt mun perään. Enkähän minä kuullut, kun minulle siitä sanottiin!

Kolmas kierros paikkamakuuta oli parin metrin päässä Brimin bestis-sakemannista. Siinäkin Brimi yritti vähän ryömiskellä, mutta tällä kertaa sain korjattua sitä. Loppuaika meni ihan huipusti eikä rinnalla oleva bestis haitannut yhtään! Tuosta nyt voisi varovasti alkaa pidentää aikaa ja välillä lisätä häiriötekijöitä ja välillä ottaa niin helppoa settiä, että varmasti pysyy paikallaan.

Todistettavasti treeneissä

Kuvat Nadja Keskifrantti

Edistystä havaittavissa! (Video lisätty)

Oon nyt kolmisen päivää ihan vaan leikittäny Brimiä kapulalla. Vetäny ylöspäin, että se alkais vastustaa ja pitää tiukemmin kiinni ja siitä antanu voittaa. Paljon siis taistelutahdon lisäämistä ja paljon voittamista. Leikkipätkät on ollu tosi, tosi lyhyitä. Siitä on ollut niin paljon hyötyä, että tänään mun piti tosissaan käskeä irti saadakseni löysäämään otteen!

Niinkin rohkean vedon tein, että otin tänne-käskyllä eteeni, annoin kapulan suuhun ja siinä se istua napotti kapula suussa! Mun kärsi jopa koskea kapulan päihin, kun meillähän on vähän sitä ongelmaa, että Brimi löysää otteen heti, jos mä meen koskeen. Pitkää aikaahan se ei tuota tehnyt, mutta pari, kolme sekuntia. Sitten taas leikkimistä Brimin saadessa voittaa.

Kattelin tuossa kalenteria ja totesin, että BH-kurssi alkaa kolmen viikon päästä. Sitä on neljä kertaa ja yks kerta on ns. omatoiminen.  Viimesellä kerralla nuista neljästä mennään ulos kattoon kaupunkiosuuden tekemiset läpi, muutoin treenataan sisätiloissa tottista.

No, jo vain!

Käytiinpä tässä tottistelemassa, kun nyt on ihan talon takana kenttä, missä lääniä riittää. Kaverin sain nakitettua kuvaajaksi, joten saatiin vähän todistemateriaaliakin. Täyskäännökset ovat alkaneet sujua! Mehän ollaan täällä kotona pyöritty ku vimmatut ja se on alkanu näkyä. Ilmeisesti se, etten enää varro Brimin kääntymistä, on tehnyt tulosta. Välillä olen käyttänyt ihan ääntäkin - korkea tsikiki-ääntely - on pistänyt takapäähän liikettä.

No, sittenpä toinen tekeminen on ollut noutokapulassa. Rento kapulanpitoharjoitus meni siihen, että Brimi totesi parhaaksi poistua huoneesta. Otin sitten leikkiä mukaan ja pientä taistelua kapulasta, niin unohtui tuommoset ja sain pari hyvää pitoa sillä keinoin. 

Välillä sitä alkaa soida päässä Martti Servon biisin sanat: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?" Niin. Ensimmäinen pk-koirani, takana yhden käden sormilla laskettava määrä vuosia koiraharrastuksen parissa. Välillä ei vaan osaa. Onneksi mulla on hyviä tyyppejä kavereina, joiden kanssa voi näitä juttuja miettiä ja keneltä saa vinkkejä! Kohta alkaa BH-kurssikin, mistä aion imeä kaiken mahdollisen tiedon. Muutenkin mun tarttis alkaa kuulostella enemmän kaikkia nuita koulutuksia, mitä näilläkin mestoilla järkätään varmasti tiuhaankin ja ammentaa oppia niistä. Tottahan se pitää muistaa, että koirakohtasesti kaikki loppujen lopuksi menee, mutta oispahan sitä tietoa taustalla, minkä pohjalta kokeilla, mikä omalle koiralle parhaiten passaa.

Noutojuttuja

Noutokapula on ollut hukassa pitkän aikaa. Jotenkin mun aivot ei toimi ilman sitä, joten noudon harjoittelut on ollu aika vähillä. Itsessään noutoliike toimii: Brimi tuo innolla sille nakatun lelun tai minkä tahansa mulle suoraan käteen. Olen noudattanut sitä periaatetta, että tuotu lelu on nakattu uudelleen välittömästi enkä ole alkanut sitä kummemmin itselläni pihtaamaan.

Reilu vuosi sitten - melkeenpä heti kun Brimi minulle saapui - kävin sen kanssa toko/tottiskoulutuksessa, missä käytiin vähän läpi kouluttajan kanssa noutokapulahommia. Hänen ohjeistuksensa ensin kapulan pitoon oli se, että vaaditaan koiraa ensin käyttämään kapulaa suussa, sitten hampailla ja siitä pikkuhiljaa pidentämään otetta. Itse noutamista taas harjoiteltiin siten, että nakkasin kapulan, Brimi haki sen ja puolitiessä kiljaisin kehun ja kapula jäi niille sijoilleen.

No, tässä parin päivän aikana olen tajunnut, että Brimi on erittäin hienosti oppinut koskemaan hampaillaan kapulaan ja se on myös oppinut erittäin hienosti tiputtamaan sen. Noutoliikkeestä ei tietoakaan! Brimi hakee kapulan, kääntyy minuun päin ja tiputtaa sen. Tiputtaa. Se on sitten sen mielestä se, mitä kapulalla tehdään. Tiputetaan. Jee.

Pientä palaveria sitten pidettiin siinä pk-lajeja harrastavan miesihmisen kanssa, jonka kanssa kokeiltiin vähän erilaisempaa noutoa Brimille. Ensin ihan tavan lelulla leikitettiin Brimiä ja sillähän se nouto toimi. Sitten kapula kehiin ja jälleen alkoi pudottelu. Nyt vaadin kuitenkin tuomaan sen minulle asti ja parin onnistuneen käteen tuonnin jälkeen, Brimillä taisi pieni valo syttyä ullakolle. Pientä leikittämistä kapulalla ja sen semmoista mielenkiinnon herättämistä. Taistelutahdon hakua, sanoi tämä mentorini. Jätettiin homma hautumaan yön yli ja huomenna uudestaan.

Liukasta on

Käytiin me tuossa alkuviikosta tekemässä Brimille parit purut. Saatiin jopa kuva-aineistoa moisesta toiminnasta, jota voi sitten analysoida ja miettiä. Aivan hyvää haukuntaa sieltä kuuluu ja Brimi näyttää ja kuulostaa välillä ihan uskottavalta!

Tottista oon tahkonnu nyt enemmän sisällä, etten riko koiraa tuolla ulkona. Sitä täyskäännöstä oon pähkäilly ja pitäis varmaan vähän kuvata sitä, että näkis, mikä siinä menee vikaan. Ehkä eniten se, että mä ite himmaan tarjotakseni Brimille mahdollisuuden onnistua. Jotain vinkkiä siihen sainkin, joten häätyy alkaa yritteleen, mitä ne vinkit tuottais.

BH-kokeita en oo vielä kummemin kyttäillyt. Josko sieltä joku koe tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa löytyis, jolloin aattelisin, että voitas olla jo pikkuhiljaa valmiita.

Kuvapläjäys!

Liukkautta ja pientä angstia

Ollapa lämmitetty halli! Tai ei ees tarvi olla lämmitetty, mutta kunhan pohja olisi sellainen, ettei tarviis arpoa, pysyykö koira tolpillaan ja eritoten, pysynkö itse tolpillani. Joka paikka on niin törkeän liukas, ettei siellä paljon nastakengilläkään hilluta.

No, käytiin me eilen kuiten tottisteleen ulkonakin välillä. Vähänhän se meni liukasteluksi omalta osaltani, mutta koira onneksi pysyi tolpillaan. Mitään isoja ja mahtavia kuvioitahan siinä ei tehty, vaan ihan käännöksiä ja semmosta pikkukikkailua, Ihan jees se meni, mutta oma tuntuma jäi vähän laimeaksi. Tarvis olla joku kattomassa vähän päältä välillä, että mitä me tehdään ja tehdäänkö me oikein. Onko tässä mun hommassa mitään järkeä ja sillai.

Eli semmosta suunnitelmallisuutta me ehkä kaivattas treeneihin enemmän. Tokihan mä ny ite mietin vähän ennen treenejä, mitä treenaan, mutta just sellasta kaipaisin, että jonku kans funtsittas, miten sitä kannattais treenata. Palkkaanko ruualla vai lelulla. Miten kerron koiralle, että nyt oli ihan huippuhyvä suoritus ja miten saan sen pyrkimään siihen eikä että mä palkkaan samalla tavalla joka kerta.

Ja ne pirun käännökset! Miten mä saan niihin säpäkkyyttä? Nyt se on semmosta tuuskaamista. Pitää varmaan ottaa joku tehokuuri niihin, että saatais siihen vauhtia. Kyllä Brimillä on idea hanskassa, kunhan mä vaan saisin sen käännöksen ripeämmäksi eikä niin, että mä jaloilla tuupin Brimiä ja odottelen, että jokohan neiti hollanninpaimenkoira olisi saanut peräpäänsä asetultua uuteen suuntaan.

Paikkamakuuta mä oon kotona treenannu. Brimille ruokakippo jalkojen väliin ja sinne kissanruokaa. Ottaa saa vasta, kun annan luvan ja sitä ennen pitää tapittaa silmiin niin maan perkeleesti. Sitä asennon lipsumista Brimillä on. Oon varmaan jossain kohtaan antanu siinä periksi, mutta nyt oon ollu paljon tarkempi. Kieltäny asennon vaihtamisesta ja kehunu, kun on korjannu asennon taas oikeaksi. Tätähän on siis silloin, kun ns. vapaammin saa maata eli ollaan lähdössä ulos tms. Mä en tiedä, onko Brimin makuuasento vähän kehno ja siksi korjaa itsensä lonkka-asentoon.

Semmosta.

Jalkapatti

Kokeiltiin tänään, kuinka Brimi puri jalkapattiin. Brimihän ei ole siihen koskaan koskenut, tainnut edes nähdäkään. Kokopukuun se on purrut viime syksynä muutaman kerran. Mulle tulee näitä "kokeillaanpa, miten käy"-ajatuksia välillä ja pitäähän ne toteuttaa.

No, lopputulema oli se, että Brimi puri. Ei ongelmia. Minusta tuo on vaan niin huippu koira, kun se sopeutuu ihan mihin vaan! Vieras mies liinan päässä ei tuota ongelmia, haussa sen pystyy kuka vaan lähettämään radalle ja tottikseen taipuu kenen kanssa vaan. Ihme epeli kerrassaan!

Ei me kummemmin sitä jalkapattia sitten treenailtu, kokeiltiin vain, miten Brimi siihen puree. Loput otettiin ihan tyynyn kanssa. Vietinvaihtoja ja hyppyjä - niistä koostui meidän treenit. Haukkua tasattiin taas. Siinä jouduin toistelemaan kierrä-käskyä, kun välillä meinasi haukku hiljentyä ja samoin käytin kierrä-käskyä, jos Brimi kovin yritti porsastella ja pomppia maalimiestä vasten. Sovittiin, että semmonen pieni sikailu on vielä tässä vaiheessa ihan sallittavaa, niin ei tapeta intoa. Paikoitellen sitten saatiinkin aikaan oikein mainiota vartiointia!

Vähän mä taas tein hallintaa ja sain noottia siitä, etten ole ihan ehdoton. Pitänee alkaa siis vaatimaan tiukemmin, ettei meillä tähän kosahda koko homma.